F-pennut vuoden! Patu ja Leah lomalla!

Paljon onnea ja rapsutukset 1-vuotiaille Rämälle, Helkalle, Sökölle, Förille, Freddylle, Artulle ja Maxille!
Kaikki ovat vallan mainiossa iässä, joten pistetäänpä kiitokset ja tsempitykset myös huoltojoukoille!


Kuvablogi ei pelitä, joten toistaiseksi kirjoittelen tänne ja jotain kuviakin... Suokaa anteeksi toistaiseksi vielä alkeelliset taidot!

Rakkaat peräkanavani, ihana rytmiryhmäni… Vilkas viisikkomme toimi erinomaisesti täällä lomaillessan, kiitos kasvattieni Patun ja Leahin omistajille! Hyvät tavat kahdella vierailevalla tähdellä on ja vaikuttavat aika täysipäisiltäkin, sillä kyllä tähän härdelliin tietynlaista asennetta tarvitaan, jos meinaa porukassa pärjätä ilman hammasten kiristymistä. Ihmisiä tulee ja menee, ovi siis käy jatkuvasti ja itse vielä hyppään aika tiuhaan ulkona happihyppelyillä. Ovimarssin ja omituisten ihmisten lisäksi oma tyttötrioni pitää yllä hyvin harjoiteltua järjestystä – itse kullekin arvonsa ja paikkansa löytyi ja sulassa sovussa päivät rytmittyivät kohdalleen vaikka täällä nyt kaikkea omituista olikin, Allu mekkaloi ja hihitteli, gerbiilit pahvipuuhissaan aiheuttivat epäilyttäviä ääniä kaiken muun hälinän ja menon lisäksi.  

Kuvakavalkadia viisikon villiltä viikolta: Vauhtia altaan reunalla Leah, Sökö, Patu ja Reeti

Hertta kovistelee Sököä, johon Reeti oikealta on rientämässä avuksi (siis ei Sökön vaan Hertan avuksi!), vasemmalta tilannetta seuraamaan ovat rientämässä Leah ja Patu. Ryhmäkuva hihnaotteessa Patu, Sökö, Reeti, Hertta ja Leah

Tässä kuvassa kytätään Jounin pallonheittämistaitoa – Patu, Reeti, Hertta, Sökö ja Leah

Emän ja pojan hellyyshetki

Mukavaa meillä on ollut ja nauruhermoja on kovasti kutitellut! Hihnalenkitkin ovat ”prkleitten puissa soidessa” sujuneet mainiosti - jotenkin tuo ikiaikainen kappale virittäytyi päähäni aamulenkeillä, kun pistin viisi narua käteeni ja johdattelin yhtä porukkalenkkiin tottumatonta ja toista ylen innokasta neitosta yhdistettynä yhteen tolppa-apinaan! Tytöt oppivatkin nopeasti tolppa-apinan puuhia väistämään, kun aikansa Patun touhuja kummastelivat turhan likeltä ja saivat ruiskauksen. Luontevasti sujuivat myös ruokailut rinnakkain (omani ovat tosi nopeita ja ahneita verrattuna vieraisiin) kuten lepohetketkin yllättävän nopeine rauhoittumisineen. Aamuisin vaan heräsin turhan varhain pieniin puuhasteluääniin tai painituokioihin, mutta hyvällä omalla tunnolla on sitten päivänokoset nukuttu.  

Patu ja Sökö lempipuuhassaan, lelun omimista ja varastamista 

Yksi nirhaisu löytyi Leahin korvan sisäpuolelta, liekö pienen painituokion seurausta, mutta eipä siitä pitkäksi aikaa jälkiä jäänyt ja yhden hampaanjäljen Sökön kaulasta löysin, mutta enpä ihmettele, sillä kovin innokas se on säätämään jokaisen kanssa ja joka halvatun tilanteessa. Terhakka tyttö, joka ehätti jälleen kerran seuralaisistaan huolimatta säntäilemään pellolle lokkien perään. Kiitos Teijalle, että soitit karanneesta kakarastamme ja taas on lisäesteitä aidalle laitettu ja kiviäkin takaportin alahelman eteen painoksi kanneltu. Eräänä aamuna törmättiin yhteen kyykäärmeeseen ja aika tiukka tilanne oli viittä siitä pois viisata, mutta hipaisuja ei saatu. Toki olisin toivonut ne kyykäärmeet lenkkireittiemme varrelta huitsin kuuseen kuten myös kissat, rastaat, varikset, rusakot ym. omistajattomat otukset, jotka säntäilivät kuin kiusallaan edessämme. Positiivisesti ajatellen tulipahan ainakin kunnolliset aamuvenytykset, kun viiteen eri suuntaan lapaluut yhtä aikaa irtoilivat, tai no oikeastaan kolmeen, kun Hertta ja Reeti sentäs kävelevät aina oikeaoppisesti, jos eivät sitten jumita taaksepäin. Ohikulkijoita hivenen hymyilytti menotouhumme ja muutama auto hiljensi huolellisesti kohdallamme, liekö menomme kovin arvaamattomalta vaikuttanut tai laumamme tarkempaa syyniä vaatinut?  

Toisilla on sängynvaltaajia, niin meilläkin, mutta välillä ne valtaavat pöydänkin. Ylhäällä Hertta, Reeti ja Patu, alhaalla kurkistelee Leah ja Sökö

Siivoushetkinä sain monta innokasta apulaista touhujeni sekaan! Voi kun niillä toimisi kädetkin, mutta apu näyttää rajoittuvan vaan pihavihreän kantamiseen sisälle. Mietin kyllä tovin, josko noille kosteat siivousluutut sitoisi tassuihin, mutta totesin sellaisen askartelun aikamoisen aikaa vieväksi puuhaksi ja liekö tuosta sitten sen kummempaa tulostakaan, kun innostuivat keskenään kisailemaan. Lauantaina Patu pääsi omistajiensa huomaan ja sunnuntaina lähti Leahkin kotiinsa, tästäpä normaaliarkeen solahdetaan sujuvasti ja kootaan kesälomalaiset uuteen kuosiin. Tai jos nyt aloittaisi lomailut ja päästäisi koiran ihan peltoon – sitähän ne ovat viimeiset kaksi viikkoa jo olleet, joten nautitaan vaan kesäisistä keleistä rauhassa ja rentoutuen! Kylläpä Sökö on kerrankin vaikuttanut useamman hetken ajan rauhalliselta, ehkäpä tyyntä myrskyn edellä?