Aamupäivällä satuin ottamaan kameran ulkoilulle mukaan, olihan viimaa ja pakkasta runsain mitoin vaikka aurinko jo niin mukavasti paistoikin! Tällaista kuvapläjäytystä tallentui ja tekstejä en nyt malta enempää kirjoitella - lämpimät terkut vaan, huushollissa kaikki mallillaan!
Mitähän tälle päivälle bongattaisiin? Reeti ei tainnutkaan tulla mukaan... |
Somasti on kettu helminauhansa keskelle peltoa asetellut |
Hillitty Hertta kävi kokeilemassa ojajään kestävyyttä - kesti se! |
Penkereelle voi nousta joko hillitysti tai vauhdikkaasti! |
Jospa jotain muuta jälkeä lähtisi tutkimaan.... |
Hillittymp Hertta edellä Sökö vauhdikkaasti perässään |
Laitanpas tämän kevennykseksi! (kopioitu jostain kiertokirjeestä, ollut aiemminkin, mutta jotenkin niin osuva!)
"Eipä ole helppoa olla koiranomistaja! Minulla on kaksi
koiraa. Olen minä niitä kouluttanutkin.
Lenkkeilijöihin ne suhtautuvat tosi luontevasti.
Iloisesti häntä heiluen ne menevät tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä.
Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni.
Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta
tapaamisemme jälkeen. Kuraiset tassun jäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: "Te kuulette minusta
vielä!" Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koirien koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä.
Kapulan heittämisestä ne tykkäävät valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat
koirat illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat, että
lasken leikkiä.
Naapuritkin pitävät meidän koirista kovasti, ovat
antaneet niille lempinimetkin: AD ja HD. Outoja, olisiko arabiaa?
Kerran minä vein toisen lääkäriin ja sanoin, että nyt
tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja
pitää sillä välin minun koiraani.
Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan
lääkäri puhetta ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman
purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi.
Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa.
Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.
Monet koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi ne
vetäisevät pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.
Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Parilla
tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran
ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa.
Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen,
mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.
Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä
johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin
hoidettu oikein: koirat ovat loistavia johtajia.
Lenkkikavereitahan minun piti niistä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.
Koirien kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.
En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun
lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt
meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole
yksin minun, se on myös niiden, joita meidän koirat ovat häiriköineet.
Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin
piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova
rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa."