Iso kiitos jälleen Markku Välilälle viikonlopun näyttelykuvista ja pariskunnan molemmille puoliskoille hauskasta seurasta!
Tänään tuli piipahdettua Raappavuoren Illuusion kanssa kansainvälisessä koiranäyttelyssä Riihimäellä ja tuomari Olga Sinko Kupriyanova Sloveniasta arvioi neitosen seuraavin sanoin: "Hyvä koko. Erinomainen turkki ja väri. Hyvänkokoinen ja vahva pää. Erittäin kaunis ylälinja. Kaunis runko. Hyvät liikkeet." NUO ERI, NUK1, SA
K-pentueesta jätimme omistukseemme Kuperkeikan, tuttavallisemmin Mallun, joka asuu ihanassa perheessä Kouvolassa Selman kaverina. Jokaiselle kakaralle toivotamme monenlaisia elämänkokemuksia ja hyvää käytöskoulutusta. Akan ohjaaminen on nyt pääasiani, etenkin Ei-sanassa ja sen opettaminen palvelee erinomaisesti myöhemminkin. Ne ovat fiksuja, oppivaisia ja kertakaikkisen mainioita, nauravaisia pikkuotuksia, jotka nopeasti oppivat myös oman hyödyn tavoittelemisen taidot sekä keinot. Tehkää nyt kunnolla pohjatyötä tulevaa varten ja kiitos kaikille 💖
Raappavuoren Kuperkeikka, 10 viikkoa |
Mallu ja Selma viettivät painihetkeä punamullatun ulkorakennuksen kupeessa, väri tarttuu! |
Jotenkin takaraivosta pompsahti esiin ja tässä "Harmien ja hajuhaittojen ABC"-artikkeli ilostuttamaan mieltä, suosittelen!
Suosittelen myös, etenkin kasvattajien pohdittavaksi vakavammalla ajatuksella kirjoitettua erinomaista artikkelia "Rotukoiran ydinasioita on koira ja sukutaulu" Mitä tapahtuu, jos tuijotamme vain yhtä osaa koirasta näkemättä kokonaisuutta tai selvittämällä tarkoin taustatietoja. Kaikissa roduissa jokainen yksilö on rakentunut jostakin yhdistelmästä, jonka taustalla on useita yhdistelmiä ja jokaisessa rodussa kaikille yksilöille löytyy yhteinen tausta jossain kohtaa. Olen monta kertaa todennut, että koiran jalostuksessa ei riitä pelkkä tilastointi tai tieteen mittarit vaan lisänä on kokeneitten kasvattajien kokemukset ja tiedon sekä mielipiteitten vaihto. On erittäin tärkeää tehdä yhteistyötä myös muitten rotujen asiantuntijoiden kanssa.
Tutustukaa kaikkeen perin pohjin ja josko se jo vihdoin oikeaksi kesäksi kääntyisi, sillä edelleen perinteisiä keväänmerkkejä löydän. Torstaina bongasin lenkkipoluiltamme vuoden ensimmäisen kyykäärmeen. Tai Jokeri sen kanssa tuijotteli tovin ennenkuin tajusin, mistä kiukkuinen kihinä-ääni tulee, sillä ihailin siinä kohtaa töyhtöhyyppien äänekästä raivoa pesiensä päältä. Monet tietävät, että seuraan alati monenlaista luonnonihmettä ja kyykäärmeitä on näillä kulmilla ollut runsaasti sekä yleensä paljon varhaisemmin - huikeaa heinäkuuta!
Akka, nyt jo 10-viikkoinen tarkistaa, että olikohan aamupala ihan samanlainen joka kupissa |
Tuusulan Gustavelundissa on paljon nähtävää! Kävin perjantaina |
Akka on napannut monta päätähteä hortensiasta enkä luovuta siirtämällä kukkasia vaan panostan Ei-sanaan.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti