Edelliseen postaukseeni sellainen vielä, että "niin monta koiranomistajaa kuin tulet tapaamaan, niin niin monta neuvoa tulet saamaankin". Sama pätee tietysti kaikissa muissakin asioissa, mutta silleen koiramaisena nämä ns. julkiset asiat olen ruukannut pitää. Mihinkään asiaan (paitsi ne matemaattiset jutut!) ei varmasti yhtä ja ainoata oikeaa ohjetta ole vaan kukin kokemuksensa sekä tarpeittensa mukaan omiin asioihinsa sen itselleen passeleimman ohjeistuksen löytää. Nykyajan hektisessä nettiajassa tulee niin ruokinta-asioihin kuten koulutuspuoleenkin vilisemällä uusia ideologioita, jottei perässä tahdo pysyä. Meillä nuo systeemit vuosien saatossa eivät juurikaan ole muuttuneet, sillä mihinkäs sitä mainioita keinoja ja kokemuksen myötä tulleita viisauksia menee vaihtamaan? Kimpassa vuodesta -89, koirat välillä vaihtuneet, kun tahtovat olla kovin paljon ihmistä lyhytikäisempiä
 |
| Päiväkävelyllä koleana sunnuntaiaamuna vaan siitäpäs helteeksi heräsi! |
H-pentujen kuherruskuukaudet (pikkupentuajat) alkavat olla takanapäin ja veikkaan, että murrosiän oikkuja on jo monessa tuvassa kokeiltu. Puolen vuoden ikäiseksi koiranpentu on suloinen ja miellyttämisenhaluinen vuotovikoineen ja terävine hampaineen, mutta ei se tyhmä ole. Se käyttää aikaansa seuraten perheen keskinäistä arvojärjestystä sekä pistää takaraivoon keinoja selviytyä mahdollisimman näppärästi tulevista koitoksista. Koira oppii joka hetkestä!
Murrosikä voipi olla aikamoinen järkytys, sillä juurihan siitä viuhahtelevasta ja kekseliäästä pikkukakarasta on kasvanut hyvinkoulutettu, kuuliainen ja sisäsiisti perheenjäsen. Mutta yhtäkkiä se palvova pentu on muuttunutkin umpikorvaiseksi ja omapäiseksi kapinoivaksi otukseksi, joka on raju, erittäin aktiivinen ja jopa hetkittäin aggressiivinenkin. Murkkukoira voi todellakin hetkellisesti unohtaa kaiken tähän mennessä oppimansa, pistää korvatulpat korviinsa ja kyseenalaistaa kapinoivalla käytöksellään ihan jokaikisen asian. Kuten ihmisetkin murkkuillessan ja on todettu, että vastaavanlaista murkkumenoa löytyy kaikissa nisäkäslajeissa - lohduttaneeko tuo tieto sitten, on eri asia? No kasvaminen vaan on sellaista ja kaikki, mitä olette pentuaikana yhdessä touhunneet ja koiraanne käsitelleet tulee näkymään koiran aikuisiässä. Johdonmukaisuutta ja malttia! Vaikka hetkittäin tekisi mieli iskeä niin koiran kuin omaakin päätä ihan satasella seinään. Juu, kokemuksesta tiedän. Meillä on nääs koira numero yhdeksän (vai numero 10? EmmiKääpivillakoira oli ihan vaan eläkeläisenä, mutta kaivoi sohvan sisään oman kolon) omassa tuvassa menossa niitten kotikotikoirien lisäksi ja jokainen on ollut erilainen vaikkakin silleen kovin tutunoloinen - toiselle sopii ihan päinvastainen viisaaminen kuin toiselle vaikka ihan "samasta muotista" olisivat valetut, ainutlaatuisia yksilöitä luonteenpiirteitä myöten. Murrosikä kuuluu ihan normaaliin kasvuun ja alkaa yleensä 5-7 kuukauden iässä (rotukoko vaikuttaa, pienet aiemmin), kestää sitten sen minkä kestää ja voipi koetella jälleen kovasti huonekalujakin.... Geeläisille vinkkaan samalla, että kahden vuoden iässä käyvät vielä yhden aikuistumisriitin läpi, joka tulee jonkinverran voimia koettelemaan. Johdonmukaisuus ja kärsivällisyys ovat kaiken perusta, hätäillen ei saa aikaiseksi mitään hyvää aikaiseksi. Älkää säästelkö kehuja, opetelkaa tuntemaan omanne. Älkää vaatiko kuohuntavaiheessa mitään sellaista, mitä koira ei ymmärrä vaan jaksakaa toimia maltillisesti vahvistaen koiran omaa itseluottamusta ja nauttikaa vaan näistäkin hetkistä, sillä tuota murrosikää kestää vain lyhyen aikaan (maksimissaan vuoden....). Jahka myrskyistä on ohi päästy, niin teillä on jälleen maailman paras ja yhteistyökykyisin otus käsissänne eikä niitä pidä edellisiin verrata. Jokainen tekee omastaan omaan elämänmenoon passelin kaverin, joten senkään vuoksi ei yhteistä reseptiä näihin asioihin ole!
Sanovat, että nartuilla se murrosikä on helpompaa. Sitä en allekirjoita, sillä yksilöllistä sekin osuus ja ainakin meillä sukupuolesta riippumatta ihan korvattomia sekä todella ärsyttäviä otuksia on tietyssä vaiheessa jokainen ollut. Uroksilla tietysti touhu silmiinpistävämpää sen pallikutinan johdosta, joka ajaa astumaan ihan kaikkea ihmisistä sohvaan. No kuuluu elämään. Itse noista kuohuista olemme päässeet ehkä hieman kevyemmin, kun aina on ollut vanhempi koira viisaamassa erinomaisena käytösesimerkkinä ja komentamassa hillittömästä hillumisesta. Laumatouhuilussa on se vaaransa, ettei nuorukaiselle kunnollista omaa itseluottamusta (tärkeää harrastusten kannalta!) kehity, joten vinkkaan, että useamman koiran perheessä koiria viedään mahdollisimman paljon myös itsekseen touhuilemaan, jotteivat opi liikaa luottamaan kaverin tukeen ja tulevat toimimaan täyspäisesti ihan itsekseenkin. Mainiota esimerkkiähän ne vanhemmaltaan katsovat, mutta jos jatkuvasti parina tai laumana paarustetaan, niin mikä lie toimintakyky sitten itsekseen ja toisaalta pitää myös miettiä, onko se vanhempi otus joka tilanteessa niin mainio esimerkki, sillä tavat tarttuvat ja jotenkin olen seurannut, että etenkin ne huonommat tavat turhankin hyvin.
Lisälukemista koiran elämänkaaresta, tavoista, pidosta ym: Koiranomistajan Peruskurssi
Jokeri seuraa tarkasti jokaikistä tilannetta. Se mittailee isojen tyttöjen keskinäiset suhteet, meidän suhteemme niihin sekä perheen ihmisten keskinäiset välit ottaen oppia ihan jokaisesta tilanteessa. Tunnen sen suloisten nappisilmien katseen nytkin selässäni ja taitaa pohtia (koirat eivät pohdi! onneksi), purisiko huomionhakuisesti tuolinjalkaa vai järjestelisikö jälleen kerran lehtipinon uusiksi. Ja vaikka Hirmu on innokas HormooniOtus, niin tiedän senkin mittailleen perheemme tarkoin. Se näkyy tietävän tarkoin, mitä meidän ihmiset tahi isot tytöt sallivat ja mitä ei ja lutviutuu laumassa sen mukaan, Jokerin kanssa niillä on vaan pentumaisen hauskaa! Ehdittiin välillä hämähäkinseittejäkin ihailemaan, sillä olipa hoitolaisena kuka tahansa, niin minun tahdin mukaan mennään
Ja onpas mukavaa tepsutella uudella pyörätiellä, on asfaltit, kaiteet ja valotkin pimeän tullen!
Tulevia tapahtumia:
- Näyttelytreenit alkavat 12.9. Renkomäen hallilla perjantaisin klo 19-20, järj. Salpausselän Koirankasvattajat ry.
- Snautsereitten tapaaminen PikkuVeskulla 14.9. klo 10 ->
Suomen Snautserikerho ry:n tapahtumia:
| 4.10.2014 | Jalostuspäivä, Hämeenlinnassa |
| Pidämme perinteisen Jalostuspäivän Hämeenlinnassa Etelä-Hämeen Kennelpiirin tilassa. Luennoimassa Ell. Anne Kolsi, aiheenaan lisääntyminen astutuksesta synnytykseen. Lisäksi käydään läpi vuotuiset tilastot ja valitaan ehdokkaat jalostustoimikuntaan vuosiksi 2015-2016, hallituksen hyväksyttäväksi. | |
| 25.10.2014 | Syyskokous, Hämeenlinnassa |
| Kerhon sääntömääräinen syyskokous pidetään Hämeenlinnassa Etelä-Hämeen Kennelpiirin tilassa. Ohjelma ja asialista tulee tänne lähempänä kokouksen ajankohtaa. | |
| 22.-23.11.2014 | Näyttelytrimmauskurssi, Lahdessa |
| Pidämme näyttelypainotteisen trimmauskurssin snautsereille Renkomäen hallissa(kurssi siis jo perustrimmaukseen perehtyneille). Kurssin vetäjänä Eila Kettunen, Eipä’s kennel, Kurssi kestää kunnon työpäivän ja molemmille päiville otetaan 10 kurssilaista. Kurssin hinta on 40 euroa sisältäen kahvit ja ruuan. Sitovat ilmoittautumiset 31.10.2014 mennessä Tarjalle, p. 040 593 3022 |
