Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

torstai 27. helmikuuta 2014

Lautasharjoittelua!

Niinpä tuli edelliseen tarinointiin lisättyä pari videoklippiä vaikken niitä oikeasti IKINÄ harrasta. Nauttikaa? nyt niistä, sillä en lupaa, että lisää tulee... Voipi käydä sitten niinkin päin, että alan tosissani noita harrastelemaan, hah! Tähän juttuun liittyviä otoksia en edes kuvitellut videoivani, sillä oli vähän roiskuvaa touhua.

Sökön juoksuhuuma on virkistänyt tupaa aika lailla ja oikeasti meillä nartut eivät aiemmin ole ihan noin kuumana käyneet. Liekö pentujen vaikutusta, että on päättänyt oman katraansa väkisin jotain kautta (vaikka sitten sohvan kanssa?) hankkia. Laantumaan päin sen touhut ovat, mutta Hertta puolestaan kuumumaan päin. Onneksi se on vähän hillitympi käytökseltään, luulisin niin. No ainakin toivon, sillä helteistä on nartturintamalla ollut ja ehkä kiinnostus pentulan puolelle on nyt mennyt enempi hormoonihommiin. Reeti ei vielä "vihreää valoa" ole emälleen ja tyttärelleen pentulan puolelle vilauttanut vaan onpa nuo omatoimisesti käyneet pentuset laskemassa ja taisivat vähän järkyttyä määrästä. Joten tietoisia ovat laatikon tapahtumista ja enempihän nuo Sököä ovat kiinnostaneet. Hertta taitaa tietää, että savotta on silläkin mummotettavia varten edessä? Ja hyvä niin, mainiot eväät narttuseni pennuille koiranelämästä laittavat. Reeti antaa taatusti osan hoitovastuusta muille, jahka pennut ovat vähemmän riippuvaisia nisäruokinnasta ja nukkuvat vähemmän. Rauhan se antaa kyllä ihan rauhassa seurata laatikon tapahtumia - pitäneekö pienempänä (ja tarvittaessa näppärämmin nitistettävänä!) uhkana pennuille?



On nuo tyttöseni muutenkin aika hoksaavaisia otuksia. Maanantai-iltaan vielä palatakseni Reeti vei lelun pentulaatikkoon matolääkesession jälkeen. Liekö vähän lahjonut hyvästä käytöksestä (vrt. lapset rokotuksella) vai tuumasiko, että kerran lusikan kautta evästä menee, niin viihtykööt sitten jatkossa enempi lelujenkin äärellä? Hassu juttu, sillä ostin tuon lelun pentuja varten ja Reetille sen annoin, mutta jostain kumman syystä Sökö mennä viuhtoi sen kanssa tovia myöhemmin (ei sitten niin mitään tietoa, kuka sen pentulasta haki). Nyt lelu on palautettu emän toimesta takaisin laatikkoon ja pennut ovat hoksanneet jo sen käyttötarkoituksen eli sitä voi imeä lutkuttaa, retuuttaa, jumpaten sen yli kiipeillä, käpertyä lelun viereen liki nukkumaan - tykkäsivät kovasti!




Ja kyllä! Hampaat ovat mainiosti ikenen läpi tulossa, osalla jo puhjenneetkin, joten päätin tujauttaa jo alkuvelliä tarjolle. Hyvin teki harjoittelusatsi kauppaansa ja hommaa jatketaan! Ekasatsin harjoittelut ikuistettuna ja kosteaahan sekin homma on, pöytätapoja harjoitellaan tuonnempana ja nisällä viihtyvät vielä pitkään!








Niin keväiseltä kelit ovat vaikuttaneet niin, että tuli vaihdettua kotisivujen kansikuviksikin kesäiset kuvat ja kun tämä tunnelma on tuvassakin hetkittäin oikein lämmin, niin mikäs siinä, kesää kohti mennään vauhdilla ja aivan mahtavaa! Kyllä vaan kevät ja kesä ovat sitä minun hipiälleni mukavinta aikaa. Potkukelkkaa olisin vähän tällekin talvelle tykännyt ulkoiluttaa, mutta meni pyöräilykeleiksi ja nämä kelit ovat mieleeni, sillä tänä talvena ei tarvinnut marssia lumihangessa vaan mukavasti on porskuteltu ilman tarpomishikeä metsissä ja pellonreunoilla. Voi kuinka kaipaankaan aiempaa blogiani, mutta eipä se sieltä ilmesty, sillä hauskoja muistoja sinnekin tuli paljon ikuistettua. Uusille lukijoille tiedoksi, että pidin kuvablogissa kirjoitus-/valokuvakokoelmaa useamman vuoden ajan (vuodesta 2007-08 lähtien), mutta se katosi puolitoista vuotta sitten jonnekin pilveen eikä ole ilmestynyt takaisin. Eikä kai ikinä ilmestykään.

Huomenna vietetään Kalevalan päivää - suomalainen kulttuuri kunniaan ja joskohan nimiäisiä alkaisi suunnittelemaan tässä hetkittäin hektisessä ja höskänhajuisessa huushollissa, hitokseen meillä on lystiä!

Ja jottei tiedottomana tarvitse näistä koiranpitosäännöksistä olla, niin pistänpäs jälleen kerran, että koiravastaisuus ei johdu aina koirista vaan enimmäkseen välinpitämättömistä koiranomistajista. Josko sitä vähän laajemmalti huomioon myös muut kanssaihmiset ja säännöt, jotta yhteiselo sujuu moitteettomasti! Ess-artikkeli koirien kiinnipidosta




maanantai 24. helmikuuta 2014

Olympialaiset ohi ja pennut 3 viikkoa (videot)

Niinpä tuli komeat päättäjäiset kisojen osalta katseltua. Silleen puolihuolimattomasti, sillä nyt on livelähetystä vähän muuallakin ja rehellisesti sanoen paljon mielenkiintoisempaa lähetystä, mutta kovin lyhyin hetkin. No kisat ehdin aika rauhassa tuijotella ja hyvä niin, sillä vähän sitä sohvaurheiluhulluutta minullekin siunaantunut. Leijonajoukkue otti hienosti jenkkien edestä pronssimitalin 5-0 voitolla ja "Ihanaa Leijonat, Ihanaa", kun mitali tuli, mutta olisipas se kultainen vielä makeammalta maistunut. Jotenkin vain jäi mielikuva, jotta olisihan ne ruotsalaiset olleet voitettavissa? Onneksi naapuri ei kuitenkaan kultamitalia jääkiekosta voittanut, sillä kovin suvereenisti näkyi Kanada koko ottelun hallitsevan. Hiihdosta ei sitten sen enempiä huomioita suomalaisille pukannut vaikka pitkiltä matkoilta vähän mitaliakin odottelin, mutta tykkäsin kovasti, kun venäläiset ottivat kolmoisvoiton kuninkuusmatkalla kotikisoissaan jättäen norjalaiset ja ruotsalaiset taakseen! Se olympiahuumasta ja ei, emme nimeä pentuja näitten kisojen mukaan.

RauhaRyökäle käväisi illalla jäätelöt maistamassa. Eipä jättänyt epäilyn varaan, kuka lusikkaa lautasella kolisteli, kun pentujen kanssa välillä kävin touhuamassa, sillä jätti jäätelöön leimansa


Pennut saavuttivat tänään kolmen viikon iän ja saavat sen kunniaksi matolääkkeen - muistikuvani on, etteivät tule lainkaan tykkäämään yllärimausta, mutta ihmisen makuun ovat jo mainiosti päässeet!




Makuasioista voipi olla eri mieltä? Härdellissä on siis kaikki hyvin ReetiEmää myöten! Reeti jaksaa tunnollisesti hoitaa katraansa, maitoa riittää ja se on pennuistaan selvästi ylpeä. Aamuvarhain herään äänensä löytäneittein jellonakarjaisuihin ja pakkohan sitä showta on nousta seuraamaan. Ovatkin kovia kavereita harjoittelemaan äänialaansa laidasta laitaan ja erinomaisen ihastuttavia seurattavia, kun näkevät vihdoin kunnolla sisaruksensa ja suu auki toisiaan tavoitellen painiksi jo lyövät ihan kunnolla. No tasapaino heittää hetkittäin, muttei näytä menoa hidastavan ja kovin lyhyet tovit hereillä toistaiseksi vielä ovat - pääasiassa yhä vaan nukkuvat ja syövät, mutta näkevät siis jo hyvin ja kuulokin on aika tarkkaan kohdillaan. Kuulevat jo ihan supsattelunkin, kun laatikonreunalla ihmeitä ihmetellään, ovat tottuneet selvästi jo tuulikellojen kolinaan (tuulisia päiviä) ja pesukoneen ääniin sekä tietysti monta muutakin ihmeellistä ääntä huushollistamme pikkukorviin kantautuu - siitä se elämä avartuu! Höskähommeli näyttää sujuvan eivätkä määrästä päätellen ainakaan nälkäisiksi ole jääneet! Elämää pentujen lisäksi sulostuttaa toiminnallaan nuo juoksuiset nartutkin, sillä Sökö käy kuumana niin Herttaan kuin sohvaankin ja tiedän, että viikon päästä Hertta häärii samanlaisten tuntemusten kanssa - voi lemmenkipeyttä! Näkisittepä muuten, kun Sökö heittää vauhdilla takapäänsä sohvaa vasten takajalat tykkänään ilmassa? Videointia en itse harrasta, joten saatte tyytyä mielikuviin... Toteaisinko lyhyesti, että elämää riittää ja lystiä pidetään!

Lupasin, että viikonlopun aikana tulee parempia otoksia. No vähän joudutte vielä odottamaan, sillä lauantaipäivä vierähti tykkänään kokouksessa (ehdin kuitenkin sen pronssipelin kokonaan katsomaan) ja sunnuntaina aika vaan vilahti muissa tekemisissä sekä menoissa, joten kameran kanssa ei ehditty yhtäaikaa avustajien kanssa kovin poseeraamaan. Tässä muutama napsaus lämpimistä tunnelmista sunnuntailta











Jk. Lisäystä maanantai-illalta: pennut ottivat mainiosti matolääkkeensä, kukaan ei edes irvistänyt ja kun sanoin, etten videointia harrasta, niin... Tuli sitten napattua lystikseni pätkät Sököstä, kun Herttaa ja sohvaa kosiskelee sekä pentujen laatikkoleikeistä...






torstai 20. helmikuuta 2014

Olympiakultaa, leijonatsemppiä ja kakarakuvia!

Eilinen kisapäivä jo nosti tunnelmat kattoon tässäkin härdellissä ja television tuijotus vei toviksi huomioni pois pentulaatikosta. Upeaa, mahtavaa - se oli oikea SuperPäivä! Aino-Kaisa Saarinen ja Kerttu Niskanen nappasivat naisten parisprintin hopeaa, Sami Jauhojärvi ja Iivo Niskanen miesten parisprintin kultaa!


Ja leijonamiehet ottivat upea 3-1 voiton Venäjästä päässen mitalipeleihin! Huomenna pitää siis jännittää, onko jääkiekosta minkäväristä mitalia tarjolla, kun Suomi kohtaa Ruotsin ja omalta osaltani toivon kultapeliä jo ihan sen vuoksi, etten lauantain pelejä ehdi katsomaan ainakaan suorana lähetyksenä...


On meillä vaan fiksuja likkoa! Samoihin roiskeisiin päätti Herttakin aloittaa juoksunsa, joten vilkasta myös antavaisten tyttösten rintamalla luvassa. Tiistaina piipahdin tervehtimässä MantaGasoliinaa ja Sököstä oli mukavaa päästä touhuamaan vähän nuoremmankin kanssa - kiitos Eerolle videoinnista ja Pirjolle villasukista!


Pentulaatikossa ei asu ainakaan umpioita vaan kertakaikkisen ihastuttavia vuotovikaisia SinappiTykkejä! Kaikki siis mallillaan ja seurustelun merkeissä vaihdan alustaa usein kuivemmaksi totutellen kymmenikköä samalla ihmiskäden hyvyyteen, sylittelyyn ja mieluusti nuo maistelevat tutkien uutta maailmaa. Tällä hetkellä minua ja laatikonreunoja, ovatpa huomanneet jo emässä muutakin kuin ruokahanat! Kuulo on kehittymässä ja näkevätkin jo jotain, sillä välillä kuuluu kunnon jellonakarjaisu, kun havaitsevat emän tai minut laatikonreunalla. Reeti nauttii viivähtäneistä hetkistä laatikossa, sillä pennut seurustelevat ja hellittelevät sen kanssa muutenkin kuin nisätarpein, tapailevat niin emänsä kuin keskenäänkin jo painin alkeita ja suut auki. Aivan mahtavaa sakkia, mutta kuvat surkeita johtuen tietysti enimmäkseen minusta sekä valaistuksesta, mutta eivät nuokaan osaa poseerata ja heiluvatkin kovin aina minut huomatessaan. Viikonlopun aikana lupaan muutaman paremman otoksen kokeilla ikuistaa, kun apukäsiä on paremmin paikalla.

Tässä menoa 16-17 vuorokauden ikäisenä. Jaa, että menoa? Kovin paljon vielä nukkuvat, sillä kasvaminen on uuvuttavaa puuhaa! En ole vielä pentuja pannoittanut, sillä kovin tasaista porukkaa ovat eikä noista nukkuvista kovin luonne-erojakaan huomaa....










maanantai 17. helmikuuta 2014

Olympiatunnelmissa Hoot kahden viikon ikään!

Viime päivien viihtymisestä telkkarin ääressä pitänee sen verran kirjoittaa, että olympialaisia tulee seurattua vähenevissä määrin. Kaj Kunnaksen selostus jääkiekossa ei korviani kovin hivele (ilmeisesti mikään ei korvaa Mertarantaa) eikä tuo naisten jääkiekko kovin kiinnostakaan, mutta miten mahtaa miesten leijonajoukkue pärjätä? Sitä seuraan mielenkiinnolla, josko sieltä mitalia pukkaa ja Juuselan Niki selostaa ihan miellyttävällä äänellä, joten sitä kehtaa vähän kovemmallakin volyymilla kuunnella. Kelkkailu näyttää edelleen hauskalta puuhalta ja alppilajejakin tulee seurattua (ihanan vauhdikasta!), mutta mäkihyppyyn en jaksa paneutua huonon menestyksen johdosta. Joskohan Salpausselän kisoihin vähän petraisivat, sillä ajatus on siellä piipahtaa kuten perinteisiin on kuulunut ja toki fiiliksiä siellä voisi nostaa muukin kuin kavereitten tapaaminen. Suomalaisilla oli tavoitteita ampumahiihdossakin, muttei ainakaan vielä ole natsannut tauluun ja tänään täytynee seurata, onnistuukohan pyssyttelyhommat Mäkäräiseltä tänään? Hiihdosta odotin paljon enemmän mitaleja, mutta mönkään ovat menneet nekin odotukset. No naisten hopeamitali vähän mieltä lämmitti ja miesten viestiä kyllä ehdin jo kovasti jännittämäänkin, mutta kuten lauantai-illan Putouksessa totesivatkin jo, niin hiihtovauhtimme on huomattavan hidasta verrattuna mitalinottajiin. Kuka jaksaa muistaa neljänsiä sijoja nippanappa mitaleilta ulosjääden? Mitalit olivat noissa kovin liki tarjolla, joten se tässä vaiheessa hiihtoinnostuksestani. Tai muitten hiihtämisen seuraamisesta, sillä en edelleenkään itse hiihdä, joten kaipa vähän jäävi sanomaan lajista yhtään mitään... Mutta yhden ykköspalkinnon olen hiihdosta ottanut! Muksuvuosina tuli päihitettyä pikkusisko ladulla ja hiihdettiin siinä sarjassa ihan kaksin. Taisin olla 5-vuotias (sisko 3 v.) ja lusikka on edelleen tallella - joten sen verran kokemusta ja ihan ykköspalkinnon verran!


Putouksesta! Aina kun luen/kuulen hokeman "Mie romahan..." mieleeni tulee biisi "Mä putoan...". Se on Yölintu-yhtyeen tekemä biisi ja tämä on soinut päässäni viime viikot. En kylläkään enempi sanoja siihen kappaleeseen tiedä, joten vähän vajaaksi jääpi tässä kohtaa luikautteluni (youtubesta täytynee sanat jatkolle jollain kohtaa katsoa, jos korvissani vielä tuo hokema jatkuu). Putousta on tullut seurattua vaikken kaikkeen sketsiin jaksa lämmetäkään ja suosikkihahmoni siinä on Antsku Imatralta. Sen hahmon suosio johtuu varmasti Jussi Vatasesta, josta tykkään - livenäkin nähnyt! Hän teki Karim Z. Yskowitzina lähtemättömän vaikutuksen ja jäi jo mieleeni "Napapiirin sankarit"-elokuvasta sekä muutamasta sketsisarjasta, mainio kaveri! Ymmi Hinaaja on myös mainio, mutta JäbäLeissoni on kertakaikkisen tylsä... liekö jo liian nuori ja kaupunkilainen keski-ikäisen maalaisen makuun? Patologin hokema ei minulle auennut lainkaan ja vielä vähemmän huvitti "köntsät housussa"-hokema tai Riku Niemisen vartalopaljastelut. Makunsa kullakin!

Olympialaisten sekä muun tv-tarjonnan (pääasiassa tulee seurattua livelähetystä pentulaatikossa!) lisäksi olen ulkoillut paljon Hertan ja Sökön kanssa mukavan keväisissä keleissä - olenhan kesäihminen ja kevättä kuuluu olevan ilmassa! Tinttien reviiriviserrykset ovat mahtavassa soitannassa, mutta käy lintulaudallammekin edelleen kuhinaa ja paniikkia siellä hetkittäin on nähtävissä, sillä varpushaukka istuu kytiksellä pihassamme usein. Sama kaveri taitaa olla kuin viime talvenakin, mutta onneksi se aterioi tänä vuonna muualla kuin ulko-ovellamme. Komea siivekäs kuvattuna keittiön ikkunan läpi, kun ei suostunut muutoin poseeraamaan


Tänään H-pennut täyttävät kaksi viikkoa ja kaikkien kasvu on ollut tasaista, laatikosta kuuluu edelleen pääasiassa nisänimeskelyä ja tyytyväistä huokailua, mutta vauhti varmaan lisääntyy... Kävelyharjoitukset ovat alkaneet tahtia hakien ja hupaisin muksahteluin, mutta selkeä päämäärä jokaisella on ja silmätkin auenneet, joten kohta on tähtäys varmemmin tiedossa muuallekin kuin emän mahanalukseen (kestää vielä jonkin aikaa ennenkuin noilla silmillä kunnolla nähdään). Reeti on pirteä ja hyväntuulinen, ihana emäkoirani! Se syö ja juo hyvin sekä piipahtaa usein ulkona kirsuaan tuulettamassa nauttien selvästi oman emänsä ja jo aikuisen? tyttärensä seurasta (siis en vieläkään osaa Sököä aikuiseksi koiraksi mieltää enkä noita kahta ole päästänyt pentuja katsomaan, kuulevat ja tietävät varmasti tarkkaan pentulaatikon tilanteen). Reeti viihtyy myös yhä pidempiä aikoja myös olohuoneen tunnelmissa ja hyvä niin, sillä on erittäin tärkeää pentujen kehitykselle, että emä on tyytyväinen oloonsa ja maitoa näyttää riittävän (sohvaplänttejä). Ymmärrän Reetin viihtymisen muualla, sillä aikas tuoksuvaista tuotosta nuo sinappiruuttajaiset pitävät eivätkä tarjonnassa pihistele lainkaan.

Maitoa riittääkin niin hyvin, etten noista ehdi kunnon kuvia hereilläollessa ottamaan, sillä ovat päättäneet kovasti isoksi kasvaa ja hyvin lyhytaikaisten liikeharjoitussessioiden lomassa vaan syövät ja nukkuvat - nukkuessahan sitä kasvaa! Eivät siis ole oikeastaan lainkaan hereillä muulloin kuin emän mennessä laatikkoon ja ruokailun ajan, sitten niillä onkin kova kiire taas kasvamaan (nukkumaan!). Eivät kehtaa kovin kauan maailmaa vielä kurkistellakaan, joten niitäkään kuvia en ole ehtinyt ottaa tai ehtivät nukahtaa ennenkuin kameran saan käteen. Eilinen pedikyyrikin tuli tehtyä ihan tajuttomille, mutta sainpahan nauttia siitä puuhasta toistaiseksi vielä taistelutta! Kuvasarjaa eiliseltä ja pahoitteluni luokattoman huonoista otoksista, mutta PääAsiat vissiin näkyvät suurin piirtein? (osa taas estetiikan vuoksi värjättynä mustavalkoiseksi...)








Ja päättäisinkö tämän jorinan Ymmi Hinaajan sanoin: "Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että meillä kaikilla olis samat ihmisoikeudet!" Illalla tuli seurattua Teemalta mustan musiikin historiasta kertova "Black Music"-dokkari, joka kertoi myös samalla vapaus- ja itsetuntotaistelusta. Tuota ohjelmaa voin suositella katsottavaksi Ylen arkistosta tai tulleekohan uusintana telkkaristakin jollain kohtaa? Oikein mukavasti siinä on korvilleni sopivaa musiikkia kertoen samalla ameriikan 60-luvun ihmisoikeustaisteluista. Tässä voisi tietysti omalla kohdallamme miettiä, että tuleeko meillä omassa vaikutuspiirissämme, teoissamme ja päätöksissämme toteutettua tasa-arvoa kaikkien kesken? No se maanantaiaamun mietteistä, mukavaa viikkoa!

Ps. Pääasiani pyörivät nyt pääasiassa Reetin ja kymmenikön ympärillä, mutta näkyy tuossa kalenterissa muutakin lukevan, kun oikein tarkkaan katson... osan jo kumitinkin. No tärkeintä on, että päiviin mahtuu ihmisiä, menoja, tapahtumia, otuksia ja elämää! Hokemasirkermä tuli mieleen, kun pentulassa istahdin: Todellakintodellakintodellakin! Söpöläisiä nuo on! Ja hitokseen ihastuttavista Sinappiruuttajaisista irtoo! Vaan eipähän ole köntsät ainakaan housussa.... Hah, minäkin Putous-huumassa muka? Mennee nyt naapurin poikien piikkiin, kun eilen hokemia päivän ulkoillessaan huutelivat, olipas muuten hienoa huomata muksut kunnolla ulkoilemassa!




perjantai 14. helmikuuta 2014

Lämpimät ystävänpäiväterveiset!


Istahda hetki ystävä hyvä.
Nosta jalat ylös ja vedä henkäys oikein syvä.
Itseäs halaa ja hymyile vähän,
ole tyytyväinen hetkeen tähän!

Kiitos teille kaikille ystävyydestänne! Meillä on tapana viettää ihan jokaikinen päivä tätä ystävänpäivää jakaen enimmäkseen lähimmäisillemme iloa, mutta tottakai tulee siinä sivussa jaettua monet muutkin ajatukset - ystävän tuki on tuiki tarpeen niin ilossa kuin muussakin arjessa!

Pennut ovat tässä kuvassa 10 vuorokauden ikäisiä ja ilmeisesti oikein sydämellisiä pentuja, asettuneet taas niin viehättävästi! Kasvu on ollut tasaista näillä tyytyväisillä tuhisijoilla ja härdellissä kaikki hyvin. Orastavaa menoa on jo havaittavissa, kun jaloilleen yrittävät ja viikonlopun aikana alkavat varmaan jo kurkistelemaankin silmien avauduttua. Siitä se maailmantutkiminen lähtee - elämä on ihmeellinen asia! 


Ulkoilupukuongelmani on nyt ratkaistu, sillä Jouni toi Vantaan Erätukusta hienon puvun - kiitos! Kuljettu on yhtä matkaa pitkää tietä, mutkikasta. Vierekkäin on hyvä jatkaa, toinen estää kastumasta!


Kevättä kohti mennään kovaa vauhtia - nauttikaa ystävistä ja ulkoilukeleistä!




keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Elmanpäiväterveiset!

Olympialaisia olen ahkerasti seurannut, mutten ole oikein tunnelmaan päässyt, kun ei ennustettua ja odotettua menestystä ihan silleen ole vielä tullut paitsi se hopeamitali lautailuhommassa, onnittelut vaan Ennille, mutta laji on vieläkin minulle vieras ja olen jotenkin noista perinteisemmistä enemmän innostunut. Nuo kisat menee tässä samalla huusholleeratessa ja hiihtäminen on kyllä niin komeannäköistä touhua, jotta mieluusti sitä huolella seuraan, kun itsellä se suksi ei vaan lumessa luista. Viereisellä pellolla olen muutaman suksijan nähnyt ja Sököhän olisi oikein innokas siihen touhuun, mutta saa tyytyä sen lajin kaukoihailuun. Ihmettelen ihmisten hiihtointoa, sillä eihän tuolle pellolle vielä latu-uraa ole ajettu ja sänki loistaa. Olisihan seudulla varmaan kunnon latujakin? No harrastuksensa kullakin ja pääasia, että hauskaa on! Lunta onkin taas satanut lisää, joten talviharrastukset jatkukoon, joskohan ehdin potkukelkan vintiltä ulkoilemaan joku päivä ottaa? Voipi jäädä ottamatta, sillä kosteaa on ja toivonpa totisesti, että kevät on jo orastamassa ihan oikeasti!

Päivät ovat kuluneet tupatunnelmia tuijotellen ja elämän ihmettä ihmetellen! Pääasiani on ReetiEmän huolenpidossa edelleen, mutta toki tuvan muutkin asukit on huolehdittava hyvin, jotta tyytyväinen ja rauhallinen tunnelma tuvassa säilyy. Nautin pitkistä lenkeistä ja peltoleikeistä Hertan ja Sökön kanssa sekä teen hetkittäin innokastakin kodinhuoltoa (välillä saattaa minullekin oikein kunnon siivousinto iskeä ja taivastelinkin tässä kuinka monet kengät ja laukut huushollistamme löytyykään, kun siivosin nääs pari kaappia, joitten alaosat ovat kenkiä täynnä ylähyllyjen kasseja pullistellessa). Kukat taitavat jo kärsiä ylettömästä huomiostani, kun yritän viritellä niitä keväiseen kukoistukseen pimeän kauden jäljiltä ja olen lukenut paljon, tällä hetkellä menossa "Huono Karma", joka onkin mainiota seuraa! Olen myös malttanut nukkua jo kolme yötä omassa sängyssäni makkarissa ja huoletonna? Sänkyvieruskaverini totesi hyvin lakonisesti, jotta on kuulemma ihan sama, nukunko pentulaatikon vieressä vai kauempana, kun olen lahjakseni saanut erinomaiset unenlahjat ja makkariin hänen kuulonsa mukaan laatikon touhut kuuluvat mainiosti. No siihen olen jäävi sanomaan mitään. Onneksi ukkoseni on herkkäunisempi, muttei hänenkään ole yöaikaan tarvinnut minua isosti kylkeen tökkiä (livahutanko muka kuorsausääniä? en usko...) tai lähteä tilannetta laatikkoon tarkastamaan tai Reetiä tarpeille viemään.

Jottei tässä ihan mökkihöperyyttä olla hankkimassa, niin eilen innostuin (lue: maltoin) aamusta kunnon shoppailureissulle ja mukaan tarttui mm. parit uudet juoksuhousut, tarpeeseen narttutaloudessa tulevat! Lähdin oikeasti etsimään itselleni tuoreempaa ulkoiluvermettä, muttei sattunut sopivaa kohdalle... Tulipahan otuksille jotain!


Tuvassa kaikki hyvin ja tässä muutama otos eilisillan tunnelmista. Rauha, meidän vartijakyyhkymme, sillä mikään ei sen silmiltä jää huomiotta, on muuten päntiönään pentulassa. Se kun on kovin kiinnostunut laatikon ihmeistä ja pää kallellaan katselee mönkijäisten menoa, mutta häkkihoitoa on sillekin tulevaisuudessa luvassa, kun pennut jaloilleen pääsevät, jottei vaan hehkeistä höyhenistään joudu luopumaan!

Rauha lempipaikallaan, josko ruokailua jollain lautasella luvassa tai muuta jännää?

Rauha, Allu ja Sökö

Hertta iltalenkin jälkeen

Sökö iltalenkin jälkeen

Pitäähän minun varmaan pennuistakin joku sananen laittaa? Hih! Pennut saavuttivat viime maanantaina "7 päivää"-iän ja punnituksessa totesin kaikkien painon tuplaantuneen syntymäpainosta. Tyytyväisiä ja tukevia kakaroita ovat, joitten pääasialliset toimet rajoittuvat vielä syömiseen ja nukkumiseen. Ryömivät ne kyllä jo vikkelään ympäri laatikkoa, kun emä sinne asettuu ja mainiosti jo aikaa sitten emänsä ylikin tarvittaessa, jos väärälle puolelle ovat eksyneet. Välillä jonkun haukkua? tapailevan (enimmäkseen vielä vinkumisen) äänen kuulen, jos nisää ei tarpeeksi nopsaan löydy tai ovat vähän sakistaan eksyneet. Kuvia tulee harvakseltaan noista napsittua, kun ovat toistaiseksi vielä hieman yksilmeistä sakkia, mutta kunhan jaloilleen ja silmilleen ehtivät, niin varmaan tulee ikuistettua vähän monipuolisempia otoksia! 



Tahtoo tuo aika kullata muistot penturiiviöpakkauksista ja jottei kenellekään tule mieleen näitä viattomalta näyttäviä ihmeitämme katsoen tai oman nykyisellään hyvinkäyttäytyvän ja tyynen tyttötriomme tuntien, että koiranpennun kasvaminen aikuisikään on ihan "vasemman käden" hommaa, niin muistukseksi vielä kehityskaari ennen tasaista aikuisikää luovutusiästä lähtien!

Koiranpennun kehitys luovutusiästä eteenpäin:
- 7-8 viikon ikäisenä pentu yleisimmin siirtyy uuteen kotiin, jossa sitä tulee edelleen hoivata ja suojella. Opetellaan yhteistä touhua arkeen ja uuden lauman sääntöjä leikin varjolla!
- 7-12 viikon ikäisenä pennun on totuttava kaikkiin niihin asioihin, mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan, eritoten niitä positiivisia kokomuksia kerryttäen (turvallisuus!), huonoja kokemuksia vältellen (mm. vihaiset koirat). Kuitenkin edeten edelleen pennun ehdoilla ja maalaisjärkeä saa käyttää!
- 5-7 kuukauden ikäisenä pennulla on esimurrosikä, uhmaikä ja oppimisen aikaa (oppiminen siihen, mihin kuuluu reagoida ja mihin ei). On muuten älyttömän helppo neuvoa vierestä!
- 9-15 kuukauden ikäisenä pennulla on murrosikä, joka voi olla hyvinkin hankalaa aikaa (vrt. ihmislapsi). Tällöin koira hylkää pentuajan asioita ja oppii aikuisen tavoille. Koira kokeilee säännöllisesti, mitkä ovat uudet säännöt vaikkei rutiineissa mikään oikeasti muutu. Tämä on koiran elämässä tärkeä vaihe, nyt on myös mahdollisuus paikata mahdollisia pentuajan virheitä. Murrosikäisen koiran keskittyminen on vaikeata (tottelevaisuusliikkeet ym. voi jättää kokonaan tällä kaudella pois). Laumasuhteet vahvistuvat tässä kohtaa, joten koko perheen kesken pidetään kiinni tiukasti yhteisistä säännöistä. Ihmisiltä tähän vaiheeseen erityisesti tarvitaan napakkuutta, johdonmukaisuutta ja rajojen painottamista unohtamatta huumorintajua sekä hetkittäisiä hellyyshetkiä! Ne asiat, mitkä tapahtuvat tai jäävät tapahtumatta, vaikuttavat koiran tulevaisuuteen, mutta murrosiän jälkeen koiralla on taas halu oppia. Onneksi!

Ja jottei totuus unohtuisi, niin kahden vuoden iässä koiralla on vielä uusi murrosikä, jonka jälkeen koira on ns. "valmis" kaveri. Koiran viettirakenne on kypsynyt ja nyt voi vähän huokaista sekä olettaa, että suurin homma omansa kanssa on tehty tulevaa varten ja kaverista on muodostunut likimailleen isäntänsä jatke. Tottakai muistutellen opittuja taitoja jatketaan treenailua myös aikuisten koirien kanssa jo ihan aivojumppaa ja iloa molemmille tuottaen.

Omassa takaraivossani jo kuplahtelee pisuhöskä-savotat (pelkkää alustanvaihtoa täälä hetkellä), vaativat ääniharjoitukset pentujen taholta aamuviidestä lähtien (vielä ei kuulu kuin tuhinaa, mutta myöhemmin kaiken on tapahduttava heti, kun herää ja meillähän herätään aikaisin!), terävät hampaat (voisiko niitten tuloa jotenkin viivyttää vasta luovutusiän jälkeen puhkeaviksi?), jatkuva sähellys ja meno, mutta siitähän minä tykkään ja hauskaa, erittäin antoisaa aikaa on luvassa! 

Näinpäs tuli näppäistyä aamuvarhain tällainen raportti suoraan laatikosta! Näin ne nukkuvat ja kuvan värjäsin mustavalkoiseksi, kun oli vähän roiskeita yön jäljiltä (en hallitse sitä kumittamista tai muitakaan kuvankäsittelyn hienouksia, mutta värit taidan!) - kaikki hyvin ja tasaista sakkia. Lähden pellolle pyrstöjumppalenkille Hertan ja Sökön kanssa, emä nauttikoon rauhassa kymmeniköstä!




 





Kolme valioarvoa ja messarimenoa!

Oikein mukavaa joulukuun jatkoa!   Viime viikonloppu vierähti pitkänä Jounin ja minun osaltani Baltian maissa kurvaillen. Lähdimme matkaan t...