Viime sunnuntaina kävi siten, että Hertta pyysi uimaan! Otus, joka ei tahtoisi varpaitaan edes kosteisella nurmikolla kastella, tulikin yhtäkkiä altaanreunalla liki ja aivan selvästi anoi nostamista altaaseen, uikin sitten "vastarannalle" polskutellen todella tyylikkäästi ihan itsekseen ilman ihmisseuraa! Tulimme siihen tulokseen, että joko se otti lauantaina mummotettavien ilosta esimerkkiä tai sitten se on vihdoin tajunnut altaan viilentävän vaikutuksen? Kuvaa en hämmästykseltäni hoksannut ottaa, mutta Reetistä ehtii napsimaan, sillä se viihtyy viilentymässä! Sökö ei nähtävästi vielä tiedä, nauttisiko se uimisesta vai ei? No uimaan se on joka tapauksessa päässyt eikä meillä tarvitse altaassa ilman vahtikaartia polskutella - tarkasti monet silmät seuraavat vesielämäämme (kameraani voin uittaa altaassa, sillä vesitiivis on)
 |
| Sökö altaanvahtina |
 |
| Hertta minun polskiessa |
 |
| Reeti minun polskiessa |
Kertokoon kuvat tarinaansa lenkkimaisemistamme ja pihapuuhistamme - kesähelteet ovat löhöilyn aikaa! Kyyrouva (mielestäni se käyttäytyy hyvin rouvamaisesti ja nähtäväksi jää kuinka monen jälkeläisen kanssa ensi keväänä treffataan) ei meistä välitä enää edes siirtyäkseen, pihakukkasten kauneutta ihaillaan ja marjapensaitten, omenien, kirsikoiden, luumujen sekä ruusupavun satoa odotellaan kypsyväksi. RauhaRyökäle ehätti jälleen kerran eväisiini, kun tomaatteja olin toisaalla leikkaamassa ja tänään saapui Kennelliitosta Sökön kunniakirja. Vähän aikaa sitten tuli muuten Cacibin vahvistus FCI:lta (kansainvälinen koiranjalostusliitto, jonka alaisuudessa Suomen Kennelliittokin toimii), sen vahvistuksen tuloon meni liki vuosi ja olipa se niin mitätön kopiopaperin osanen, jottei sitä kehtaa edes skannata, mutta Kennelliitto oli ripeä ja plakaatti komea - sen skannasin!
 |
| Sökö viihtyy ehkä vielä enempi kyyhkyjen kuin veden kanssa? |
 |
| Nukuttavaa seuraa? Tuo otus ei vaan sisällä malta makoilla vaan viihtyy siellä, missä muutkin |
 |
| Sohvanvaltaajat - Reeti, Sökö ja Hertta |
 |
| Sökö taas itsekseen ja peuhaten |
 |
| Joka-aamuinen moikattava.... Iso se on! |
Viikonloppuna on luvassa Tallinnan nähtävyyksiä ja vähän pitää korttipakkaakin sekoittaa! Scorpionseja en ehkä ehdikään Lahden Öihin katsomaan, kun aikaistivat keikkansa alkamaan klo 21.30 (aiempi 23.30), mutta ehkä nuo vanhat hyvät muistot on parempi säilyttää mielessä silleen "tuoreena", ettei omaakaan ikäänsä muista idoleitaan nähdessään? Mm. Mick Jaggerin viimeisimpien konserttitaltiointien katsomiset ovat jääneet vähemmälle, sillä onpas kaveri jo... sanoisinko iäkäs verrattuna muistoihin, jotta pareen kuunnella vaan kaiuttimien kautta!
Näillä kylteillä varustellut terassit jääpi meiltä aina väliin - istua pitää saada ihan ilman hoppua!
 |
| Liekö Jokereita sinetöinnin jälkeen pakkaan siunaantunut? |
Luonto on pienenpieniä ihmeitä täynnä vaan isosti huutelevat - selvästi kuulee, että linnunpoikaset ääntään availevat lentoharjoitusten ohella ja kuoviukollakin näkyy kaksi jälkeläistä olevan huolehdittava. Jospahan rauhassa saavat poikasensa aikuisiksi kasvatettua. Älkää jättäkö niitä kissoja luontoon villiintymään! Laitanpas vielä kissoista sellaisen vinkin, että kun ne varustaa KiliKili-kellolla, niin lintu pääsee kissaa pakoon, jyrsijät ei.
Helin ottamien kertakaikkisen upeitten kuvien jälkeen olen jälleen innostunut selaillut kameramainoksia, mutta tuo "maan pinnalle-palauttajani" tuumasi, ettei kärsivällisyyteni tule riittämään käyttöohjeitten lukemiseen ja kuvanottamiseen tarvitaan vehkeitten lisäksi vehkeen tuntemusta sekä kuvaamisen taitoakin. Lopuksi vielä lisäsi, että ehkä paremmin osaan huolehtia sellaisesta kamerasta, joka saapi tippua ja kastuakin... On oikeassa - pidättäydyn tässä iskun ja sateenkestävässä vehkeessä ainakin toistaiseksi, sillä hyviä kuvia tällä saa ja voi kunpa vielä onnistuisin kuvaamaan liikettä, mutta onneksi nuo kohteet pysyvät välillä paikallaankin!
