Kepein koivin kesäkuulle!

Aamulla en voinut uskoa, että on toukokuun viimeinen päivä. Kuukausi on kulunut yhdessä hujauksessa eikä viime päivinä kelit ole hellineet vaikka aurinko on paistanut. Kovin on ollut tuulista ja nokka on tuulettunut hyvin pihalla pentulan rehevistä tuoksuista, mutta nyt on moni ulkoiluhetki on rajoittunut kylmän tuulen vuoksi suojaisalle kuistille. Pennuntuoksu koostuu monenmoisesta ja huumorinkukka kukkii monessa yksityiskohdassa

Koko härdelli herää varhain, ilakoi pihalla usein ja meillä lystitellään niin ihmisten kuin akkojenkin kanssa. Hertta ei pentuja noteeraa, mutta seuraa niitä tarkoin sivummalta, Reeti ja Sökö rakastavat pentuja hassutellen niitten kanssa, mutta toisaalta ne näkyvät myös osaltaan viisaavan pentuja sekä puhdistavan niitten takamuksia yhtä hienosti kuin emäkoirakin, joka antaa tilaa muille hoitajille nauttien itse rauhallisista hetkistään pentujen ulottumattomissa tuolilla. Rundi on vieroittanut omasta mielestään pennut nisältä ja haluaisi nauttia niistä leikitellen, mutta pennut ovat hanakasti huumaavan maha-alustan perässä, joten on hienoa, että päättivät jakaa hoitovuorot keskenään. Jokeri seuraa pentujen touhua aitojen takaa, ehkä tuntien karvansa uhatuiksi nähtyään alati aukinaiset suut, jotka ovat valmiita tarttumaan kaikkeen, mm. lampaantaljat eivät todellakaan ole poseerauspehkuja ja leikkikaluja niillä on, mutta jostain kumman syystä kaikki muu on paljon kiinnostavampaa kuin koiralle tarkoitetut lelut. Pennut ovat jo päässeet tervehtimään lähinaapureiden Veijoa (tiibetinspanieli) ja Patua (kultainen noutaja) portin läpi eikä ketään hirvittänyt nuuhkutella kuulumisia puolin ja toisin. Pennuille riittää uusia asioita ihmeteltäväksi liki joka hetki, kun malttavat olla hereillä ja taidot karttuvat hurjaa vauhtia. Ne nukkuvat yhä paljon, mutta hereilläoloajan ne käyttävät täysillä hyödykseen enkä yhtään ihmettele, että nukkuvat tapahtumien päälle pitkään. Sekin on hyvä, sillä maltan lähteä akkaviisikon kanssa pari kertaa päivässä kunnollisille, jopa ihan urheilullisille ulkoilukierroksille. Otsakkeeseen viitaten olen jälleen näppäräksi aituriksi osoittautunut, sillä pentuaika on aita-aikaa enkä aina jaksa porttien kanssa pelittää, joten koipeni ovat kuin ovatkin kepeät ja selkä pysyy menossa mukana. Kuvia viime päiviltä ja kavalkadia voisi sanoa ohueksi, mutta meillä seurustellaan ihmisten kanssa kasvotusten eikä silloin pidä alati kameraa tai vehkeitä näprätä. Pentuaikana pentuja ja muina aikoina aikuisia koiria kyllä kutitellaan seurustelun lomassa (joskus joku työpuhelu on pakko ottaa sekaan)

Viime yön ja tänä aamuna urheillessa satoi vettä, mutta nyt paistaa jälleen aurinko - ihanaa kesäkuuta!