Rutiineja Runebergin päivänä!

 

Päivät menevät rutiinilla. Anivarhain herään hoitelemaan isommat koirat ja huushollia, kunhan ensin muistan laittaa ruuan turpoamaan kahdeksikolle, joka onkin jo seitsemän aikaan kovin nälkäinen. Emä imettää niitä vielä öisin (kuten välillä päivälläkin), mutten tiedän, mihin aikaan, sillä nukun eikä tapanani ole kovin herkkäunisesti unia katsella tai tuvan ääníä kuunnella.

Pentujen kanssa aamu aloitetaan lattian siivouksella, niistä irtoaa hyvin tavaraa ja mahat ovat pysyneet ilmeisen hyvässä kunnossa (koputan puuta!) - ainakin tavara on kiinteää ja näppärästi serlalla napattavaa. Jahka enin siivo on hoideltu, pennut syövät ahnaasti laittamani eväät, imaisevat emän nisiltä vielä jälkipalat ja tarpeilevat uudestaan. Seurustelevat jo kovin ja satuillessani menee jo melkoiset tovit, sillä kuuntelevat erittäin kuuliaisesti tarinoitani pureskellen samalla varpaitani, sormiani, herkkiä lihojani - tiedättehän kainalot ja muut silleen herkät paikat? Höskä haisee ja kosteusprosentit kohdillaan. Urean olen kuullut olevan aivan lyömätön "lääkeaine" jalkapohjieni vaivaan tai ainakin ovat myyneet minulle sellaista jalkojenhoitoainetta, mikä tuota evästä sisältää... Ja ureantuoksu kantautuu minussakin, ei oma vaan vaatteissani, kun tulee pentujen kanssa istuskeltua, niin jotenkin tarttunut pakaroihini ja sylitellessä toki kuorruttavat "pentutuoksuillaan" muutenkin. Niin, mistähän se "pennuntuoksu" on tehty? Jokainen voipi tykönään miettiä! Mahtavia ja tekeväisiä kakaroita, niin keskenään kuin ihmistenkin kanssa - ovat jo moniin vieraisiin ihmisiin päässeet tutustumaan sekä talon muihin koiriin. Tilaa laajennetaan taas tänään, joten hauskoja hetkiä luvassa!

 

Pennut osaavat painia jo ihan oikein koiramaisesti keskenään, äristen ja mahtaillenkin - lystikästä seurattavaa! Ne leikkivät myös leluilla ja reiät kiinnostavat, olipa nuo pyyhkeessä, lehdessä, kananmunakennossa tai jos ulkoilisivat, niin kävisi varmastikin kuten enolleen aikanaan, Ernesti nukahti reikään ja tuo laatta on edelleen pikkupihalla (nyt kylläkin lumen alla)

No Festmanni kesällä 2011 nukahti sitten näin mukavaan koloon

  

Kyllä! Pennut ovat ihania, suloisia ja lutusia - parin viikon päästä lisään tähän, että nukkuessaan?, kun unohtaa terävät hampaat, viuhuvat kynnet, yllättävät ihmisen kimppuun hyökkäilyt (etenkin niihin arkoihin paikkoihin) ja mekkalan!? Ei vaan, meillä nautitaan täysin rinnoin näitten seurasta ja tiedän, että tulevat omistajatkin nauttivat. Eipä ainakaan meillä käydessä ole kenellekään vuosien varrella jäänyt epäselväksi, mitä nämä riiviöiset parhaimmillaan (pahimmillaan) ovat! Ihania ja ainakin näitten seurassa tietää elävänsä (tai ainakin olevansa jotenkin tarpeellinen?)!

Rehellisesti vielä sanoen: en voi luvata yhdestäkään pennusta näyttely- tai kisatähteä, en voi taata niille edes täydellistä terveyttä... Se on meiltä lähtiessään 8-viikkoinen alku, johon tulevat vaikuttamaan niin monet tekijät, ettei lopullisesta pakkauksesta ennakkoon voi lähteä enempää viisastelemaan, toivoa vaan. Snautseripennun mukana lähtee aina kerhon puolesta tehty liite lisättäväksi kauppakirjaan, jossa kasvattaja vakuuttaa korvaavansa mahdolliset virheet, jotka ilmenevät vuoden ikään mennessä. Korvattavia vikoja ovat kivesvikaisuus, hylkäävä purentavirhe, napatyrä ja häntämutkaisuus - toki kaikenlaista muutakin voi ilmetä, osa voi tulla kaukaakin perinnöllisenä, osa yksittäisenä sairautena... luettelosta tulisi pitkä, joten jätetään nämä visiot vielä hamaan tulevaisuuteen, jos sellaisia joskus sitten ilmenee. D-pennuissa ilmeni vuoden ikään mennessä yksi purentavirheellinen ja yksi hissikivellinen, yksi D lähti jo alunperin luovutusiässä purentavirheellisenä alennettuun hintaan, E-pennuista ilmeni yhdellä purentavirhe vuoden ikään mennessä, F-pennuista ei ilmennyt kenelläkään korvattavia virheitä vuoden ikään mennessä. Nämä G-pennut vaikuttavat nyt aivan täydellisiltä, mutta aika näyttää niin häntämutkat, purentavirheet kuin muutkin asiat. Eläinlääkärin tarkastus tälle porukalle on varattu 25.2. ja siitäpä sitten luovutuksiin.

Kuvia pistän aika tiuhaan sinne kotisivujeni kuvat-kansioon, juttua tulee välillä - kerrottavaa olisi paljonkin, mutta sattuneesta syystä mielenkiintoni on nyt toisaalla eikä koneen äärellä ja konetta en tuonne mielenkiintojen keskelle vie, kamerakin alkaa olla vaaravyöhykkeellä... tai ainakin linssi vähän tahtoo tahmaantua.

Pentujen varaustilanteesta sen verran, että yhtä narttua lukuunottamatta kaikki pennut ovat alustavasti varatut ja osasta jo varausmaksutkin maksettu. Tilanteet toki muuttuvat, välillä nopeastikin (toivottavasti ei tämän kirjoituksen myötä!) - yhdelle nartulle haen vielä omaa kotipaikkaa suhteellisen likeltä, kun en noita kovin kauaksi haluaisi laitella.

Mukavaa Runebergin päivää! Meidän Rikke syntyi aikanaan 5.2.1990 ja liekö syntymäpäivä vaikuttanut luonteeseen, sillä se oli kovin runollinen koira, selvitti yleensä asioita ihan "kuonotusten" ja isoon ääneen... Lämpimiä muistoja!

 

Jk. Laajennuksen jälkeen otettu pari kuvaa - ekassa kaveri miettii, että kummalla puolella lie viihtyisämpää (miten niin A.Le Coq-pennut?) ja toisessa kuvassa kahdeksikko sai tuunattavakseen yhden pahvilaatikon (Sökö pentuaidan takana), kauankohan pahvi hampaissa kestää...