Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

maanantai 28. tammikuuta 2019

Pennut kolmen viikon ikään!

Pennut saavuttavat tänään kolmen viikon iän ja jokainen pennuista on mainiosti jaloillaan sekä osoittautunut erittäin eloisaksi ja äänekkääksi. Äänenkäyttö ja korvien aukeaminen on aiheuttanut laatikossa ihmettelyä, sillä pennut hämmästelevät, jopa kauhistelevat niin omia kuin sisariensakin aiheuttamia kiljaisuja, karjaisuja ja murinoita. Kaikki on uutta aistien avauduttua! Lauantaina ne saivat matokuurin, joka ei eleistä päätellen maistunut kovin hyvältä. Emä ei ole enää pelkkä maitobaari vaan mukava telmimiskaverikin kuten sisaruksetkin ja ne maistelevat kaikkea suullaan. Monenlaista taitoa harjoitellaan, ihmisen käsissä viihdytään eikä noista valitettavasti liikekuvia saa (en videoi!), mutta muutama kuvaotos "merkkipäivälle"

Mahan alla on jo aika täyttä, sillä pennut kasvavat vauhdilla!


Kuva Nisa Keltaniemi

Kuva Nisa Keltaniemi




Kuva Cristina Kanerva

Luettavaksi artikkeli Pennusta aikuiseksi koiraksi, osa1

Jk. Vaikka postaan Facebookiin, niin olen todella huono seuraamaan sitä. Pahoittelen olematonta peukutteluani tai kommentointiani Fb:ssa, mutta sen tuoma uutisvirta on aivan liian hektinen. Viesteissä ja ryhmissä Fb on oikein oiva väline!

torstai 24. tammikuuta 2019

Silmäpeilausta ja silmällistä laatikkomenoa

Tänään peilattiin Raappavuoren Karuakan, Känkkäränkän ja Kuperkeikan silmät Renkomäen hallilla eläinlääkäri Lotta Axelsonin toimesta ja hän totesi Karuakan ja Känkkäränkän silmät täysin terveiksi. Kuperkeikan merkinnäksi tulee lievä distichiasis, sillä oikeasta silmästä löytyi yksi ylimääräinen ripsi. Mainiot tulokset ja iso kiitos aktiivisille omistajille terveysrintamalla! Nyt on 7/8 K-pennuista silmäpeilattu ja luustokuvattu. Yksi on menossa kevään mittaan vielä luustokuviin ja toinen toukokuussa silmäpeilaukseen. Tilaisuuden järjesti Salpausselän Koirankasvattajat ry ja seuraava vastaava tilaisuus on 16.5., yhdistyksen sivut Salpausselän Koirankasvattajat ry.

Marin kanssa pidettiin ilmoittautumispistettä

Pentujen silmät aukesivat viime sunnuntaina ja meno on hieman hurjistunut pentulaatikossa. Jokainen nääs lähti samantein pitämään kävelyharjoituksia murinan ja karjumisen säestämänä, mutta enimmän aikaa ne vaan kovasti nukkuvat ja syövät, sillä kasvaminen on rankkaa hommaa. Mukavaa on nähdä, että jokainen on jaloillaankin! Tai no kaatua humpsahtavat ne harjoitellessaan, mutta samantein ne pungertavat itsensä takaisin jaloilleen ja jatkavat harjoitusta, jollei uni yllätä. Pennut maistelevat toisiaan, emäänsä ja ihmistä isolla suullaan. Niitä on sylitelty, niille on tehty pedikyyrejä ja ne ovat saaneet tutustua ihmisen hajuun ja makuun, mutta loistava emäkoira hoivaa ne yhä kauttaaltaan. Pehkuja vaan on ihmisten vaihdettava tiheämmin, sillä vuotovikaisuus on osoittanut viime päivien aikaan sen verran runsaaksi, ettei emä ehdi jokaisen pyrstöä putsailla samantein tarvehädän ilmetessä eikä meillä märissä pehkuissa tarvitse kenenkään nukkua. Mahoista ja tyytyväisyydestä päätellen emän tarjoamaa nisäruoka riittää mainiosti, mutta noin viikon kuluttua saavat sekaan muutakin syötävää. Sen jälkeen tuvassa onkin luvassa meheämmät hajut, sillä emä lopettaa pentujen pyrstöosaston siivoamisen ja veikkaan, että varmasti aktiivisempaa menoakin! Toiminnallisemmista hommista postaan ehkä kuvia tuonnempana, sillä tämänhetkiset kuvailut ovat ainakin ihan tärähtäneitä otoksia (johtuvat varmaan heiluvista linssiluteista?). Tähän väliin lisäluettavaksi vaikkapa: Koiranpennun kehityskaudet






torstai 17. tammikuuta 2019

Pennut 9. vuorokauden ikään

Viima on nyt meinannut kiusata ulkoillessa ja vaikka siellä itse hyvin pukeutuen tarkenisi, niin pakkasilla koiran kanssa kulkiessa on aina muistettava karvaisen kaverin palelevat ulokkeet (korvanlehdet, nisät, tassut, uroksilla kivekset) sekä hengitystiet. Koiran intoutuessa lumikahlailuun on myös olemassa vesihännän (häntähalvaus) vaara, sillä kylmässä lumihangessa hännällään meloessa koira voi rasittaa ja sen myötä tulehduttaa hännäntyvensä, joten ei nuo talven urheilulenkit ihan vaarattomia ole vaikkakin mukavaa vaihtelua. Tämän talven lumimäärä on mielestäni jo aivan liioiteltua ja lisää näkyy tulevan....

Pennuilla on menossa 9. vuorokausi eivätkä ne edelleenkään kurkistele tai kuule. Kovasti ne nukkuvat ja syövät sekä hetkittäin möyrivät menemään pitkin laatikkoa kiljahdusten kera. Pennut ovat rauhallista ja tyytyväistä porukkaa mainiosti kasvaen, mutta vähän ykstotista kuvattavaa vielä toistaiseksi. Emä on onnellinen jälkikasvustaan ja hoitaa pentunsa tunnollisesti. Laatikossa ja koko härdellissä on siis kaikki hyvin!




Kiitos mielenkiinnosta pentuettamme kohtaan ja piti laittaa jo aiempiin postauksiin, että nämä pennut ovat alustavasti varatut.

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kajaanin Kv- ja Lahden ryhmänäyttelyt

Raappavuoren Hunsvotti kävi eilen Kajaanin kansainvälisessä koiranäyttelyssä kirjaimellisesti kirmailemassa kehässä ja tuomari Paavo Mattila tuumasi siitä näin: "Mittasuhteiltaan hyvä uros, hyvänmittainen ja kaunis, ilmeikäs pää, vasen korva saisi laskeutua paremmin, erittäin hyvä runko ja ylälinja, riittävät kulmaukset, hyvänlaatuinen karva, häntä saisi olla suorempi, saisi liikkua tasapainoisemmin, hyvä luonne." AVO EH AVK2

Tänään Jouni Nummela tuomaroi snautserit Lahden ryhmänäyttelyssä tuumaten Raappavuoren Kehvelistä seuraavaa: "Hieman kevytrunkoinen, hyväntyyppinen, hyvänmallinen pää, jossa oikea purenta, hyvät tummat silmät, korvat voisivat asettua hieman tiiviimmin, hyvä eturinta sekä raajojen kulmaukset, hyvä karvapeitteen karkeus, reipas ystävällinen esiintyminen, takaliikkeessä saisi olla hieman enemmän pituutta ja voimaa, liikkeessä selkä antaa periksi." NUO EH NUK4 ja Raappavuoren Känkkäränkkä kurvasi upeasti kehässä ulkomuotoarvostelun kirjautuen näin: "Pieni, hieman pitkärunkoinen, hyväluustoinen narttu, hyvä pään profiili, oikea purenta, tummat silmät, vielä hyväasentoiset korvat, hyvä eturinta, hyvät rungon linjat, turhan pitkä lanneosa, hyvin kulmautuneet raajat, liikkuu hyvällä askelpituudella, joskin selkä antaa hieman periksi liikkeessä." NUO ERI NUK1 SA PN2 varaSERT

Pentulaatikossa on edelleen tyytyväistä porukkaa, mukavasti kasvavat ja tässä tämän päivän otos


perjantai 11. tammikuuta 2019

Härdellissä kaikki hyvin!

Tänään pennuilla on ikää neljä vuorokautta. Laatikossa on rauhallista ja kaikki hyvin! Emä hoitaa erinomaisesti jälkeläisiään, joista jokainen on edelleen napakka ja täydellinen sekä silmin nähden myös jo kovasti kasvanut (vaakakin osoitti sen). Pääasiassa ne vain nukkuvat ja syövät, mutta ovat ne jo liikunnallisiksikin osoittautuneet. Ne nääs möngertävät välillä laatikossa etutassuillaan itseään vauhdikkaasti vetäen likemmäs emää tai sisaria. Tasaisen tuhinan ja lussutuksen lisäksi laatikosta kuuluu satunnaisia kiljahduksia, jos nisä ei heti löydy tai sisaret ovat valloittaneet liikaa tilaa emän mahan alta. Unohdin muuten taannoisessa postauksessa kirjoittaa, etteivät pennut osaa myöskään toimittaa vielä tarpeitakaan itsenäisesti, joten emä hoitelee niitten vessahommat mahaa ja takapäätä nuolemalla. Siinä hommassa parta menee sekaisin ja sattumiakin sekaan osuu. Emän partaa on siistitty ja pennutkin saivat jo ensimmäisen pedikyyrinsä. Tässä ensimmäisten vuorokausien kuvia pennuista ja mukavaa viikonloppua!










tiistai 8. tammikuuta 2019

L-pentue on syntynyt!

Viki päätti eilen aloittaa pehkujen petaamiset ja ulkoilut entistä tehokkaammin. Ruoka ei maistunut enää lainkaan, mutta se on syönyt koko tiineysajan erittäin hyvin, joten varoja maha-asukkeja varten oli kertynyt mainiosti. Maanantai-iltana klo 20.37 näki ensimmäinen uros päivänvalon (tai ei se sitä kyllä nähnyt, sillä silmät ovat vastasyntyneillä vielä kiinni, mutta noin kuvaannollisesti kertoen). Seuraavat urokset syntyivät klo 20.39, 21.02 ja 21.45. Ensimmäinen narttu syntyi klo 22.52, toinen 23.19 ja klo 1.30 oli viidennnen uroksen vuoro putkahtaa maailmaan. Kaksi viimeistä narttua syntyivät klo 2.05 ja klo 3.30. Synnytys eteni erittäin helposti ja nopeasti, mutta ehtipä emä käydä ulkoilu- ja ruokatauollakin välillä vaikka pääasiassa se huilaili levollisesti pentujen syntymien lomassa. Pentujen syntymäpainot ovat 320-370 ja jokainen oli napakka sekä eläväinen heti syntymisen jälkeen hakeutuen nisälle samantein eikä emä tarvinnut apua synnyttämisen aikana. Roolini oli jälleen olla sivustaseuraaja ja niin sen pitää sujuakin. Ylpeä olen tasapainoisista nartuistani ja kiitos Keltaniemen perheelle luottamuksesta. Valvotun yön tuloksena siis viisi urosta ja neljä narttua, joista jokainen on aivan täydellinen pieni ihme ja oikein tyytyväisiä tuhisijoita 💝



Lukuvinkiksi pentukuumeeseen tai pennunodotteluaikoihin: Koiranpentu tulee taloon


perjantai 4. tammikuuta 2019

Onnea G-pentueelle ja pentupehkut!

Paljon onnittelurapsutuksia tänään kuusi vuotta täyttäville Chilille, Kipalle, Laralle, Piirulle, Sissille, Mantalle, Masille ja Roopelle sekä lämmin kiitos omistajaperheille 💖 Tämä pentue on osoittautunut erittäin tekeväiseksi ja upeita tuloksia on kertynyt niin harrastuspuolella toko-, agility-, luonnetesti- ja BH-tuloksin kuin näyttelyissäkin neljän muotovalion verran. Chilin terveys- tai koetulokset eivät näy koiranetissämme, sillä se asuu Saksassa. Kuvamuistoja pikkupentuajoilta kasvattikodissa














Vikillä, Raappavuoren Iltavirkulla tuli eilen treffeistä kuluneeksi kahdeksan viikkoa ja pääsenköhän jo viikon sisään postaamaan tuoreista vastasyntyneistä kuvia (vinkkaan, että näyttävät taatusti samanlaisilta kuin ylläolevissa kaksi ensimmäistä kuvaa). Viki makoilee tyytyväisenä pentupehkuissaan petaillen vähän väliä alustoja mukavammiksi, syö yhä hyvin ja ulkoilee mielellään usein pikkukävelyin. Koiranpennut syntyvät keskosina ja ovat ensimmäisinä viikkoina täysin riippuvaisia emänsä hoidosta, joten koko tiineysajan sekä tulevina viikkoina emän hyvinvoinnista on pidettävä erittäin hyvää huolta laadukasta ruokaa, kunnon lepoa, hellittelyhetkiä ja puhtaita pehkuja myöten. Koirasta tulee pitää hyvää huolta aina ja pehkujen esteettisestä näkökulmasta olemme välillä vähän eri mieltä kuten karvojen siisteydestäkin, mutta rapatessahan roiskuu. Koiranpennulle on suotava erinomaiset lähtökohdat heti alusta lähtien ja vaikka niiden ensimmäiset viikot kuluvat pääasiassa nukkuen ja syöden eivätkä kaikki aistit ole vielä kehittyneet, niin ne tuntevat lämmön ja turvallisuuden (kuten myös viiman ja turvattomuuden!). Pentujen silmät aukeavat noin 10-14 vuorokauden iässä ja korvakäytävät vasta noin kolmen viikon iässä, mutta ihmiseen tutustumista tapahtuu heti syntymästä lähtien luotettavien käsien myötä, jotka siirtelevät niitä pehkujen vaihtamisen aikana ja pääsevät samalla tutustumaan pentuihin jo yksilöittäinkin.



Mäntsälän pentunäyttely

Suomen Salukikerho ry:n Mäntsälässä järjestetyssä pentunäyttelyssä rotumme erikoistuomari Marianne Holm arvosteli viisi p&s-snautseripen...