Touhukasta toukokuuta!

Tämän päivän poseeraukset, ikää 11 vuorokautta - kiitos Veera!

Toukokuun ensimmäinen päivä valkeni aurinkoisena ja päivästä tulikin lämmin. Vappua meillä vietettiin rauhallisesti ja pennut juhlivat nukkuen teemaan sopivalla alustalla, kun eivät muunlaisesta vappuriehumisesta vielä ymmärrä. Tämä päivä oli eilistä vähän tuulisempi, mutta auton mittari näytti jo aamusta 10 astetta plussaa. Ennusteiden mukaan aurinkoiset päivät tulevat jatkumaan ja minä nautin. Allaskin on jo polskuttelukunnossa, mutta ohitan polskuttelu-urheilut toistaiseksi.

Pistän tähän muutamat kuvailut viime päiviltä ja kuvat ovat kovin yksi-ilmeisiä edelleen. Pentuja on hypistelty, hiplailtu ja pariin kertaan syntymän jälkeen olen kynnetkin napsinut. Eivät vastustelleet sitä hommaa vielä lainkaan. Laatikossa istuneet ovat todenneet, että pennut eivät ole umpioita ja tavaraa riittää hetkittäin ihan kunnolla ruutattavaksi. Suloiset sinappitykkiseni! Emä viihtyy yhä pidempiä aikoja pois pentujen likeltä, sillä pennut nukkuvat edelleen ruokailuhetkien välit paksumahaisina tyytyväisyyttään huokaillen. Mikäpäs siinä on maha kylläisenä, persus putsattuna ja lämpimässä nukkua. Nukkuessaan sitä kasvaa ja kovasti nuo aikovat kasvaakin. Jokainen kurkistelee jo varovaisesti kulmiensa alta, mutta menee vielä tovi ennenkuin näkevät kunnolla muutakin kuin valoja ja varjoja. Menojalka alkaa vipattamaan liki samaan aikaan näkökyvyn kanssa ja lähiaikoina alkaa näillekin paljon touhukkaampi toukokuu

Muut akat ovat nauttineet ulkoilusta ja hyvästä seurasta. Kävivät kääpiöitten kanssa metsäretkelläkin auringonoton lomassa

Rallattelujen lomassa voi välillä jäyhästi jököttääkin? 

Nautitaan nyt aurinkoisista keleistä!

Metsät ja pellot kuhisevat nyt pesänrakentajia, Muistutan jälleen koiriin liittyvistä laeista ja todellakin toivon, ettet salli koirasi häiritsevän pesäpuuhia tai kohta jo olemassa olevia munia sekä tuonnempana poikasia: Koiriin liittyvä lainsäädäntö

Meillä on fasaaniukko tuonut haareminsa jälleen pihalle ja yksi päiväpuhteistani on häätää ne pois ennen koirien ulkoilemista. Ovat nääs kovin raskaita lähtemään lentoon ja fasaanipaistille ei ole tilausta. Viereisellä pellolla on jo kovasti tehty hommia kuovipariskunnan taholta tutulle pesintäpaikalle ja komeaa on lintujen laulanta.

Pennut viikon ikään ja hauskaa Vappua!

Viikko on vierähtänyt rauhallisissa merkeissä pentulaatikossa. Tuvan muu väki onkin ollut aktiivisempaa ja hyvä niin, sillä siten se tasapaino härdellissä säilyy. Pennut ovat napakoita, tyytyväisiä, syövät, nukkuvat ja kasvavat. Emä hoitaa niitä hyvin, syö paljon ja nauttii pienistä ulkoilutuokioista pihalla sekä seurustelee jo muittenkin akkojen kanssa supsatellen niille pentulaatikon pienistä ihmeistä. Akkakvartetilla mennee vielä ainakin kolme-neljä viikkoa ennenkuin emä (ja minä!) antaa luvan tutustua pentuihin oikeasti, joten saavat vielä tovin aikaa tyytyä äänten, tuoksujen ja supsattelujen tuomiin mielikuviin. Sökö ja Jokeri ovat niistä kovin kiinnostuneita, mutta jo maltillisemmat ReetiMummo ja HerttaIsoMummo eivät ole ihan niin innokkaasti pentulan puolelle menollaan. Kuvailuja pitkin viikkoa ja pääosassa ovat tietysti pennut enkä joka kuvaan ole puhdasta alustaa vaihtanut

Pennun kehitys syntymästä aikuiseksi koiraksi vie aikaa ja se on hyvä tietää jo ennen pennun hankkimista, sillä kasvaminen aikuiseksi ei ole aina helppoa. Ensimmäiset kaksi viikkoa koiranpennut ovat täysin riippuvainen emästään ja emä puolestaan meistä. Emän hyvinvointi onkin meidän tupamme ykkösasiana, jotta se jaksaa imettää ja huolehtia täydellisesti pennuistaan. Rundi on rauhallinen emäkoira. Se huolehtii kertakaikkisen täydellisistä pennuistaan taitavasti ja oma hommani onkin vain alustojen vaihtamista, emän kanssa supsattelua sekä tietysti pentujen ihailua, hypistelenkin!

Koiranpentu on syntyessään ns. keskonen. Alle kahden viikon ikäinen koiranpentu ei pysty tekemään tarpeitaan ilman emän apua eikä sen korvat tai silmät ole auki. Se liikkuu ryömien nisälle tuoksun houkuttelemana, mutta se tuntee kylmän tai kivun. Jos se ei löydä nisää tarpeeksi nopeasti, niin se ilmoittaa nopeasti kiljahdellen emälle tyytymättömyytensä. Kahden ikäviikon jälkeen pentu alkaa huomioimaan ympäristöään enemmän, sillä sen kuulo- ja näköaisti sekä liikkeet alkavat kehittyä nopeasti ja vauhti pentulaatikossa sekä pian sen ulkopuolella alkaa kiihtymään karjahteluin säestettyyn pentupainiin asti. Kunnon härdelliä onkin tuonnempana odotettavissa ja vaikka kehitys on tulevina viikkoina nopeaa, niin pennun kasvaminen aikuiseksi vie aikaa. Pennut saavat täällä kasvattikodissa elämälleen hyvät alkueväät ja myöhemmin uudet omistajat jatkavat pennun oikeaa ohjaamista aikuisuuteen. Mutkamäkiä tulee olemaan luvassa, sillä jokaisen nisäkkään kehitykseen kuuluu terävät sekä tarttuvat maitohampaat, uhma- ja murrosiät eikä mikään kasva kunnolla, jollei ohjaamiseen paneudu. Kaikenlaiset taimet tarvitsevat kunnon kasvualustan, huolenpitoa ja tukikeppejä, niin myös koiranpennut

Kevät on kelien puolesta yhä keikkuen edennyt ja takaraivossani vähän väliä vilahtaa "Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää, katsokaa, sulaa maa, puut jo silmut saa..." Keskiviikkoiltana kotiinpalatessani satoi lunta, joten monta kertaa on tälle keväälle ehditty nähdä lumien sulamista. Näkyi hanhiauratkin kurvaavan etelään päin... Olin tuomaroimassa keskiviikkona Mäntsälän Riihenmäen koulun yrittäjyysluokan järjestämää rentotunnelmaista match showta, johon osallistui reilut 100 koiraa. Pidin tuulitakkini alla toppatakkia eikä minua palellut, mutta Bis-kehän aikaan yleisöä ei runsaasti enää paikalla ollut

Kiitos Nea kuvasta ja lämpimät terveiset Sakulle sekä hänen luokkakavereilleen - hyvät järjestelyt!

Hauskaa Vappua kaikille!

Me vietämme Vappua laatikon sisältöä ihaillen, herkutellen ja ulkoillen

Luustotulosta ja K-pentue on syntynyt!

Ensin uutiset terveysrintamalta. Suomen Kennelliitto lausui jo perjantaina Raappavuoren Illuusion torstaina kuvatut lonkat A/A sekä kyynärät 0/0. Hienoa sarjaa ja nyt on 6/8 terveystarkastettu, iso kiitos ihan kaikille kasvateillemme!

Rundi noudatti hienosti ohjeitani loppuun asti. Se pakkasi perjantaiaamuna pehkunsa olohuoneesta ja siirtyi pentulaatikkoon. Sieltä se ei hievahtanutkaan koko päivänä kuin pikatarpeille ja niin näki kolme urosta ja viisi narttua päivänvalon perjantai-iltapäivästä lähtein myöhään yöhön. Tai no lamppujen valoa se oikeasti oli, mutta silleen runollisesti kuulostaa päivänvalo paremmalta. Synnytys sujui normaalisti ja oma roolini oli olla jälleen vain sivustaseuraajana. Pentujen painot olivat 300 - 330 grammaa ja jokainen oli virkeä sekä napakka samantein plumpsahtaessaan maailmaan. Hienoja pentuja ja taitava emä eikä tähän mennessä ole tarvinnut kuin huolehtia alustojen vaihtamisesta, emän tarvehädistä ja ruuasta. Pennut imevät hyvin, nukkuvat tyytyväisinä ja ovat täydellisiä pikkuihmeitä, Rundi syö, käy pikaulkoiluilla ja nauttii jälkikasvustaan - tuvassa on täydellinen rauha!

Ihanaa huhtikuun loppua - tuvassa on tuoksut monenlaiset ja ulkoillessa räntäsade virkistää, mutta tunnelma on tärkeintä!

Kiitos Saija - kuovien, kurkien ja hanhien äänet tunnistin ja melkoinen haikarakin käväisi :)

Koiran synnytys ei tosiaan tapahdu, että "plomps" vaan sitä plompsahtelua kestää useita tunteja. Yksin avautumisvaihe on pitkä ja malttia tarvitaan. Vaikka roolini oli vain sivustaseuraaja, seurustelija ja siivoaja, niin totean, että henkistä hommaa tämä kuitenkin on. Nyt on jännitys ja vähäinen väsymys osimoilleen kuitatut. Viime yön nukuin kuin tukki kertaakaan heräämättä ja olen jo ehtinyt reippailemaankin raittiissa ulkokelissä. Aurino pilkahtelee tätä kirjoittaessa, mutta en lähde enää sitä jahtaamaan. Joskohan iltapäivän lenkki olisi tämän aamuista sateettomampi.

Pistän koiran synnytyksen kulun tähän ja se on kopioitu sivuilta: Sympaatti, Itsenäiset Eläinklinikat

Koiran synnytys

Koiran tiineys kestää astutuksesta laskettuna 58-72 vuorokautta. Mikäli nartun progesteronitaso on tutkittu ennen astutusta, voidaan tiineyden kesto laskea tarkemminkin: progesteronitason noususta eli LH-piikistä laskettuna tiineys kestää 64-66 vuorokautta. Nartun ruumiinlämpö laskee tyypillisesti alle 37 asteeseen noin vuorokautta ennen synnytyksen alkua. Kaikilla nartuilla lämmönlaskua ei kuitenkaan havaita.

Synnytyksen ensimmäinen vaihe eli avautumisvaihe alkaa yleensä vuorokauden sisällä ruumiinlämmön laskusta. Avautumisvaihe kestää muutamasta tunnista noin vuorokauteen. Avautumisvaiheessa narttu muuttuu levottomaksi ja alkaa vaellella, ruoka ei enää välttämättä maistu normaalisti ja narttu etsii sopivaa pesäpaikkaa esimerkiksi sänkyjen alta, kaappien takaa tai ulkona tiheistä pensaista. Avautumisvaiheessa oleva narttu läähättää ja useimmat nartut sisustavat itselleen pesää kuopimalla pehmusteita uuteen uskoon. Avautumisvaiheessa kohdun lihaksisto supistelee ja kohdun kaula avautuu. Kohdun supistukset eivät näy päälle päin.

Synnytyksen toinen vaihe on ponnistusvaihe, jonka merkkinä ovat selkeät vatsalihasten supistukset. Synnytyksen toisessa vaiheessa lämpö palautuu normaaliksi. Synnytysteihin työntyvä pentu saa aikaan vatsalihasten voimakkaan ja säännöllisen supistumisen. Ensimmäinen pentu syntyy yleensä puolen tunnin sisällä säännöllisten supistusten alkamisesta. Syntyvästä pennusta nähdään yleensä ensimmäisenä nesteen täyttämä sikiöpussi. Nestepussi voi puhjeta itsekseen, mutta sitä ei kannata puhkaista. Pennun synnyttyä narttu nuolee vastasyntynyttä ja repii sikiökalvot pennun päältä varoen. Pennun päällä olevat kalvot voivat olla vielä ehjät tai jo itsestään puhjenneet. Mikäli narttu ei itse poista kalvoja pentujen päältä, voi pentuja avustaa rikkomalla kalvot ensin kuonon päältä ja poistamalla kalvot sitten koko pennun päältä. Narttu katkaisee pennun napanuoran hampaillaan muutamien senttien päästä pennun navasta. Narttu aloittaa napanuoran katkaisun usein syömällä ensin istukan eli jälkeiset. Narttu nuolee vastasyntyneitä pentuja voimakkaasti etenkin päästä, navan seudulta ja peräaukon seudulta. Pentu kääntelehtii nuolemisen voimasta. Nuoleminen virkistää pennun elintoimintoja ja on sen vuoksi hyvin tärkeää. Narttu nuolee pennut kuiviksi, mutta keskittyy sen jälkeen jo synnyttämään seuraavia pentuja. Pennut pyrkivät hakeutumaan nisille, vaikka narttu petaa ja etsii hyvää asentoa seuraavien pentujen synnytystä varten. Syntyneet pennut hakeutuvat toistensa läheisyyteen kasoiksi lämmittelemään.

Synnytyksen kolmanneksi vaiheeksi lasketaan istukoiden syntyminen. Istukat voivat syntyä joko jokaisen pennun jälkeen tai 2-3 pennun synnyttyä. Nartuilla on normaalisti synnytyksen jälkeen vihertävän mustaa tai veristä vuotoa, joka muuttuu pikkuhiljaa vaaleammaksi. Vuoto voi kestää parin viikon ajan. Emättimestä voi vuotaa myös hajutonta, tummanpunaista jälkivuotoa 4-6 viikon ajan. Jälkivuoto liittyy kohdun kutistumiseen eli involuutioon.

Viimeisen pennun synnyttyä narttu rauhoittuu selvästi ja hakeutuu kyljelleen ruokkimaan pentujaan. Nyt pennut pääsevät imemään rauhassa. Narttu nuolee pentujaan ohjaten niitä hellästi nisille syömään. Narttu viettää pentujensa kanssa lähes kaiken aikansa muutaman ensimmäisen päivän ajan.

Piipahdin illalla kasvattaja-akatemialaisten viikonloppuleirilla huplattelemassa opiskelijoiden kanssa ja tulipa grillattua siinä samalla saunamakkaratkin. Leirillä on hyvät puitteet ja mahtava porukka. Haikein mielin totean, että viime elokuussa alkanut Sukokan akatemia on päättymässä ja mitähän seuraavaksi käyn puuhaamaan? Ehkä keksin jotain.... Kuvat ovat Niemimäen Juhla- ja Majoituspaikasta Asikkalassa, jota voin suositella niin tilojen kuin ruuankin puolesta moneen menoon. Lämpimät terveiset Juhalle, Mialle ja jokaiselle opiskelijalle!

Silmäpeilaus ja astutuksesta tänään 63 vuorokautta

Raappavuoren Illuusio kävi tänään terveystarkastuksessa. Silmät todettiin terveiksi, samalla kuvattiin lonkat ja kyynärät, jotka näyttivät hyviltä, mutta odotetaan nyt maltillisesti virallisia lausuntoja Suomen Kennelliitosta. Kiitos Maaret!

Ihana Rundi! Supsattelin sille viime maanantaina ohjeita ja se on toiminut ohjeistukseni mukaan. Nartun kantoaika on noin 63 vuorokautta, mutta on aivan luonnollista synnyttää muutama päivä etu- tai jälkikäteen. Mitä sitten supsattelin? Supsattelin, että koska se ei pulauttanut pentujaan reilusti etuajassa pääsiäispyhinä, niin se voisi ystävällisesti viettää K-hetkeä aikaisintaan torstaina, perjantaina tai ehkäpä jopa vasta lauantaina. Jouni lähti nääs tiistaina Vieremälle ja kaikki muut omat ihmiseni ovat työelämässä. En tähän hetkeen vieraita apukäsiä ota tai olisihan ne ollut otettava tarvittaessa, mutta nyt jo huokaisen, sillä huomenna on jo ns omaa väkeä käytössä. Kvartetin kanssa ollaan nautittu pitkistä lenkeistä (jopa vähän urheilullisistakin!) aurinkoisissa keleissä ja Rundi on päässyt lyhyemmille privaattitaaperruksille. Mukavaa on olla äitiyslomalla, sillä nokoset pidetään, kun siltä tuntuu ja tämän viikon aikana olen ehtinyt paneutua moneen asiaan. Nyt on Sukokan Kasvattaja-akatemialaisten oma rotutietous tentattu suurimmalta osalta opiskelijoista, tehty viimeisiä järjestelyjä akatemialaisten tulevan viikonlopun leiriä varten, toimitettu niin Snautseri-Pinseri- kuin Kasvattaja-lehdenkin aineistoja, tuumattu tulevia kesän näyttelymenoja ja muitakin menoja. Kirjoittamaan en enempää malta nyt käydä, sillä olen kirjoittanut, oikolukenut, viestitetellyt, puhunut, naputellut, laskenut...  Hyvä, että keli on ollut kuivaa, sillä humputellaan pihalla usein. Yöaikaankin. Ei ole tarvinnut silleen hinkaten siivota lattioita. Nyt tuulee ja sataa, mutta me nautimme oloistamme tuvan lämmössä täysin vatsoin -> mahat täysinä akoilla ruuasta, minulla ruuasta sekä etenkin suklaamunista ja Rundilla pennuista, sillä ruoka ei vaan siihen enää uppoa

Toiset kuvaavat upeita auringonlaskuja, minä viime päivinä (öinä!) auringonnousuja - komeita nekin!

62 vrk astutuksesta, korvat kuunnellen takaosastoa

 

63 vrk ja huilaillen mennään, mutta välillä on huolella humputeltukin muitten mukana!

Hyvä artikkeli luettavaksi ja lämmin kiitos kasvattiemme omistajille!

Tällä viikolla tuli kaiveltua vanhoja blogipostauksia ja tämä tarttui silmiin, hauska juttu ja edelleen ajankohtainen pohdittava!

KOIRA EI OLE PAIJAAJAN PARAS KAVERI - kirj. Päivi Saarilahti/Satakunnan Kansa 1.10.2012

Kissaihmisillä on tapana kehuskella, että heidän lemmikeillään on oma tahto ja juuri se tekee kissasta koiraa hienomman eläimen. Koiraihmiset puhuvat puolestaan tottelevaisuudesta ja uskollisuudesta. Näppärä logiikka, paitsi että näissä ei ole järjen häviää.
Vilkaisu vilkkaalle pyörätielle riittää. Harva musti siellä tarjoilee omistajalleen palvovaa tuijottelua ja opaskoiramaisia palveluksia kilometri toisensa perään. Sesset hinkuvat hajujen, eläimien, ihmisten ja autojen perään. Taluttajat yrittävät enemmän tai vähemmän hapuillen estellä syöksähdyksiä hihnasta vetämällä ja eitä toistelemalla. Mikäli villiolento hihnan toisessa päässä tunnistaa edes oman nimensä, omistaja on hajota ylpeydestä.
Mikäpä siinä, jos kyseessä olisi kissa. Oletteko kuulleet kissanomistajasta, joka haastettiin oikeuteen? Tai lukeneet riipaisevan jutun tappajakissan uhreista? Harvemmin suuri yleisö myöskään kerää tuohtuneita listoja kissaroduista, jotka kynsivät ja purevat enisten. Kissa pissiin pahimmillaan naapurin portille. Koira voi hajottaa paikat remonttikuntoon tai vaatia ulkoiluttajalta painonnostajan voimia. Ikävimmässä tapauksessa se puree ihmisiä tai muita eläimiä.
Mitä kissaihmisiin tulee, he voivat minun puolestani säilyttää haavekuvansa koiraperheiden sotilasmaisen hierarkkisesta arjesta. Se kiusaa korkeintaan koiranomistajan ylpeyttä. Koiraihmisille voisin parin kodinvaihtajakoiran kokemuksella antaa muutaman vinkin. Varsinkin niille, joiden elämään rakkaan pikku vuffen käytös aiheuttaa onnenhetkien lisäksi myös huolta.
Moni ottaa koiran, koska haluaa seuraa kotiin ja lenkkipoluille. Jos tuuri ja taito kohtaavat sopivassa suhteessa, lopputulos on kummankin kannalta hyvä. Ihmisten ja koirien yhteiselossa on kuitenkin yksi mutta, joka vahvistaa ja ylläpitää ongelmia.
Useimmilla ihmisillä on loputon tarve paijata koiriaan.
Lemmikille on helppo antaa sekin lämpö, joka joskus jää jakamatta kanssaihmisille. Kaikki olisi hienosti, jos holtiton rapsuttelu, kehuminen ja silittely tekisi hauvelista paremman perheenjäsenen. Valitettavasti usein käy juuri päinvastoin.
Koira mittaa pennusta asti omistajansa käytöksestä, mitä se saa tehdä ja mitä ei. Hellittely ja puhe vahvistavat kulloistakin mielentilaa. Siksi niiden ajoitus ei ole yhdentekevä. Syliin otettu arka koira ei rohkaistu, vaan muuttuu entistä aremmaksi. Vihaista koiraa silittämällä pääsee pian ratkomaan suurempia aggressio-ongelmia. Rajaton huomio nostaa epävarmankin koiran laumansa johtajaksi. Niitä saappaita ei viisainkaan hännänheiluttaja voi täyttää.
Jos lemmikin ainoa tarkoitus on olla hellittävänä, kannattaa hankkia kissa.

Maltillisesti kohti K-hetkeä ja mukavaa loppuviikkoa sekä viikonloppua!

Jk. Isot kiitokset Mialle silmätenttipaikan ja -tarjoilujen järjestämisestä, olet kyllä mahtava apuakka ja kohti leiritunnelmia!

Jk2. Tänä iltana olisi Sukokan hallituksen kokous. Jätän sen suosiolla väliin, sillä emäkoira on ihan kaikkea tärkeämpi.