Astutuksesta on kulunut 8 viikkoa ja snautserihistoriaa!

Akan ensitreffeistä Armaksen kanssa on kulunut nyt tasan kahdeksan viikkoa, liki minuutilleen. Akka on levollinen, syö hyvin, viihtyy pentulaatikossa ja nukkuukin siinä jo kaikki yöt. Akka pyytää tarpeille usein, sillä rakkoa painaa ja se lepäilee paljon. Useimmiten kaikki makaavat yhdessä jossain rinnakkain ja välillä harmaan kolmikkomme löytää synnytyslaatikosta toisilleen salaisuuksia selkeesti supsatellen. Akka lähtee yhä reippain mielin lenkille aamuin illoin ja ne lenkit tehdään Akan tahtiin eivätkä lenkkimme ole enää ole kovin pitkiä tai urheilullisia. Huilaillessamme sängyssä koko köörin kanssa ja minä suklaata syöden tunnemme sekä näemme pentujen liikkeet. Mahassa on selkeesti kasa jalkapalloilijoita ja ne ovat valmiita jo syntymään. Nyt tupa hiljenee muulta menolta ja rauhoitumme äitiyslomalle. Akan painoa on seurattu. Astutuksen aikaan se painoi 17,2 kiloa, tiineysultran aikaan 16,2 kiloa ja tänään punnitsimme sen painon aamutarpeilujen jälkeen ennen aamupalaa 22,2 kiloksi. Pitäneekö paikkaansa, että yhtä pentua kohden lasketaan 500 grammaa... Hupsista. No ehkä siellä on vaan muutama halvatun iso kaveri odottamassa maailmaan putkahtamista.

Aloitan tosiaan itsekin äitiysloman, joka tulee kestämään helmikuun loppupuolelle. Etäisesti töitä tulen tietysti jonkin verran tekemään. Ja tämä onkin hyvä päivä aloittaa lomailu, sillä se saaturan kellonsiirto tapahtuu ensi yönä sotkien rutiinimme jälleen muutamaksi viikoksi. En todellakaan halua huomisaamuna herätä klo 4.00 oikolukuja harrastamaan

Sökö, Akka ja Reeti

Onnittelut 75-vuotiaalle YK:lle! Yhdistyneiden kansakuntien toiminta on lähellä sydäntämme ja spu Sajax ei unohdu 

Nämä pikkupakkas- ja pikkulumikuvat viime tiistailta

Historiaa ei pidä koskaan unohtaa! Koirissakaan ja aina on pidettävä mielessä alkuperäinen käyttötarkoitus, kun koiraa jalostaa. Useimmissa roduissa ja snautserissakin on hyvä jo käydä palauttamaankin, sillä rodustamme on nykyään monenlaista versiota ulkomuodollisesti esillä, mutta luonteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Kiitos Matti Luosolle postista ja hän oli kerännyt minulle nämä kuvat Suomen Kennelliiton Koiramme-lehdistä (edeltäjänimet Suomen Kennelklub ja Aikakauskirja) vuosilta 1959-64

Tähän perään omaa snautserituotantoani ja kiitos Pauliinalle mainoksesta 😍

Minua jännittää kovasti, mitä näppini seuraavaan postaukseen naputtelevat ja kun kalenteriani nyt tarkemmin katson tulevaa lomaanikin ajatellen, niin huomenna on luvassa kurvailua, kuten maanantaille koko päiväksi ja torstainakin kurvailen näköjään monessa paikassa. Sekaan on tullut kirjattua muutamat Zoom- ja Teams-palaverit enkä taida malttaa jättää väliin Suomen Snautserikerhon kevät- ja syyskokousta, joka pidetään 1.11. Espoossa. Kaikki suunnitellut menoni ja tapaamiseni voivat tietysti kääntyä päälaelleen, jos Akka ei ole merkannut omaan kalenteriinsa menojani. 

Nyt käydään nauttimaan pikkupakkaskelistä, auringonpaisteesta ja kausivalojen asentamisesta unohtamatta erinomaista seuraa. Pysykää terveinä ja ihanaa viikonloppua!

Lisätty ulkoilun jälkeen tämän aamun ainoa ulkoilukuva.
Fasaanikoiras sotkeentui aitaamme. Irrotettiin ja vapautettiin.