Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Eukanuba Summer Show, pinkki pitkä viikonloppu!

Talkoilin torstaista sunnuntaihin kansainvälisessä koiranäyttelyssä Tuomarinkartanossa, jonka yhtenä järjestänä oli Sukoka ry. Iloisessa porukassa on aina hauskaa tehdä töitä ja lauantaina ehdin myös pyörähtämään toviksi näyttelykehässä, jossa tuomari Rune Fagerström tuumasi nuorisostamme oikein mukavasti. Lämmin kiitos omistajaperheille, Toto ja Viki ovat hienoja nuoria koiria luonteita sekä terveyttä myöten!

Raappavuoren Irtiotto: Lähes 2-vuotias. Hyvät rungon mittasuhteet. Hyvä uroksen leima. Hyvä uroksen pää, jossa riittävän yhdensuuntaiset linjat. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula. Riittävä eturinta. Hyvä runko. Eturaajojen tulee vielä suoristua. Hieman pehmeyttä välikämmenissä. Hyvä säkä. Sopivat takakulmaukset. Kinner voisi olla matalampi. Hyvä väri ja karvan laatu. Turhan kiertynyt häntä, mutta kiinnitys hyvä. Liikkuu erittäin hyvällä sivuaskeleella. Hyvä luonne. NUO ERI NUK1 SA PU3 SERT



Raappavuoren Iltavirkku: Lähes 2-vuotias. Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvät nartun mittasuhteet. Selän tulee vahvistua vielä liikkeessä. Erinomainen pää, jossa oikea pituus ja vahvuus. Sopiva otsapenger. Hyvä ilme. Hyvänkokoiset korvat. Kaula liittyy hyvin lapoihin. Hyvä eturinta ja runko. Hyvät suorat eturaajat ja käpälät. Riittävät takakulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin edestä. Erittäin hyvä karvan laatu. Hyvä luonne. Hyvin esitetty. NUO ERI NUK1 SA PN4 SERT

Vähän lämmiteltiin ennen kehäkoitosta. Näissä kuvissa kampaamatta, mutta nätti tyttö se on karvatkin sekaisin!




Kuvasarjaa Eukanuba Summer Shown mukavasta menosta, hauskaa oli ja kiitos Toto mainioista tilannekuvista!








Eukanuba Summer Shown BIS1 - upea iso villakoirauros Huffis Born This Way Ruotsista!

Nyt sataa vettä. Totean tätä valtakuntaani ihaillessa, että eloisasti meillä elokuulle mennään vaikka heinäkuun viimeinen päivä oli merkattuna kalenteriin: huilaillen. Härdellini on kuitenkin toista mieltä ja jokainen päivä on täynnä elämää 😍 

Heinäkuun heinähaamut kuvattuna talkoitten lomassa


maanantai 24. heinäkuuta 2017

Akka 3 kk ja Rockers` festarit!

Akka täytti viime perjantaina kolme kuukautta. Sitä on ihasteltu sekä rapsuteltu monelta käsiparilta, vähän jo koulutettukin (muistutus itselleni, että koirankoulutus aloitetaan heti sen saavuttua uuteen kotiin!) ja se on osoittautunut erittäin innokkaaksi opiskelijaksi. Paitsi iltavillin aikaan tai juuri ennen päivätorkkuja. Hetket, juuri ennen nukahtamista pentukoira on usein turhankin railakas eikä jaksa keskittyä enää muuhun kuin hektiseen rallatteluun ja raastavaan hampaitten käyttöön. Aktiiviset ja vastaanottavaiset ajat kannattaa käyttää hyväksi. Kaikesta kiinnostuneena Akka touhuaa monenmoista hereilläolojen ajan ja kasvaa nopeasti koko ajan isommaksi, mikä ei ole lainkaan ihme sen suunnattomalla ruokahalulla. Jokeri on ehkä sen paras kisailukaveri ja ne keksivätkin kimppapuuhasteluja mm. ne lukevat yhdessä lehtiä, silppuavat risuja ja muuttavat kukkaistutusteni paikkoja. Se ei esteettistä silmääni miellytä, sillä lehti- ja puusälä tai ne tuunatut kukkaset ja mullat eivät kohtaa roskista. Nuoriso! Suvereenisti pentu painii isompienkin akkojen kanssa, kun ne sille päälle sattuvat. Sattuvat usein ihan isomummoa myöten, mutta ehkä enempi sellaisella neuvomisajatuksella. Tiedättehän mummot? Hellittelevät ja lellittelevät naputtaen kuitenkin ahkerasti sekaan elämänohjeitaan. Kyyhkyihin en sitä ole vielä saanut tottumaan tai en ainakaan keskenään silmittä jätä ja siinä harjoitukset jatkuvat. Mainio pikkuotus se on, joka muita matkien oppii nopeasti kaikenlaisia koiranelämään kuuluvia tapoja. Se pääsee jo sohville ja tuoleille sekä sohvalta sohvalle tai tuolilta tuolille, joiden kautta on ehtinyt jo pöydällekin. Kuvaa noista luvattomista pöytäseikkailuista ei ole, sillä en halua suosia luvattomia touhuja ihailemalla sellaista kameran linssin läpi eikä vahinkoja tämän härdellin väkeen tarvita. Emme ole koiriamme vakuuttaneet, sillä mikään vakuutusraha ei korvaa vahinkoa eläväistä kohtaan ja tuolit ovat visusti pöydän alla. Vahinko ei ikinä tule kello kaulassa, mutta tyhmä, huolimaton tai huoleton ei pidä olla. Kuvasarja Akasta voisi mennä otsikolla: Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä!

"Pienten koirien uudet omistajat ovat vakaasti päättäneet
olla lempeitä mutta lujia, laatia kunnon nokkimisjärjestyksen,
juurruttaa tottelevaisuuden.
Tehdä pennulle täysin selväksi, missä sen paikka on.
Siinä ne sitten ovat. Ruokakuppi. Kori. Huopa. Koiranpentu.
Keittiössä.
Innokkaat omistajat makaavat sängyssään, ovi kiinni
- kovettaen koiranpennun edessä sydämensä.
Koiranpennulta kuluu tunti pari - hyvällä tuurilla vain puoli tuntia -
nyyhkimiseen, vaikertamiseen, ulvomiseen, voihkimiseen, uikuttamiseen,
raapimiseen, tömistelemiseen ja tavaroiden tyrkkimiseen.
Ja sitten se on kierähtänyt kerälle sänkyyn.
Vain täksi yöksi.
Tai seuraavaksi viideksitoista vuodeksi."
-Pam Brown-

Ei pääse isommat enää sohvalle pakoon ja Sökön hoivissa on mukavaa!




Kimppakuvaharjoitukset jatkuvat

Hah, vai ryhmäkuvaa yritit :D

Raakojen omenoiden syönti, etenkin niitten hapan nautinto vaatii luonnetta!





Ja ovat kettumaisia tarttuessaan napakasti hampaaseen

Hellepäivistä on todistettavasti tänäkin kesänä nautittu

  
Fiksu likka!

Nyt Rockers`iin ja lauantai-iltapäivää sekä -iltaa vietimme Rockers` festivaaleilla. Tapahtuma oli Lahdessa, kaikki tapahtumakuvat Ace Cornerin (järjestäjän) ja hauskaa pidettiin lystikkäällä köörillä, lämpimät terveiset! Vaikken ihan rockabilly-fani ole, rock-fani kylläkin, niin tunnustan tässä kohtaa, että aikanaan Stray Catsin Runaway Boys läskibassoineen upposi nahan alle vaikka enempi raskaampaa rokkia kuuntelinkin. Huikeaa on nähdä sekä kuulla kitaravirtuooseja livenä lavalla. Poimin kuvien alle YouTube-linkit, jos nuo jollekin vähän tuntemattomampia ovat. Tässä tuvassa on pukannut nostalgiaa noita piisejä kuunnellessa ja rokaten on aloitettu heinäkuun viimeinen viikko!

Kellomerkkoa en omista, mutta sormimerkin taidan


Fatboyn Cold cold war

Tottakai kuulimme aivan loistavan Sabre Dance -kappaleen

Minun iltani kruunasi Runaway Boys

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kennelnimi 27 vuotta!

Tänään juhlitaan. Raappavuoren kennelnimi myönnettiin meille Suomen Kennelliitosta tasan 27 vuotta sitten. Jounin kanssa ehdimme olla kimpassa tuolloin reilun vuoden verran ja noihin aikoihin tuli nopeasti monta muutakin yhteistä asiaa touhuttua. Näin jälkikäteen miettien emme ole hidastaneet vauhtia vuosien varrella, mutta tietynlainen laiskuus värittää päiviämme nykyään ehkä vähän enemmän. Neljännesvuosisata vierähti dobermannien kanssa ja nyt kotiamme somistaa neljä snautseria yhden kääpiösnautserin kanssa ja totean, että tämän lauman kanssa arki ei ole ihan niin hektistä kuin taannoisina vuosina. Toki kaksi lasta, lamavuodet ja leivänhankinnan kommervenkit toivat omat mutkansa muutamaan kiireiseen päivään, mutta asiat järjestyvät aina, etenkin yhdessä yrittäen. Yhteen meidät alkujaan toi kiinnostus koiriin Jounin ollessa palveluksessaan Libanonissa Sajaxin kanssa minun touhuillessani Lissun kanssa. Lomilla ollessaan vietimme yhteisiä koirankoulutustuokioita, yhtäkkiä kipinöi muutenkin ja siitä se yhteinen taipale lähti punoutumaan. Onnittelemme itseämme!


Kasvattajan osasta meinasin vähän mietteitä pistää ylös ja luin hyvin kirjoitetun artikkelin, jota olen saanut luvan lainata, kiitos. Suomen Kääpiösnautseri ry:n puheenjohtaja Mervi Jokinen kirjoitti tuoreimmassa Kääpiösnautseri-lehdessä näin ja ote tekstistä: "Kaikkien jalostuspäätösten takana pitää olla suunnitelma, tietoisuus riskeistä ja ennen kaikkea kirkkaana ajatus, mitä tällä tavoittelen tai mitä teen seuraavaksi. Kasvattajalla on paljon velvollisuuksia: vastuu rotua kohtaan, vastuu koiraa kohtaan, vastuu pennunostajaa kohtaan, vastuu ympäristöä kohtaan, vastuu Suomen Kennelliittoa ja rotujärjestöä kohtaan, vastuu omaa itseään kohtaan, luonnonvalinnan kunnioitus. Oikeuksien lista onkin sitten paljon lyhyempi: oikeus tehdä itse päätöksiä, oikeus sijoittaa koira, oikeus saada tietoa ja koulutusta. Jokainen kasvattaja on paljon vartija. Päätökset, tekemiset ja tekemättä jättämiset voivat vaikuttaa pitkälle rodun tulevaisuuteen. Jos menee pieleen, syntyy sairaita, luonnehäiriöisiä tai muuten viallisia pentuja, kasvattaja on maalitauluna. Kasvattajakurssilla kehotan joko eroamaan kaikista Facebook-ryhmistä tai kasvattamaan tosi paksun nahan. Kasvattaja joutuu tekemään kompromissejä erilaisten asioiden välillä. On hyvä muistaa sääntö harakasta tervatulla aidalla: joko tarttuu nokka tai pyrstö. Nykyään tietoa on saatavissa paljon, jopa niin paljon, että on vaikea erottaa, mikä on totta ja mikä taitavaa manipulointia. Ja vaikka kaiken tekisi oikein, huomioisi kaiken mahdollisen, ihminen ei koskaan voita luontoäitiä, se loppujen lopuksi päättää, mitä jalostuspäätöksestä seuraa."


Kasvattajan ilot jatkuvat pentujen luovutuksen jälkeen ja niitä ovat arjen lomassa mm. kasvattien kehityksen seuraaminen, ihanat omistajaperheet, muihin kasvattajiin tutustuminen, koulutustilaisuudet sekä kokemusten ja tiedonvaihto. SoMe-maailma herättää kohdallani yhä ristiriitaisia tunteita. Se on erinomainen tiedonvälittäjä, mutta ahdistun (jopa BetoniAkatkin ahdistuvat!) välillä keskustelupalstoista enkä ole aikoihin niitä isommin seurannut. Näppini nääs ovat hetkittäin liiankin näppärät enkä noihin keskusteluihin ruukaa tunkea, kun ne aiheuttavat vaan lisää punaisia palloja fb-seinälleni. Palstoilla tuntuu useimmiten olevan kovin mustavalkoista ja yhtälailla näppiherkkää väkeä sekä hyvin vahvasti tunteilla kirjoittavia. Sain vastikään lukea eräältä lemmikkipalstalta postauksen omistajansa ilopilleristä, joka sai tylyjäkin mielipiteitä vastineeksi. Koska palsta on julkinen, niin totean postauksesta lyhyesti näin: omistaja postasi lemmikistään ihastuttavan kuvan mainiten karvaisen kaverinsa mitat, joihon hän sai mukavia kommentteja, mutta myös tyrmistyttävää kommentointia koiran kokoon liittyen. Koira ei nääs ihan rotumääritelmän mittoihin mahtunut, mutta onko sillä perheen parhaan kaverin roolissa merkitystä? Löytyyköhän kasvattaja, joka on jokaisessa pentueessa saanut jokaisen yksilön rotumääritelmän mittoihin osumaan ja joka kasvoi ilman minkäälaista vikaa koon, hampaiden, pallien, karvanlaadun ym. kanssa ensiksi vuoden ikään, unohtamatta seurata myöhemmin edelleen koko pentuetta sairauksien sekä luonteen osalta myös keski-ikään tai vanhuuteen asti. Mikään koira ei rakennu vain vanhemmistaan vaan osuutensa tuo sukutaulun yksilöt hyvinkin kaukaa takaa. Mistään emme vielä tämän päivän tiedoilla tiedä, ilmaantuiko virhe jonkun esivanhemman saattelemana vai oliko se pelkkä luontoäidin hutiheiton syy. Aina on helppo osoitella jotain yksilöä, mutta huomio pitää tehdä koko populaatioon, sillä jokainen rotu menee jollain kohtaa samoihin koiriin.

Kovinkaan kauas taaksepäin ei tarvitse mennä, kun muutamat kasvattajat lopettivat omin käsin tai jättivät rekisteröimättä yhden tai useampia yksilöitä pentueesta värivirheen tai jonkin muun jo syntymähetkellä näkyvän vian vuoksi, jotteivat ne olisi jääneet heikentämään osaltaan muutoin tasaisen pentueen laatua. Olen tavannut koiria, joiden omistajat kertovat, että kasvattaja on kieltänyt ilmoittamasta koiraa esim. match showhun. Silmänlumettahan se on, sillä vikoja tulee jollain kohtaa esille jälkipolvissa ja osalle roduista onkin jo ilmaantunut asioita, joita rodussa ei pitänyt olla lainkaan olemassa. Mitä ei selkeästi näy tai tutkimalla osoiteta, niin sitä ei vaan ole olemassa? Suomen Kennelliiton ylläpitämästä Koiranetistä voi lukea monenmoista ja selvittää pitkällekin taaksepäin tuloksia, mutta ulkolaisten tulosten esille kaivaminen voi olla hankalampaa. Jokainen tutkikoon, miten paljon jaksaa ja mitä tuloksia parhaimmaksi katsoo, mutta kasvattajan vastuu ei pääty pennun luovutusikään.

Kasvattajat saavat yhä valita kasvateillemme kodit ja pidän parempana naamatusten keskustelemisesta. Tänään nautin kakkukahveista, puolisostani (jahka Jyväskylästä kotiutuu) ja härdellistämme maisemineen. Hyvää alkanutta Akkain viikkoa!

Akan kenkäkokoelmaa ja olivat loppuunkulutetut jo ennen sen tuunailuja!

PikkuAkkojen leikkihetkeä ja voi olla, ettei parrat harvenevat....

Mitä isot akat edellä, sitä pienempi Akka perässä

Ihanat PikkuAkat ja nyt samanpainoiset!

Kyyrouva (paksuudesta päätellen?) ikuistettuna "kevään" ensimmäisen kerran, toisen kerran nyt vasta naamatusten nähty

Jk. Huomio, etten koskaan ole uppoutunut yhteen rotuun vaan seuraan monia rotuja, sillä onpahan vaan erinomaista ajatuksen avarrusta. Jokainen koira on perheensä paras karvainen kaveri eikä mitkään puntarit, mittarit tai muitten mielipiteet ikinä saa olla parhaan kaverin mittarina. Nauttikaa toisistanne!

Lokakuulle on luvassa erinomainen seminaari Sukoka ry:n järjestämänä ja tässä infoa lisää

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Oulu, Akka 12 viikkoa ja kasvattien tapaamistuokio!

Saimme hienoja uutisia Oulun kaksipäiväisistä kansainvälisistä näyttelyistä. Raappavuoren Hunsvotti teki sunnuntaina Oulussa toisen kehäesiintymisensä ja paljon onnea Beritille sekä iso kiitos Anulle! Nealle, Veeralle ja Tuulalle onnittelut onnistuneesta Oulun reissusta ja Jokerin huolehtimisesta! Sunnuntaina FinnSieger-tuomari Isolde Huber Saksasta arvosteli Harmin ja Jokerin seuraavin sanoin:

Raappavuoren Hunsvotti, Harmi: Tyypillinen uros. Ilmeikäs pää. Tummanruskeat silmät. Saksipurenta. Hyvät korvat. Kaunis kaula. Hyvä ylä- ja alalinja. Sirppihäntä. Hyvä rintakehä ja kulmaukset. Vauhdikkaat liikkeet. Tumma ja karkea pippuri-suola-karva. Täydellinen olemus. AVO ERI AVK1 SA PU3 SERT


Tämä kuva @Markku Välilä, kiitos! 

Jettyspoof`s Peace Loven` Harmony, Jokeri: Erinomainen narttu. Pitkä pää. Tummat silmät. Täydelliset hyväasentoiset korvat. Kaunis kaula. Kiinteä selkä. Hyvät kulmaukset, takajalat hieman kierteiset. Miellyttävät, hyvät liikkeet. Musta karkea karva, merkit voisi olla selkeämmät. Miellyttävä, avoin käytös. VAL ERI VAK4

Lauantaina oli tuomari Kornelija Butrimova Liettuasta tuumannut Jokerista seuraavasti: Hyvä koko. Hyvä pää. Silmät saisivat olla tummemmat. Kaunis kaula. Syvä rinta. Hyvät kulmaukset. Liian lyhyt karva. Turkki ei parhaimmassa kunnossa tänään. Hyvä väri. Hyvin esitetty. VAL ERI VAK4

 Nea ja Jettyspoof's Gwendals Topaz, Peace Loven Harmony, Gwendals Sapphire, Too Hot to Hold

Akka täytti perjantaina 12 viikkoa ja tässäpä "merkkipäivän" kuvat. Kokemuksia kartutetaan ja vauhti sekä taidot kasvavat koko ajan 😇





Kesä on lyhyt ja täynnä kaikenlaista menoa, yleensä vielä samaan aikaan. Muitten kirmaillessa koiranäyttelyissä, festareilla, häissä, hautajaisissa, hää- ja rippijuhlissa, ulkomaan matkoilla tai mökeillä meillä lystiteltiin kasvattitapaamisen merkeissä. Isoa porukkaa paikalle ei saapunut, mutta mukavaa oli ja lämmin kiitos kaikille mukanaolleille. Päivää vietimme kävelyllä PikkuVeskun maisemissa ja pikkupennut jätettiin seurustelemaan Teivaan Lokin rannalle, sillä tiesin liikkumisen sujuvan paremmin siten. Pennuilla on vielä kovin vähän tottumusta hihnaan, kulkiessaan ne tarvitsevat aikaa monen asian ihmettelyyn ja sitä aikaa niille pitää antaa. Urheilullisen suorituksen jälkeen jatkettiin hauskoja tarinointituokiota meidän pihalla juomisten ja syömisten lomassa. Pikkupentujen kimppailut sujuivat kuin eivät erossa olisi toisistaan olleetkaan ja isommat saivat nauttia omasta rauhastaan. Yksi pienistä nukkui liki koko tapaamisen ajan pöytähyllyllä, koska oli riekkunut riittämiin ja IsoMummo Hertta päätti hypätä ihan oma-aloitteisesti altaaseen vilvoittelemaan. Kiitos kuvista - kertakaikkisen hienoja koiria ja ihania ihmisiä!






  


Seuraava kasvattitapaaminen voisi olla Rotukoirakävelyn yhteydessä Töölönlahdella syyskuussa?
Rotukoirakävely on avoin tapahtuma ja tervetuloa mukaan!
Tässä enemmän tietoa ja sitä saa jakaa!


Sijoitustyttömme Raappavuoren Kuperkeikka, Mallu 12 viikkoa - kiitos Paula 💖

Aina löytyy aihetta juhlaan, kennelnimi täyttää ylihuomenna 27 vuotta ja mainiota heinäkuun puoliväliä!


Kolme valioarvoa ja messarimenoa!

Oikein mukavaa joulukuun jatkoa!   Viime viikonloppu vierähti pitkänä Jounin ja minun osaltani Baltian maissa kurvaillen. Lähdimme matkaan t...