Reeti makoilee vielä sohvatuolissakin pitkät tovit, mutta lisääntyvää levottomuutta on ilmassa, sillä vaihtelee lepopaikkaa aika tiuhaan mielensä (mahansa?) mukaan ja paikaksi voipi sattua meidän sänky, sohva, pentulaatikko tai ihan kivikova lattia. Itse nukuin viime yön pentuhuoneen lattialla ja Reeti käväisi pari kertaa siellä petaamassa, mutta muuten taisi paremmin viihtyä kovalla lattialla kodinhoitohuoneen puolella (varuiksi jätin meidät oven taakse kahdelta uteliaalta). Ulkoilua on harrasteltu tiiviiseen tahtiin niin yön kuin päivänkin kanssa, kun tahtoo ne maha-asukit kovasti rakkoa painaa ja kiitollinen olenkin paksuille pyjamahousuilleni, Kuoma-kengilleni ja ikivanhalle pitkälle toppatakille!
Reeti on erittäin hyvävointinen - virkeä ja iloinen otus se on, kun hereille sattuu! Odottavan aika on pitkä, mutta mukavastihan tämä on mennyt pikkupuuhasteluissa ja taidanpas aloittaa uuden viikkosiivouskierroksen, kun aikaa kerran näyttää olevan (ja ehätti edellisestä aikaakin jo vierähtää). Maltti on valttia näissä hommissa vaikka odotinkin ison pentueen etuajassa jo pullahtavan, mutta eipäs nuo tokakertalaiset olekaan niin hätäisiä. Maha-asukitkin tuntuvat päällisin puolin erittäin vilkkailta ja voipihan se kantoaikakin muutaman päivän suuntaan jos toiseen heittää kuten meillä ihmisilläkin, joten odotellaan vaan! No tätä kirjoittaessani olen ehtinyt muutaman kerran piipahtamaan pihalla ja seuraamaan pentulaatikon sisustuksen uudelleenjärjestelyä... Ehkä unohdan sen viikkosiivouksen kuitenkin tältä päivältä? Eipähän täällä ole kukaan isommin sotkenutkaan!
Ulkoilukelikin tuntuu olevan kohdillaan, -3 pakkasta, hieman tuulista ja lunta on saatu jo ihan riittämiin, joten erinomaista helmikuuta hiihdellen tai pulkkaillen!
Meillä ei muuten ruokaa mene hukkaan, Rauha nääs pistelee ne murusen murusetkin epäröimättä nokkaansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti