Nostalgiaa kaikin tavoin. Vesisänky ja sen kohtaloksi koitui lopulta seitsemän rikottua herätyskelloa |
Monenlaista mukavaa on koirien parissa vuosikymmenten saatossa riittänyt. Osa niistä on vähän nolompia juttuja, mutta enpä osaisi kuvitella tupaamme ilman koiraa. Pentu- ja nuoruusvaiheessa on tullut monet keinot testattua joko opettaen karvaista kaveria tai oppien itse. Totean, että enemmän ne ovat minua opettaneet kuin minä niitä. Tai ainakin koiranlukutaitoon perusteellisesti neuvoneet ihan ojanpohjia myöten. Kokemus koiran kanssa kertyy touhuamalla, ei lukemalla. Koirankoulutustavat ovat muuttuneet aikojen saatossa ja erilaisia ruokintaideologioita usein sekaan pukkaa. Jokainen on vastuussa lemmikkinsä hyvinvoinnista ja monista eri vaihtoehdoista kannattaa ottaa passeleimmat vinkit omaan käyttöön, maalaisjärkeä käyttäen. Tai kuten minä mietin, että mitäpä sitä hyväksi havaittua systeemiä kovin radikaalisti käydä muuttamaan? Lapsuus-ja nuoruusvuosina ei kovin laajasti koiramaista luettavaa ollut (Terve ja Sairas Koira -75, Maailman Koirat -73, Pidä koirasi terveenä -79, Koirien erikoiskoulutus -84 ja The book of doberman pinscer -76 löytyvät edelleen kirjahyllystämme) ja suuri osa vapaa-ajastani kuluikin joko lapsuuskodin tai naapurin koiran kanssa touhutessa. Kolmekymmentä vuotta sitten ensimmäisen ihan ikioman koiran hankinta oli ajankohtaista ja keväällä -87 ostin Lissun yo-lahjarahoilla. Jollei lapsuuskodissani olisi ollut labradorinnoutajaa tai naapurissani suursnautseria, jonka isäntä oli oiva koirankouluttaja sekä opettajani käyttökoirapuolen saloihin, niin Lissu olisi jäänyt saamatta. Kiitos luottamuksesta Papin kennelille sekä ohjaajilleni. Ylläolevassa kuvassa alempi on Lissu ja alempi Rikke, jotka eivät muistoista unohdu.
Munanhautojia ovat molemmat tytöt, Rauha ja Tiitu. Poikasiahan noista ei tule, mutta touhutkoot välillä äidillisiä touhuja ja onpahan kummallekin oma muna
Illalla vietimme Sukoka ry:n hallituksen kokousta ja jouluruokailua tunnelmallisessa Krapihovin tunnelmassa. Vuoden tuomariäänestyksen voittaja Saija Juutilainen Vesa Lehtosen kukittamana, paljon onnea!
Mukavaa viikonloppua kaikille ja lauma muodostuu aina jo kahdesta koirasta. Tässä nauttivat toisistaan Rundi ja Sökö, postauksen alussa on mukana kuvamuisto 90-luvun alusta Lissusta ja Rikestä - otsikon olisi ehkä pitänyt olla "Pareittain"?
Artikkeli jälleen pohdittavaksi, kirjoitettu vuonna 2014, mutta edelleen ajankohtainen Lemmikki tahtoo olla eläin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti