Touhukkaasti toukokuulle!

Arki on loman jälkeen alkanut vilkkaissa merkeissä. Viime perjantaina koiratriomme muuttui hetkellisesti koiraviisikoksi, kun hain kaksi ihastuttavaa kasvattiani meille hoitoon, SenttiDetaljin ja PenniEsterin

Hyvin sulautuivat hyväkäytöksiset "pikkurahat" samantein joukkoon ja sopuisasti hommat härdellissä hoituvat - mikäs siinä, ulkoilua, ruokaa, lepoa ja turvallinen ympäristö. Linnut olen kyllä pitänyt erillään koirista, paitsi kerran ulkoilun jälkeen en muistanut, että Rauha ja Allu olivat irrallaan, kun sisään lenkiltä tupaan törmäsimme. Aikani siinä touhuilin ja kahvitkin ehätin keittämään, kun Jouni tuli kotiin ja tuumasi, että olet sitten hoitolaisetkin totuttanut siivekkäisiin?! Onneksi vierailevat tähtöset eivät hoksanneet aiemmin siivekkäitä noteerata, sillä kyllä snautseri on oikeasti aikamoinen lintubongari ja Rauha melkoinen mellastaja, jos ei lennoilleen häkistä vähän väliä pääse.

Tämä päivä onkin vierähtänyt kotihommissa ja vähän siivoilinkin. Oli ehkä turha homma tuo lattioitten luuttuaminen, kun viime yö kasteli pihan märäksi ja viisi iloista humputtajaa ovesta edestakaisin varmaan päivän mittaan muutaman kertaan kulkee, ehkä kuusikin - riippuu illan vieraista... Mutta mukavaa oli luututa, kun aikuiset koirat vaan lenkin jälkeen makoilivat paikoillaan eikä kukaan roikkunut luudussa tai tehnyt tassukuvia märkään lattiaan. No, hetken ihailin puhdasta lattiaa ja valkoiset sukat ovat meillä olleetkin pannassa aina. Muistan niin elävästi vielä pentuajan moppiroikkumiset, tassunjäljet ym. ylimääräisen homman ja siivotessa pistin pentukoiran yleensä ulos, että sai rauhassa ihastella hetken kättensä töitä. Joskaan kerran siitä ei ollut hyötyä, sillä Sökö karkasi siskonsa Rämän kanssa saviojaan viereiselle pellolle edestakaisin juoksemaan ja olihan ne kiva puhtaaseen huusholliin ottaa - tiedäthän, että se savi imeytyy eikä niin näppärästi kertapesulla irtoakaan... Sanovat, että lemmikit hellittävät stressiä? No, ilmankos meikäläiselle sana "stressi" ei ikinä tutuksi ole tullut ja siivoillakin voipi silleen suurpiirteisesti, kun on "ne koirat ja ne linnut"! Hah!

Kuvia olen hyvin vähän ehättänyt räpsimään ja nekin vähät huonosti onnistuneet, mutta tässä Sökön ja Hertan vauhtia

Mitäs muuta. Maanantaina Ville kävi päiväkirurgisessa korjauttamassa polveaan uudelleen (leikattiin 3,5 vuotta sitten), nyt ottivat toisesta polvesta risaiseen rakennustarpeita - toivonpa todella, että poika saa polvensa nyt kunnolla kuntoon eikä vaivaa enää tuonnempana. Veera on aloittanut työt Club Imagessa Lahdessa ja viihtyy siellä mainiosti, valmistuu siis kuitenkin kuukauden kuluttua hiusalalta. Hyvää kokemusta saa kyllä ravintolatyöstä tulevaisuutta varten ja samapa tuo on yöt vaikka töitä tehdä, kun ruukaavat valvoa kuitenkin.

Monenlaista touhua on toukokuulle luvassa, kirjoittelen niistä sitten tuonnepana lisää.

Mukavannäköisiin kelit kääntymässä, mutta kylmää on - joskohan tuo illaksi tuulta vähän rauhoittaa, jotta pihallakin tarkenisi enempi viihtyä...

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!

 

Simat, munkit ja serpentiinit,

ne tuo vappumielet fiinit.

Juhlii kaikki kevään tuloa ihanaa,

ja iloista vappua toisilleen toivottaa!

Vappu = kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa yleinen vapaapäivä. Se on kevään loppupuolen juhlapäivä, kesäkauden aloitus sekä kansainvälinen työväen juhlapäivä. Wikipediasta on mukavaa lukea näitä merkityksiä, sillä tahtovat välillä unohtua.

 

Lahden kv-näyttely 27.4.2013

Niin on lomat toistaiseksi lusittu ja koiramaiseen arkeen palattu - oikeaan arkeen palataan vasta maanantaina!

Lomamme aikana Raappavuoren Festmannin, Maxin luustokuvauslausunnot olivat koiranettiin kirjautuneet ja Annie Liman oli lausunut lonkat A/A ja kyynärät 0/0 - hienoa ja onnittelut omistajille!

Tänään vietimme aikamoisen tovin Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä Jarin, Jannan, Maxin ja Sökön kanssa. Sisarukset viihtyivät erinomaisesti meluisassa hallissa ja esiintyivät hienosti vaikka taukoa näistä touhuista olikin. Maxillehan näyttely oli vasta kolmas, mutta eipä Sökökään mikään konkari vielä ole ja hallinäyttelyistä sillekin tämä ensimmäinen. Tuomari Jari Laakso arvosteli nuoret seuraavasti:

Raappavuoren Festmanni: 22 kk. Hyvä rungon pituus, riittävä tilavuus, riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset, eturinta saisi olla täyteläisempi, hyvä hännän kiinnitys. Hyvä pään pituus, mutta päänlinjat turhaan erisuuntaiset. Hyvät silmät ja purenta. Riittävän tehokkaat liikkeet, valitettavasti tämän rodun trimmausajankohtaa ei voi valita. NUO EH NUK1

Raappavuoren Fröökynä: 22 kk. Tasapainoisesti kehittynyt riittävän lyhyt nuori narttu. Hyvä ylälinja. Riittävät, mutta tasapainoiset kulmaukset, lupaava eturinta, lupaava pää, hyvä purenta. Trimmin kanssa vaiheessa. Lupaavat liikkeet.   
NUO ERI NUK3

Mukavaa oli tavata taas tuttuja läheltä ja kaukaa, hauska päivä oli, kiitos kaikille päivästä sekä onnittelut menestyneille!

Ps. Mielestäni sisarusten turkit olivat ihan hienossa vaiheessa, mutta tälle tuomarille olisi pitänyt viedä pidempänä... No, arvostelut olivat hyvät, tuomari mukava ja parin viikon päästä mennään kehiin uudestaan!

Kuvia ei ole, mutta Jari Laakso arvosteli myös englanninbulldogit, tämä kopioitu www.ess.fi - sivulta - mainio tuomari!

Lämpimät terveiset Hurghadasta!

Pidimme Jounin kanssa kevätlomaa kahden viikon verran auringosta, merestä ja uimisesta nauttien Hurghadassa, Egyptissä. Hotellimme sijaitsi tällä kertaa El Daharin puolella, vanhassa kaupungissa - basaarikatuja riitti iltaisin käveltäväksi ja paikallista menoa ihmeteltäväksi, mutta kävimme myös Sakkalan puolella. Matkaan mahtui hienoja kokemuksia (joku nolompikin, mutta avartava!), snorklausreissuja, aavikkoretkiä ja mukavia uusia ystäviä - terveiset vaan Lahteen, Turkuun ja Kotkaan ja suuret kiitokset kotimiehille sirkuksen sujuvasta pyörittämisestä!

Lyhyesti tuli nyt kuulumiset kirjoiteltua vaikka nivelet notkistuivatkin, mutta silmät väsyivät kuvia lärätessä. Sirkus pyörii entisellä mallilla kotonakin ja tähän sekalainen kokoelma reissukuvia (lisää laitan kotisivujeni kuvat-kansioon tuonnempana, onhan siellä niitä entisiäkin...)

 

  

 

 

 

 

  

 

  

 

 

 

 

  

 

Toivonpa todella, että Egypti toipuu entiselleen eikä uusia kahakoita sinne syntyisi, sillä tiukassa on paikallisten leipä ollut kansannousun 2011 jälkeen, kun turismista suurin osa heistä elantonsa saa (nähtiin muuten yksi mielenosoituskin...). Ilmastoltaan meikäläiselle on oikein sopivaksi muutaman käyntikerran jälkeen todettu!

Silmäluennon asioista viidenteen...

Lauantaipäivä hurahtikin Hämeenlinnassa erinomaisen silmäluennon parissa, kiitos eläinlääkäri Elina Pietilälle. Hän on erikoistunut koirien silmäsairauksiin ja koska silmän rakenne on samanlainen monella, niin hänen tutkimuksensa auttavat niin hevosia, kissoja, koiria kuin myös meitä ihmisiäkin, arvokasta työtä siis meille kaikille silmien kanssa eläville ja touhuileville. Monesti koiran kohdalla jalostusvalintoja tehdessä tulee aika putkinäköisesti tuijotettua yhden tuloksen perään ja se tärkeä kokonaisuus unohtuu. Mikä on sitten perinnöllistä, mikä hankittua, mikä elinolosuhteiden seurausta, mikä putkahtaa näkyviin juuri sillä tutkimushetkellä, mutta ei taas toisella... Paljon jäi miettimistä ja kokonaisuushan siinä ratkaisee, kun jalostusvalintoja tehdään, sillä tuskinpa vielä ihan sitä täydellistä ja virheetönsä on syntynyt? Luontoäiti on silleen kummajainen, että muuttuvia tekijöitä ruukaa sekaan heitellä olosuhteiden lisäksi ja vähemmän täydellistä voi löytyä taustoja kauemmas tutkiessa, sitten voikin yhtäkkiä taas esiin putkahtaa... Onkin pidettävä mieli avoinna tuloksia seuratessa ja tulkitessa, mikä täydentää kumppanin ominaisuuksia tai mikä ei sovi lainkaan partneriksi lainkaan. Tässä luennolta ainoa onnistunut otos kännykälläni

Vuosien varrella on tullut nähtyä jalostuskriteereissä muutosta, istuttua useammalla luennolla, seurattua sivusta montaa kasvattajaa ja eri rotuja, vähän viisastunut omieni kanssa itsekin, kun toisten mietteitä on kuunnellut tiettyjen yhdistelmien toteuttamiselle. Riskipeliä ja vastuuta rotua kohtaan ja etenkin koiranomistajia kohtaan, kun he luottavaisin mielin itselleen kaveria hankkivat. Tämän hetken ajatusmalli monimuotoisuudesta miellyttää minua ja Katariina Mäen kirjoittama artikkeli on hyvää luettavaa asiasta enemmän kiinnostuneille (otsikossa monimuotoinen ei ole synonyymi monirotuiselle!): Vain monimuotoinen koirarotu selviää

Suomen Kennelliiton ylläpitämä jalostustietojärjestelmä on oiva työkalu niin harrastajille, kasvattajille kuin koiranhankkijoillekin tiedonhakemiseen, sillä sinne kirjautuvat kaikki viralliset terveys-, näyttely- ja koetulokset sukutauluja, pentueita ja tilastoja myöten. Sen tutkimiseen kannattaa käyttää aikaa ja päätä, sillä kaiken sieltä tavallaan näkee, mutta miten tuloksia sitten tulkitaan ja millainen koira tai tietty yhdistelmä oikeasti on? No, se siitä asiasta, mutta kuka tahansa pääsee koiranetin tietoja tutkimaan ja tiettyä koiraa seuraamaan kirjoittamalla sinne koiran nimen, tästä Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään elikä KoiraNettiin

Tänä aamuna heräsin kirpeään pakkasaamuun ja kesätassuin lähdin luottavaisesti liikenteeseen, onneksi tiet olivat kuivat. Ihan ensitöikseni piti muuten pihalta häätiä kiukkuinen fasaanikukko avarammille maisemille, onkin ahkera pihavierailija, mutta eipäs älyä, että lento saattaa katketa kovin rivakasti, jos kolmikkomme sen pyrstösulat hoksaa. Kevääntulo on viivästynyt, mutta kalenterin mukaan alkaa olla kevätkylvöjen aika - siispä kiireistä muka muutamana tulevien viikkojen hetkinä ja yritän ehättää samalla tutustua uuden kamerani toimintoihin. Jouni osti sellaisen kameran, joka kestää kymmenen asteen pakkasen, pudottamisen, mudan, veden jne. Ohjekirjaa en vielä ole vilkaissut ja luonteeni tuntien rassaudun kameran kanssa antaumuksella tutkien tuota ohjenivaskaa vasta ongelmien ilmetessä. Otokseni kärsivät useimmiten oman luonteeni kärsimättömyydestä! (Olen oikeasti erittäin kärsivällinen ihminen, mutta yhteistyö ei silleen kaiken maailman pienellä präntättyjen ohjeiden kanssa pelitä.)

Tässä pari kokeiluotosta viime sunnuntain jääretkeltä, enpäs asetellut sen kummemin ja uusi otosteni ikuistaja tulee jatkossa olemaan varmaankin Olympus Tough, Shockproof & Waterproof, sillä kevyt on kuljettaa ja ainakin lupasivat, että kestävä minunkin huolettomassa käytössä

Ja vanhalla tutulla kamerallani osa aamujeni iloista (Allu, Sökö ja Rauha) "Tärkeintä ei ole kuinka paljon elämässäsi on päiviä vaan kuinka paljon päivissäsi on elämää!"

Hauskoja huhtikuisia päiviä - kyllä ne kelit kevääseen ja hellepäiviksi vielä kääntyy!

Ps. Metsässä kuhisee jo erittäin reviiritietoista väkeä sekä rusakonpoikia, muistakaa rauha luonnoneläimillekin. Kotisivujeni linkit-sivulla on koiranomistajan lait, jotka kannattaa välillä kerrata, niin tietää, mitä oikeuksia liikkuessa on. Siellä kotisivujeni linkit-listassa on muutakin hauskaa luettavaa ja ihan asiallistakin tietoa, mm. Tunturisuden koiralinkit ovat tuhti paketti.

Tarjonta vastaa kysyntään?

Taitaa mennä puurot ja vellit sekaisin tässä kennelliiton kampanjassa osittain...

Suomen Kennelliitto on kampanjoinut näkyvästi? pentutehtaita vastaan, mutta tiedottamisessa on jäänyt vähemmälle huomiolle ns. rehelliset kennelit ja paljon liikkuu puheita yleistäen kaikenlaisen kenneltoiminnan pentutehtailuun. Suomestakin löytyy pentutehtaita, joissa koiria "kasvatetaan" erittäin kyseenalaisin keinoin ja taustoin, mutta jotenkin on kampanjassa unohdettu, että suurin osa kasvattajista harjoittaa kuitenkin tunnollisesti kasvatustyötään ja toimintaa ohjaa sekä kennelliiton että rotujärjestön säännöt.

Tavallisessa puheessa on sekoitettu kennelnimi ja "ns. kennelit" keskenään ja pientä oikaisua eli kenneliä ei yhtäkkiä perusteta vaan Suomen Kennelliitto voi myöntää kennelnimen seuraavin edellytyksin:

• hakija on täyttänyt 18 vuotta
• hakija on sopiva kennelnimen haltijaksi
• hakija on Suomen kennelliiton ja rotujärjestön jäsen
• Suomen kennelliittoon on toimitettu rotujärjestön lausunto asiasta tai rotujärjestön antama todistus jäsenyydestä, josta ilmenee, puoltaako rotujärjestö kennelnimeä ko. henkilölle tai henkilöille
• hakija on hyväksytysti suorittanut kasvattajan peruskurssin
• hakija on allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen

(Kennelnimi, Raappavuoren, on myönnetty Jounille ja minulle vuonna 1990 ja kasvattajasitoumus ollut siitä lähtien koko ajan voimassa)

Kennelnimen haltijaa sanotaan kasvattajaksi ja kasvattaja on nartun astutuksen aikainen omistaja tai jalostusoikeuden haltija. Meidän rotuyhdistyksessä on erinomaiset kriteerit, joita tulee noudattaa, jotta pentue saadaan kerhon pentulistalle. Se on ehdottomasti paras paikka tiedottamiseen tulevasta tai syntyneestä pentueesta ja ihmiset ovatkin hyvin tietoisia nykyään, mitä kautta koiraa kannattaa lähteä hankkimaan eli koiraa hankkiessaan ottavat ensin yhteyttä rotukerhoon tai Suomen Kennelliittoon.

Moni päätyy vielä kuitenkin hankkimaan koiransa muualta kuin rotujärjestön kautta ja silloin on vaarana, että tukee ns. pentutehtailua tai tuontia kyseenalaisin keinoin ulkomailta. Osa pentutehtailusta voi tapahtua myös kennelnimen suojissa ja etenkin sekalaumoissa (uroksia ja narttuja samassa taloudessa) sattuu joskus vahinkoastumisia, joista osa on aitoja vahinkoja, mutta voivat olla myös pentutehtailua, sillä jotkut pentutehtailijat rekisteröivät osan pentueistaan Suomen kennelliittoon, mutta seuraavaksi he teettävät samalla nartulla rekisteröimättömän pentueen. Kennelliiton rekisteröintiehtojen mukaan nartulla ei saa teettää pentuja alle 10 kuukauden välein, mutta koska juoksuajat tulevat useammin, on mahdollisuus teettää nartulla välissä ns. pimeitä pentueita. Jos vahinkoja sattuu usein samalle kasvattajalle, voi miettiä, onko kyseessä vahinkoja...

Pentutehtailusta paljon asiaa mm. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen sivuilla, SEY ry. ja pitää muistaa, että ostamalla pentutehtaasta koiranpennun (säälistä?, pentu uhataan ehkä lopettaa, jos kotia ei löydy), tukee pentutehtaan toiminnan jatkumista. Mukaan saattaa tarttua tauteja, kun vanhempien rokotusohjelmaa tai loishäätöjä (myöskään pentujen) ei ole noudatettu ja pennusta saattaa seurata hyvinkin korkeat eläinlääkärikustannukset ja olenpa nähnyt ulkomailta tuotuja "paperikoiria", joissa ei välttämättä yhtäläisyyttä rodun rotumääritelmään äkkiseltään huomaa... Tarjontaa löytyy niin kauan kuin kysyntää on.

En paheksu ns. paperittomia koiria, mutta yllätyksiä näissä monirotuisissa voi ilmetä eikä kaikki ole välttämättä mukavia yllätyksiä - taustasta riippuen voi yllätyksekseen huomata vaivattomaksi ostetussa kääpiökoirassaan uskomatonta koonkasvua, työlästä turkkia, haukkuherkkyyttä, metsästysviettiä, joita ei vanhemmissa havaittu (ainakaan tutussa emässä!), mutta kukapas tutki ne taustat tarkoin? Eikä ne sairaudetkaan ole poissuljettuja vaikka moni tykkää paperittomien olevan terveempiä kuin rotukoirien... miten lie terveystutkimukset ja sukusiitokset? Rotukoiraa hankkiessa tietää, mitä suurinpiirtein on saamassa tai mitä tulevaisuudelta odotettavissa niin perinnöllisten sairauksien, koiran koon, turkinlaadun kuin viettienkin suhteen.

Kevät on pentutarjonnan runsauden aikaa ja kuka niitä söpöläisiä voisi vastustaa, jos yhtään koiranhankintaintoa on!

Raappavuoren Granadilla, Sissi, kävi viihdyttämässä tänään vauhdikkaalla menollaan sekä vastustamattomalla söpöydellään mummoaan ja tätejään. Tässä muutama otos - kiitos Paulalle ja perheelle, Sissi on sisukas ja suloinen otus!

Huomenna suunnistan taas Hämeenlinnaan silmäsairaustilaisuuteen, jossa Elina Pietilä luennoi. Hauskaa viikonloppua ja aurinkoisia kelejä!

Ps. Suomen Snautserikerho kerää snautsereista tietokantaa ja sinne voi käydä raportoimassa omastaan niin terveys- kuin luonnetietoja, käykääpäs kirjautumassa ja tietoja ilmoittelemassa. Sinne voi aina tilanteen mukaan lisätä tai muokata ja ovat tärkeää tietoa rodustamme, terveystietokantaan

 

 

Hulvatonta huhtikuuta!

Onpas kalenterilla ollut asiaa pääsiäispyhien lisäksi - kesäaikaan siirtyminen, aprillipäivä, huhtikuu! KEVÄT!! Bongattu jo merkkejäkin eikä ole mikään aprillipila, kiurutkin kuuluvat lurittelevan jo pesäpaikkaa pälvikohdilta varaillen ja kaksipyöräiset päristelevät pitkin Pennalantietä

Toinen pääsiäisaamu on valjennut aluksi aurinkoista päivää lupaillen, mutta nyt kerääkin pilvilauttoja... No, myöhemmin näyttää, mille kantille keli päivittyy. Koirat vielä huilailevat ja muu härdelli touhuaa omiaan, joten laittelenkin keväiset terveiset kaikille kuvakertomuksen muodossa!

Mona visiteerasi - lempeä jättiläinen ja ihastuttava likka koko komeudessaan!

Oman trioni ulkoiluhetkiä ja tiedän, mitä ensi viikolla teen! Luvassa karvatouhuja, rapaputsia ja partapesuja...

 

Manta (Raappavuoren Gasoliina) tapasi meillä Hopon ja yhteinen rytmi löytyi kaveruksille heti, vauhtia kolmi- ja kuusikuisilla riittää - uskomatonta energiaa ja ainakin minun mahalihani saivat kunnon jumppatuokion näitten kahden touhuja seuratessa, mainioita!

 

 

 

 

 

 

 

Mukavia viestejä olen saanut kasvattien omistajilta - kaikki ovat koiriinsa tyytyväisiä ja edelleen iloisina omissa kodeissaan, D- ja E-pennut jo suhteellisen vakaina aikuisina (olen kuullut ja nähnyt niin!), F-pentuja tulee vielä mielijohteet heittelemään (taatusti vielä hetkellisiä vääntöhetkiä luvassa!), G-pennut ovat vasta taipaleensa alussa ja helpotuksesta huokaisten seuraan sivusta (hih ja huh!! sitä vauhtia, hampaita ja vastusteluja!).

Siis onhan meillä ollut A-, B- ja C-pentueetkin, mutta aika aikansa kutakin... Niistä jokainen viihdytti mukavia ihmisiä hienojen hetkien kera, seurannevat touhujamme toisaalla Lissun, Riken, Lindan, Riinan, Emmin ja Urpon kavereina... Muistoja!

 

Kiitos teille kaikille asiallisesta koiranpidosta, "maalaisjärjen" käytöstä ja aina olette tervetulleita käymään!

Jaahas, vielä saapi rauhassa tämän päivän luutia ja kyllä tuo sittenkin taisi aurinkoiseksi kääntyä, ainakin toistaiseksi ja eikun lennoksi!