Marin kanssa pidettiin ilmoittautumispistettä |
Pentujen silmät aukesivat viime sunnuntaina ja meno on hieman hurjistunut pentulaatikossa. Jokainen nääs lähti samantein pitämään kävelyharjoituksia murinan ja karjumisen säestämänä, mutta enimmän aikaa ne vaan kovasti nukkuvat ja syövät, sillä kasvaminen on rankkaa hommaa. Mukavaa on nähdä, että jokainen on jaloillaankin! Tai no kaatua humpsahtavat ne harjoitellessaan, mutta samantein ne pungertavat itsensä takaisin jaloilleen ja jatkavat harjoitusta, jollei uni yllätä. Pennut maistelevat toisiaan, emäänsä ja ihmistä isolla suullaan. Niitä on sylitelty, niille on tehty pedikyyrejä ja ne ovat saaneet tutustua ihmisen hajuun ja makuun, mutta loistava emäkoira hoivaa ne yhä kauttaaltaan. Pehkuja vaan on ihmisten vaihdettava tiheämmin, sillä vuotovikaisuus on osoittanut viime päivien aikaan sen verran runsaaksi, ettei emä ehdi jokaisen pyrstöä putsailla samantein tarvehädän ilmetessä eikä meillä märissä pehkuissa tarvitse kenenkään nukkua. Mahoista ja tyytyväisyydestä päätellen emän tarjoamaa nisäruoka riittää mainiosti, mutta noin viikon kuluttua saavat sekaan muutakin syötävää. Sen jälkeen tuvassa onkin luvassa meheämmät hajut, sillä emä lopettaa pentujen pyrstöosaston siivoamisen ja veikkaan, että varmasti aktiivisempaa menoakin! Toiminnallisemmista hommista postaan ehkä kuvia tuonnempana, sillä tämänhetkiset kuvailut ovat ainakin ihan tärähtäneitä otoksia (johtuvat varmaan heiluvista linssiluteista?). Tähän väliin lisäluettavaksi vaikkapa: Koiranpennun kehityskaudet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti