Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

torstai 28. maaliskuuta 2013

Hauskaa Pääsiäistä!


Noita kaikkialle entää, luudallansa lentää.
Kylmä pannu kyydissä, kissa niska kyyryssä.
Trulli kiertää ja piristää mieltään,
mämmiä maistaa ja kokkoja laistaa.
Taas kiire entää, kun vauhdilla lentää.
Pajunkissat väistää ja tulppaanit haistaa.
Kevät voittaa, kun pääsiäinen koittaa.

Viime lauantain kävin Hämeenlinnassa Suomen Snautserikerho ry:n kevätkokouksessa ja yllätys oli vuoden snautserikisassa mieluisa - Sökö sijoittui Vuoden näyttelytulokas 2012-kisassa toiseksi! Oli hävinnyt ensimmäiselle vain pisteellä, aika hyvin käytettyihin näyttelykertoihin verrattuna. Onnittelut kaikille kisaan osallistuneille! Vuoden snautserikisan tulokset

Maanantai-iltana sain uutisen, joka on jokaisen koiranomistajan painajainen. Juuri uuteen kotiin saapunut puolivuotias pentu on lähtenyt karkuteille säikähdettyään toista koiraa. Siinä tilanteessa on aika kädetön olo, sillä koirallehan paikka ja ihmiset ovat vielä vieraat, sen paniikkitila suuri ja meno täysin päätöntä. Koira nähtiin ja sen liikkeitä seurattiin, mutta eihän se kenellekään antautunut kiinni. Puolitoista vuorokautta ehti Sulo-pentu kulkea omia polkujaan, mutta onneksi löytyi ehjänä ja virkeänä keskiviikkoaamuna. Olin menossa jo paikan päälle muka jotain tekemään vaikka tiesin, ettei minusta vieraan pennun kiinniottamisessa mitään hyötyä ole... No ennenkuin ykkösen rampille ehdin kääntyä, niin sain Sulon kasvattajalta soiton, että pentu on löytynyt. Pitihän minun jäädä odottamaan ja näkemään karkulaisen kunto, joten eväsleivät tuli odotellessa syötyä Itä-Pakilassa ja ilokseni sain todeta, että Sulolla ei ollut mitään hätää, kaveri oli reipas ja hyvävoimainen, oliko silmäkulmassa tietäväistä pilkettä? Helpotus varmasti kaikille tilannetta seuranneille, mutta etenkin omistajille - kaikkea hyvää ja hauskoja hetkiä Sulolle elämässä eteenpäin!

Noissa karkulaistilanteissa maltti on valttia ja on aivan eri asia, jos karkulainen on jo ihmisiin tottunut, luottavainen kaveri kuin juuri uuteen kotiin mennyt kauhuissaan reissuun lähtenyt. Tilanteen ohi mentyä elämä jatkuu ja sen pitää jatkua ihan normaalina samantein. Koiralle suurin ihmisen tekemä vääryys on inhimillistäminen, koira elää hetkessä (ja se taito olisi meille ihmisillekin hyväksi, sillä mennyttä ei voi muuttaa). Rutiinit, rajat ja johdonmukainen koiranpito ovat koiran hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Hellitellä saa, mutta liika hyysääminen aiheuttaa koiralle turvattomuutta, ehkä kissa nauttii juuri päinvastaisesta järjestyksestä? Taustastaan ja kokemuksestaan koira saa aina eväitä elämää varten, mutta on omistajan asia, miten niitä vahvistaa. Sääli ei asiaa auta, ongelmallisissa kodinvaihtajakoirissa tämän tilanteen huomaa selkeästi: jos koiraa hyysätään aiempien tapahtumien vuoksi, se vaan vahvistaa sitä huonoa käytöstä. Kaikkia koiranomistajia likempänä voisi olla esimerkki kynsihuollosta (miten se nyt mieleen juolahti!). Jos koiraa säälitään, kun se rimpuilee haluttomana luopumaan omastaan ja siinä annetaan periksi, niin joka kerta homma vaikeutuu. Jos kynsihuolto taas hoidetaan napakasti ja johdonmukaisesti vaikka hiki (ehkä välillä verikin) lentäen, niin joka kerralla homma helpottuu, luovuttaa ei saa. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin laitan yhden linkin tähän (niin ällöttävä ajatus ja tosiasia kuin se onkin!) Koira ei rakasta ihmistä ihmisen toivomalla tavalla

Manta (Gasoliina) piipahti meillä eilen ja olipas vauhdikas tyttö! Siinä sai mummo ja tädit potkua päivään, kun Manta ennakkoluulottomasti loikki toisten yli tai kiskoi partakarvoista. Komensihan ne silleen sukulaisakkamaisesti pentua rauhoittumaan, mutta Manta vähät veisasi eikä tuo poseeraamaan ehtinyt eli vähän niinkuin pyrstöpuolen kuvia, mutta saapahan ihailla pitkiä sääriä




Kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa ja monenlaista taikaa!

Me nautimme visusti ulkoilusta, ystävistä ja uusitusta saunasta, siitä tuli mahtava! (kuvaa en siitä laita, syynä tumma savusaunatyyli)

Ps. Keskiviikkona Reetiltä poistettiin tikit Lahden Eläinlääkäriasemalla (ell Satu Nurmikari) ja samalla sain patologilta kirjallisen lausunnon, jotta patissa ei ole mitään sen kummempaa tiedottamista - kosmeettinen juttu, onneksi!



2 kommenttia:

  1. Onneksi Sulon tarina sai onnellisen lopun. Onnea Sökön näyttelyuran avauksesta viime vuonna !! Aurinkoista pääsiäistä teidän porukalle !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu hyvin ja kaikki hyvin!
      Kiitos Kaarina tuesta ja kannustuksesta, jatketaan samaan tahtiin ja mahtavaa pääsiäislomaa!

      Poista

Snautseritreffeillä ja nyt on syksy

Lauantaina olimme snautseritreffeillä Lahden Satamassa ja kiersimme mukavassa porukassa Pikku-Veskua. Mukana oli seitsemän suloista kääpiösn...