Kuinka koiranpennusta otetaan kuva?
Ota filmirulla pakkauksesta ja laita se kameraan.
Ota pakkaus pennun suusta ja laita se roskikseen.
Nosta pentu roskiksesta ja harjaa sen kuonosta kahvinporot.
Valitse hyvä tausta kuvaukselle.
Ruuvaa kamera jalustaan, tarkista että salama ja tarkennus toimivat.
Etsi pentu ja vedä likainen sukka sen suusta.
Laita pentu valittuun kohtaan ja asetu kamerajalustan taakse.
Unohda valittu kohta ja konttaa pennun perässä.
Aseta tarkennus kohdalleen toisella kädellä kun samalla houkuttelet pennun pois toisella kädellä.
Hae nenäliina ja pyyhi pois kuononjälki linssistä.
Heitä katti pihalle ja hae paperia pyyhkiäksesi kissan raapimaa naarmua pennun kuonossa.
Yritä saada pennun huomio vinguttamalla lelua pääsi yläpuolella.
Laita silmälasisi taas päähän ja tarkista menikö kamera rikki.
Ponnahda pystyyn kuin vieteriukko ja tartu pentua niskasta ja sano: "Ei, ei - tuo tehdään ulkona!"
Hae lasi ja hyvää viskiä.
Istu lempinojatuoliisi, nosta jalat sohvapöydälle, maistele viskiä ja päätä että alat ensi töiksesi huomenna opettaa pennulle "Istu" ja "Seuraa".
Kiitos digikameralle, voipi räpsiä kuvia huoletta (kunhan huolehtii, ettei kukaan nuole linssiä tai roiku muuten kuvausvehkeessä!). Muistan entisiä aikoja, filmikameraa, kuvien odottelua ja pettymystä, kun mikään otoksista ei ollutkaan onnistunut vaikka tilanteen kohdalla kovin lupaavalta vaikutti. Kuvia menee huimaa vauhtia roskakoriin ja tarkoitus ei ole kuvata "yhtä tiettyä" pentua vaan selaamisen jälkeen laitan sellaiset kuvat esille, joissa jotain onnistumisen yritystä on - en katso lainkaan, sattuiko otoksissa olemaan sitten koko ajan sama pentu vai jäikö kokonaan joku kaveri kuvaamatta.
Tässä meidän eilistä päivää kuvin ja todistusaineistoakin näkyy olevan, että mahat ovat kiinteitä (koputan puuta... enkä osaa kumittaa!)
Nisävieroitus on saatu päätökseen ja emä käy pikaisesti enää tarkistamassa jälkikasvunsa juoksuttaen niitä ympäri tupaa (haluaa pitää maha-alusensa turvassa teräviltä hampailta!), jonka jälkeen painelee kiireesti makuuhuoneeseemme jättäen luottavaisesti pentunsa mummon ja tätien huollettavaksi. Mukavaa, että luottamus on pelannut tuvassa ja laumassa joka suuntaan eikä mitään kyräilyjä ole ollut - sopuisia ja ihastuttavia otuksia täyden tusinan verran! Ja kyyhkyt mukaan laskettuna tekee 14!
Pentujen luonteita ollaan seurailtu tiiviisti ja eipä juuri eroja näy - tasaista porukkaa pusuineen, taisteluineen ja hyökkäilyineen, jokainen on reipas ja erittäin utelias kaikkeen uuteen sekä ihan tuohon vanhaankin, nehän heräävät joka kerta yhtä innokkaana ottamaan haltuunsa kaiken, mitä vaan tarjolla on! Poseerauskuvia en vielä ole ottanut, kun se vaatii vähän enempi kikkailuja, jotta hyviä otoksia saa. Pöydällä on kuitenkin pönötetty jo useampaan kertaan ja syvyysnäkö on näköjään kehittynyt jokaiselle (ymmärtävät jo siis tasaisen ja korkean eron mainiosti). Ulkoilua harrastetaan, sisällä räiskitään ja kaikki tapahtuu kuin pikakelauksella, mutta nopeasti käyvät huilaamaan tai sanoisinko, että ryhtyvät pohtimaan kokemuksiaan ja harrastavat kekseliäisyyttään unien aikana, sillä eteenpäin mennään aimoharppauksin. No, pysyypähän omakin toiminta ihan näppäränä!
Päivät menevät aikalailla samaan malliin. Tänä aamuna pennut heräsivät vasta klo 7.15 syömään, (siispä odotellessa ehätin vähän kirjoitellakin), ensin halittiin hampailla (minä en!) kovasti yön jäljiltä ja ruokailun jälkeen ulkoiltiin hetki. Esteettinen silmäni meinaa välillä tuonne pentulan puolelle mennessä kärsiä, mutta onneksi mahat ovat edelleen pysyneet kunnossa, joten Serlalla ja Etlarilla pärjäillään hyvin. Sitten riehutaan (minä yritän pysyä hillitympänä!) tovi ja jahka uneliaisuutta tuvan puolella huomaan, ohjaan pennut pentulaan lepäämään ja samoissa merkeissä mennäänkin lounas, iltapäiväteet ja illallinen - murmelimaisesti, mutta hauskaa on! Iltaisin ovat käyneet levolla kahdeksan, puoli yhdeksän aikaan ja hämärästi kurkistelevat, kun käydään saunomassa siirrelleen lepäilijöitä oven edestä järkevämpään? paikkaan - ovien tarkoitusta ja kulkusuuntaa eivät ole vielä oppineet ymmärtämään... Tietävät kuitenkin, mikä ovi vie ulos ja sinne ovat innokkaita!
Perheestä ja ystävistämme löytyy pennuille paljon viihdyttäjiä sekä tietysti Hertasta, Reetistä ja Sököstä, jotka opastavat kahdeksikkoa tomerasti koiran tavoille (hah, ne lellittevät niitä kuten mekin!). Haukkumisharjoituksia, mekkalaa, liukastumisvaaraa, naarmuja ja tuoksuja riittää, aika aikaansa kutakin ja matkaeväitä tässä pennuille tulevaa varten kootaan - iloista ja avointa mieltä sekä vankkaa luottamusta koko maailmaa kohtaan!
Varpushaukka oli aterioinut eilen kuistillamme ja vaikka kuinka jälkiä siivosin, niin nyt on varpusenkin höyhenet pennuille tutut kyyhkynhöyhenten lisäksi (Allu ja Rauha pudottelevat muuten ylimääräisiä untuviaan, ovat siis vahvasti voimissaan!). Kaksi pentuakin oli hetken kadoksissa eilispäivänä, mutta löytyivät sohvan alta nukkumassa - kiitos Annelle visiitistä ja huushollimme ilostuttamisesta!
Jk. Jos ajatuskatkoja ja virheitä huomaatte kirjoituksissani, niin tätä loppuosaa tuli kirjoiteltua ainakin ihan vasemmalla kädellä, sillä tuvassa on vallatonta menoa ja tiukkaa etukenoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti