Ja leijonamiehet ottivat upea 3-1 voiton Venäjästä päässen mitalipeleihin! Huomenna pitää siis jännittää, onko jääkiekosta minkäväristä mitalia tarjolla, kun Suomi kohtaa Ruotsin ja omalta osaltani toivon kultapeliä jo ihan sen vuoksi, etten lauantain pelejä ehdi katsomaan ainakaan suorana lähetyksenä...
On meillä vaan fiksuja likkoa! Samoihin roiskeisiin päätti Herttakin aloittaa juoksunsa, joten vilkasta myös antavaisten tyttösten rintamalla luvassa. Tiistaina piipahdin tervehtimässä MantaGasoliinaa ja Sököstä oli mukavaa päästä touhuamaan vähän nuoremmankin kanssa - kiitos Eerolle videoinnista ja Pirjolle villasukista!
Pentulaatikossa ei asu ainakaan umpioita vaan kertakaikkisen ihastuttavia vuotovikaisia SinappiTykkejä! Kaikki siis mallillaan ja seurustelun merkeissä vaihdan alustaa usein kuivemmaksi totutellen kymmenikköä samalla ihmiskäden hyvyyteen, sylittelyyn ja mieluusti nuo maistelevat tutkien uutta maailmaa. Tällä hetkellä minua ja laatikonreunoja, ovatpa huomanneet jo emässä muutakin kuin ruokahanat! Kuulo on kehittymässä ja näkevätkin jo jotain, sillä välillä kuuluu kunnon jellonakarjaisu, kun havaitsevat emän tai minut laatikonreunalla. Reeti nauttii viivähtäneistä hetkistä laatikossa, sillä pennut seurustelevat ja hellittelevät sen kanssa muutenkin kuin nisätarpein, tapailevat niin emänsä kuin keskenäänkin jo painin alkeita ja suut auki. Aivan mahtavaa sakkia, mutta kuvat surkeita johtuen tietysti enimmäkseen minusta sekä valaistuksesta, mutta eivät nuokaan osaa poseerata ja heiluvatkin kovin aina minut huomatessaan. Viikonlopun aikana lupaan muutaman paremman otoksen kokeilla ikuistaa, kun apukäsiä on paremmin paikalla.
Tässä menoa 16-17 vuorokauden ikäisenä. Jaa, että menoa? Kovin paljon vielä nukkuvat, sillä kasvaminen on uuvuttavaa puuhaa! En ole vielä pentuja pannoittanut, sillä kovin tasaista porukkaa ovat eikä noista nukkuvista kovin luonne-erojakaan huomaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti