Chilin ja Sökön menoa sekä onnitteluja!

Raappavuoren Gertrude, Chili on ollut meillä nyt viikon lomalaisena ja hyvin on sujunut. Sököstä on tullut sen paras kaveri - kaksi mainioita huimaa ja silleen on vähän toimintaa tupaan tullut, että Sökö ruukasi pistää eräänä päivänä pokeriringin pystyyn? Oli nääs purkanut pelikorttipakan valmiiksi. Ai mistä tiedän, että se on ollut Sökö. No, Chili sattui olemaan ajelureissulla mukana ja Hertan tai Reetin en usko enää villiintyvän (tai enhän minä ihan satavarma voi olla). Liekö Sökö vähän huimia aikojaan muistellut ja hieman esimerkkiä teinimeiningistä ottanut, sillä Chili on kunnostautunut paperihommissa ja ruukaa tehdä niitä ihan omatoimisesti, kun silmä välttää - oikea toimistokoira! On meillä lystiä ja tähän kuvakoostetta menosta

"Löysi paikkansa kattila ja kauha, olkoon kodissasi onni ja rauha!"  Paljon onnea Veeralle uuteen kotiin - kaunis on kotisi ja sijainniltaan erinomainen! (huom! tässä en tarkoita etäisyyttä vaan mahdollisuuksia)

 

Tänään on Jounin synttäripäivä - onnea vaan ikääntymisen johdosta! Miten noin nuorella voikaan olla niin vanhat lapset, että jo omillaan toimeentulevat? Ja vielä niin nuori puolisokin? Hah! Pidetään vitsit vitsinä ja muistapas seuraava: "Aikuinen mies sä hetkestä nauti, ettei vaan iske se pappatauti! Elämää ahmi, riemuitse olosta, ilon anna pursuta joka kolosta!"

 

Jotta tällaista tapahtuma- ja juhlaviikkoa vietetään nyt ja meidän härdellissä on edelleen kaikilla kaikki ihan mallillaan! Vaikkakin vähän maaillman turuille ja toreille levinneessä... ainahan meillä ihmishärdelli leviää ympäriinsä (ja tuvassakin höyhenet). Tällä hetkellä ihmisten menomestoina taitaa olla Pori, Espoo, Tampere, itselläni onneksi vaan Lahti ja Orimattila. 

 

Viime yönä oli pitkästä aikaa pakkasta (on vieläkin) ja lintulaudalla heti aamusta enemmän porukkaa kuin muutamana aamuna aiemmin. Sain vinkin, että harakoita halutessaan voi häätää foliopaperein ja näkyy toimivan. Kiitos Tuula, nuohan söisivät vararikkoon, kun laudan ääreen pääsevät. Meillä ei aiemmin tuulihaukkojen vuoksi harakoita juuri ollutkaan, mutta viime vuosina ovat lisääntyneet ihan häiritsevissä määrin. Tikkaa, oravaa ja pikkulintuja (sekä Sököä vahvistettuna nyt Chilillä) ei folioaskarteluni näytä haittaavan, joten näppäränä pistin noitten omieni esteeksi terassituolit - toimii ainakin toistaiseksi, kunhan vahdin, etteivät siirtele kevyitä muovituoleja!

 

Mukavaa tulevaa pyhäinpäiväviikonloppua!  

 

 

 

 

Lahti KV 27.10.2013

Tänään pyörähdimme Veeran kanssa Lahden hallissa kansaivälisessä koiranäyttelyssä, mukaan nappasimme debytoimaan Raappavuoren Gasoliinan, tutummin Mantan ja tuomari Cindy Kerssemeier Hollannista tuumasi tytöstämme seuraavasti: "Iloinen juniori, erinomainen tyypiltään ja kooltaan. Feminiinisesti muotoutunut pää, hyvä ilme. Saksipurenta. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä ylälinja. Hyvä luusto ja jalat. Hyvä turkki kuvioinniltaan ja väriltään. Liikkuu hyvin." JUN ERI JUK2

Raappavuoren Gasoliina, Manta - kuva Markku Välilä

MantaGasoliina tuomarin kanssa silmätysten - kuva Päivi Pöllänen

Videoklippi kilpailuluokasta, kiitos Eerolle

Mainio esiintyminen ensikertalaiselta! Olipas meillä lystiä ja lämmintä tunnelmaa. Manta puuhaili koko hallireissun ajan reippaasti ja iloisesti, hetken se taisi jännittää, mutta kohtapa taas mennä tohelsi niinkuin aina olisi Lahden hallissa ihmis- ja koirajoukossa vapaa-aikaansa kuluttanut. Suuret kiitokset Pirjolle ja Eerolle Mantan hyvästä kasvatuksesta, tuo tyttö pärjää kyllä missä vaan!

Mukavaa oli nähdä myös tuttuja likempää ja kaukaa - terveiset vaan ja onnittelut menestyneille!

ChiliGertrude on yhtä iloinen luonteeltaan kuin Manta-siskonsakin ja hyvin se neljäntenä tässä laumassa puuhailee, oikein on lomafiiliksissä ja niinhän sitä lomalla pitää ollakin (miten minä neljänneltä kiellän sohva- ja sänkyoleilun... no en mitenkään, kotona sitten eri säännöt). Tässä tämän päivän otos, mukavasti meillä vauhtia piisaa (kameran olen autuaasti lenkeiltä unohtanut...)

Kukas kissanhännän nostaa, jollei kissa itse?

Ensin kuvia viime tiistailta, kun aurinko paistoi ja rapa ei lentänyt - nyt lentää rapa ja sataa vettä...



Reeti - juoksee, muttei vielä sitä juoksua ;)



Sökö



Hertta ja taustalla Reeti



Hertta, Sökö ja Reeti



Sökö ja Reeti



"Kukas kissanhännän nostaa, jollei kissa itse?" Vaatimattomuudesta... tai oikeastaan vähän siitä, ettei se vaatimattomuus aina niin hyvä juttu ole. Meidän kulttuuriimme jotenkin vaan kuuluu kainostelu, omien ja toisten saavutusten vähättely ja mokailujen välttely. Taannoin vietimme kansallisen epäonnistumisen päivää, jossa välittyi tuttu juttu, että mokailu on oppijalle välttämätön taito, jokaiselle sattuu ja tapahtuu, eikä se sen kummempaa ole kuin elämää - tasainen meno ja siihen tottuminen ovat taantumisen esiastetta. Tapanamme vaan meinaa olla, että ne mokailut muistetaan paremmin hyvät teot? Jokainen meistä antaa taatusti osaltaan panoksensa työlleen ja tekemisilleen, tekipä sitä hommaansa suureen ääneen mekastaen tai kaikessa hiljaisuudessa taka-alalla ahertaen. Pitäisi itsekin muistaa kiitosta jakaa paljon anteliaammin ja hoksata osallistua enemmän myös toisen iloon, kyllä sitä "korvamakiaa" (siis vähemmän mairittelevaa puhetta) jokainen ihan omassa arjessaan taatusti tarpeikseen saa ja kovin surkeaa olisi elämä ilman iloa, onnea ja onnistumisen tunnetta. Joten ne hännät pystyyn vaan ja avoimin mielin iloitsemaan kaikenlaisista touhuista turhia kainostelematta!

VIelä kissanhännästä. Tässä eräänä aamuna ensimmäisellä happihyppelyllä heräsin ihan kunnolla, kun joku karvainen tuolla pimeällä kuistilla hipaisi paljaita sääriäni. Ai hitto, että säikähdin! No kissahan se siinä hännällänsä hiveli ja asettui ihan tarinoimaan, liekö kertonut, että pihamaamme on saalistajalle antelias? Hyvä, että se on ylimääräisiä kulkijoita jahtaamassa ja sain taas kerran selville, mitä hajujälkiä tyttötrio aamuisin niin innokkaasti tutkii, en nääs sitä kissaa ole aiemmin pihaltamme bongannut ja toki mukavampaa olisi ollut tutustua ensin päivävalossa.

Keskiviikkona hoitolaiseksi tuli ihastuttava ChiliGertrude ja sopuisasti laumaan solahti - on se hieno likka ja kovin hyvätapainen, ainakin toistaiseksi, liekö vielä vähän vieraskorea?


Sökö ja Chili



Torstaina meillä visiteerasi PiiruGuinevere "ilopoliisinsa" Taimin ja omistajansa kera, olipa siinä siskoksilla aikailematta yhteisen sävelen paikka. Taimia sanotaan "ilopoliisiksi" syystä, ettei se ole kovin iloinen, kun muut riehaavat - voi kun sen ilmeen olisi saanut tallennettua! Aivan luokattoman huonot otokset siskosten leikeistä, tämä ainoa edes vähän onnistunut, vauhtia ainakin oli...

Taimi ja Piiru



Piiru ja Chili

Aina on mukavaa nähdä kasvattejaan! Sitä kun näkee ja kuulee niitten voivan hyvin, olevan toimeliaita (hih!) ja ilmeisen tykättyinä perheissään, niin kyllä se vaan sellaisen iloisen mielen tuo. Illalla napataan Chilin lisäksi Manta Renkomäen hallille näyttelytreenien pyörteisiin, Mantanhan on tarkoitus debytoida Lahden kv-näyttelyssä sunnuntaina ja on aika lyhyessä karvassa, mutta käyköön esittäytymässä, kun kerran ilmoitettu on.

Ja taatusti tulee tämänhetkisen kvartetin touhuista ikuistettua ja laitettua tänne lisää kuvia, jahka kelit vähän kirkastuvat kuten taas uutisissa silleen lupasivat! Joo ja taitaa ola luvassa samankaltaisia kuvia, mutta jospahan niissä joskus pienen vivahde-eron huomaa... vaikka kelissä ;)

Ps. Kyllä tuo 9-kuinen on mahtava kaveri! Ihan joka touhussa mukana uteliaana ja avuliaana - voi kun sen tassut toimisivat silleen kuin meidän kädet, olisi sille puuhaa! Käyttäkää nyt tuota nuoren koiran oppimishalua ja energiaa hyväksi, puuhastellen ja nautiskellen!

Ensilumi - taas ihastuttaen ja yllättäenkin!

Lintulaudalla onkin ollut kuhinaa - sini- ja talitiaisia, varpusia, keltasirkkuja, harakoita, tikka, orava, fasaaneja ja meidän Sökö. En arvannutkaan, kuinka paljon se laudan alle varisseita eväitä ehtikään syömään ennenkuin huomasin sen peräpään tuotokset ja tähän voisin todeta, että kuoritut auringonkukansiemenet ei ainakaan sula. Reetikin näkyy vähän pyöristyneen, liekö tuleva (toivon, että siis ihan pian alkava) juoksu turvottavan vai vieraileekohan sekin lintulaudan alla...

Perjantai-iltana kävin vetämässä näyttelytreenit hallilla, lauantainapäivästä vierähti tovi Hyvinkäällä kokouksessa ja täytyy taas kerran todeta, että meillä kelit vaihtelevat nopeasti. Perjantaiyön ja aamun satoi kovasti vettä, mutta hetken kuluttua aamuhämärän valjettua saatiin lunta ja maa valkeaksi. Muutin suunnitelmiani ajelupäivästä kotipäiväksi, sillä vaikka omassa on hyvät kesärenkaat (ajotaitokin erinomainen!), niin jotenkin kokemukseni mukaan ne muut autoilijat eivät välttämättä ole kovin taitavia liukkailla liikkumaan (varovasti kurvasin vielä perjantai-iltana liukkailla siellä hallitreeneissä). Lauantaiaamuna foordsoni sai talvitassut alleen ja hyvä niin, sillä Hyvinkään reissulla paistoi välillä komeasti aurinko ja tiet olivat jo kuivat, mutta hetkittäin hipsuteltiin ihan mahdottomassa lumituiskussa pitkin moottoritietä, tien pintaankin kertyi pian aikamoinen sohjokerros ja niin tuli tämän syksyn ensimmäiset talvikelit taas kokeiltua hyvällä menestyksellä - kaikille sitä menestystä ei ollut suotu, kun katseli tienvarsille uuvahtaneita kulkupelejä tai tieltäsuistumisjälkiä. Olkaas nyt maltillisia ja varovaisia! Snautserikerhon syyskokous (siellä Hyvinkäällä) sujui mukavissa tunnelmissa ja henkilövalinnoista sekä muusta voi kohtapuoliin lukea kerhon nettisivuilta (ja varmaan fb:kin). Päivää täydensi erittäin mielenkiintoinen esitelmä etsijäkoirista - kiitos Humbergin Mirvalle ja Kankaanpään Mirjalle tiedon jakamisesta. Etsijäkoiratoiminnasta lisätietoa liiton sivuilta Etsijäkoiraliitto ry

Sunnuntaipäivän viihdykkeeksi karautimme Jokimaalle, jossa oli Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä match swow. Talvista maisemaa raviradalta - Pennalassa ei ihan näin paljon lunta ole

Manta voitti oman luokkansa ja kävi pönöttämässä todella pitkän tovin BIS-kehässä, muttei siitä sijoitusta irronnut. Hyvin se liikkui ja mainiosti päivähetken jaksoikin - palkkioksi erinomaisesta esiintymisestä likka sai kasan puruluita, pehmopupun (liekö enää ehjä!) ja paperiarvostelun, jossa oli merkattuna kaikkiin kohtiin "erinomainen" (siis koiran ulkoinen olemus, koiran luonne ja koiran esiintyminen). Tässä MantaGasoliinan pönötystä ja pupusen kanssa

 

Mukavaa syyslomaa kaikille sitä viettäville ja lokoisaa lokakuun loppua kaikille!



Epäonnistumisessa voi olla jotain hyvääkin, kun sen vaan huomaa! Tuli näköjään tarkennettua niittyleinikit vaikka omassa mielikuvassani näin upean vauhtikuvan Reetistä :D

 

Viikonlopusta ja lenkkimaisemiamme

Paljon onnea Saijalle Epelin kenneliin! Lady synnytti eilen kolme urosta ja kaksi narttua - emä pentuineen voi oikein hyvin ja jos valkoinen kääpiösnautseri kiinnostaa, niin  Epelin kenneliin vaan yhteyttä! Siinä ne vajaan vuorokauden ikäiset nassukat tyytyväisinä nisillä jo pontevina

Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä ja perjantai-iltana piipahdin MantaGasoliinan kanssa Renkomäen hallilla. Jarohan se taas siellä - on ne vaan keskenään tuttu pariskunta ja aina tavatessa juttua riittää!

Lauantaipäivä hurahti tuomaroiden Virenojan koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä match showssa. Paikalla oli 132 koirakkoa ja minun kontollani oli pistää parhaani mukaan järjestykseen isot pennut (20 kpl) sekä isot aikuiset koirat (29 kpl). Keli oli aurinkoinen ja oikein mukavissa tunnelmissa meni se tapahtuma kuten sunnuntainen lemmikkieläinpäivä oman kylän koululla, jonne Pennalan koulun vanhempainyhdistys oli järjestänyt hauskan ja perinteisen tapahtuman. Paikalla oli lapsi-koirakilpailijoiden (jotka minä järjestelin taas mieleni mukaan, mukavia olivat ja palkitsin) lisäksi poliisin ja VPK:n toiminnan esittelyä, lennokkiesitystä, pienten lemmikkieläinten esittelyä sekä tietysti paljon tuttuja. Tässä lehtileike Pennalan koulun ensimmäisestä lemmikkieläintapahtumasta, jota aikanaan olin järjestämässä - muistoja!

Oman tyttötrion kanssa tuli ulkoiltua paljon (kuten jokainen päivä!), harrasteltiin vähän jälkihommia likeisellä pellolla (noista harrastuksista ei juuri tule kirjoiteltua, kun ne ovat meillä vähän samaa rutiinia kuin normaalit reippailulenkitkin), laiteltiin pihaa enemmän vielä talvea varten ja linnuillekin asensin jo ruokintapaikan, kun röyhkeimmät meinasi tulla ikkunoista sisään. Siinä ne nyt ruokailevat harakoita myöten, mutta vain pari varpusta sain osumaan kuvaan

Noista viikonlopun menoista päällimmäisenä jäi mieleen, miten ihmiset "suojelevat" koiriaan. Antakaa niitten tutustua toisiinsa ja tarinoida keskenään koirakielellä (mehän tiedämme, että kielitaito tuppaa unohtumaan, jos sitä ei pääse harjoittamaan). Ja toinen - miettikääs miten ja missä kohtaa palkitsette koiraanne joko rapsututellen tai makupaloin? Monesti sitä rapsuttelua ja makupalaa tuupataan taukoamatta eikä sen "palkinnon" antaminen suju ihan loogisesti, jos esim. vieruskaverille turisevaa koiraa rapsutellen rauhoitetaan, sehän menee tavallaan, jotta "hyvä sesse, juuri oikein toimittu...". Olkaa tarkkoina noitten palkitsemisten ja signaaleitten kanssa, sillä ei-koirasosiaalisia koiria tänä päivänä on ihan jo riittämiin, valitettavasti ja mielestäni juuri sen koirakielen taidon unohtuminen pikkupentulaatikkoaikojen jälkeen on suurin syy, sormi siis koiranomistajaa kohtaan, sillä ei se ole koiran vika, jos ei sosiaalisuutta pääse tarpeiksi vieraitten kanssa harrastamaan. Toki pitää muistaa, että rotuja on erityyppisiä ja sosiaalistamisesta huolimatta kaikki eivät enää aikuisena olekaan välttämättä niin sosiaalisia vaikka nuoruusajan saavat huidella koirapuistoissa ym. monissa koiramaisissa menoissa (vähän kokemuksesta muistelen).

Bongasin vastikään käyttösnautserit-ryhmän feisbuukista ja on hienoa, että näin monipuolisen rodun kanssa harrastetaan monenmoista menoa, mutta en jakaisi snautseria siten käyttö- ja näyttöpuolelle kuin esim. dobermannia. Snautseri on todellakin jokapaikan höylä, jonka kanssa voi ja saa harrastaa (kilpaillakin!) kaikissa lajeissa pk-lajeja myöten. Nämä tykkäävät touhuta ja omistajasta on kiinni (ei mielestäni niinkään geeneistä), millainen tohottaja tai kisakoira käsissä onkaan. Enin ero esim. dobermanniin verraten on oman kokemukseni mukaan se, että motivointi ja tahkoaminen voipi välillä vaatia oveluuttakin - joillakin se miellyttämisenhalu isäntäänsä kohtaan on vaan erilainen.

No omien kanssa tulee puuhastettua päivittäin ihan arkitottelevaisuutta, mutta usein otetaan "muka tosissaankin" toko-liikkeitä (ei silleen hiotusti tai kilpailumielessä), jälkihommaa harrastellaan ja vähän ihmishakuakin... Mitä nyt mieleen juolahtaa, kun välillä tuo pelkkä narulenkkeily käypi pitkästyttämään. Jos harrastaminen enemmän kiinnostaa, niin jokaisella paikkakunnalla löytyy varmasti ryhmiä tai kursseja, joihin vaan reippaasti sekaan mukaan. Mukavasti ovatkin kasvattieni omistajat löytäneet toimintaa ja harrastusryhmää niin agilitystä, tokosta kuin pk-lajeistakin näyttelyharrastuksen lisäksi - tsemppiä vaan rutkasti mukaan ja pitäkää hauskaa! Eikä sen aina niin ryppyotsaista tai tavoitteellista tarvitse olla. Tässä MasiGeologin menoa kilpajuoksuradalla syyskuun lopulta, kiitos Mia!


"Masi kävi tänään juoksemassa kilpaa! Lähdettiin koirien speedrace kisaan katselemaan ja yllytyshulluna sitten osallistuttiin myös. Hiukan hirvitti, kun matka oli 100 metriä enkä niin pitkää "luoksetuloa" olla kokeiltu (aika paljon ihmisiä ja koiria ympärillä). Masi juoksi kuitenkin tosi hienosti, pysyi radalla ja tuli ilmeisen virtaisena karvat pystyssä maaliin, ajaksi saatiin 11.03 ja sijoitus oli viides (kilpailijoita  11)."

Reeti ei vieläkään juoksua ole aloittanut, ehdinpähän rauhassa nämä muita syyskylvöjä touhuamaan! Sattui tänään kamera mukaan meidän yhdelle mieluisalle lähialueen vakkarilenkille. Muka meinasin muuttolintuja kuvata, mutta kun niitä ei näkynyt, niin kuvasin sitten maisemia


Vielä vähän värejä jäljellä



Polulle ilmestynyt hakkuualue



Lahdentien takana pilkottaa Itellan logistiikka-alue



Jyhkeä järkäle



Karukin voi olla kaunista



Metsätiellä



Väripilkku metsän harmaudessa



Metsäpolulla



Kuka kulkija lie marjat lehdelle asetellut?








Pellot kohta kynnetään





Lampi kannonkolossa



Sökö, Hertta ja Reeti



Juomatauko lehtien täyttämässä ojassa ja vielä hienot kelit näyttävät jatkuvan - meillä ainakin aurinko paistaa!

Sökö, Reeti ja Hertta

Lisää värikästä syksyä kuvin!

Tätä kirjoittaessa sain kuvaterveiset Tampereen suunnalta Jounilta, komea on auringonnousu!

 

"Huhun siipien katkaiseminen on huomattavasti vaikeampaa kuin itse huhun levittäminen." 

Miten paljon mukavampaa olisikaan, jos meihin olisi asennettu samanlainen roskapostisuodatin kuin meileissä? Jotenkin tämä itsekeskeinen ja oman edun tavoittelu toisen mustamaalaamisen, panettelun tai MuTu-keinoin on aika monelle turhan tuttua jokaisella elämän osa-alueella. Faktaa kyllä tänä päivänä löytyy, jos sitä kiireissään malttaa hakea tai suoraan kysyä, mutta liian usein luotamme pelkkiiin kuulopuheisiin tai SoMen suomaan tietoon (joskus jopa pelkästään omiin mielikuviin!). No tästä ei sen enempää ja eiköhän meillä jokaisella riitä sitä omaakin huolta tarpeiksi. Mietelauseen luin taannoin lehdestä.

Tässä meidän huhuilijat, kukkujat, hohottajat ja aivan mahtavat siivekkäämme iltapalaa kerjäämässä (Reeti taustalla). Kuvanlaatu on heikko, kun Jounin kanssa ihan kahdestaan oltiin "tunnelmavalossa" - kukkii se romantiikka meilläkin vaikka pitkään on toisiamme tuijoteltu (pareen välillä pistää himmeämmät valot?) ja tulipahan siinä keskusteltua sellaisestakin asiasta, että kuinkahan siistiä meillä olisikaan ilman lemmikkejä? Tällä hetkellä lattialta löytyy höyhentä, vähän höskääkin (Sökö ei ihan kaikkea jaksa siivota kyyhkyjen jäljiltä!), ruohoa, metsäkeräilyjä.... No, tultiin siihen tulokseen, että tosi tylsää. Äsken pistin imurini hommiin ja eiköhän kohta taas tovin siistimmältä näytä!

Aika hektinen viikko (anteeksi, etten ole tavalliseen tapaan kovin aktiivisesti soitellut tai laulellut) alkaa olla loppusuorallaan ja onnekseni olen joka päivä saanut hyvän tovin nauttia myös syksyn väriloistosta ihan pihallakin. Tässä kuvasarjaa torstain iltapäivästä



Reeti, Sökö ja Hertta







Peltomaisemaa







Hertta







Reeti







Sökö







Hertta, Sökö ja Reeti



Käytiinhän me ajelureissullamme myös yhdessä koirapuistossa ja tyttötrio pääsi vaihtamaan kuulumisia nuoren uroksen kanssa. Johan se olikin yritteliäs kaveri noitten peräpäihin ja huumori sen nuoren uroksen nuoren miesomistajan kanssa kukki - tulihan siinä minulle (kainolle!) jo kiirus jatkaa matkaa, sillä hän tuumasi silmää iskien, että niinhän me nuoret miehet, meidän pitää vaan vongata jokaisessa mahdollisessa tilanteessa... Meni muuten "jauhot toviksi suuhun" - hih! vaikka sanavalmis yleensä olen ja siitähän tuli oikein mukava päivä, kun heti varhain aamusta sellaista juttua!

Tänä iltana menen Renkomäen hallille touhuamaan, huomenna Virenojan koululle match showhun ja sunnuntaina Pennalan koululle lemmikkieläintapahtumaan. Onkin luvattu aurinkoista viikonloppua, nautitaan!

Jounilta tuli kuvaterveiset vielä 45 minuuttia myöhemmin sieltä Tampereelta, on niillä kuulemma työmaa tämän kuvan kupeessa, jottei he siellä vaan lystikseen ajele ja pelkkiä maisemia ihastele!