Ei sen koiran kanssa touhuaminen ja harjoitteleminen tarvitse aina niin vakavaa olla. Tässä lämpiminä ulkoilupäivinä päätin vihdoin totuttaa AlluVanhusNaurukyyhkymme myös Sököön ja hyvinhän se sujui. Siinä pihapöydän päällä ihmettelivät yhdessä kyyhkyjahdin pauketta kauempana, mutta nämä kaksi olivat keskenään ihan sopuisissa juttutuokioissa...
Muuta pihapuuhaa onkin riittänyt tuon Antonovka-vainaan (siis se omenapuu) kanssa ja tässä Hertta pohdiskelee, minkä risun siitä nappaisi pilkottavaksi pieniksi päreiksi
Tuo omenapuun karahka onkin viihdyttänyt koiriemme hammaspuuhia ulkona ja gerbiilejä sisällä, kun olen terraan välillä risuja ja hedelmiä pistänyt jyrsittäväksi - ainakin huushollissa on omenainen tuoksu. Yksi vika tässä touhussa on: koirat meinaavat syödä ne pilkotut tuotokset ja sitten limppivät niitä pitkin tupaa. Taidan viedä räähkänän aidan toiselle puolelle, jahka joku kaverina kantaa tai sitten pilkon sen pienempiin eriin.
Tässä Sökön tyylinäytettä risusavotassa, kunhan ensin emänsä kanssa pohdiskelivat yhdessä tulevaa urakkaa
Kaikenlaiset kokemukset ja opit ovat hyödyksi! Niin koiralle kuin itsellekin ja pitäkää hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti