Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Maaliskuun menoja

Elämä on tässä härdellissä normalisoitunut ja niin M- kuin N-pennutkin ovat somistaneet loistavasti ihanien omistajiensa elämää tomeruudellaan, avoimuudellaan ja tekemisillään. Me emme perinteistä maaliskuun lomaa tänä vuonna pidä, sillä maailma on edelleen mullinmallin. Mukavia vapaa-ajan hetkiä on kuitenkin runsaasti kotinurkilla vietetty harmaan arkemme lisäksi. Jonkin verran on tullut kurvattua ympäriinsä, akkatrio on saanut kaipaamansa huomiota ja jälleen yksi lehdentekelekin painossa valmiina menemään eteenpäin. Ja toinen tuli juuri pilkutettavaksi.

Vihdoinkin kelien osalta pahin talvenselkä lie taittunut ja herkkä hipiäni on tarennut ulkoilla pidempiä aikoja. Tärkein opetus koiralle on varma luoksetulo ja sitä emme omiemme kanssa epäile yhtään. Vinkki: Älä koskaan rankaise koiraa, kun se tulee luokse. Vaikka se tulisi vasta kahden tunnin päästä ja vaikka tekisi mieli kiroilla ja kiljua. Mutta! Jos erehdyt moittimaan luoksetuloa, niin sen jälkeen on turha odottaa iloista ja varmaa luoksetuloa. 

Suomen Kennelliiton sivuilla on luoksetulon opetteluun (olen sitä mieltä, että omistajaa on enemmän opetettava kuin koiraa) hyvät vinkit: Varma luoksetulo

Luonnossa on nyt runsaasti luonnoneläimiä, saapuvia muuttolintuja, keskenänsä lisääntymispuuhissa seurustelevia pareja ja pesimispaikkaa hakevia. Muistutukseksi koiraetiketti ja tämä kannattaa muistaa, jotta jokaisen koiranomistajan käyttäytymisen myötä ympäristön koiramyönteisyys lisääntyy. Se on aika tärkeää riitasointujen välttämiseksi.

"Metsässä jälleen mentiin, maisemia kurkisteltiin, 
jälkiä tutkittiin ja paljon papanoita maisteltiin. 
Jokaiselle on pesimis- ja lisääntymisrauha suotava 
eikä missä tahansa päntiönään juostava." 
-tarja-







Snautseri on vahti- ja seurakoira. Se sai palveluskoiraoikeudet 1994 ja sitä ennen se luokiteltiin seurakoiraksi. Sitä kuvaillaan pidättäytyväksi ja epäileväksi. Sen hetkittäin huomaa, mutta ympäristön vaikutuksesta, "koiran pitää olla yhteiskuntakelpoinen" tämänkin rodun luonne on muuttunut avoimemmaksi ja hyvä niin. On syynsä, etten ottanut snautseria 80-luvulla vaan päädyin ottamaan dobermannin. Harrastusmahdollisuuksia snautserin kanssa ei rajoita mikään muu kuin omistajan mielikuvitus. Mutta palveluskoiraa hakevalle suosittelen perinteisiä palveluskoirarotuja, sillä tällä diivalla ei ole samaa ihmisen miellyttämishalua kuin palveluskoirilla, mutta erittäin oppivainen rotu sen on ja pitää taatusti mielen virkeänä.

Raappavuoren Nopsajalka, tutummin Pena visiteerasi meillä ohikulkumatkallaan pohjoiseen. Ihastuttava, avoin ja reipas pentu. Kirjanimensä veroinen siten, että oli vähän hankala tapaus kuvattavaksi ilman lumipöllyä, mutta muutaman otoksen sain napattua. Turvallista reissua ja kaikille mainiota viikonloppua!





Ajat ovat mitä ovat, mutta iloa löytyy joka päivään.
Kun vaan osaa katsoa asioita oikein päin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luustotuloksia, silmäpeilausta, Tuomarinkylän KV ja menoa!

Raappavuoren Mieliharmi kävi torstaina luustokuvissa ja jo perjantaina Suomen Kennelliitto lausui kuvat: lonkat B/B, kyynärät 0/0, olkanivel...