Linnut irti!!!!

Allu ja Rauha ovat päässeet taas lauman sekaan vapaina liihottelemaan, kun ei vierasta koiraa tuvassa ole. Tuon otsakkeen sanat meillä oli lappuun kirjoitettuna ja ulko-oven ulkopuolelle liimattuna, että muistin pistää linnut ensin häkkiin ennenkuin päästin Chilin sisälle - itseni tuntien ilman lappua olisin voinut unohtaa ja jos uskallan tunnustaa, niin unohdinkin kerran, mutta ehätin Chilin houkutella takaisin pihamaalle ennen isompaa tapahtumaa. Meillä linnut nääs liihottelivat vapaana hoitolaisen aikaan vain silloin, kun olimme reissun päällä tai lenkillä (ja hoitolainen menossa mukana). Oletan, että liihottelivat innoissaan vapaudestaan ja jätösjäljet sekä ränsistyneet leikkokukat osoittivatkin, että monessa huoneessa ja tupaa ympäriinsä olivat rallatelleet. Tässä siivekkäämme, huomaa Allun alusta!

Maanantaina oli aurinkoinen päivä - muutama kuva iltapäivän lenkiltä (aamu vierähti ikävästi autoillessa)



Reeti ja Sökö - emä ja tytär



Reeti, Sökö ja Hertta



Hertta



Sökö



Reeti



Lupasin itselleni muutama viikko sitten, että seuraavan blogipäivityksen teen vasta sitten, kun Reetin juoksu on alkanut. No sitä odotellessa aikaa on vilahtanut ja tännekin asiaa riittänyt. Tai ei oikeastaan niin hirveästi asiaa, mutta kun kuvattavaa sattuu, niin vähän pitää tekstiäkin laittaa. Ja aivan mainiota menoa meillä on riittänytkin! Riittää jatkoonkin, sillä perjantaina on vuorossa Salpausselän Koirankasvattajat ry:n pikkujoulut Upseerikerholla, se paikkahan loppuu varuskunnan (Hennala) lakkauttamisen myötä, lauantaina on kylämme seurantalolla karaoketanssit ja sunnuntaina snautsereitten joukkosilmäpeilaustapahtuma Renkomäen hallilla. Viikonloppu vierähtänee siis seurustellen! Ja juu, Reeti ei juokse vielä - tekee vissiin oikein ottavaa reissua varten?

Pitänee kuitenkin pari sanaa laittaa lasten ja koirien yhteiselosta, tietysti kaikkien lemmikkien kanssa pitää lasta viisata oikeaan käsittelyyn ihan alusta asti, mutta koirat on nyt itsellä enempi olleet matkassa mukana. Olkaa valppaina, sillä välttämättä tämä yhtälö ei täydennä toisiaan kuten elokuvissa. Taaperoikäisillä tahtoo olla tapana tutkia kaikkea sormin ja maistellen, karvoista lähtien aina korviin, silmiin, nisiin, tappiin ja pyrstövärkkiin asti koira on oivaa tutkimusmateriaalia lapselle ja se ei ole koirasta kivaa eikä sellaista tarvitse edes oman perheen lapsilta sietää. Eikä mikään koira halua makuu- tai telmimisalustana olla vaikka se monesta vanhemmasta niin hellyttävältä näyttää, mutta miten lie koiran mieli? Kärsiikö se asiatonta kohtelua kunnioittaen? perhettään ja sietää siihen asti, kunnes raja viimein tulee vastaan? Myöhemmässä vaiheessa yhteisleikit lapsen ja koiran kesken ovat aina vanhemman valvonnassa, jottei heiveröisempään satu (olipa se sitten lapsi tai koira). Enkä jättäisi ikinä omaani valvomatta esim. kaupan pihaan, sillä joskus kuullut ja nähnyt, että nuorisoporukassa (valitettavasti ihan yksittäisissä ja aikuisissakin) keksitään keppostelua ja ihan raakaa kiusaamistakin narunnokassa pönöttävää koiraa kohtaan. Sellaiset tapahtumat eivät ainakaan lisää koiran luottamusta ihmistä kohtaan ja vaikkei sillä hetkellä narun vuoksi päässyt reagoimaan, niin kokemus voipi pompsahtaa esiin toisessa tilanteessa ikävänä yllätyksenä.

Pitäkää huolta omistanne, niin lapsista kuin eläimistännekin. Vahinko ei kello kaulassa tule, mutta silmät avoimina ja ennakoiden monelta voipi välttyä. Koira ei huonoa kohtelua siedä ja voi kuitata sen seuraavalle vaikka senhetkisen sietikin eikä lapsen tarvitse murahteluja, irvistelyä, nipistelyä tai puremia lemmikeiltä vastaanottaa lainkaan. Mieluummin hieman ylihysteerinen kuin liian luottavainen asenne - meillä on kasvatettu silmät vähän joka paikkaan ja olen todella onnellinen, ettemme ole koskaan joutuneet miettimään, toimiiko härdelli asiallisesti vai ei. Edelleen jatkan, että vaikka meillä nämä kyyhkyt ja snautserit toimivat päällekkäin, niin en ihan huolettomaksi huldaksi heittäydy kuten en aikanaan myöskään jyrsijöitten kanssa vaikka ne isommat tykkäsi niistä ihan erilailla kuin nämä snautserit... En vaan onnistu näitä nykyisiä "hellimään" hoidossa käyviä gerbiileitä kuten en aikanaan saanut Herttaa ihastumaan toivotulla tavalla Sulo-marsuun tai silloisiin omiin gerbiileihin ja kääpiöhamstereihin. Mukavaa nyt kuitenkin, että tuo yhteiselo kyyhkyjen kanssa toimii asiallisesti, jopa joskus omivat ne niin omikseen, etteivät vierasta otusta kovin mielellään lintuhäkin luo päästä ja joskus voivat vierasta ihmistäkin seurata "sillä silmällä", jos joku noihin lintuihin tahtoo paremmin tutustua.

Jaa miten se lipsahti lapsista pieniin lemmikkieläimiin? No oma tilanne on nyt sellainen, ettei tuvassa ole taaperoita eikä kovin kavereillakaan. Jotenkin nyt "luppoaikaa" enimmistä muksuista tykkänään (anteeksi vaan lapselliset) mutta kuulunee kai jotenkin tähän ikävaiheeseen, etten noista oikein jaksa innostua. Nautitaan nyt tästä seesteisestä keski-iästä!

Ai että tykkään nasevista sanonnoista ja liittyen edelliseen tai oikeastaan koko elämään - otetaan vastuu päätöksistämme! "Monet tykkäävät järjestää myrskyjä elämäänsä, mutta sitten järkyttyneinä seuraavat myrskyä seuraavaa sadetta!"