Herkkuhetkistä on nautittava ja tällä viikolla on tullut muisteltua monenmoista. On nääs koiramaisen lehden tekoaika ja välillä on palattava muistoihin, sillä kesähelteillä ja lomien aikana ei aina niin aineistoa automaattisesti saakaan. Välillä on aineistoa tehtävä itsekin tai ainakin kaivettava sitä materiaalia jostain lukijoita ilahduttamaan ja yhdistyshommia teen iloisin mielin harrastuksena sekä täysin talkooasenteella (tarkoittaa palkatta, mutta tarkasti!).
Täytin keväällä 50 vuotta. Viime talvena merkkipäivänä kaivautuessa kunnolla takaraivooni mietin hetken, että mitä olen elämässäni saanut aikaan ja millä on loppujen lopuksi ollut merkitystä. Työtä on tässä härdellissä aina tehty eikä mikään ole tullut kulta- tai edes ruosteisella rautalautasella automaattisesti eteen lusikoitavaksi. Saan kuulla usein, että onpas sinulla helppo elämä, kun voit olla noin paljon kotona. Öööö, väärin. Yrittäjätkin tekevät töitä toiselle ja aikataulujen pitää täsmätä. On ihanaa olla itsensä pomo, mutta ei se tällä luonteella ole kovin helppoa. Eroni moneen muuhun on, ettei minua ruoski ahertamaan kukaan muu kuin minä itse. Ja olen vaativa itselleni, useimmiten hyvinkin ankara (kuuleman mukaan monelle kanssaeläjällekin...). Mutta sen olen tähän ikään mennessä oppinut, että omilla valinnoilla sekä oman maun mukaan rakennetulla elämällä on merkitystä. Olen valinnut ihanan puolison, saanut hänen kanssaan maailman ihanimmat lapset ja arkeamme tasapainottaa koti- ja pihatyöt sekä koirat, jotka pitävät huolta rutiineista, työpäivän katkoista, liikunnasta ja sosiaalisesta elämästä. Ilman vaativaista akkalaumaamme voisin kuvitella, että olisimme uponneet kokonaan betoniin jo aikaa sitten. Huomio, että on härdellissämme ollut pari urostakin ja Allu-kyyhky, jottei ihan yksille tai kaksille munille mene kaikki kunnia akkojen seassa pärjäämisestä.
Pentusuunnitelmat ovat lukkoon lyöty ja L-pentueemme tulee saamaan alkunsa Tanskassa loka-marraskuun vaiheessa, jonne matkaan ihanan Vikin kanssa ja kiitos suuresta luottamuksesta Keltaniemen perheelle. FI MVA Raappavuoren Iltavirkku KoiraNetissä ja uroksen julkaisen julkisesti nettisivuilla ja Facebookissa vasta astutuksen tapahduttua. Astutus tapahtuu mahtavalla uroksella, jolla on jo jälkeläisnäyttöä. Jos haluat jo nyt tietää sulhaskandidaatista enemmän, niin vastaan privaatisti. Tämä tällainen käytäntö on muualla Euroopassa yleinen, sillä moni kasvattaja turvautuu huippunimiin, muttei toteutakaan astustusta sitten niin eli napsivat vain mainosarvon tietäen jo alunperinkin tekevänsä jotain muuta kuin puheet olivat..... jestas tätä koiramaisen maailman kikkailua :(
 |
| FI MVA Raappavuoren Iltavirkku: A/A-lonkat, 0/0-kyynärät, silmät terveet ja MH-luonnekuvaus erinomaisesti suoritettu |
Ihmettelen muutamia SoMe-keskusteluja. Ekana aiheena helle ja koirien varustehankinta. Varusteet ovat kulkijoille aiheellisiakin, mutta nämä helteet eivät ole mikään tavaton luonnonoikku vaan niitä on ollut lähes joka kesä. Koiran mukaan mennään helteillä ja yrittäkää löytää maalaisjärki käyttöön. Toisena mietin jälleen kastrointi-keskusteluja. Kastrointia tarjotaan valitettavan usein myös eläinlääkäriasemalla käydessä ratkaisuna reilun vuoden ikäisen koiran käytöshäiriöihin, jos tulee puhetta, että on vähän hankala ikä menossa. Murrosikä kuuluu jokaiselle nisäkkäälle. Toisilla se on helppo, toisilla voi kestää pitkäänkin hankalana ja uroksen pallipoistoa harrastetaan paljon. Osa uskoo sellaisen toimenpiteen vähentävän uroksen ei-toivottua käytöstä. Väärin. Kouluttakaa koiranne, totuttakaa se narttujen hajuun ja antakaa aikaa. Olen harmissani, että normaalia lisääntymisviettiä ei hyväksytä. No tänä päivänä koiralta ei hyväksytä montaa muutakaan viettiä, sillä ihminen ei jostain syystä jaksa hyväksyä sitä ajatusta, että koira on eläin ja koira on pyrkyri, mutta sen anturat on aina kesäkeleillä muistettava urheillessa. Meidän koirat eivät pistä uima-allasta pahakseen ja saavat hoitaa hellekeleillä kuntoaan siinä. Hertta, 13,5 v nauttii uimisesta kovasti eikä sitä meinaa saada altaasta pois. Kukaan ei kuitenkaan omatoimisesti altaaseen hupsahtele!
En tähän postaukseen pistänyt Raappavuoren kennelnimen taivalta. Sitä on vuosien varrella ikuistettu, kotisivuillamme on taustammekin esitelty. Tässä aiempien vuosien postaukset kennelnimen merkkipäivästä ja kennelnimelle on vaatimukset. Ei se noin vain tule ja vaatimukset listattuna ensin niitä aiempia postauksia:
- kennelnimeä haetaan Suomen Kennelliitolta
- hakija on 18-vuotias
- hakija on sopiva kennelnimen haltijaksi (rotuyhdistyksen puolto)
- hakija on Suomen Kennelliiton ja oman rotuyhdistyksensä jäsen
- Suomen Kenneliittoon on toimitettu rotujärjestön lausunto asiasta, josta ilmenee, puoltaako rotujärjestö kennelnimeä ko. henkilölle tai henkilöille
- hakija on suorittanut hyväksytysti kasvattajan peruskurssin
- hakija on allekirjoittanut Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen
- FCI eli kansainvälinen koiranjalostusliitto hyväksyy tai hylkää lopulta kennelnimihakemuksen ja FCI:n toimisto sijaitsee Belgiassa
26-vuotispostaus
25-vuotispostaus
24-vuotispostaus
23-vuotispostaus
22-vuotispostaus
Ihania hellepäiviä ja iloista akkainviikkoa! Jollet polski, niin tässä vielä lisää luettavaa Koirien elekieli ja murkkuikää pukkaa.... jotta pääsette noita tämän tekstin linkkejä ihan urakalla klikkailemaan, niin viralliset kotisivumme ovat Raappavuoren kennel
Tärkein ei saa kuitenkaan unohtua! Haastan kympillä jokaisen mukaan osallistumaan tähän mahtavaan tapahtumaan, joka järjestetään nyt toista kertaa. Tuotto menee lyhentämättömänä uusien hypokoirien kouluttamiseen. Hypokoira on diabeetikon tärkeä avustajakoira
Jk. En ole siihen insta-systeemiin perehtynyt. Joillekin palstoille laitan sen hästägin, muttei ole ihan tarkkaa aavistusta, että minne ne hästägit sitten instan käyttäjät vievät. No jos kuitenkin jonnekin ja ihan asialliseen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti