Pennut neljä viikkoa ja Jokeri 3 v!

Pennut täyttävät huomenna neljä viikkoa ja tämä viikko on mennyt ruokailutapojen opettelussa sekä laatikkoa isompaan maailmaan tutustuessa. Avasimme laatikon viime sunnuntaina, jotta pääsevät kirmailemaan kunnolla, laukkaavat jo! Nyt on baarikin ihan kirjaimellisesti auki (meillä käyneet tietävät, mitä tarkoitan). Pennut ovat uteliaita, innokkaita ja napakasti nappaavat kiinni ihoon tai vaatteeseen. Ne ovat saaneet tutustua akkalaumaan ja akat seuraavat haltioissaan pentujen touhua. Aidan takaa. Yksitellen ovat päässeet likempään tuttavuuteen, muttei nelikkona tai emä mukaan laskien, viisikkona. Emä on kuitenkin joka kerta mukana, kun joku on pentuja hiplailemassa tai nuuhkuttelemassa. Pennut taistelevat keskenään, murisevat, riehuvat, hyppivät, loikkivat, ovat kiinnostuneita jo leluistakin, tappavat råttaa tai ravistelevat pehkujaan. Ne harjoittelevat huolellisesti kehonsa taitoja ja ovat kertakaikkisen ihania. Valitettavasti kaikki järkkärin kuvat menivät suoraan roskikseen, mutta tässä muutama kuva kuluneelta viikolta toisesta vehkeestä. Pennut ovat aikamoisia vellinaamoja, mutta eivät missään nimessä mitään vellihousuja!

Nämäkin pienet ihmeet ovat jo osoittautuneet huumorintajuisiksi ja nauraviksi snautsereiksi? 

Ovat osoittautuneet sellaisiksi mainiosti aiemminkin! Kuvamuisto aiemmasta pentueesta

Jouni piipahti Pariisissa katsomassa Suomi-Kanada-pelin, joka päättyi 2-5. Oletan tietysti, että hän vie ensi keväänä minut näihin maisemiin ihan omalla kamerallani kuvailemaan Notre Damen kirkkoa ja Eiffel-tornia ja Seineä ym. katsomisen arvoista. Jääkiekkopelit eivät oikein silmää ole miellyttäneet, mutta ennakkotunnelmista huolimatta Suomi kapusi kuitenkin mitalitaisteluun. Videlma, etten minä päässyt mukaan, mutta näin ne tuvan päivystysvuorot välillä meillä menevät. Iloinen olen, että mieheni pääsi nauttimaan Pariisin kevään hienoista keleistä kaiken kiireen keskellä. Irtiotto arjesta tekee aina hyvää!

Upea vuodenaika! En ole ehtinyt kovin kiukutella kylmemmistäkään kevätkeleistä, sillä tämä härdelli on viettänyt tapahtumarikasta aikaa koko alkuvuoden, kuten kai aina. Harmaan arjen hektisyyttä (puhun siis betonista ja tietysti omista akoista), mukavia matkoja ajatusten avartamiseksi, K-pentueen alkuunpanoa, syntymää ja alkutaivalta, kasvattaja-akamiaopiskelijoiden loppusuoran silausta sekä vilkasta yhdistystoimintaa vapaa-ajan täytteeksi perheen ja muitten kotiaskareiden ohella. Aina meillä on aikaa ystäville ja kevään mittaan olemmekin saaneet tavata ihania uusia ihmisiä sekä nauttia antoisasta ajatuksenvaihdosta niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien kanssa naamatusten. SoMe-aikana ehtii äitiyslomallakin monenlaista toimittaa liikahtamatta kotoa. Toisaalta kaipaan välillä entisiä aikoja, sillä ihmisiä tavattiin aidosti enemmän, älypuhelimet eivät häirinneet keskusteluja ja mm. lomat olivat oikeasti lomia uutistulvastakin. Mieleeni muistui kevät 2006, jolloin olimme palaamassa Maltalta ja saimme kapteenin iloiset tervehdykset Suomen Euroviisu-voitosta heti koneeseen astuttuamme. Ajat muuttuvat ja varmasti hyvä niin, mutta lepoakin tarvitaan välillä ja aikaa etenkin omille ajatuksille.

Nyt käyn tuumailemaan viikonlopun juhlakattausta. Päätin, että josko nyt kerrankin juhlitaan minun ja Jokerin synttärit yhdessä pentujen nimiäisten kanssa (ne seuraavassa postauksessa!). Alkaa vyötäröt paksuuntumaan siihen malliin jokaisella tuvassa olijalla, ettei voi enää ihan monena päivänä tai joka päivä moneen kertaan herkutella. Itseni tuntien, uskon herkuttelevani kuitenkin....

Jokeri täyttää lauantaina kolme vuotta! Se on ihastuttava pikkuotus ja kiitos Nealle mainiosta paketista 💟

Luettavaksi ja pohdittavaksi! Koira on vaativa lemmikki ja hyvä koira ei ole helppo!

Kesäistä viikonloppua!