Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

torstai 30. elokuuta 2012

Siivouspäivää...

Reissupäivien jälkeen meinasin paneutua kotihommiin ja siivoilla vähän. Mukana onkin ihanat apulaiseni, Allu ja Sökö. Tällä hetkellä Allu nokkii murusia keittiössä ja Sökö vahtii vieressä kaverinsa peräpuolen tuotoksia - kätevää! Allu nousee pöydille ja tuottelee niillekin, mutta Sököä en pöydille putsauspuuhiin nosta (tiedän sen kulkevan tarpeikseen siellä yksinolohetkinä...).

Näiden kavereitten kanssa ei tarvitse tylsiä hetkiä kokea ja onpa mahtavaa, että Allu voi turvallisesti olla vapaana niin sisällä kuin ulkonakin. Siivoushetkinä en vaan ole ihan varma, ovatko nuo linnunhöyhenet tai snautserin koristekarvoissa kannetut pihaihmeet lattialla ja sängyssä mukavampia kuin aikanaan pistelevät dobermannin karvat, joita löytyi jääkaapista lähtien jokaisesta mahdollisesta paikasta ja unipuuhissa ne tökkivät välillä inhottavasti - ne todella olivat jatkuvana lisänä vaatteissa, matoissa, sohvissa ja petivaatteissa, teräviä kun olivat, niin hanakasti kankaasen upposivat. Niitä pistäviä karvoja löytyy muuten vieläkin, voivat olla ehkä Urpon tai Riinan vai liekö joku jäänyt Lissulta tai Lindalta, jotka ehtivät myös tässä Pennalan talossa asustaa (Rikke lähti sateenkaarelle Lintulan talossa). Suhtautunen vissiin ylimalkaisesti näitten nurkkien putsailuun? Tai oikeasti: meillä ei voi suhtautua siisteyteen liian tosissaan! Ja lähtee noista snautsereistakin karvaa keräilytuotosten lisäksi, mutta huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmista tapauksista. Toki Tolu-Tuulalle täältä aina hommaa löytyisi ;)

Tänä aamuna ruokahetkellä kuului yksi varovainen äännähdys ja riensin pyykkipuolelta katsomaan, että mikä homma on menollaan keittiön puolella. Hertta pönötti kupillaan erittäin vaivautuneena Allun istuskellessa kupin reunalla... Hups! Onneksi ei äännnähdystä enempää, kaipa Hertta oli tuumannut Allun olevan erittäin pienen uhan kupilleen eikä nuo muutenkaan ole tavanneet riitelemään aterioistaan tai muustakaan. Allu onkin aika ahkera kaikenlaiselle muonalle ja tässä sunnuntai-iltaisessa tilanteessa Jouni lennätti lintua monta kertaa pois, mutta aina Allu palasi uskollisesti prinsessakakun kimppuun


Voi kuinka kaipaankaan näinä kosteina aamuina isoa koiraa kaveriksi lenkille! En selkälihajumppaan vaikka sitä särkeekin vaan kumpparini kerää kaikki kivet peltotieltä eikä siellä ole puita tai lyhtypylväitä, joihin nojailla kenkiä tyhjennellessä. Isot koirat toimivat aikanaan hyvin tukena, mutta enhän minä snautseriin voi nojata, johan siinä hassusti kävisi. Mielikuvaharjoituksen paikka ennakkoon, jottei tule kokeiltua tositilanteessa ! Niinpä tulee jo heti aamusta tasapainoharjoituksia tehtyä ja jatkossa yritän muistaa pukea kumppareitten kanssa niin leveälahkeiset housut, että taatusti mahtuvat kumpparin suun ulkopuolelle kivitulvan estoksi.

Muistoja, nostalgiaa: Jouni osti Sökölle uuden kaulapannan Tervakosken näyttelystä, joten vuonna 1990 Rikelle hankittu pentupanta on taas kaapissa odottamassa seuraavaa käyttäjää. Monella se on ehtinyt pentuajan kaulassa roikkua, mutta ehjä ja siistikin tuo vielä on. Sököllekin olisi varmaan kelvannut pidempään, mutta kun se on meidän perinteinen pentupanta eikä tuo sininen väri nyt tytölle oikein, vanhanaikainen kun olen, musta paremmin. Kukahan tuon perintöpannan seuraavaksi kaulaansa saa ja milloin? Ei ainakaan ihan heti meidän huushollissa.

Katselin maanantaina ykkösen aamu tv:n uusintaa ja siinä oli keskustelua uusavuttomista koiran omistajista. "Osaavatko suomalaiset enää pitää huolta koiristaan? Vieraina Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö ja Suomen Kennelliiton viestintäpäällikkö Kaija Unhola": http://areena.yle.fi/tv/1648547

Miten voi olla mahdollista, ettei nykyajan ihminen enää tiedä, miten eläimiä hoidetaan tai mitä niitten perustarpeet ovat? Eikö maalaisjärkeä löydy, että osaisimme valita sopivan rodun ja ymmärtää elävän eläimen tarpeet? Yksi harmin aihe on sekin, että ihmiset ottavat lemmikkejä liikaa eikä kaikkien tarpeista enää jaksetakaan pitää huolta, ei edes perusasioista. Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdyksestä kerrottiin, että tämän hetken buumina on jättää vanhat koirat heitteille (ei jakseta enää vanhaa eikä haluta viedä lopullisellekaan matkalle? tai pistää siihen rahojaan...) ja heillä on monta vanhempaa koiraa uutta kotia odottamassa. Pitää ne vanhuksetkin hoitaa loppuun asti, kun kerran on peliin lähtenyt. Hyvä juttu, että asiasta puhutaan ja sitä pohditaan, mutta tosiasia on, että koira-ajokortin tarpeessa olevat eivät ikinä sitä tule hankkimaan.

Ensisijainen vastuu on aina koiranomistajalla! Turha on muualta syyllistä etsiä tai sormella osoitella, jos ei vastuuta omastaan osaa ottaa. Eläinsuojeluilmoituksia tehdään nykyään paljon ja osa niistä voi olla pelkkää kiusantekoakin, kun niitä nimettömänä voi antaa. Hyvä homma kuitenkin on, että kaikki ilmoitukset tarkastetaan, jottei laiminlyöntejä jää pimentoon. Jokaisella eläimellä kuten meillä ihmisilläkin on oikeus hyvään elämään.

Ovat aselakiakin uudistamassa. Sama juttu, räiskijöitä ja vahingonlaukauksa tulee olemaan niin kauan kuin on aseitakin, vaadittiinpa millaisia kortteja ja lupia tahansa. Eivät ne luvat tapahtumia estä vaan käyttäjän/omistajan täytyy tietää aina vastuunsa käsitellessään aseita, koiria, autoja... siis ihan mitä tahansa käsitellessä.

Kasvattajallakin on vastuunsa. Pitää muistaa pennunkyselijöille kertoa riittävästi rodusta ja tarpeista huomioimalla samalla, onko pentu sopiva johonkin perheeseen ennen päätösten tekoa. Snautseria kyselevät yleensä ovat jo etukäteen hyvin tietoisia siitä, mitä ovat saamassa. Oletan, että suurin osa tietää tähän leikkiin lähtiessään, mitä tulee saamaan, mitä mahdollisesti voi tapahtua, millaista se rahanmeno on, millaista vapaa-ajan käyttö tulee olemaan, miten paljon kokemuksia laidasta laitaan vielä tuleekaan saamaan jne. On hyvä tutustua kunnolla rotuun ja aikuisiin koiriin, ennenkuin pennunostoon lähtee tai pentuja edes kasvattajan tykönä näytetään. Ja pitää muistaa, että elävissä olennoissa luonto voipi lykätä jonkin ennalta-arvaamattoman sotkun kaiken muun härdellin sekaan. Pennusta ei voi luvata, mitä se tulee olemaan aikuisena, toivoa vaan.

Omat kriteerini uusille pennunomistajille ovat olleet tiukat ja tiiviisti olen alkutaivalta seuraillut, myöhemminkin laitellut välikysymyksiä ja viestejä. Se minulle sallittakoon, sillä olinhan "mummona" pennuille useamman viikon ajan ja kaikkiin ehdin kovasti kiintyä. Jokainen kasvattini asuu edelleen tyytyväisenä alkuperäisissä kodeissaan ja yhteyttä tulee pidettyä. Omistajien iloa, ylpeyttä sekä onneakin otuksestaan olen hetkittäin huomannut? Hih, ovat he koiriensa kera onnellisia, enimmän osan aikaa... uskoisin ainakin niin. Koskaan ei voi kuitenkaan etukäteen tietää, miten tilanteet elämässä vaihtelevat, mutta hoidetaan hommat päivä kerrallaan ja kaikesta nauttien.

Muistakaa, että kysyvä ei tieltä eksy eikä kysymyksissään kannata nuukailla!

Ai niin, se siivous... Taidan lähteä ensin ulos, kun aurinko paistaa ja katselen tuota siivoustarvetta tuonnempana. Voihan olla, että alkaa satamaan ja pilvisenä päivänä koti ei niin pölyiseltä näytäkään! Olenhan minä jo pessyt kaksi koneellista pyykkiä, vaihtanut hirvensarvisaniaiseen ruukun, mullat ja amppelisysteemin (oli hankalampi homma), selvittänyt postin, maksanut laskut sekä paukuttanut taas yhden naulan seinään. Meni vähän väärään kohtaan, mutta haitanneko tuo? Ja huushollin tavaranpaljous... Hui kauhistus! Siirrän taas pinojen paikkaa vähän piilompaan asenteella: "poissa silmistä, poissa mielestä"!

Hoksasin netin hitauden kanssa tuskaillessa, että otsikointi ei vastaakaan enää todellisuutta. No omahan on tupani ja se lupakin!

Laitanpa vielä loppuun Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen linkin  http://www.phesy.fi/







sunnuntai 26. elokuuta 2012

Tervakoski ja kokoontumisajot

Tänään ajelimme Tervakoskelle kansainväliseen koiranäyttelyyn. Keli oli lämmin ja aurinkoinen. Marjo Järventölä osoittautui todella hauskaksi ja huumorintajuiseksi tuomariksi. Tässäpä tuomiota:

Raappavuoren Epeli, Patu: Mittasuhteiltaan ja tyypiltään erinomainen uros. Pitkä pää, jossa riittävän yhdensuuntaiset linjat. Hyvä rintakehän malli, köyristää hieman ylälinjaa liikkuessaan. Erinomainen pitkäaskelinen liikunta. Ensiluokkainen karkea karva, väri voisi olla tasaisempi. Luonne OK. AVO ERI AVK2

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Mittasuhteiltaan ja tyypiltään erinomaisen tasapainoisesti kehittynyt narttu, jolla hyvä pään pituus, kuono saisi olla voimakkaampi. Lupaava ylälinja ja rungon tilavuus, hyväasentoiset raajat. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Tänään esitetään pitkähkössä riittävän karkeassa karvassa, raajakarvat turhankin pehmeät. Hyvä snautseriolemus. JUN ERI JUK2

Sökön olemista näyttelyissä...



Eilen nautimme kasvattien kokoontumisajoista meillä ihanan aurinkoisessa kelissä. Kiitokset kaikille kasvattien omistajille ja paljon rapsutuksia hienoille koirille! Saatte olla niistä ylpeitä, me ainakin olemme! Toki noloja tilanteita voipi joskus vielä sattua, vuosikkaiden kanssa satavarmasti, kaksvuotiaitten kanssa melko usein, neljävuotiaitten kanssa vähemmän, mutta sattuu sitä niittenkin kanssa - pitäähän sitä tasaiseen arkeen jotain räväkkääkin olla. Jatkakaa hyvää tahtia, tyytyväisiä ja kauniita koiria olivat kaikki!

Tässä kuvasarjaa ja tunnelmaa.

Hertta ja Reeti taisivat mieluummin touhuta ihmisten kanssa, mutta kävivät ne välillä paimentamassa jälkikasvuaankin isoonkin äänensävyyn ;)


Kiitos Ronjalle ja hauskoja koulupäiviä! Ja tottakai kaikille muillekin, viettäkää hauskoja hetkiä, mitä sitten ikinä puuhastelettekin!

Kaikki eivät ehkä kuviin asettuneet, enkä minäkään näistä käy nimiä arvailemaan... Oletettavasti kaikki saivat oman koiran kotiin?




 






keskiviikko 22. elokuuta 2012

Paluuta EloPellolta

Maanantai-iltana piipahdimme Helsingissä Koneen kentällä match showssa. Irma sijoittui hienosti sinisten koirien neljänneksi ja sai palkinnoksi ruusukkeen ja ruokaa, Patu sai punaisen nauhan. Hyvin käyttäytyviä nuoria ovat molemmat ja saivat mainion treenin tulevaa varten.

Sökö oli mukana turistina ja nautti olostaan Veeran valvonnassa


Vien Sökön tänään rokotuksille. F-pentujen omistajat, muistakaa vuosikasrokotukset!

Puluista sanotaan, että ne ovat lintumaailman rottia. Niin taitaa olla vähän Allukin, esittää muka vanhaa ja raihnaista lentotaidotonta, mutta eräänä aamuna sain evääni pöytään ja poistuin siitä hetkeksi. Johan tuo ovela lintu oli löytänyt kadonneen? lentotaitonsa ja päässyt ruokapöydälle ahmimaan munakastani! Odotin sille vatsavaivoja - ei tullut. No kaikenlaistahan tuo pihalta sekä lattialta nokkii, joten kaipa vatsakin on tottunut monipuolisuuteen. Mutta miten se yhtäkkiä osasikin ihan omatoimisesti lentää? Taitaa olla yhtä ahne ruualle kuin muutkin ja nykyään näyttää viihtyvän paremmin pöydällä kuin sen alla koirien hämmästykseksi. Taitavat kohta kaikki näpistellä lautasilta, kun tuolta Ovela-Allulta esimerkkiä katsovat...

Olen palautellut trioani EloPellolta taas "kouluelämään" eli vähän tottisharjoitusta ja hillittyjen (hah!) käytöstapojen muistuttamista. Hyvin palautuvat mieliin vaikken makupaloja vieläkään osaa tarpeeksi tarjota. Enhän minä herkkuja yleensä ole käyttänytkään kuin luoksetulossa ja treenituokion päätteeksi, vanhanaikainen kun olen (sitäpaitsi sotkevat taskut tai sitten taskut tulevat syödyksi). Paljoa en omiltani vaadi, kunhan eivät ihan alvariinsa saata minua noloihin tilanteisiin ja muutaman sanan ymmärtävät, mm. ei, tänne, autoon, odota, ulos, sisään, istu, paikka, maahan, hiljaa... Tarvittessa painottaen asian tärkeyttä ärräpäitä sorauttaen. Näitten snautsereitten kanssa ei tarvitsisi paljon sorautella, mutta mihinkäs sitä vanhoista tavoistaan?

Muutamissa tapahtumissa koiran käytöstä ja omistajan jakamaa palkkiota seuratessani tuli mieleen, että metsään menee tämän jatkuvan namin syöttämisen ja lässyttämisen (selitystuokion) kanssa, anteeksi nyt vaan. Koira tarvitse ENSIN koulutusta ennenkuin siltä vaaditaan jotain ja ne ylimääräiset höpöttelyt pois. Hassua on katsoa, kun omistaja huhuilee ja koira haahuilee, esim. "mennään matkalle, lähdetään reissuun kohta ja pääset autoon huilailemaan, kunhan ensin on käyty vähän metsässä mustikoita poimimassa.." tai "Deisi! HöpöNassuDeisiBeibiNuppuseni! Älä nyt sitä kautta halua kulkea vaan mennään tätä kautta, ettei vaan tule kiusausta jäädä leikkimään..." Olisi hyvin yksinkertaista, kun huikkaisi vaan "Autoon!" tai kakkostapauksessa "Tänne! tai Seuraa!" - koira ymmärtää ja toimii!

Tuli mieleen eräs tapaus harhaanjohtavasta palkitsemisesta. Katselin kahta koiraa, jotka tuijottelivat toisiaan kohtalaisen huonossa yhteisymmärryksessä (sen huonon fiiliksen olisi sokea kanakin huomannut) omistajien keskittyessä ihan naamatusten omiin juttuihinsa. Toinen omistaja tarjosi taskustaan koko ajan omalleen makupaloja rapsutellen samalla... No kohtahan siinä oli täysi rähinä koirien kesken ja se hellitelty otus sai aika rankan käsittelyn omistajansa näpeistä. Oliko tarkoituksena rauhoittaa koiraa toisen läheisyyteen ja mitä koira siitä mahtoi oppia? Ensin palkittiin hiljaisesta uhoamisesta toista kohtaan ja sitten tulikin turpaan?! Metsään se ainakin meni. Meiltä puuttuu koiran lukutaito tai pienintäkään koiran elemerkkiä ei osata tai haluta huomata - hyvä olisi monesti huomata jo ennakkoon. Koiran käytöksen merkit oppii parhaiten koiran kanssa puuhaamalla ja liikkumalla!

Koirallehan saa hupatella ihan mitä vaan ja minähän omilleni tarinoin paljonkin, mutta jos sen tykkää toimivan halutulla tavalla niin pitää muistaa, että selkeät, napakat ja yksinkertaiset käskyt sekä palkkaamisen (tai rankaisemisen) tapahtuminen oikeaan aikaan toimivat kaikkein parhaiten! Yksi muistelu: Suotta minä käyn torumaan koiraa, jos tulen kotiin iltapäivällä ja huomaan sohvani syödyn - enhän minä voi tietää, heräsikö se juuri uniltaan omalta paikaltaan eli oli kiltisti? Todennäköisesti se oli tuhonnut sohvan jo aamusta heti lähdettyäni ja unohtanut päivän mittaan koko tapauksen... Heräsi muistot Rikestä - sehän oli oikea sisustajatyyppi uusin kalustejärjestelyin tai verhoomiskonstein, kärsivällisyyteni ja kekseliäisyyteni ainakin kasvoi.

Kauan on tullut seurattua koirien erilaisia koulutustapoja ja niitä tapojahan riittää. Itselläni on omat visiot, joita on hieman vuosikymmenten saatossa tullut opittua ja testailtua. Joidenkin olen huomannut toimivan paremmin kuin toisten... Todettava tähän kuitenkin on, että koira tykkää, kun sitä opetetaan ja siltä vaaditaan! Vaikkapa Reetiltä sitä Allun rauhallista kuljettamista reppuselässä ja oikeasti vanhakin koira oppii uusille tavoille.

Laitanpa yhden artikkelin sieltä ammoisten aikojen keinoista:

Auttaako koiran rankaiseminen? Vai valitsenko sittenkin palkitsemisen? (neuvojahan satelee joka lähtöön...)

Rankaisu - keinoista vanhimpia

Jo 1930-luvulla B. F. Skinner huomasi voivansa systemaattisesti muuttaa eläinten käyttäytymistä palkkaamalla niitä toivotusta käytöksestä ruuan kanssa. Skinner koulutti eläimiä mm. toiseen maailmansotaan. Yksi tunnetuimmista projekteista oli
Pelican, jossa kyyhkyset koulutettiin ohjaamaan pommeja haluttuihin kohteisiin. Yleiseen tietoisuuteen nämä koulutusmetodit eivät kuitenkaan vielä silloin tulleet.
1940-luvulla tottelevaisuudessa kilpailemaan alkanut Winifred Strickland saavutti uransa aikana 160 titteliä ja 40 kertaa
täydet pisteet. Hänen mielestään ruokaa ei koulutuksessa saanut käyttää, koska koira olisi ajatellut enemmän vatsaansa kuin omistajaansa.
Myös ensimmäisen tottelevaisuuskirjan kirjoittaja Blance Saunders vannoi kuristuspannan ja kiskaisun nimeen. Bill Koehler taas oli vuodesta 1945 Orange Dog Clubin johtaja ja Walt Disney Studioiden pääeläinkouluttaja. Hänen johtamassaan koirakoulussa koulutettiin yli 40 000 koiraa 15 vuoden aikana. Koulutus perustui negatiiviseen vahvistamiseen ja rangaistuksiin. Kuristuspanta ja heittoketjun käyttö ovat Koehlerin perintöä. Päin hyppiviä koiria potkaistiin terävästi polvella rintaan ja haukkujia lyötiin nahkavyöllä. Jos koira kaivoi kuoppia, täytettiin kuoppa vedellä ja koiran kuono työnnettiin sinne.
Vaikka ihmisiä hoidettiin aikoinaan yleisesti sähköshokeilla ja kouluissa käytettiin kuritusta oppimattomuuteen, ovat tällaiset metodit tänä päivänä luokiteltu julmiksi pahoinpitelyiksi. Eläinten koulutuksessa
on kuitenkin paljon jäänteitä menneisyydestä ja tänä päivänäkin moni käyttää vuosikymmeniä vanhoja tapoja. Osa näistä voidaan nykypäivänä luokitella eläinrääkkäykseksi. Vanha sananlasku ’väkivalta alkaa, kun taidot loppuvat’ pitää paikkansa.

Pelkkä rangaistus ei opeta mitään

Kuvittele meneväsi töihin uuteen paikkaan. Sinut istutetaan tietokoneen ääreen ja pyydetään tekemään hommasi.
Sinulla ei ole aavistustakaan mitä sinun pitäisi tehdä ja ainoat avut ovat vierestä kuuluvat karjaisut; ei, ei noin, lopeta tai ääliö. Hyvässä lykyssä esimiehesi vielä repisi sinua hiuksista tai löisi päätäsi pöytään aina tehdessäsi väärin. Kuulostaa kamalalta, eikä moni varmasti kauaa viihtyisi tällaisessa työpaikassa.
Tämä on kuitenkin arkipäivää, jota valitettavan moni koira viettää. Revitään, kiskotaan, lyödään ja huudetaan, vaikka koiralla ei ole hajuakaan siitä mitä pitäisi tehdä. Koira vain ei voi ottaa lopputiliä tai vaihtaa omistajaa, vaikka niin haluaisikin. Pitää muistaa, että pelkkä kielto ei opeta mitään, vain palkitsemalla halutusta toiminnasta, voidaan päästä tuloksiin koiran kanssa.
Rangaistuksiin perustuvassa koulutuksessa koulutettava menettää yritteliäisyyden ja on mieluummin tekemättä mitään, kuin ottaisi riskin saada rangaistuksen väärästä toiminnasta. Kun ei tee mitään, ei myöskään voi tehdä virheitä. Tällaista koiraa kutsutaan uusavuttomaksi.


Rangaistus ei vaikuta tahtoon

Jotta rankaisusta olisi hyötyä, sen tulisi tulla joka kerta virheen tapahtuessa, muuten rangaistus muuttaa käyttäytymistä vain hetkellisesti. Tähän voimme verrata ylinopeutta ajavia ihmisiä. Jos sakkoa tulisi joka kerta mittarin ylittäessä sallitun rajan, me todennäköisesti yrittäisimme pitää nopeuden tarkemmin nopeusrajoitusten mukaisina.
Mutta koska rangaistus eli sakko on satunnaista, se saa meidät ajamaan hillitymmin vain muutaman kuukauden kukkaron kevenemisen jälkeen. Sakko ei siis poista haluamme ajaa lujempaa ja pian vauhti on taas entisensä.
Koiran näkökulmasta katsottuna rankaisu on satunnaista, jos haistelusta rankaistaan treeneissä, mutta ei lenkeillä. Vain oikean käyttäytymisen vahvistaminen muuttaa koiran halua käyttäytyä toivotulla tavalla. Vai moniko haluaisi vielä ajaa ylinopeutta, jos tilille putkahtaisi tuhat euroa joka kuukausi, kun mittari ei ole ylittänyt nopeusrajoitusta?

Rangaistuksen pitää tulla oikeaan aikaan

Koiralla on odotuksia tulevasta ja muistoja menneisyydestä, mutta sen kanssa ei pysty kommunikoimaan niistä. Jos koiralle sanoo "mennään illalla ulos", se rynnistää ovelle heti ulos-sanan kuultuaan, se ymmärtää vain tässä ja nyt - ohi kiitävän, pienen hetken.
Yksin ollessa tavaroiden rikkominen on niitä tavallisimpia ongelmia, joihin omistaja reagoi liian myöhään. Monet kuvittelevat koiran alistumiseleiden tarkoittavan syyllisyyttä. "Kyllä se tiesi mitä oli tehnyt, meni pitkin seiniä häntä jalkojen välissä", on varmasti monelle tuttu lause. Koira ei kuitenkaan erota oikeaa ja väärää, se reagoi alistuvasti vihaiseen ihmiseen, vaikka ei tiedäkään miksi tämä on vihainen.
Rangaistuksen väärä ajoitus saa koiran helposti yhdistämään rankaisun väärään asiaan. Koiran lähtiessä paikalta olosta,
omistaja harvoin ehtii korjaamaan asiaa sekunnin sisällä. Jo koiran luokse juokseminen vie kauemmin. Koira ei enää yhdistä rankaisua ylös nousemiseen vaan omistajan lähestymiseen.
Rankaiseminen tässä tilanteessa ei saa koiraa pysymään paremmin paikallaan seuraavalla kerralla, korkeintaan se aiheuttaa pelkoa, epävarmuutta ja epäluottamusta omistajaa kohtaan. Samalla koira alkaa tuntea syvää inhoa koko paikalla olo liikettä kohtaan.

Rangaistuksen vaikutus työskentelyyn

Guyton ja Hall ovat todenneet 1996: "Kun aivoissa sijaitsevaa rangaistuskeskusta stimuloidaan usein, se voi lukita keskuksen, jossa palkitsemisen ja hyvän olon tunne sijaitsee."

Oletetaan, että tarjolla on suklaata. Se maistuu taivaalliselle ja sen syöminen on palkitsevaa. Entä jos aina ennen suklaan syömistä saisi kunnon selkäsaunan? Se ei maistuisikaan enää niin hyvältä. Rankaisu siis vähentää palkkion tehoa, on se sitten ruokaa, leikkimistä tai kehuja.
Rangaistukset lisäävät stressiä, joka puolestaan heikentää keskittymiskykyä ja oppimista. Koirasta näkee helposti onko se koulutettu kepillä vai porkkanalla. Palkitsemista käytetyillä koirilla totteleminen on motivoitunutta ja iloista. Rankaisulla koulutetut koirat toki voivat totella, mutta niiden työskentely on apaattista ja ilotonta.
Jos rankaisu on tehokas, se toimii heti tai viimeistään kolmen kerran jälkeen. Kuitenkin kaduilla näkee ihmisiä, jotka päivästä ja vuodesta toiseen jakelevat samaa rangaistusta koiralleen, vaikka selvästi pitäisi huomata, ettei se tehoa. Koirahan tekee edelleen samalla tavalla, joten mitä hyötyä rankaisusta on ollut, ei mitään.


Lähde: Janita Leinonen / Koiraposti 5/04

PITÄKÄÄ HAUSKAA JA NAUTTIKAA! 




sunnuntai 19. elokuuta 2012

Snautserikerhon ROTUMESTARI!

Tänään oli Hyvinkäällä kääpiösnautsereiden, snautsereiden, kääpiöpinsereiden ja pinsereiden rotumestaruusottelu. Ylituomarina toimi Kaisa Poutanen.

Raappavuoren Eulaalia, Leah, tokoili Suomen Snautserikerhon rotumestariksi! Onnittelut Esalle ja paljon rapsutuksia ihanalle Leahille! Kiitokset ja terveiset koko perheelle!



Rohkeasti vaan kohti uusia seikkailuja!

Me seikkkailimme perjantaina IsoJano-tapahtumassa Lahdessa ja kuunneltiin Francinea, Haloo Helsinkiä ja Apulantaa, syötiin hyvin eikä tapahtuman erikoisolutkaan ollut pahaa. Lauantaina nautittiin auringosta ja rakeista, kyllä se vaan syksyn saa. Linnut harrastavat kokoontumisajojaan, puimurit tahkoavat peltoja ja sataa... (Hih, taas meni melkein riimittelyksi!) Mutta eiköhän luvassa ole vielä aurinkoisiakin päiviä!

Tänään piipahdin turistina Heinolan koiranäyttelyissä. Meinasin ajaa ensin sinne Hyvinkäälle, mutta Heinolassa ei näyttänyt niin sateista olevan ja on vähän likempänä. Ensi viikonloppuna onkin luvassa lisää koiramaista hulinaa, kun lauantaina pidämme kasvattien kokoontumisajot ja sunnuntaina onkin vuorossa Tervakosken näyttely. Juttuja niistä tuonnempana, saatanpa kirjoitella jotain aiemminkin...

Hauskaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Sökö match showssa ja Allun kaa...

14 kk:n merkkipäivän kunniaksi kävin äsken Jokimaalla match showssa ja vain Sökön kanssa. Se oli SEY.n järjestämä ja taas saimme nauttia välittömästä tunnelmasta ja mahtavan helteisestä kelistä, mutta palkintoja ei herunut (olisi ollut tarjolla vaikka mitä mukavaa!). Sökö sai punaisen nauhan isojen koirien 9-18 kuisten sarjassa ja Paula Heikkinen-Lehkonen tuumasi Sökön olevan erinomaisessa karvassa ja erinomaisen neliömäinen topakka nuori narttu, jolla on lupaava tulevaisuus edessä, muttei sijoittanut... No kokemusta ainakin tuli mukavasti ja se on nuorelle koiralle tärkeää, näkipähän muita koiria ja ihmisiä kehäkokemuksen lisäksi.

Ei sen koiran kanssa touhuaminen ja harjoitteleminen tarvitse aina niin vakavaa olla. Tässä lämpiminä ulkoilupäivinä päätin vihdoin totuttaa AlluVanhusNaurukyyhkymme myös Sököön ja hyvinhän se sujui. Siinä pihapöydän päällä ihmettelivät yhdessä kyyhkyjahdin pauketta kauempana, mutta nämä kaksi olivat keskenään ihan sopuisissa juttutuokioissa...



Muuta pihapuuhaa onkin riittänyt tuon Antonovka-vainaan (siis se omenapuu) kanssa ja tässä Hertta pohdiskelee, minkä risun siitä nappaisi pilkottavaksi pieniksi päreiksi


Tuo omenapuun karahka onkin viihdyttänyt koiriemme hammaspuuhia ulkona ja gerbiilejä sisällä, kun olen terraan välillä risuja ja hedelmiä pistänyt jyrsittäväksi - ainakin huushollissa on omenainen tuoksu. Yksi vika tässä touhussa on: koirat meinaavat syödä ne pilkotut tuotokset ja sitten limppivät niitä pitkin tupaa. Taidan viedä räähkänän aidan toiselle puolelle, jahka joku kaverina kantaa tai sitten pilkon sen pienempiin eriin.

Tässä Sökön tyylinäytettä risusavotassa, kunhan ensin emänsä kanssa pohdiskelivat yhdessä tulevaa urakkaa




Kaikenlaiset kokemukset ja opit ovat hyödyksi! Niin koiralle kuin itsellekin ja pitäkää hauskaa!






tiistai 14. elokuuta 2012

Turvallista matkaa ja työrauhaa!

Koulut alkoivat ja arkinen aherrus palaa tähänkin huusholliin. Hauskoja koulupäiviä kaikille - intoa, työrauhaa ja turvallista koulutietä! Samaa työrauhaa ja turvallisia matkoja myös kaikille muille, mitä ikinä sitten touhuilettekin tai missä päin ajelette!



Allu on keksinyt oman turvallisen kulkutavan pihalla, kun se ei enää oikein jaksa lennellä. Reeti
kulkee varpaisillaan, ettei kallis lasti putoa ja Allu vauhdittaa matkaa välillä siivillään tai liekö enemmän tasapainon tarkkailua




Jaa, olisikohan seuraava kotiprojektini totuttaa nuo partanaamat gerbiilitrioon? Eipä taitaisi onnistua. Joten jätetään väliin vaikka kokemusta koiran ja jyrsijän sopuisasta yhteiselosta löytyykin. Lissu ihastui aikanaan gerbiileihin ja hoivaili niitä ahkerasti niin naamatusten hellitellen kuin terraarion läpi tuijotellenkin. Sulo-marsu oli taas Riinan paras kaveri ja yhdessä höllöttelivät olkkarin lattialla. Ulkoillessa ei tarvinnut pelätä Sulon katoavan tai ehättävän haukan tahi kissan kitaan, sillä Riina piti Suloa tiukasti silmällä ja huolehti hyvin pikkukaverin turvallisuudesta etsien sen illan tullen myös puskista sisätiloihin. Ja huomautan, ettei meillä ikinä pikkukaverit isompien kanssa keskenään ilman silmälläpitoa touhuile, jos eivät sitten vahingossa terrastaan karkaile, mikä olikin aikanaan Manu-hamsterin bravuuri yöaikaan... Onneksi Riina selitti minulle aamuisin, missä Manu menee ;)

Aamun ensimmäinen ajelureissu on heitetty. Lahteen ja tuli liikutettua koiratkin samalla matkalla Launeen perhepuiston liepeillä sekä tovin koirapuistossakin - muista yhdistää aina huvi ja hyöty! Tyttöjen juoksut on nyt juostu ja mukavaa on taas liikkua muuallakin ilman, että niitä tarvitsee kiskoa perässä. Merkkaileehan nuo edelleenkin, mutta vähemmissä määrin, joten matka etenee vähän ripeämmin ja voipi sanoa, että liikuntaa tulee vähän huolellisemmin harrastettua kuin haaveilua.

Kuvia aamun reissulta kännykällä ikuistettuna




Tässä tuli pikatauko kotona pidettyä kahviannoksineen ja nyt jatkan matkaa Orimattilan suuntaan. Luvassa onkin tiivistä autoilua seuraavat kaksi viikkoa vähän sinne sun tänne, mutta siitähän minä pidän!

Eloisaa elokuuta, nauttikaa lämpimistä päivistä ja pimenevistä illoista!

Perjantaina onkin luvassa http://www.isojano.fi/








torstai 9. elokuuta 2012

Pieni tauko paikallaan?

Tuli käytyä taas Tallinnassa ja viihdyin tällä kertaa siellä kaksi yötä City Hotel Portuksessa. Jo ennen matkaa podin alkavaa flunssaa eikä se reissussa parantunut. Pöly- ja hajusteallergiani vaan paheni - kiitos vaatekauppojen sekä kanssaihmisten hulvattoman hajusteitten käytön (siis muitten, ei seuralaiseni). Eikä se osittain sateinen ja tuulinen keli ainakaan edesauttanut räkäistä oloani - paistoihan siellä onneksi suurimman osan aikaa aurinko ihan lämpimästi, mutta kun vettä taivaalta sai, niin sitä tulikin niin paljon, että aura-autoilla tyhjensivät veden vallassa olevia katuja. Olen siis huolellisesti räkätaudissa ja olo on mitä mahtavin...



On se hyvä, että jäljellä on vielä hitunen nuoruuden ennakkoluulottomuutta. Kävin reissullani myös hammaslääkärissä ja sainpas sellaista hoitoa, jollaista en vielä Suomessa ole kokenut. HL-käyntini kesti liki kaksi tuntia, kun kuvasivat röntgenillä ja digikameralla sekä korjasivat yhden hampaan huolella. Voi saatura, että hirvitti, sillä en viihdy sitten lainkaan hammaslääkärin penkissä ja nyt olin menossa ihan vieraassa maassakin! Ennätin jo ennen sinne menoa toivoa, että olin täysin väärässä bussissa enkä ehättäisi sovittuun aikaan, mutta onneksi menin, sillä ei tarvinnut kauhistua ja hyvin asiat hoituivat englannin kielellä. Sovimmekin nuoren hammaslääkäri Vitalin kanssa, että hän tekee minulle hoitosuunnitelman ja minä varaan puolestani kunnolla aikaa seuraavaa käyntiäni varten, jos olen tähän käyntiin tyytyväinen. Toistaiseksi olen tai ainakin korjattu hammas tuntuu hyvältä. Eikä tuo Vitali motkottanut minulle välipaloista tai tupakoinnista vaan kertoi ongelmani olevan liian voimakkaat leukalihakset. No niitähän minulla tulee harjoitettua aika paljon, joten kaipa ne ovat vankat... Tuonne siis tulee tehtyä syksyn mittaan uusi reissu ihan hammaslääkäri-sellainen. Miksi menin hammaslääkäriin Tallinnassa? Siksi, että olen täysin tyytymätön oman terveyskeskuksemme hammashuoltoon. Täällä ruukaavat tökätä yhden väliaikaisen paikan kymmenessä minuutissa ja antavat seuraavan ajan puolen vuoden päähän ja mitään asiaa ei ole nopeaan hoitoon pääsyyn, jos et älyä huijata, että särkee juuri nyt ja ihan kamalasti ja eivät tee pitkiä remontteja kerrallaan vaan käydä pitäisi ihan alvariinsa. Yksityisellä käynnit ovat taas mielestäni turhan tyyriitä...

Jep, minä pidän Tallinnan kaupungista, siellä tuleekin käytyä useamman kerran vuodessa. Tämä reissu painottui enimmäkseen putiikkivierailuihin ja paikallisella bussilla tuli reissattua taas pitkin ja poikin kaupunkia. Siellä julkinen liikenne muuttuu näillä näkymin kokonaan maksuttomaksi vuodenvaihteessa eikä se ole ollenkaan hullumpi tapa kierrellä tutummissa tai omituisemmissakin paikoissa. Se vaan on kovin ikävää, että hinnat siellä ovat jo Suomen tasoa niin kaupoissa kuin ravintoloissakin - toista se oli 20 vuotta sitten! Mutta tarttuipa tuolta matkaan uusi käsiveska, parit kengät ja pari uutta paitaa. Ihan mukava reissu ja pieni tauko arkeen, nehän ovat välillä paikallaan. Kaunis kiitos tyttärelleni matkaseurasta, meillä oli hauskaa!


Kotijoukot pärjäsivät mainiosta ja juoksevien tyttösten juoksut on toistaiseksi juostu. Muutamia tiedusteluja on tullut tulevista pentusuunnitelmista ja sen verran pystyn tässä valaisemaan, että näistä juoksuista ei pentuja tule eikä ollut suunnitelmissakaan vaikka naapurin Patu, kultainennoutaja, kovasti sellaisia toiveita elätteli. Äsken se kävi taas tyttöjä portilla kyselemässä leikkipuuhiin ihan itsekseen. Siis onhan meillä pentusuunnitelmia! Muutamia pentukyselyjä on jo tullutkin ja kotisivuilleni niistä päivittänyt eli Epeliinan meinaan astuttaa huhtikuussa ja Diureetin marraskuussa 2013. Sulhasia en vielä ole päättänyt, mutta mallikelpoisia ne varmaankin tulevat olemaan ja eiköhän tässä talven mittaan nekin ajatukset selkiinny.

Nyt on meneillään tai jo valmistunut monia tutkimuksia, että koirat kykenevät lukemaan ihmisten sosiaalisia merkkejä ja niillä on kyky tuntea empatiaa. Totta kai! Sen olen tiennyt jo kauan ja meidän koirien luonteet ovat osoittaneet sen, että empatiasta voi todellakin puhua. Ne elävät kanssamme kaikki tunnekuohut ja niitten reagointi eri tunnetiloihin on hyvin samankaltaista ihmisten piirteiden kanssa – ne iloitsevat kanssamme ja lohduttavat huonoina hetkinä, yksilöllisiä eroja löytyy paljon rodusta riippumatta. Tiedän myös sen, että niillä on erinomainen tilanne- ja huumorintaju, kokemusta on ja aina ei ole naurattanut... Mutta enimmän osan aikaa meillä on ollut lystiä, jos ei ole kovin tarvinnut kekseliäisyyden tuotoksia siivoilla tai korjailla. Ja aika kultaa muistot eli kauniita ovat kaikki muistoni edesmenneitten ja nykyisten puuhasteluista. Ja Hertta vahtii taas kulkemistani kuten aina, kun reissulta palaan. Vahtikoon, minä tiedän, että sillä on ollut mukavat päivät ilman minua, sillä ainakin se on saanut rauhassa huilailla kuten nuo kaksi muutakin nelijalkaista - hyvää tekee paussi itselle ja taatusti koiratkin välillä lepoa kaipaavat. Ja Allua on naurattanut koko aamun, pirteä kaveri ikäisekseen.

Kesälomat ovat monella lopuillaan ja harmi näitä Suomen kesäisiä kelejä, kun uutiset jankuttavat Euroopan helleaallosta, mutta minkäs noille keleille. Hauskoja tulevia koulupäiviä koululaisille, ahkeraa uurrastusta meille muille ja ajatellaan positiivisesti! Minä pyrin aina löytämään typerimmässäkin tilanteessa jotain positiivista, sillä turha on elämäänsä surkutteluun tuhlata. Tällä hetkellä monet kiroavat kosteita liki menneitä kesäkelejä, vaan onpa näissä ollut jotain hyvääkin. Ei ole tänä kesänä tarvinnut kalliilla vesijohtovedellä kastella nurmikkoa, pensaita tai kukkasia. Uima-allaskin on saanut tarvittavan lisäyksen suoraan taivaalta. Eikä ole ollut hassumpaa pötkötellä omassa sängyssä kirjaa lueskellen lepohetkinä, eipähän ainakaan kyljet kovin kipeytyneet kovalla aurinkopetillä maatessa tai silmät auringosta häikäistyneet…  

Fintinsfia, Rämä, vuoden ikäisenä kesälookissa: Kiitos Johannalle ja paljon onnea uuteen kotiin koko porukalle - nauttikaa ja viihtykää ihan ikiomalla pihalla!!


Fritjoffi, Arttu, vuoden ikäisenä - kiitokset ja terveiset Sannalle ja Mikolle!








perjantai 3. elokuuta 2012

Raappavuoren Elmeri ja Dynamiitti

Eloisaa elokuuta! Kuvablogin viettäessä edelleen kesälomaansa palaan ajassa hieman taaksepäin...
Tiistaina 24.7. tuli Elmo (Raappavuoren Elmeri) käymään eikä tämän uroksen kanssa kulkemista tarvitse häpeillä, komea ja hyväkäytöksinen kaveri. Kiitokset Hennalle perheineen ja ensi kerralla saa Sökökin olla leikkimässä, jos ei taas juoksuile. 


Elmo on tekeväinen ja komea kaveri!



Puuhastelua Reetin kanssa


Elmo emältänsä Hertalta mallia oppimassa? Tämä tassu ylös!

Tiistai-illalla putkahti yllättäen Ransu (Raappavuoren Dynamiitti) isäntänsä kanssa käymään, olivat ohikulkumatkalla, eipä tarvitse nolostellen kulkea tämänkään kaverin kanssa. Kiitos Ramille Reetin veljen hyvästä pidosta ja kaikkea hyvää jatkoonkin. Ransu on hyvännäköinen ja mahdottoman mukava kaveri. Sillä riitti pihamaalla haisteltavaa ja merkattavaa, kun Sököllä oli juoksu ja huomasin, että Reetilläkin alkoi tuolloin sama touhu…

Ransu Reetin ja Hertan pyörityksessä

Ransu ei joutanut poseeraamaan, ihan muut asiat mielessä ;)

Lieköhän Reetissä jotain hirmuista? Verratkaa kuvia ja etenkin urosten ilmeitä, ylempänä Reeti Elmon kanssa ja alempana Ransun kanssa


Edelleen kyttään kuvablogia, mutta jos se ei toimi ja juttua on tulossa, niin pistänpä tänne. Tähän kuvaan ja näihin tunnelmiin kesäterveisin Tarja peräkanavineen (kuvassa Reeti ja Sökö)

Ja vielä pentu-uutisia! Kasvattini Raappavuoren Dilemma, Veera on astutettu 18.7. Doctor’s Order Mad Maxilla, Masalla. Tulosten pitäisi putkahtaa ulos viikolla 38. Paljon onnellista odotusta Manetan kenneliin!

Jk. Heitimme eilen hyvästit Antonovka-omenapuulle. Se oli vissiin lahonnut. Teki kuitenkin niin paljon hedelmiä, että otti ja kaatui lopullisesti omenoitten painosta.

Kolme valioarvoa ja messarimenoa!

Oikein mukavaa joulukuun jatkoa!   Viime viikonloppu vierähti pitkänä Jounin ja minun osaltani Baltian maissa kurvaillen. Lähdimme matkaan t...