Helsingin ROP - Heinolan ERI - Vantaan TK2 ja Akka 4 kk!

Onnellisia rotukoiria ja iloisia onnellisen rotukoiran omistajia!

Lauantaina kurvasin Tuusulan maalaiskylien kautta napaten Raappavuoren Ilmiansan mukaan Helsingin ryhmänäyttelyyn ja olipas meillä pitkä päivä välillä kovassakin rankkasateessa. Mutta mukavassa seurassa viihtyy aina ja teltta suojasi sateelta, kiitos Minna teltasta. Tanskalainen tuomari Kitty Sjong tuumasi nuorista tytöistä seuraavasti:

Raappavuoren Ilmiansa, Ansa: Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvä pigmentti. Kauniisti sijoittuneet tummat silmät. Oikea korvien asento ja kanto. Kaunis kaula. Vahva ylälinja. Hyvä hännän asento. Hyvin kulmautunut. Erinomainen rinnan syvyys. Hyvä luusto ja jalat. Hyvät leveät reidet. Hyvä lihaksisto. Erinomainen turkin laatu ja väri. Erinomaiset liikkeet. NUO ERI, NUK1, SA, PN1, SERT, ROP - kiitos Katriina Raannolle kuvista!

Raappavuoren Intuitio, Asta: Kaunis pää. Oikea purenta. Hyvä pigmentti, hyvä kallo, hyvin asettuneet korvat ja silmät. Kaunis kaula, ylälinja ja hännän asento. Riittävät kulmaukset. Hyvä rinnansyvyys, luusto ja jalat. Liikkumisen pitäisi olla tehokkaampaa ja luonteen avoimempi. Hyvä turkki. NUO EH NUK2

Sunnuntaina piipahdin Ansan kanssa vielä Heinolan kaikkien rotujen koiranäyttelyssä, jossa paistoi aurinko oikein helteisesti. Tuomari Anne Sume Virosta arvosteli neitokaisen seuraavin sanoin: "Lyhytrunkoinen, ikäisekseen hyvin kehittynyt. Narttumainen pää. Hieman pyöreät silmät. Purenta ok. Hyvä kaula, ylälinja ja hännän kiinnitys. Liian suora olkavarsi. Polvikulma saisi olla parempi. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä turkki. Vapaat, takaa kapeat liikkeet." NUO ERI NUK1 - kiitos Markku Välillä jälleen hyvistä kuvista! Ja iso kiitos Tiinalle ja Eetulle Ansan ohjaamisesta, sillä lyhyestä näyttelykokemuksesta huolimatta sen kanssa on oikein mukavaa reissata ja lystitellä, oikein onkin lupaava neitonen!

Raappavuoren Guinevere kävi sunnuntaina Vantaalla ToKo-kokeissa ja tulokseksi tuli AVO1, sijoittui ensimmäiseksi ja kantaa nyt koulutustunnusta TK2. Paljon Onnea Mirkka! Teillä on mahtavaa menoa Piirun kanssa ja täällä myhäillään ylpeänä kasvatin tuloksista. Snautseri touhuaa monenmoista, mutta se on rotuna yhä kovin harvinainen kisakentillä. Hattua nostan ja korkealle tälle koirakolle 👍

Pari sanaa Akasta. Se tuntee jo hyvin etunimensä ja joltisenkin jo sukunimensäkin, eikä se kuulu Tervonen, mutta terävä Ärrä senkin sukunimestä löytyy. Mihin sitä perinteistä sukunimeä kadottamaan? Sukunimeä harjoiteltiin "JännäPissa sohvalla"-yhteydessä ja toivon sekä koputan puuta, että se JännäPissa-peli on ärkelöity nyt lopullisesti poikki. Hampaita irtoaa eikä ole vissiin mikään pikkuluitten purija, kun noita irronneita maitohampaita löytyy lattialta yllättävän paljon. Tai se voi olla niin kiireinen, ettei ehdi hampaitten tippumista edes huomata? Löytyi yksi hammas ruokapöydältäkin enkä halua tietää, miten se sinne on vilahtanut, mutta tuolit on niin sisällä kuin ulkonakin kunnolla pistettävä pöydän alle, ettei enempiä pöydällä käy kurvailemaan. Akka kiipeilee, tutkii, maistelee, loikkii ja laukkaa. Edelleen sen paras kaveri on Jokeri, joka on täysin rinnoin kakaran touhuissa mukana. Tai sanoisinko hampain ja naamoin samoissa asioissa kuin KakaraKoira. Taannoin Akka polski aikansa kainaloita myöten vesisaavissa ja kellahti sinne yhtäkkiä kokonaan. Vesipeto! On siis erittäin ehtiväinen ja silmälläpidettävä tapaus. Yöaikaankin. Se nukkuu lattialla sänkymme vieressä ja välillä se on unissaan kierähtänyt kokonaan sängyn alle. Yhtenä yönä heräsin raapimiseen ja vinkumiseen, joka kuului sängyn alta ja syy mekkalaan oli, ettei sen pää enää pystypäin sopinutkaan tulemaan sängyn alta pois. Niinpä minä käänsin kakaran pystyasennosta sivulle makuuseen korva lattiaa vasten ja vedin sen sieltä pois. Joskohan muistaa jatkossa korva lattiaa vasten ahtaista paikoista ujuttautua ja jatkossa sen ei sängyn alle kannata vierähtää. Ihanaa ja tapahtumarikasta aikaa!

Isot akat ovat selkeästi hyvinkin järkttyneitä Akan vesi-intoiluista, jota tapahtuu joka paikassa.

Tänään Akka täyttää neljä kuukautta. Ostan ainakin pullaa päivää juhlistaaksemme (aina on hyviä syitä herkutteluun!) ja odotan, että vesipetotouhut jollain kohtaa laantuvat, sillä en välitä märistä koirista tuvassa. Aikanaan Riina pulikoi innokkaasti joka paikassa ja haluan sen säilyttävän statuksensa härdellimme viimeisenä innokkaana vesipetona. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun olet juuri komentanut koiran pois pihan suihkulähteestä ja kun selkäsi käännät, niin siellä se ilakoi luvatta. Tuntuu muuten epäonnistuneelta ohjaukselta. Ja arvaapas, mille tupa haisee kotiinpalatessa, jollet ehdi märkää koiraa lähteissäsi kuivaamaan kunnolla. Jep, toista vastaavanlaista vesipetoa en härdelliin halua vaikken mikään herkkänenä olekaan, mutta rajansa on ihan kaikilla hajuilla. Lähtivätpä ne sitten kuinka ihastuttavasta ja onnellisesta rotukoirasta tahansa. Muistoissamme Yksi Onnellisista Rotukoiristamme, Riina 💖

Viikonlopun menoista on vielä mainittava IsoJano-tapahtuma Lahden Harwallilla, jossa esiintyivät Teflon Brothers, Mato Valtonen ja Haloo Helsinki ja jonne liki suoraan Helsingin näyttelystä kurvasin. Hyvää ruokaa, erinomaista seuraa ja mahtavaa menoa, joka juhlisti hyvin Rop-päivää. Terveiset mukanaolleille!

Jälleen muistutan, että koirien kiinnipitoajan päättyminen ei tarkoita, että koirat lasketaan irralleen ihan minne vain ja milloin vain. Maanomistajan lupa pitää olla ja metsästysoikeuden haltijan lupa menee maanomistajan yli. Jotta ristiriidoilta koiran kanssa kulkiessaan välttyy, niin ympäristö on aina otettava huomioon ja jokaisen koiranomistajan pitää tuntea Koiriin liittyvä lainsäädäntö