Pennut 7 viikkoa

 

Pennut täyttivät tänään seitsemän viikkoa ja koko tusina saa yllätyksekseen matokuurin (meillä merkkipäivät muistetaan!). Ja samalla voisi juhlia viime viikkojen aherruksen tulostakin - rinnat kiinteytyneet (Irma), vyötärönseutu kaventunut (Reeti?), hormoonihäiriöt tasaantuneet (Sökö?) ja keski-ikäisyysajatukset (Hertta?) selkiintyneet! Siis puhun tässä koiristani vaikkakin nuo em. varmasti voisivat päteä minuunkin?! Hah! Polkuja on ahkeraan tallattu joko aamulla tai päivällä koko kvartetin voimin, iltapäivisin vielä ehätetty pienelle lenkille pentujen uinuessa ja liikunnan tuomat sivuvaikutukset näkyvät (ei minusta, mutta kvartetista!), kelitkin suosineet (näkyy omassa naamassa, couperosaa ja vähän väriäkin!).

Pennutkin ulkoilevat useaan kertaan päivässä, yleensä ruokailun jälkeen, mutta pyytävät myös monesti leikin tiimellyksen välissäkin vähän tuulettumaan ja näppärästi tarpeilut pihalle tapahtuvat. Ovat tallanneet nekin omia polkujaan umpihankeen ja hauskaa niillä näyttää olevan myös pihahommissa. Reippaita koiranalkuja on luvassa ja osaavat jo monenlaista! Tyttökuusikkoani en ole vieläkään pistänyt ns. paremmuusjärjestykseen tai jos eilen laitoinkin, niin tänään voipi taas järjestys olla eri. Ovat kaikki kovin tasaisia ulkonäköä ja luonteitaan myöten, näitä ei tarvitse "nolostella" kuten ei poikiakaan vaan ylpeänä esitellä - aivan mahtavia! Maanantaina lähtee ensimmäinen eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen, joten vielähän tässä on aikaa "zuumailla". Rekisteripaperit tulivat nopeasti, sillä jo tiistaina olivat postilaatikossa, kun perjantaina sirut asennettiin ja OmaKoiraan merkinnät saatiin (pentue näkyy nimineen Suomen Kennelliiton KoiraNetissä).

G-kahdeksikosta jokainen osaa lukea lehtiä, tutkia esineiden ja huonekalujen syvintä olemusta, haukkua, murista, taistella, pussailla, halia ja iloita... Ja jokainen on erinomainen pikkuapulainen arkisessa aherruksessa - noilta sujuu niin pyykkäys kuin lattioitten siivoaminenkin ja ovatpa jo tietoisia juoksutustaudistakin*, sillä Sökö on rakastunut (päivät parhaimmillaan...). Taitoja, uteliaisuutta ja rohkeutta on kaikenlaisiin uusiin haasteisiin!

Eipä tässä nyt malta enempiä kirjoitella, joten näihin kuviin ja tunnelmiin! (sisällä otetut kuvat eilisillalta, ulkokuvat tältä aamulta, meillä sataa nyt lunta)

 

 

Pentujen emä, IrmaEpeliina, lähtee tänään kotiinsa ja omistajanvaihdos siirtyi sen kohdalla Jounilta ja minulta koiranhaltijalle - lämpimät kiitokset Terhille ja Samille sekä paljon rapsutuksia ja kaikkea hyvää Irmalle! Se on hieno emäkoira ja erinomaista esimerkkiä näytti pennuillensa, hoidelkoot nyt mummo ja tätskyt osuuttaan noissa koiramaisissa asioissa entistä tarmokkaammin ennen luovutuksia. Uutta sijoitussopimusta olemme tekemässä ainakin yhdestä tytöstä, mutta siitä tuonnempana enemmän.

Hah, mitä esimerkkiä? Hertta-mummo ja Reeti-täti turvassa tutussa lepopaikassaan pentujen touhuilta vähän ylempänä ulkoilun jälkeen, mutta tarkat on katseet kaitsijoilla

 

Tulevilla omistajilla on vielä hetki aikaa nauttia rauhallisuudesta, sillä lupaan, että menoa on luvassa ja hampaat tanassa ruukaavat kaikkeen uuteen tutustua!

* Juoksutustauti: Likat pienenä nimesivät, kun tuumasivat nartun juoksussa ollessaan, ettei sitä voi edes syliin ottaa, kun sitä juoksuttaa niin kovasti. Ja Sökö on ihan innoissaan hakemassa hellittelyseuraa pennuista, hetkittäin käypi kovin kuumanakin (läähättelee), mutta pennut tykkäävät halimisesta eivätkä Sökön läheisyyttä pistä lainkaan pahakseen!

Ps. Tähän tuli vähän luvattoman luokattomia kuvia, mutta kotisivujen Kuvat-kansiota täydennän, jos sattuu onnistunut otos ilmaantumaan.