Sunnuntaina oli Urponpäivä

Urpo ja Hertta neljä vuotta sitten... Muistoja!

Sunnuntaiaamusta ajelin Hyvinkäälle Suomen Snautserikerho ry:n järjestämään match showhun tuomaroimaan. Keli oli helteinen, mutta vähän ennen kehien alkua saimme kunnon ukkoskuuron niskaan kuin tilattuna kastellen hiekkakentän ja päättyen sopivasti ennen kuin tuomarointi kehissä alkoi. Kerhostamme löytyy mahtavaa ja tekeväistä talkooporukkaa - kiitos vaan mukavasta päivästä, upeista puitteista ja erinomaisesta tunnelmasta!

Iloista tunnelmaa ja snautsereitten paras palkittuna - kiitos Erja Heinolle kuvasta! 

Sunnuntaille mahtui monenlaista jännitystä, sillä Hyvinkäältä kotiuduin sopivasti nauttimaan lisää pihailusta grillailun ja uimisen merkeissä ennen Ruotsi-Tsekki-peliä, joka ei osoittautunutkaan kovin jännittäväksi (tuli seurattua puolisilmin). Pronssipelin jälkeen kävimme äänestämässä eurovaaliehdokkaista Pennalan koululla ja äänioikeutta pidän todellakin oikeutenani enkä vastenmielisenä velvollisuutena. Onhan äänioikeus aikanaan tiukan taistelun kautta hankittu eikä se vieläkään joka paikassa sellainen jokamiehen asia ole: Suomen äänioikeuden historia. Äänestyksen jälkeen valmistelimme hieman tulevaa arkista viikkoa, ihan pihalla ollen ja iltaisten rutiineitten jälkeen asetuimme seuraamaan Suomi-Venäjä-peliä. Ai saatura, että olikin menevää peliä ihan ekasta minuutista lähtien ja kaipa tuosta hopeasta tyytyväinen pitää olla, mutta kun se kulta oli tarjolla? Monestihan sitä on monenlaista herkkua tarjolla, mutta kyllä nuo asiat kisoissa niin vaan menee, että tuomari päättää ja saapi niitä päätöksiä spekuloida, muttei niille muuta voi kuin valittaa - parastahan on se ihmisen jälkiviisaus ja tietysti jokainen olisi omalta kantiltaan suotuisammat tuomiot ottanut, ne ruusunpunalasit!

Niin, joskus parempi, ettei ihan kaikkea näe tai kuule. Ennen unia tsekkasin vielä ehdokkaani menestyksen ja nähtäväksi jää, miten tuo EU-touhu tulee jatkumaan. Kunhan vaan muistaisivat kauniit vaalipuheensa ja piskuisen Suomen sijainnin kartalla silleen Brysselistä katsoen. Ollaan nääs ihan hieman syrjässä Euroopan keskipisteestä ja tosi pitkälti on yhteistä rajaa naapurin kanssa... Jotenkin nuo Mepit ruukaavat unohtaa muutamat mielestäni kovin tärkeät tosiseikat siellä Brysselin hälinässä?

Hoolaiset saavuttivat maanantaina maagisen 16 viikon iän! Se on siten maaginen, että on tehosterokotusten aika ja varoajan jälkeen pääsevät humputtelemaan moneen tapahtumaan ihan itsekin osallistuen. Maltti on kuitenkin kasvamisessa valttia ja "vauva-ajasta" vielä tovin saavat nauttia, jotta tasapainoisiksi aikuisiksi kasvavat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Meillä vaan on monesti niin kovin kiire ehtiä moneen mukaan ja toki rajat sekä rutiinit pitää viisata, mutta muutoin silleen hellästi kakaroitten kanssa - aikaa on! Kareksen hyvä kirjoitus Koiraa ei saa rikkoa liian aikaisin ja liikaa vaatimalla

Eilen nautittiin vielä auringosta ja helteestä, nyt on koleaa, ihan piti paksu aamutakki aamuhyppelylle etsiä. Kylmää jaksoa muka lupaillut, mutta eihän se ainakaan yöpakkasiksi voi mennä, sillä olen pistänyt jo koko kuistin täyteen kukkasia ja vielä sellaisiin painaviin ruukkuihin. Nähtäväksi jää, pitävätkö ennusteet tällä kertaa paikkaansa ja vielä enempi jännitän, muistankohan tarpeen tullen suojata ihastuttavat silmäniloni....

Tuosta muistamisesta vielä sellainen juttu, että olen nyt oikein älypuhelintaituri navigaattoria myöten. Osaan jopa viestitellä ja kuviakin sen kautta välittää - on muuten oikein onnistunut olo, joten tässä taas nähdään, että kyllä ne vanhatkin koirat uusia temppuja oppivat! En vaan tiennyt (tai älynnyt edes sellaista ajatella), ettei se pimpota niitten peltipönöttäjien aikana.... jatkoa voipi seurata. No elämä on.

Tuli taas kerran tarkistettua nuo Helatorstain ja Helluntain väliset erot, sillä en jaksa aina muistaa, miten ne meni (muka niin hirveästi muistettavaa). Nyt kirjaan ylös eli tällä viikolla vietetään Helatorstaita ja siitä on joka vuosi sitten kymmenen päivän päästä Helluntai (se HeilaJuttu).

Erinomaista viikkoa kaikille ja taitaa kelien puolesta mennä sisäpuuhiksi - hyvä on välillä niitäkin harrastaa? Positiivista se, että näillä keleillä ehdin aamupalani ihan rauhassa nauttimaan, kun ei ainakaan helteen vuoksi tarvitse lähteä lenkkeilemään jo klo 7. Juu, meillä harrastetaan liikuntaa myös hellepäivinä, mutta lenkitellen ainoastaan aamuvarhain tai iltamyöhään, sillä tarkoituksena ei ole ole läkähdyttää tai edes uuvuttaa silleen ihan tajuttomiksi härdelliä itseään myöten. Uinti on kesällä erinomaista kunnonkohotusta itse kullekin ja virkistää mukavasti, muistetaan vaan kuivailla hyvin kaikki kolot.

"Onnistumisen kannalta tärkeitä eivät ole ne asiat, joita teet silloin tällöin. 

Tärkeitä ovat asiat, joita teet joka päivä." - Jenny Graig-