Vuosi on alkanut kohtalaisen aktiivisesti. Viime lauantaina kurvasin Riihimäelle Snautserikerhon hallituksen ja jalostustoimikunnan yhteiskokoukseen, eilinen ilta vierähti Klaukkalassa Sukokan hallituksen kokouksessa ja tänään pidämme Salpauselän Koirankasvattajien kokousta. Monenlaista mukavaa asiaa on koiraharrastajille yhdistysten kautta luvassa ja voin lämpimästi suositella osallistumaan tapahtumiin, sillä mikään ei korvaa kasvotusten tapahtuvaa ajatuksen vaihtoa. Yhdistystoiminta on yksi harrastuksistani, joka toki vie aikaa, mutta mukavassa porukassa on aina hauskaa ja antoisaa touhuta.
Arkeni pääosan paikkaa perheen lisäksi pitävät nämä harmaat liikuttajat ja innoittajat. Akka on tarmokas ja tekeväinen haluten oppia innokkaasti monia asioita, itsenäisestikin. Aktiivisena otuksena se keksii itse itselleen viihdytyksiä tupahetkiin ja tutkii innokkaasti niin kukkaruukkujen, tossujen kuin rasvatuubienkin sisältöjä railakkaiden ulkoiluhetkien lomassa. Nuoret koirat! Murrosiältä ei taida välttyä yksikään, mutta lystiä pidetään ja tätäkin kirjoittaessani harjaantunut kuuloni kyllä selvittää pelkän narskumisäänen perusteella, jotta onko Akan purukalustossa meneillään luvaton vai luvallinen vehje...
Kopioitu teksti murrosiästä Hankikoira.fi-sivulta:
Murrosikä
7–10 kuukauden iässä koira tulee murrosikään. Koirien murrosikä on joillekin pennulle henkisesti yhtä raskasta aikaa kuin murrosikä ihmisellekin. Hormonit saattavat sekoittaa koiran päätä, ja sen käytös voi muuttua suurestikin. Hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen voivat vaikuttaa alentavasti koiran keskittymiskykyyn. Siksi tärkeät taidot kuten luoksetulo ja hihnassa käveleminen kannattaa opettaa jo ennen sitä.
Tavaroiden pureskelu ja tuhoaminen saattavat alkaa uudelleen, sillä koiran tekemisen tarve on suurimmillaan murrosiässä. Ellei nuorelle koiralle tarjota riittävästi puuhaa, se keksii sitä takuulla itse.
Murrosikäinen koira voi käyttäytyä pelokkaasti tilanteissa, joihin se on aiemmin suhtautunut normaalisti. Esimerkiksi tuulessa huojuva kyltti tai omituisesti pukeutunut ihminen saa sen reagoimaan vahvasti. Se voi sännätä pakoon tai haukkua pelkonsa kohteelle. ”Mörköikä” kuuluu kuitenkin koiran normaaliin kehitykseen.
Omistajan tehtävänä on olla tukena koiralle, mutta koiran pelkoa ei saa vahvistaa kiinnittämällä asiaan turhaa huomiota. Jos koiraa vain hieman jännittää, se tottuu, kun tilanteessa vain ollaan. Mutta jos koira selvästi pelkää, se voi tottumisen sijaan oppia pysyvästi pelkäämään kyseistä asiaa. Voimakkaasti pelkäävä koira pitääkin aina viedä tilanteesta heti pois. Muutaman päivän levon jälkeen koiraa aletaan asteittain siedättää pelon kohteeseen: aloitetaan niin kaukaa, että koira on rento, ja tilannetta vaikeutetaan vähitellen koiran tottuessa.
Nartuilla ”mörköikä” ilmenee ensimmäisten juoksujen aikoihin ja kestää n. 4 kuukautta ensimmäisestä juoksuajasta eteenpäin. Urokset tulevat sukukypsäksi n. 8–9 kuukauden iässä. Muutokset urospennun luonteessa eivät ole välttämättä yhtä voimakkaita kuin narttujen, mutta saattavat uroksilla kestää jopa 18 kuukauden ikään. Mörköikään kuuluva liiallinen reagointi jää pois, kun pahin hormonimyllerrys lakkaa.
Useimmat koirat tulevat sukukypsäksi 7–15 kuukauden iässä. Sukukypsyyden lähestyessä etenkin urokset alkavat innokkaasti haistella ulkoa löytyviä toisten koirien jättämiä hajuja, ja nuoren koiran mielenkiinto kääntyy sinusta hajuihin ja vastaantuleviin koiriin.
On erittäin tärkeää, että kontakti koiraan säilyy hajumaailman kiinnostavuudesta huolimatta, joten viisas koiranomistaja opettaakin pennun jo ennen tätä ikää ottamaan pyynnöstä kontaktin omistajaansa.
Kun koira on oppinut jo alle puolivuotiaana hyödyllisiä taitoja ja omaksunut niistä tavan toimia, murrosiän suurin mukanaan tuoma koulutushaaste liittyy koiran motivointiin: palkintojen laatua kannattaa tarkistaa niin, että omistajan kanssa puuhailu on ympäristöäkin mielenkiintoisempaa.
Kun pentu alkaa itsenäistyä, se ei aina taivu omistajansa tahtoon vaan koettaa venyttää sille asetettuja rajoja. Murrosikäinen pentu tuntuu joskus unohtaneen kaiken oppimansa. Silloin on erittäin tärkeää, että pentua kohdellaan päättäväisesti mutta rauhallisesti. Pidä huolta siitä, että vain oikein toimiminen on pennulle kannattavaa. Väärän käytöksen voi jättää huomiotta, mutta silloin on ehdottomasti huolehdittava siitä, ettei pentu saavuta käytöksellään mitään. Pennun on tunnettava, että vaikka olet sen johtaja, olet luotettava ja turvallinen, ja luonasi on mukava olla.
Nuorelle koiralle ei kannata yrittää opettaa uusia asioita silloin, kun sen on vaikea keskittyä. Silloin voidaan kerrata opittua ja yrittää entisestään lisätä koiran motivaatiota oikein toimimiseen.
Kun ensimmäisestä uhmaiästä on selvitty ja ensimmäisestä hormonimylläkästä on kulunut aikaa, huomataan koiran tasaantuneen. Vuoden ikäinen koira on jo selvästi rauhoittunut pentuajoista.
Ennen aikuisuutta koiralle tulee usein vielä yksi murroskausi, joka näkyy etenkin käytöksessä toisia koiria kohtaan. Hormonimyllerrys voi saada nuoren koiran käyttäytymään tavalla, jota muut koirat eivät siedä. Nuoret urokset voivat olla turhan kiinnostuneita nartuista.
Hämmentynyt nuori koira voi myös rähähtää toisille koirille pelkkää epävarmuuttaan. Epävarmuus on myös yleisin syy siihen, että koirat murisevat tai yrittävät purra ihmistä.
Aiemmin kaikkien kanssa toimeen tullut koira voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan, mikä voi yllättää omistajan. Omistajan tulee tässä ikävaiheessa panostaa koiran koulutukseen ja pitää huoli siitä, ettei konflikteja pääse sattumaan. Murrosikäiselle koiralle on tärkeää päästä seurustelemaan hyväluontoisten koirien kanssa.
Usein nuoruuden häiriköinti jää pois koiran aikuistuessa, mutta osa koirista ei enää tämän jälkeen halua olla tekemissä vieraiden, etenkään samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Koiran tulee kuitenkin sietää toisia koiria lenkkipoluilla ja kotinsa ulkopuolella, joten hihnakäytökseen kannattaa kiinnittää huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti