Olympiatunnelmissa Hoot kahden viikon ikään!

Viime päivien viihtymisestä telkkarin ääressä pitänee sen verran kirjoittaa, että olympialaisia tulee seurattua vähenevissä määrin. Kaj Kunnaksen selostus jääkiekossa ei korviani kovin hivele (ilmeisesti mikään ei korvaa Mertarantaa) eikä tuo naisten jääkiekko kovin kiinnostakaan, mutta miten mahtaa miesten leijonajoukkue pärjätä? Sitä seuraan mielenkiinnolla, josko sieltä mitalia pukkaa ja Juuselan Niki selostaa ihan miellyttävällä äänellä, joten sitä kehtaa vähän kovemmallakin volyymilla kuunnella. Kelkkailu näyttää edelleen hauskalta puuhalta ja alppilajejakin tulee seurattua (ihanan vauhdikasta!), mutta mäkihyppyyn en jaksa paneutua huonon menestyksen johdosta. Joskohan Salpausselän kisoihin vähän petraisivat, sillä ajatus on siellä piipahtaa kuten perinteisiin on kuulunut ja toki fiiliksiä siellä voisi nostaa muukin kuin kavereitten tapaaminen. Suomalaisilla oli tavoitteita ampumahiihdossakin, muttei ainakaan vielä ole natsannut tauluun ja tänään täytynee seurata, onnistuukohan pyssyttelyhommat Mäkäräiseltä tänään? Hiihdosta odotin paljon enemmän mitaleja, mutta mönkään ovat menneet nekin odotukset. No naisten hopeamitali vähän mieltä lämmitti ja miesten viestiä kyllä ehdin jo kovasti jännittämäänkin, mutta kuten lauantai-illan Putouksessa totesivatkin jo, niin hiihtovauhtimme on huomattavan hidasta verrattuna mitalinottajiin. Kuka jaksaa muistaa neljänsiä sijoja nippanappa mitaleilta ulosjääden? Mitalit olivat noissa kovin liki tarjolla, joten se tässä vaiheessa hiihtoinnostuksestani. Tai muitten hiihtämisen seuraamisesta, sillä en edelleenkään itse hiihdä, joten kaipa vähän jäävi sanomaan lajista yhtään mitään... Mutta yhden ykköspalkinnon olen hiihdosta ottanut! Muksuvuosina tuli päihitettyä pikkusisko ladulla ja hiihdettiin siinä sarjassa ihan kaksin. Taisin olla 5-vuotias (sisko 3 v.) ja lusikka on edelleen tallella - joten sen verran kokemusta ja ihan ykköspalkinnon verran!

Putouksesta! Aina kun luen/kuulen hokeman "Mie romahan..." mieleeni tulee biisi "Mä putoan...". Se on Yölintu-yhtyeen tekemä biisi ja tämä on soinut päässäni viime viikot. En kylläkään enempi sanoja siihen kappaleeseen tiedä, joten vähän vajaaksi jääpi tässä kohtaa luikautteluni (youtubesta täytynee sanat jatkolle jollain kohtaa katsoa, jos korvissani vielä tuo hokema jatkuu). Putousta on tullut seurattua vaikken kaikkeen sketsiin jaksa lämmetäkään ja suosikkihahmoni siinä on Antsku Imatralta. Sen hahmon suosio johtuu varmasti Jussi Vatasesta, josta tykkään - livenäkin nähnyt! Hän teki Karim Z. Yskowitzina lähtemättömän vaikutuksen ja jäi jo mieleeni "Napapiirin sankarit"-elokuvasta sekä muutamasta sketsisarjasta, mainio kaveri! Ymmi Hinaaja on myös mainio, mutta JäbäLeissoni on kertakaikkisen tylsä... liekö jo liian nuori ja kaupunkilainen keski-ikäisen maalaisen makuun? Patologin hokema ei minulle auennut lainkaan ja vielä vähemmän huvitti "köntsät housussa"-hokema tai Riku Niemisen vartalopaljastelut. Makunsa kullakin!

Olympialaisten sekä muun tv-tarjonnan (pääasiassa tulee seurattua livelähetystä pentulaatikossa!) lisäksi olen ulkoillut paljon Hertan ja Sökön kanssa mukavan keväisissä keleissä - olenhan kesäihminen ja kevättä kuuluu olevan ilmassa! Tinttien reviiriviserrykset ovat mahtavassa soitannassa, mutta käy lintulaudallammekin edelleen kuhinaa ja paniikkia siellä hetkittäin on nähtävissä, sillä varpushaukka istuu kytiksellä pihassamme usein. Sama kaveri taitaa olla kuin viime talvenakin, mutta onneksi se aterioi tänä vuonna muualla kuin ulko-ovellamme. Komea siivekäs kuvattuna keittiön ikkunan läpi, kun ei suostunut muutoin poseeraamaan

Tänään H-pennut täyttävät kaksi viikkoa ja kaikkien kasvu on ollut tasaista, laatikosta kuuluu edelleen pääasiassa nisänimeskelyä ja tyytyväistä huokailua, mutta vauhti varmaan lisääntyy... Kävelyharjoitukset ovat alkaneet tahtia hakien ja hupaisin muksahteluin, mutta selkeä päämäärä jokaisella on ja silmätkin auenneet, joten kohta on tähtäys varmemmin tiedossa muuallekin kuin emän mahanalukseen (kestää vielä jonkin aikaa ennenkuin noilla silmillä kunnolla nähdään). Reeti on pirteä ja hyväntuulinen, ihana emäkoirani! Se syö ja juo hyvin sekä piipahtaa usein ulkona kirsuaan tuulettamassa nauttien selvästi oman emänsä ja jo aikuisen? tyttärensä seurasta (siis en vieläkään osaa Sököä aikuiseksi koiraksi mieltää enkä noita kahta ole päästänyt pentuja katsomaan, kuulevat ja tietävät varmasti tarkkaan pentulaatikon tilanteen). Reeti viihtyy myös yhä pidempiä aikoja myös olohuoneen tunnelmissa ja hyvä niin, sillä on erittäin tärkeää pentujen kehitykselle, että emä on tyytyväinen oloonsa ja maitoa näyttää riittävän (sohvaplänttejä). Ymmärrän Reetin viihtymisen muualla, sillä aikas tuoksuvaista tuotosta nuo sinappiruuttajaiset pitävät eivätkä tarjonnassa pihistele lainkaan.

Maitoa riittääkin niin hyvin, etten noista ehdi kunnon kuvia hereilläollessa ottamaan, sillä ovat päättäneet kovasti isoksi kasvaa ja hyvin lyhytaikaisten liikeharjoitussessioiden lomassa vaan syövät ja nukkuvat - nukkuessahan sitä kasvaa! Eivät siis ole oikeastaan lainkaan hereillä muulloin kuin emän mennessä laatikkoon ja ruokailun ajan, sitten niillä onkin kova kiire taas kasvamaan (nukkumaan!). Eivät kehtaa kovin kauan maailmaa vielä kurkistellakaan, joten niitäkään kuvia en ole ehtinyt ottaa tai ehtivät nukahtaa ennenkuin kameran saan käteen. Eilinen pedikyyrikin tuli tehtyä ihan tajuttomille, mutta sainpahan nauttia siitä puuhasta toistaiseksi vielä taistelutta! Kuvasarjaa eiliseltä ja pahoitteluni luokattoman huonoista otoksista, mutta PääAsiat vissiin näkyvät suurin piirtein? (osa taas estetiikan vuoksi värjättynä mustavalkoiseksi...)

Ja päättäisinkö tämän jorinan Ymmi Hinaajan sanoin: "Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että meillä kaikilla olis samat ihmisoikeudet!" Illalla tuli seurattua Teemalta mustan musiikin historiasta kertova "Black Music"-dokkari, joka kertoi myös samalla vapaus- ja itsetuntotaistelusta. Tuota ohjelmaa voin suositella katsottavaksi Ylen arkistosta tai tulleekohan uusintana telkkaristakin jollain kohtaa? Oikein mukavasti siinä on korvilleni sopivaa musiikkia kertoen samalla ameriikan 60-luvun ihmisoikeustaisteluista. Tässä voisi tietysti omalla kohdallamme miettiä, että tuleeko meillä omassa vaikutuspiirissämme, teoissamme ja päätöksissämme toteutettua tasa-arvoa kaikkien kesken? No se maanantaiaamun mietteistä, mukavaa viikkoa!

Ps. Pääasiani pyörivät nyt pääasiassa Reetin ja kymmenikön ympärillä, mutta näkyy tuossa kalenterissa muutakin lukevan, kun oikein tarkkaan katson... osan jo kumitinkin. No tärkeintä on, että päiviin mahtuu ihmisiä, menoja, tapahtumia, otuksia ja elämää! Hokemasirkermä tuli mieleen, kun pentulassa istahdin: Todellakintodellakintodellakin! Söpöläisiä nuo on! Ja hitokseen ihastuttavista Sinappiruuttajaisista irtoo! Vaan eipähän ole köntsät ainakaan housussa.... Hah, minäkin Putous-huumassa muka? Mennee nyt naapurin poikien piikkiin, kun eilen hokemia päivän ulkoillessaan huutelivat, olipas muuten hienoa huomata muksut kunnolla ulkoilemassa!