Veriripuli on puhuttanut viime päivät koirakansaa ja norjalaisten koirien osallistuminen Suomen Kennelliiton alaisiin tapahtumiin ei ole sallittua. Myös Norjan Stavangerissa pidettävät kansainvälinen näyttely ja sen oheen sovitut erikoisnäyttelyt ovat perutut. Joku kummasteli, ettei noista näyttelymaksuja palauteta. No tämä epidemia käsiteltiin siten, että se on force majeure-tapaus ja koska useissa tapahtumajärjestelyissä olen ollut mukana, niin olisihan tuo järjestäjää kohtaan kohtuutonta palauttaa maksuja asiasta, joka ei ole järjestäjän syy vaan ns. odottamaton poikkeustila ja isot rahasummat ovat menneet järjestelyjen tiimoilta jo ennakkoon. Mitähän mietin noin ylipäätään jo hysterian mittasuhteet saaneesta epidemiasta? Maalaisjärkeä saa käyttää, varovaisuutta noudattaa niinkuin aina kaiken kulkutaudin sekä joukkotapahtumien seassa ja epidemiat leviävät varotoimista huolimatta. Suomi ei ole lintukoto vaikka niin haluamme uskotella itsellemme. Veriripulia esiintyy Suomessakin, etenkin lämpiminä syksyinä ja ihan voi puhua isoista epidemioistakin. Kaksi rajua tapausta muistuu mieleen liiankin osuvasti, sillä tässä huushollissa oli niin lattiat kuin sohvatkin täynnään järkyttävänhajuista ja mustanpuhuvaa eritettä. Molemmilla kerroilla asiat tapahtuivat kylläkin oksentaen eikä ripuloiden ja molemmilla kerroilla koira vietiin empimättä samantein eläinlääkäriin tiputukseen. Tapauksista muistan, että ne tapahtuivat juurikin syysaikaan (meillä nuo osuivat kohdalle ihan eri syksyinä) ja puolikuntoisille koirille. Molemmat omat uhrimme olivat vastikään olleet leikkauksessa eikä kukaan muu karvaisesta laumastamme sairastunut vaikka ympäristössä epidemiasta puhuttiinkin. Koputan nyt puuta, jottei koskaan tule kolmatta kertaa vastaavien verihässäköiden vuoksi enkä muuten enää ikinä anna operoida koiraa syksyllä, jollei ole hätätapaus. Epidemian tiimoilta luettavaksi:
Ruokaviraston tämänpäiväinen tiedote
Aasinsilta: Olemme SuKoKan tiimoilta puuhaamassa ruokinta-asiantuntija Olli Wuorimaan luentoa Lahteen. Myös SuKoKan ei-jäsenet otetaan mukaan ja lisäinfoa luennosta tulee
yhdistyksen nettisivuille, kunhan saan tapahtuman viilattua valmiiksi loppusilauksia myöten. Ruuan laatu ja sen sisältämät mikrobit ovat tärkeitä ylläpitämään koiran yleiskuntoa, joten ruokintaan kannattaa panostaa. Ehkä jokunen säästyisi kulkutaudeilta, jos jo ennakkoon ruokinnalla ylläpidettäisiin koiran mikrobitasapainot mahassa ja suolistossa hyvällä mallilla. Näistä pääsee kuulemaan lisää ruokintaluennolla, joka on 19.11. Lahdessa.
Eilen sain tutustua Suomen Kennelliiton uuteen koulutustilaan, joka sijaitsee nyt Klaukkalan sijaan Espoon Niittykummussa. Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunta järjesti siellä uusien tuomareiden koearvostelutilaisuuden. Mallikoiriksi kokeen vastaanottavat tuomarit valitsivat yhdeksän koiran joukosta seitsemän koiraa, jotka tuomarikokelaat joutuivat arvostelemaan kirjallisesti ja tarkasti kolmen rotumme erikoistuomarin silmien alla. Tämä tehtävä on tärkeä joka rodulle, jotta uusia tuomareita roduille saadaan ja mukavasti saimme myös täysin talkoomielin tullutta väkeä paikalle. Marjo vei Kössiä, Cristina Vikiä ja minä Pian Essiä, koska Sökölle sallittiin tuomarikokeen seuraaminen sivusta liiallisen tyylikkyyden vuoksi. Kiitos mukanaolleille ja onnittelut Maarit Hassiselle sekä Satu Ylä-Monoselle rotumme tuomarointioikeuksista! Kiitos kuvista Jouni Rajalalle
 |
| Kössi |
 |
| Viki ja Cristina |
 |
| Koko tuomari- ja talkooväki arvosteluissa mukanaolleiden koirien kanssa |
Syksyiseksi ovat kelit vaihtuneet ja kaatosateiden jälkeen on jälleen tuulista, mutta kaunista. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti