Viattomien lasten päivänä pidimme vuoden neljännen snautseritapaamisen PikkuVeskulla Lahdessa. Nyt ei joukkoon montaa koirakkoa tullut ja liekö 10 asteen pakkanen, joulunseutu, alennusmyynnit ja flunssa-/vatsatautikausi katoa osaltaan aikaansaanut? Tunnelma oli jälleen leppoisaa ja monet kuulumiset ehdittiin naamatusten vaihtaa vaikka viima meinasi vähän palelluttaa tai ainakin poskipäitä punaisemmiksi saatiin (couperoosaa lisää lupailee!). Tässä joukkokuvia ja menossa mukana Ike, Elmo, Hertta, Reeti, Sökö ja Jokeri. Nähdään taas!
 |
| Vesiurut talviteloilla ja sorsat siinä viihtyvät, viihdyttäen myös osaa koirajoukosta! |
Vuoden viimeisenä päivänä Hertta 10 vuotta täyttää ja hienosti nuoremmilleen viisautta näyttää!
Herttainen MummoKoira on edelleen erinomaisen ihana ja hyväkuntoinen eikä jää lainkaan jälkeen nuorempien vauhdissa, toki ymmärtää jo enimmät turhat mutkat jättää väliin ja ehtii lellimään Jokeriakin. Pyörähtipä tuo useamman kerran näyttelykehässäkin tänä vuonna! Ei silleen oikeassa näyttelyssä vaan yhtenä päivänä monelle tuomarikokelaalle kävi iloisena pönöttämässä snautserituomareitten koulutustilaisuudessa Klaukkalassa viime syyskuussa ja erinomaiset tuomarit varmasti osaltaan kouluttikin!
En snautserista sano, että tuonikäisenä jo vanha on, mutta viisautta sillä on paljon ja hyvin nuorempiaan ohjaa.
"Vanha koira"
Vanhoilla koirilla on hallussaan salaisia asiakirjoja.
Vanhat koirat tietävät tarkoin, milloin puut kuolevat,
milloin hullu peukalo painaa nappia.
Vanhat koirat tietävät grammalleen, miten paljon ikävää yhteen iltaan mahtuu ja miksi.
Vanhat koirat osaavat ennustaa jokaisen kyyneleen
ja suurinta salaisuuttaan ne varjelevat tarkoin alakuloisessa hännässään:
ne tietävät tarkoin, milloin on taas vedenpaisumuksen aika.
Vanhat koirat ovat raivostuttavia.
Vanhat koirat tietävät ihmisten asioista enemmän kuin ihmiset itse.
Eivätkä suostu puhumaan.
Katsovat vain säälivästi.
-Tommy Tabermann-
Viime päivinä ei ole ollut vapaahetkiin tekemisen puutetta ja haluaisin skipata siitä sen teknisen osuuden. Olen nääs tutustunut uuteen tietokoneeseen ja onhan se kovin kummallinen tapaus entiseni jälkeen, sillä eksäni (se kone ja pääsinpähän käyttämään tuota eksä-sanaa!) kanssa oltiin kuin paita ja peppu vuodesta 2008 lähtien. Hyvin jaksoi vanha kone palvella vaikka moni sille nauroi - minulle kovin mieleinen oli, mutta haikeana oli nyt minunkin myönnettävä yhteisen taipaleen tulleen päätökseen. Uuden koneen tuoksu ja hiljaisuus vähän hirvittävät, liukas liikkuminen (liian liukas!) näkymästä toiseen voisi olla mielestäni hitaampaa ja omituinen sähköpostinäkymä sotkee aika paljon ajatustani varsinaisesta asiasta, mutta jahka näppini tuohon uudenkarheaan tuntumaan tottuvat! Tiedättehän rutiini-ihmiset? Kaikki sujuu jouhevasti, kunhan päivään ei kovin isoja muutoksia ilmene. Kohdallani kyllä täysin unennäköä sellainen rutinoituminen, sillä muutoksia tässä härdellissä tapahtuu aika vilkkaasti, mutta onpahan täyttä elämää ja kunhan edes kahvi- ja syöntiajat osimoilleen säilyvät, niin seassa pärjään. En ole tekninen tapaus ja usein tässä värkkäillessäni olen tuijotellut pukin tuomaa kahvikuppia, jonka kyljessä lukee: "Miksihän kaikki viisaus on keski-ikäisissä naisissa?" No, melkoisen monitoiminen olen ilman sitä teknistä tietävyyttäkin ja tekniikkaa varten on sitäpaitsi keksitty teknikot! Tämän kirjoituksen kuvat ovat kaikki uuden koneeni kautta ja tietysti odotin jotain extrajuttua noihin kuviin lisättäväksi vaan enpä löytänyt, joten tulevat jatkossakin käsittelemättöminä. Ja niin kai se paras on, jottei totuutta hiota kovin erilaiseksi? Niin no karvoja voisi kampailla, mutta tietyt yllätyskuvat jäisivät kyllä ottamatta, jos oikein puunaamaan ennen kuvauksia kävisi.... Jokeri ja Sökö makoilevat usein rinnakkain
Kaikkea kaunista ja hyvää vuodelle 2015!
Muistojen kirjaan piirtyi uusi lehti
vuosi vanha nyt taakse jää.
Paljon, paljon siihen mahtua ehti
- paljon, jota ei voi ymmärtää.
Kirjan sivuilta kirkkaana loistaa
hetket kanssa rakkaiden ystävien.
Rivit toiset niin surullisena toistaa
kolhuja elämän ja pettymysten.
Elon kirjaan avaan sivun uuden
täysin puhtaan ja lumivalkoisen.
Vielä kirjoittamattoman tulevaisuuden
näen jo hahmona piirtyvän riveiksi sen.
-Birgit Ahokas-
 |
| Läheisyys lämmittää (Jokeri ja Sökö) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti