Pennut eläinlääkärireissulla ja ulkoilukuvia!

Tänä aamuna keräsimme Jounin kanssa kahdeksikon autoon ja laulellen? ajelimme Lahteen Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle, jossa ell Mervi Ihantola katraamme katsasti - ei huomautettavaa, kaikki kliinisesti kunnossa ja muutenkin reipas pesue!

Viikonloppu hurahtikin mainiossa seurassa! Kiitos Saijalle ja Ainolle lauantain visiitistä ja mainioista tuliaisista, pannoille ja liiveille on varmasti käyttöä! Kiitos Annalle ja Ennille sunnuntain visiitistä, ei tarvitse Ukon jälkikasvua lainkaan nolostellen katsella - hedelmällinen ja erinomainen yhteistyö! Olen pentueeseen oikein tyytyväinen ja paljon rapsutuksia alkuunpanijalle!

Vilkkaissa merkeissä viikkomme jatkuu, vauhti ja elintila laajenee koko ajan ja oveluutta pitää jo käyttää, että pennut näppärästi (silleen hillitysti) sisälle saa houkuteltua. Onneksi meitä hellivät nyt komeat aurinkoiset kelit, niin ulkoilua tuleekin ahkerasti harrastettua eikä ole niin hätä saada porukkaa takaisin lämpimään - pienissä määrin kuitenkin, etteivät istuskellen arkoja paikkojaan palelluta. Pennut osaavat jo pyytää tarpeilleen ulos, vahinkoja toki vielä paljon sisälle sattuu, mutta sisäsiisteysasiat ovat jo hyvällä mallilla - eihän nyt kukaan omia piehtaroimispaikkojaan ruukaa sotkea.

Tässä kuvasarjaa - kertokoon ne puuhistamme (vaaleansinipantaisella ei ole enää pantaa!)

 

 

 

 

 

Tänään lähti uuteen kotiinsa ensimmäinen, sijoitusnarttumme Granadilla ja se muutti mainioon perheeseen Hollolaan Ernesti-enonsa seuraksi. Pitäkää hauskaa, lupaan jatkossa paljon hupaisia (ehkä sekaan pari vähemmän hupaista!) tilanteita, sillä likka on erinomaisen näppärä ja omatoiminen - tiedän teillä ainakin huumorintajua riittävän ja erinomaista kokemusta koko porukalla onkin jo ennestään!

Siitä ne hiljalleen seuraavien kahden viikon aikana lähtevät. Vähän haikeutta, muttei luopumisen tuskaa, sillä tiedän noitten menevän mukavien ihmisten iloiksi hienoihin perheisiin, joten huolta en ainakaan kanna. Saanpahan sitten oman laumani taas elopelloilta vai sanoisinko lumihangista ja kuumista tunteista taas järjestykseen. Ne kuumat tunteet eivät johdu riitaisuudesta vaan huushollissa on kahdella juoksutauti ja ne läähättävät toistensa kimpussa vähän väliä (Sökö ja Reeti), seurustelevat (rakastavat!) muuten erittäin tiiviisti myös pentujen kanssa ja hyvä niin, hellyyttä myös aikuisilta koirilta saavat ihmisten lisäksi.

Vapaana oranssipantainen narttu, Gasoliina nimeltään, eikä ole mikään "jämäjättö"!

 

Pennut 7 viikkoa

 

Pennut täyttivät tänään seitsemän viikkoa ja koko tusina saa yllätyksekseen matokuurin (meillä merkkipäivät muistetaan!). Ja samalla voisi juhlia viime viikkojen aherruksen tulostakin - rinnat kiinteytyneet (Irma), vyötärönseutu kaventunut (Reeti?), hormoonihäiriöt tasaantuneet (Sökö?) ja keski-ikäisyysajatukset (Hertta?) selkiintyneet! Siis puhun tässä koiristani vaikkakin nuo em. varmasti voisivat päteä minuunkin?! Hah! Polkuja on ahkeraan tallattu joko aamulla tai päivällä koko kvartetin voimin, iltapäivisin vielä ehätetty pienelle lenkille pentujen uinuessa ja liikunnan tuomat sivuvaikutukset näkyvät (ei minusta, mutta kvartetista!), kelitkin suosineet (näkyy omassa naamassa, couperosaa ja vähän väriäkin!).

Pennutkin ulkoilevat useaan kertaan päivässä, yleensä ruokailun jälkeen, mutta pyytävät myös monesti leikin tiimellyksen välissäkin vähän tuulettumaan ja näppärästi tarpeilut pihalle tapahtuvat. Ovat tallanneet nekin omia polkujaan umpihankeen ja hauskaa niillä näyttää olevan myös pihahommissa. Reippaita koiranalkuja on luvassa ja osaavat jo monenlaista! Tyttökuusikkoani en ole vieläkään pistänyt ns. paremmuusjärjestykseen tai jos eilen laitoinkin, niin tänään voipi taas järjestys olla eri. Ovat kaikki kovin tasaisia ulkonäköä ja luonteitaan myöten, näitä ei tarvitse "nolostella" kuten ei poikiakaan vaan ylpeänä esitellä - aivan mahtavia! Maanantaina lähtee ensimmäinen eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen, joten vielähän tässä on aikaa "zuumailla". Rekisteripaperit tulivat nopeasti, sillä jo tiistaina olivat postilaatikossa, kun perjantaina sirut asennettiin ja OmaKoiraan merkinnät saatiin (pentue näkyy nimineen Suomen Kennelliiton KoiraNetissä).

G-kahdeksikosta jokainen osaa lukea lehtiä, tutkia esineiden ja huonekalujen syvintä olemusta, haukkua, murista, taistella, pussailla, halia ja iloita... Ja jokainen on erinomainen pikkuapulainen arkisessa aherruksessa - noilta sujuu niin pyykkäys kuin lattioitten siivoaminenkin ja ovatpa jo tietoisia juoksutustaudistakin*, sillä Sökö on rakastunut (päivät parhaimmillaan...). Taitoja, uteliaisuutta ja rohkeutta on kaikenlaisiin uusiin haasteisiin!

Eipä tässä nyt malta enempiä kirjoitella, joten näihin kuviin ja tunnelmiin! (sisällä otetut kuvat eilisillalta, ulkokuvat tältä aamulta, meillä sataa nyt lunta)

 

 

Pentujen emä, IrmaEpeliina, lähtee tänään kotiinsa ja omistajanvaihdos siirtyi sen kohdalla Jounilta ja minulta koiranhaltijalle - lämpimät kiitokset Terhille ja Samille sekä paljon rapsutuksia ja kaikkea hyvää Irmalle! Se on hieno emäkoira ja erinomaista esimerkkiä näytti pennuillensa, hoidelkoot nyt mummo ja tätskyt osuuttaan noissa koiramaisissa asioissa entistä tarmokkaammin ennen luovutuksia. Uutta sijoitussopimusta olemme tekemässä ainakin yhdestä tytöstä, mutta siitä tuonnempana enemmän.

Hah, mitä esimerkkiä? Hertta-mummo ja Reeti-täti turvassa tutussa lepopaikassaan pentujen touhuilta vähän ylempänä ulkoilun jälkeen, mutta tarkat on katseet kaitsijoilla

 

Tulevilla omistajilla on vielä hetki aikaa nauttia rauhallisuudesta, sillä lupaan, että menoa on luvassa ja hampaat tanassa ruukaavat kaikkeen uuteen tutustua!

* Juoksutustauti: Likat pienenä nimesivät, kun tuumasivat nartun juoksussa ollessaan, ettei sitä voi edes syliin ottaa, kun sitä juoksuttaa niin kovasti. Ja Sökö on ihan innoissaan hakemassa hellittelyseuraa pennuista, hetkittäin käypi kovin kuumanakin (läähättelee), mutta pennut tykkäävät halimisesta eivätkä Sökön läheisyyttä pistä lainkaan pahakseen!

Ps. Tähän tuli vähän luvattoman luokattomia kuvia, mutta kotisivujen Kuvat-kansiota täydennän, jos sattuu onnistunut otos ilmaantumaan.

Kuvaamisen vaikeutta ja keskittymishäröjä...

Kuinka koiranpennusta otetaan kuva?

Ota filmirulla pakkauksesta ja laita se kameraan.
Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen.
Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta kahvinporot.
Valitse hyvä tausta kuvaukselle.
Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja tarkennus toimivat.
Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta.
Laita pentu valittuun kohtaan ja asetu kamerajalustan taakse.
Unohda valittu kohta ja konttaa pennun perässä.
Aseta tarkennus kohdalleen toisella kädellä kun samalla houkuttelet pennun pois toisella kädellä.
Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä.
Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa.
Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua pääsi yläpuolella.
Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö kamera rikki.
Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja tartu pentua niskasta ja sano: "Ei, ei - tuo tehdään ulkona!"
Hae lasi ja hyvää viskiä.
Istu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydälle, maistele viskiä ja päätä että alat ensi töiksesi huomenna opettaa pennulle "Istu" ja "Seuraa".

Kiitos digikameralle, voipi räpsiä kuvia huoletta (kunhan huolehtii, ettei kukaan nuole linssiä tai roiku muuten kuvausvehkeessä!). Muistan entisiä aikoja, filmikameraa, kuvien odottelua ja pettymystä, kun mikään otoksista ei ollutkaan onnistunut vaikka tilanteen kohdalla kovin lupaavalta vaikutti. Kuvia menee huimaa vauhtia roskakoriin ja tarkoitus ei ole kuvata "yhtä tiettyä" pentua vaan selaamisen jälkeen laitan sellaiset kuvat esille, joissa jotain onnistumisen yritystä on - en katso lainkaan, sattuiko otoksissa olemaan sitten koko ajan sama pentu vai jäikö kokonaan joku kaveri kuvaamatta.

Tässä meidän eilistä päivää kuvin ja todistusaineistoakin näkyy olevan, että mahat ovat kiinteitä (koputan puuta... enkä osaa kumittaa!)













Nisävieroitus on saatu päätökseen ja emä käy pikaisesti enää tarkistamassa jälkikasvunsa juoksuttaen niitä ympäri tupaa (haluaa pitää maha-alusensa turvassa teräviltä hampailta!), jonka jälkeen painelee kiireesti makuuhuoneeseemme jättäen luottavaisesti pentunsa mummon ja tätien huollettavaksi. Mukavaa, että luottamus on pelannut tuvassa ja laumassa joka suuntaan eikä mitään kyräilyjä ole ollut - sopuisia ja ihastuttavia otuksia täyden tusinan verran! Ja kyyhkyt mukaan laskettuna tekee 14!

Pentujen luonteita ollaan seurailtu tiiviisti ja eipä juuri eroja näy - tasaista porukkaa pusuineen, taisteluineen ja hyökkäilyineen, jokainen on reipas ja erittäin utelias kaikkeen uuteen sekä ihan tuohon vanhaankin, nehän heräävät joka kerta yhtä innokkaana ottamaan haltuunsa kaiken, mitä vaan tarjolla on! Poseerauskuvia en vielä ole ottanut, kun se vaatii vähän enempi kikkailuja, jotta hyviä otoksia saa. Pöydällä on kuitenkin pönötetty jo useampaan kertaan ja syvyysnäkö on näköjään kehittynyt jokaiselle (ymmärtävät jo siis tasaisen ja korkean eron mainiosti). Ulkoilua harrastetaan, sisällä räiskitään ja kaikki tapahtuu kuin pikakelauksella, mutta nopeasti käyvät huilaamaan tai sanoisinko, että ryhtyvät pohtimaan kokemuksiaan ja harrastavat kekseliäisyyttään unien aikana, sillä eteenpäin mennään aimoharppauksin. No, pysyypähän omakin toiminta ihan näppäränä!

Päivät menevät aikalailla samaan malliin. Tänä aamuna pennut heräsivät vasta klo 7.15 syömään, (siispä odotellessa ehätin vähän kirjoitellakin), ensin halittiin hampailla (minä en!) kovasti yön jäljiltä ja ruokailun jälkeen ulkoiltiin hetki. Esteettinen silmäni meinaa välillä tuonne pentulan puolelle mennessä kärsiä, mutta onneksi mahat ovat edelleen pysyneet kunnossa, joten Serlalla ja Etlarilla pärjäillään hyvin. Sitten riehutaan (minä yritän pysyä hillitympänä!) tovi ja jahka uneliaisuutta tuvan puolella huomaan, ohjaan pennut pentulaan lepäämään ja samoissa merkeissä mennäänkin lounas, iltapäiväteet ja illallinen - murmelimaisesti, mutta hauskaa on! Iltaisin ovat käyneet levolla kahdeksan, puoli yhdeksän aikaan ja hämärästi kurkistelevat, kun käydään saunomassa siirrelleen lepäilijöitä oven edestä järkevämpään? paikkaan - ovien tarkoitusta ja kulkusuuntaa eivät ole vielä oppineet ymmärtämään... Tietävät kuitenkin, mikä ovi vie ulos ja sinne ovat innokkaita!

Perheestä ja ystävistämme löytyy pennuille paljon viihdyttäjiä sekä tietysti Hertasta, Reetistä ja Sököstä, jotka opastavat kahdeksikkoa tomerasti koiran tavoille (hah, ne lellittevät niitä kuten mekin!). Haukkumisharjoituksia, mekkalaa, liukastumisvaaraa, naarmuja ja tuoksuja riittää, aika aikaansa kutakin ja matkaeväitä tässä pennuille tulevaa varten kootaan - iloista ja avointa mieltä sekä vankkaa luottamusta koko maailmaa kohtaan!

Varpushaukka oli aterioinut eilen kuistillamme ja vaikka kuinka jälkiä siivosin, niin nyt on varpusenkin höyhenet pennuille tutut kyyhkynhöyhenten lisäksi (Allu ja Rauha pudottelevat muuten ylimääräisiä untuviaan, ovat siis vahvasti voimissaan!). Kaksi pentuakin oli hetken kadoksissa eilispäivänä, mutta löytyivät sohvan alta nukkumassa - kiitos Annelle visiitistä ja huushollimme ilostuttamisesta!

Jk. Jos ajatuskatkoja ja virheitä huomaatte kirjoituksissani, niin tätä loppuosaa tuli kirjoiteltua ainakin ihan vasemmalla kädellä, sillä tuvassa on vallatonta menoa ja tiukkaa etukenoa!

Pennut 6 viikkoa

"Jokaisella koiralla on onnenpäivänsä – mutta pennuilla on joulu ainainen!"

Tänään oli vuorossa pentujen sirutus, kiitos Marille! Vaaleansinisestä tuli Geologi, tummansinisestä Graniitti, oranssista Gasoliina, liilasta Gertrude, pinkistä Griselda, punaisesta Guarana, persikasta Granadilla ja keltaisesta Guinevere. Nuo siis sirun perusteella merkattu rekisterikirjoihin nimeksi ja rekisteripaperit saan pennuille heti ensi viikon alusta, nopeaa tämä sähköinen systeemi Kennelliiton kanssa - tunnin kuluttua sirutuksesta maksoin jo rekisteröintimaksun. Pennut siis sirutettiin meillä kotona ja 25.2. ajellaan Päijät-Hämeen Eläinlääkäriasemalle eläinlääkärin tarkastukseen.

Vauhdikasta menoa, tiukkaa etukenoa ja pentujen uteliaisuus on ihan pohjaton! Rauha-kyyhkykin on innoissaan pennuista ja mitä lie miettinyt, kun tässä taannoin ensin pentuja tarkkaan pää kallellaan sohvalta tarkasteli, sitten muutaman ylilennon tosi likeltä pentuja liihotteli ja kohta laskeutui niitten joukkoon. Ei tullut kuvaamiset mieleen vaan Rauhan hätyyttely kiireesti häkkihommiin, sillä pennut olisivat ensisäikähdyksen jälkeen erittäin innokkaasti tuohon valkoiseen tutustuneet ja tietysti suut (hampaat!) sojollaan - tulevia lintukoiria siis! Tuon tapauksen jälkeen pentujen ollessa tuvassa irrallaan Rauha pysyköön häkissä, josta sillä olisi kova joukkoon tummaan... Protestoi aika äänekkäästi, kun vilinää lattialla huomaa!

Päivät kuluvat aikalailla samaan malliin. Varhainen herääminen kahvin ja lehden kimppuun, pentujen aamiaispuuhat sisältäen myös pentulan siivoamisen (käsittää siis kodinhoitohuoneen ja teknisen tilan, jota baariksikin sanotaan) ja isojen koirien ruokinta ulkoilutuksineen. Mukavissa keleissä on lenkeille nyt päästykin, ei ole palellut ja polutkin pysyneet liki lumettomana - liukasta siellä on, mutta IceBugit nappaavat mukavasti jäiseen maahan (niitä en vaihda!). IrmaEpeliina on ollut pitkistä lenkeistä riemuissaan ja hyvin on vieroitus sujunut - ei käy enää kuin pentujen ruokailun jälkeen vähän nisiään vilauttamassa tarkastaen pääasiassa, että jälkikasvu voi hyvin. Toki se leikittää pentujaan ja supsattelee niille kokemuksiaan pienin tovein, mutta niinhän se menee, että perheen muut koirat saavat hoidella kakaroita nyt mielin määrin, sillä kuka mahanalusessaan jaksaa jatkuvasti jotain piraijaa kuljettaa? Monesti pentujen häärätessä tuvan puolella emän ja mummon (Irman ja Hertan) näkee sohvalla makoilemassa ja jättäneen molemmat tätskyt (Reeti ja Sökö) touhuilemaan tätimäisen tunnollisesti kakaroitten seassa ja nehän tykkäävät!

Huushollissa siis kaikki hyvin edelleen, ei valittamista eikä ripulia (kenelläkään!)... menen koputtamaan puuta!

Tässä vähän tämän illan kuvasaldoa:

  

 

 

Pennut heräävät joka kerta uniltaan yhtä iloisena ja aina valmiina uuteen - ovatpa monta juttua keksineet uniensa aikana aiemman kokemuksen kautta, mainioita kakaroita! Eivätkä niin kovin vaativaisia ole ympäristöään kohtaan, sillä aikaansa voivat yhtälailla kuluttaa seuraamalla pesukoneen pyörimistä kuin touhuilla pikkuapulaisena pyykkien lavehtimisessa tai imuroinnissa ja vanhat pureksitut naudanluut sekä kuluneet lelut ovat mahtavia aarteita, pientä kisailuakin saavat jo aikaan siitä, miten homma hoidetaan tai kuka saa olla päsmärinä (kuuluuko pyykit narulle kuivumaan vai toimisivatko paremmin vetorätteinä pitkin lattioita... jospa oli luuttuamiset mielessä?!).

 

Lauantaiaamun ulkoilusta ainoa onnistunut otos - vauhtia vähän liikaa ;)

 

 

Seuraava juttu (kopioitu) sopii niin pentuihin kuin välillä aikuisiinkin koiriin. 

 

Koiran omistuslait
1. Jos pidän siitä, se on minun.
2. Jos se on suussani, se on minun.
3. Jos pystyn ottamaan sen sinulta, se on minun.
4. Jos se oli minulla juuri äsken, se on minun.
5. Jos se on minun, se ei saa koskaan näyttää olevan sinun.
6. Jos pureskelen jotain palasiksi, kaikki palaset ovat minun.
7. Jos se vain näyttääkin siltä, että se on minun, se on minun.
8. Jos näin sen ensin, se on minun.
9. Jos leikit jollakin ja laitat sen maahan, siitä tulee automaattisesti minun.
10. Jos se on rikki, se on sinun.

 



Liukasta laskiaista ja hyvää ystävänpäivää!

 

Lunta on saatu taas ihan kiitettävästi ja näyttää tulevan edelleen. Riittäisi jo, johan tuolla voipi harrastaa hiihtämistä ja laskemista... ja kaikkea muutakin talvista urheilupuuhaa (minä harrastan niitä juttuja mieluiten telkkarin välityksellä, mutta Salpausselän kisoissa tulee perinteitten mukaan käytyä ihan paikan päällä).

Pennut ovat avartaneet maailmaansa edelleen ja näin sitä mennään - ensiulkoilua muutaman minuutin verran äskettäin (Emmerdalen mainostauolla! plussa-asteilla, kuvattu kännykällä)

 

 

 

Kaikki taapersivat ennakkoluulottomasti (no ehkä pari vähän hämäläisellä hitaudella) tutustumaan uusiin maisemiin ja hauskaa niillä oli. Toki nämä taapertajat viettävät vielä huilaustaukonsa pentulassa, mutta muuten aika "villisti ja vapaasti" saavat touhuilla elikä ovat jo ehtineet tutustua huusholliimme saunatiloja myöten, rohkeita ja uteliaita kakaroita! Meillä ei harjoitella pentujen kanssa juuri muuta kuin tavallista arkea hälyineen ihmisiin ja talon toisiin koiriin tutustuen, oleellisesti pesutilat saunoineen kuuluvat meidän päivittäisrutiineihimme, joten aloitettiin sieltä. Tuleehan niitten touhuja tiiviisti seurattua ja hiljalleen noista jo huomaa pitkäjänteisyyden esim. seinälaatan sauman tiiviissä? tutkimistyössä... Liekö sitten oven takaa eilen kuulleet esimerkkiä, sillä silppusivat täyden serlarullan - vähän aiemmin Sökö oli kunnostautunut vastaavassa toiminnassa pentulan oven ulkopuolella (tylsyyksissään ja juoksutouhuissaan?). Pennut nauttivat isojen koirien seurasta ja haastavat niitä kilvan leikkiin, hauskaa seurattavaa ja aikuisten perässä ne kulkevat tutustumassa reippain mielin ympäriinsä tuvassamme (makuuhuoneisiin en niitä päästä mahdollisten vuotovikojen vuoksi, sillä makkareissa on meillä laminaatit...).

Pentujen nisävieroitus on hyvällä mallilla, tykkäisivät vielä emänsä mahanalustasta nautiskella, mutta emä on jo sitä mieltä, että mukavampi nautiskella oloistaan sohvalla maaten tai sitten rallattelee Sökön kanssa ulkona melkoisella vauhdilla. Rauha on oppinut jo oikeasti nauramaan, aiemmin hihitteli vähän väärissä sävellajeissa ja Allukin jaksaa vielä hohotella - lehmät pihalle, kalterit kukkasille ja lujasti taas haluan uskoa, että urealla on myös syväpuhdistava vaikutus? myös noihin laattojen saumoihin (ostan muuten lisää tuoksukynttilöitä!) - härdellissä siis kaikki hyvin jokaista asukasta myöten!

Liukasta laskiaista ja lämpimät ystävänpäiväterveiset!

Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä - ne eivät suinkaan lyhennä matkaa mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea.

Ps. Sököllä alkoi juoksut... joten selvisipähän syy viimeaikaiseen temppuiluun (luulin mustasukkaisuudeksi!) eli vilkkaasti hormoonit sen mieltä viepi!

Kuvassa laskiaistiistaiaamulta Sökö ja toinen pojista (lisää aamun kuvia kuvat-kansiossa)

Pennut 5 viikkoa ja kennelneuvojan raportti

 

Pennut tänään viisi viikkoa täyttää ja kovin rauhallisilta näyttää!

Tuo kuva on otettu heti aamutuimaan eilen, eivätkä ole heränneet kunnolla. Tänä aamuna jo osasivat ennakoida aikeeni - ottivat vastaan enempi heränneinä ja aina yhtä iloisissa merkeissä päivät aloitetaan, siivoillen, syöden, leikkien, varpaitani kalvaen - ihania kakaroita! (anteeksi kuvien laatu ja taustat, mutta tämä on tätä aikaa, ettei ehätä taustaa siistimään/asettelemaan tai nuokaan pitkään paikalla poseeraa vaikka kuinka paikka-sanaa hoen...)

Ne eivät ole rauhallisia kuin nukkuessaan, vilkasta menoa ja kiivasta etukenoa heti, jahka unihiekat ovat silmistä hieraistu pois. Eloisia, napakoita, kekseliäitä, äänekkäitäkin (ja omakin kekseliäisyytemme on taas otettu käyttöön). Emä käy vielä pentujaan imettämässä ja hoitamassa - seurusteleekin paljon niitten kanssa, mutta on sen päästävä pentujen luota "turvaan" hampailta ja pentujen on pysyttävä pentulan sisäpuolella. Ja jo siitäkin syystä tiloja on rajailtu vielä tässä vaiheessa, ettei vaan talon muitten koirien ja emän välille mitään väärinkäsityksiä synny. Tokihan tuo on nähnyt, että toiset käyvät pentuja välillä hoitelemassa, mutta valvovan ihmissilmän alla ja eiköhän tässä kohta rajoja päästä lisää vapauttamaan (emän mielialaa seuraillen) ja kohta on tuvassa luvassa melkoinen vilske. Täydet pahvilaatikot toimivat esteinä ja pentuaitauksen tukena, mutta vain väliaikaisesti siihen asti, kunnes emä lopettaa imettämisen ja ihan koko tusinalla on turvallista ja hauskaa keskenään. Vieroittaminen nisiltä on käynnissä (silleen hiljalleen!) ja prostestiahan siitä on tehty kahdeksikon osalta, mutta meillä ehätellään melko hyvin vellikupin kanssa hätiin ja jos sattuu vähän viivästymään, niin keksitään jotain muuta ajateltavaa ruokaa odotellessa - ennalta pitää vähän tietää ja näppäränä olla, vähän ovelanakin tai ainakin yrittää kovin ovelana, eipä nuo pennutkaan ihan tyhmiä ole!

Näin siis pikaisesti viimekatsaus pentulasta. Aamupalalla ollessani huomasin sämpyläni päällä yhden höskäkokkareen, liekö vaatteista tai tukasta sinne tipahtanut. No, tällä hetkellä kovin elämääni kuuluva lisähän se on ja hauskoja hetkiä riittää! Saapi mahalihat kunnon kyytiä!

Irma-emä ja Hertta-mummo levolla - liekö tarinoineet kokemuksistaan äitiyden iloista ulkoiluhetken jälkeen (huomaa partojen risut ja Hertta-mummon innostuneisuus juttuihin)?

 

 

 

Kotisivujeni linkit-osioon on koottu muutamia hyödyllisiä linkkejä ja yksi niistä on Tunturisuden koiralinkit, jonka etusivun alaosasta löytyy paljon linkkivinkkejä aina pennunhankinnasta alkaen ihan vakavasti ottaen ja mukavia kevennyksiäkin. Suosittelen tutustumaan!

Meillä kävi tänään kennelneuvoja, katsasti koirat, pennut ja tuvan - tällaisen raportin jätti:



Lisätietoa Suomen Kennelliiton kennelneuvonnasta täältä

Rutiineja Runebergin päivänä!

 

Päivät menevät rutiinilla. Anivarhain herään hoitelemaan isommat koirat ja huushollia, kunhan ensin muistan laittaa ruuan turpoamaan kahdeksikolle, joka onkin jo seitsemän aikaan kovin nälkäinen. Emä imettää niitä vielä öisin (kuten välillä päivälläkin), mutten tiedän, mihin aikaan, sillä nukun eikä tapanani ole kovin herkkäunisesti unia katsella tai tuvan ääníä kuunnella.

Pentujen kanssa aamu aloitetaan lattian siivouksella, niistä irtoaa hyvin tavaraa ja mahat ovat pysyneet ilmeisen hyvässä kunnossa (koputan puuta!) - ainakin tavara on kiinteää ja näppärästi serlalla napattavaa. Jahka enin siivo on hoideltu, pennut syövät ahnaasti laittamani eväät, imaisevat emän nisiltä vielä jälkipalat ja tarpeilevat uudestaan. Seurustelevat jo kovin ja satuillessani menee jo melkoiset tovit, sillä kuuntelevat erittäin kuuliaisesti tarinoitani pureskellen samalla varpaitani, sormiani, herkkiä lihojani - tiedättehän kainalot ja muut silleen herkät paikat? Höskä haisee ja kosteusprosentit kohdillaan. Urean olen kuullut olevan aivan lyömätön "lääkeaine" jalkapohjieni vaivaan tai ainakin ovat myyneet minulle sellaista jalkojenhoitoainetta, mikä tuota evästä sisältää... Ja ureantuoksu kantautuu minussakin, ei oma vaan vaatteissani, kun tulee pentujen kanssa istuskeltua, niin jotenkin tarttunut pakaroihini ja sylitellessä toki kuorruttavat "pentutuoksuillaan" muutenkin. Niin, mistähän se "pennuntuoksu" on tehty? Jokainen voipi tykönään miettiä! Mahtavia ja tekeväisiä kakaroita, niin keskenään kuin ihmistenkin kanssa - ovat jo moniin vieraisiin ihmisiin päässeet tutustumaan sekä talon muihin koiriin. Tilaa laajennetaan taas tänään, joten hauskoja hetkiä luvassa!

 

Pennut osaavat painia jo ihan oikein koiramaisesti keskenään, äristen ja mahtaillenkin - lystikästä seurattavaa! Ne leikkivät myös leluilla ja reiät kiinnostavat, olipa nuo pyyhkeessä, lehdessä, kananmunakennossa tai jos ulkoilisivat, niin kävisi varmastikin kuten enolleen aikanaan, Ernesti nukahti reikään ja tuo laatta on edelleen pikkupihalla (nyt kylläkin lumen alla)

No Festmanni kesällä 2011 nukahti sitten näin mukavaan koloon

  

Kyllä! Pennut ovat ihania, suloisia ja lutusia - parin viikon päästä lisään tähän, että nukkuessaan?, kun unohtaa terävät hampaat, viuhuvat kynnet, yllättävät ihmisen kimppuun hyökkäilyt (etenkin niihin arkoihin paikkoihin) ja mekkalan!? Ei vaan, meillä nautitaan täysin rinnoin näitten seurasta ja tiedän, että tulevat omistajatkin nauttivat. Eipä ainakaan meillä käydessä ole kenellekään vuosien varrella jäänyt epäselväksi, mitä nämä riiviöiset parhaimmillaan (pahimmillaan) ovat! Ihania ja ainakin näitten seurassa tietää elävänsä (tai ainakin olevansa jotenkin tarpeellinen?)!

Rehellisesti vielä sanoen: en voi luvata yhdestäkään pennusta näyttely- tai kisatähteä, en voi taata niille edes täydellistä terveyttä... Se on meiltä lähtiessään 8-viikkoinen alku, johon tulevat vaikuttamaan niin monet tekijät, ettei lopullisesta pakkauksesta ennakkoon voi lähteä enempää viisastelemaan, toivoa vaan. Snautseripennun mukana lähtee aina kerhon puolesta tehty liite lisättäväksi kauppakirjaan, jossa kasvattaja vakuuttaa korvaavansa mahdolliset virheet, jotka ilmenevät vuoden ikään mennessä. Korvattavia vikoja ovat kivesvikaisuus, hylkäävä purentavirhe, napatyrä ja häntämutkaisuus - toki kaikenlaista muutakin voi ilmetä, osa voi tulla kaukaakin perinnöllisenä, osa yksittäisenä sairautena... luettelosta tulisi pitkä, joten jätetään nämä visiot vielä hamaan tulevaisuuteen, jos sellaisia joskus sitten ilmenee. D-pennuissa ilmeni vuoden ikään mennessä yksi purentavirheellinen ja yksi hissikivellinen, yksi D lähti jo alunperin luovutusiässä purentavirheellisenä alennettuun hintaan, E-pennuista ilmeni yhdellä purentavirhe vuoden ikään mennessä, F-pennuista ei ilmennyt kenelläkään korvattavia virheitä vuoden ikään mennessä. Nämä G-pennut vaikuttavat nyt aivan täydellisiltä, mutta aika näyttää niin häntämutkat, purentavirheet kuin muutkin asiat. Eläinlääkärin tarkastus tälle porukalle on varattu 25.2. ja siitäpä sitten luovutuksiin.

Kuvia pistän aika tiuhaan sinne kotisivujeni kuvat-kansioon, juttua tulee välillä - kerrottavaa olisi paljonkin, mutta sattuneesta syystä mielenkiintoni on nyt toisaalla eikä koneen äärellä ja konetta en tuonne mielenkiintojen keskelle vie, kamerakin alkaa olla vaaravyöhykkeellä... tai ainakin linssi vähän tahtoo tahmaantua.

Pentujen varaustilanteesta sen verran, että yhtä narttua lukuunottamatta kaikki pennut ovat alustavasti varatut ja osasta jo varausmaksutkin maksettu. Tilanteet toki muuttuvat, välillä nopeastikin (toivottavasti ei tämän kirjoituksen myötä!) - yhdelle nartulle haen vielä omaa kotipaikkaa suhteellisen likeltä, kun en noita kovin kauaksi haluaisi laitella.

Mukavaa Runebergin päivää! Meidän Rikke syntyi aikanaan 5.2.1990 ja liekö syntymäpäivä vaikuttanut luonteeseen, sillä se oli kovin runollinen koira, selvitti yleensä asioita ihan "kuonotusten" ja isoon ääneen... Lämpimiä muistoja!

 

Jk. Laajennuksen jälkeen otettu pari kuvaa - ekassa kaveri miettii, että kummalla puolella lie viihtyisämpää (miten niin A.Le Coq-pennut?) ja toisessa kuvassa kahdeksikko sai tuunattavakseen yhden pahvilaatikon (Sökö pentuaidan takana), kauankohan pahvi hampaissa kestää...