Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

maanantai 24. helmikuuta 2014

Olympialaiset ohi ja pennut 3 viikkoa (videot)

Niinpä tuli komeat päättäjäiset kisojen osalta katseltua. Silleen puolihuolimattomasti, sillä nyt on livelähetystä vähän muuallakin ja rehellisesti sanoen paljon mielenkiintoisempaa lähetystä, mutta kovin lyhyin hetkin. No kisat ehdin aika rauhassa tuijotella ja hyvä niin, sillä vähän sitä sohvaurheiluhulluutta minullekin siunaantunut. Leijonajoukkue otti hienosti jenkkien edestä pronssimitalin 5-0 voitolla ja "Ihanaa Leijonat, Ihanaa", kun mitali tuli, mutta olisipas se kultainen vielä makeammalta maistunut. Jotenkin vain jäi mielikuva, jotta olisihan ne ruotsalaiset olleet voitettavissa? Onneksi naapuri ei kuitenkaan kultamitalia jääkiekosta voittanut, sillä kovin suvereenisti näkyi Kanada koko ottelun hallitsevan. Hiihdosta ei sitten sen enempiä huomioita suomalaisille pukannut vaikka pitkiltä matkoilta vähän mitaliakin odottelin, mutta tykkäsin kovasti, kun venäläiset ottivat kolmoisvoiton kuninkuusmatkalla kotikisoissaan jättäen norjalaiset ja ruotsalaiset taakseen! Se olympiahuumasta ja ei, emme nimeä pentuja näitten kisojen mukaan.

RauhaRyökäle käväisi illalla jäätelöt maistamassa. Eipä jättänyt epäilyn varaan, kuka lusikkaa lautasella kolisteli, kun pentujen kanssa välillä kävin touhuamassa, sillä jätti jäätelöön leimansa


Pennut saavuttivat tänään kolmen viikon iän ja saavat sen kunniaksi matolääkkeen - muistikuvani on, etteivät tule lainkaan tykkäämään yllärimausta, mutta ihmisen makuun ovat jo mainiosti päässeet!




Makuasioista voipi olla eri mieltä? Härdellissä on siis kaikki hyvin ReetiEmää myöten! Reeti jaksaa tunnollisesti hoitaa katraansa, maitoa riittää ja se on pennuistaan selvästi ylpeä. Aamuvarhain herään äänensä löytäneittein jellonakarjaisuihin ja pakkohan sitä showta on nousta seuraamaan. Ovatkin kovia kavereita harjoittelemaan äänialaansa laidasta laitaan ja erinomaisen ihastuttavia seurattavia, kun näkevät vihdoin kunnolla sisaruksensa ja suu auki toisiaan tavoitellen painiksi jo lyövät ihan kunnolla. No tasapaino heittää hetkittäin, muttei näytä menoa hidastavan ja kovin lyhyet tovit hereillä toistaiseksi vielä ovat - pääasiassa yhä vaan nukkuvat ja syövät, mutta näkevät siis jo hyvin ja kuulokin on aika tarkkaan kohdillaan. Kuulevat jo ihan supsattelunkin, kun laatikonreunalla ihmeitä ihmetellään, ovat tottuneet selvästi jo tuulikellojen kolinaan (tuulisia päiviä) ja pesukoneen ääniin sekä tietysti monta muutakin ihmeellistä ääntä huushollistamme pikkukorviin kantautuu - siitä se elämä avartuu! Höskähommeli näyttää sujuvan eivätkä määrästä päätellen ainakaan nälkäisiksi ole jääneet! Elämää pentujen lisäksi sulostuttaa toiminnallaan nuo juoksuiset nartutkin, sillä Sökö käy kuumana niin Herttaan kuin sohvaankin ja tiedän, että viikon päästä Hertta häärii samanlaisten tuntemusten kanssa - voi lemmenkipeyttä! Näkisittepä muuten, kun Sökö heittää vauhdilla takapäänsä sohvaa vasten takajalat tykkänään ilmassa? Videointia en itse harrasta, joten saatte tyytyä mielikuviin... Toteaisinko lyhyesti, että elämää riittää ja lystiä pidetään!

Lupasin, että viikonlopun aikana tulee parempia otoksia. No vähän joudutte vielä odottamaan, sillä lauantaipäivä vierähti tykkänään kokouksessa (ehdin kuitenkin sen pronssipelin kokonaan katsomaan) ja sunnuntaina aika vaan vilahti muissa tekemisissä sekä menoissa, joten kameran kanssa ei ehditty yhtäaikaa avustajien kanssa kovin poseeraamaan. Tässä muutama napsaus lämpimistä tunnelmista sunnuntailta











Jk. Lisäystä maanantai-illalta: pennut ottivat mainiosti matolääkkeensä, kukaan ei edes irvistänyt ja kun sanoin, etten videointia harrasta, niin... Tuli sitten napattua lystikseni pätkät Sököstä, kun Herttaa ja sohvaa kosiskelee sekä pentujen laatikkoleikeistä...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tallinnaa, RallyTokoa ja silmäpeilausta

Ihanat kelit jatkuvat ja kuovipariskunta saapui viereiselle pellolle torstaiaamuna. Tai silloin ensi kerran tälle keväälle kuulin niiden ään...