Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

torstai 3. lokakuuta 2013

Kalenterikurkistus ja menoja on...

Laitan vielä tähän pari kuvaa liittyen edelliseen kirjoitukseen. Juu, meillä koirat ovat aina olleet myös ns. petikoiria sohvakoirahomman lisäksi. Arvaa vaan, että dobermannin karvat olivat pistäviä eikä meinaa lähteä edes pesussa tai kuivausrummussa petivaatteista tahi matoista pois...  (kehtaanko edes kertoa, että piikkikarvoja löytyy yhä huushollista, ne vaan uppoavat niin hyvin kaikkeen pehmeään)

Lissu alla ja Rikke päällä

Linda alla ja Rikke päällä
 

Ja parasta tosiaan kaiken touhun, säätämisen ja sähläilyn lomassa on ollut, että koko lauma on aina tullut hyvin juttuun keskenään ja lystiä on ollut. Jos joku tuosta aiemmasta kirjoituksesta tuumasi, että onpas kevyesti kirjoitettu, niin näihin vuosiin on monenmoista tapahtumaa mahtunut eikä niitä kaikkia voi niin vakavasti ottaa tai koiranpito olisi tyssännyt tykkänään siihen. Nuo itsessään ne niitä kokemuksia tuovat ja touhuamalla oppii, ei lukemalla ja kokemusta olen koko ikäni kerännyt... Rehellisesti sanoen turvallaan on mutaojassa välillä maattu ja pienen hetken ehkä pohdittukin, että toki elämä voisi sujua paljon helpommallakin? No päivääkään en vaihtaisi pois, ehkä jonkun nolomman kokemuksen sillä hetkellä, mutta ei muuta kuin reippain mielin taas uuteen koitokseen! Mikähän valuvika meillä lie, että aina pitää hommata jotain toimintaa vaikka elämä sen aikuisen koiran tai koko lauman kanssa on oikein rauhallista ja menoihinsakin pääsee sen kummemmin ilman ylimääräisiä järjestelyjä (tärkeitten tavaroitten raikkoaminen piiloon, puuhatötteröitä ja puruluita...)?  Takaraivosta pursuaa  monenlaiset muistikuvat ihan syntymäyöstä ja pikkupentuajoista lähtien touhuineen, tuoksuineen? ja mekkalointineen, myöhempää pentuaikaa purukalustoineen, karkailuineen, uhmiksineen... Onkohan niistä jäänyt kaikesta huolimatta silleen mukavat mielikuvat? No ainakin tietää elävänsä ja tuntee olevansa tarpeellinen.

Olen viettänyt tänään tykkänään kotipäivää ja tein kalenterikurkistuksen, jotta vähän tätä lomanjälkestä touhua tulee tarkemmin haarukoitua - lomastahan on vasta viikko kulunut ja arki täpäkästi uomilleen asettunut. Jopas kalenteriin onkin menoa tullut kirjattua loppuvuoden ajaksi koiraharrastuksen tiimoilta, mutta eiköhän tämä taas tästä ja yhdistystoiminnasta ihan aidosti tykkään. Lyhyesti pistän tähän tulevista menoista ja moneen menoon passaa lähteä mukaan. Perjantai-iltaisin on Renkomäen hallilla klo 19-20 näyttelytreenit (erinomaista harjoitusta myös sosiaalipuolelle), 5.10. ajelen Valkeakoskelle jal.toimikunnan kokoukseen, 12.10. tuomaroin match showta Virenojalla, 13.10. pistän paremmuusjärjestykseen lapsi-koira-kilpailijat Pennalan koulun lemmikkieläintapahtumassa, joka on muuten minun ideani reilut kymmenen vuotta sitten ja hienoa, että päivästä on muodostunut jokavuotinen perinne, 19.10. ajelen Hyvinkäälle snautserikerhon syyskokoukseen, 26. - 27.10. touhuan Lahden kv-näyttelyn hyörinässä (Manta kehässä, jos turkki ehtii kasvaa), 9.11. on Salpausselän koirankasvattajien järjestämä luustokuvauksen joukkotarkastus Päijät-Hämeen ell-asemalla, 17.11. snautserikerhon jal.toimikunnan järjestämä joukkosilmätarkastus Renkomäen hallilla (tämä tarkastus liittyy snautsereitten silmäseurantaan, lisää infoa tulossa) ja 1.12. match show-tuomarointia Lahdessa. Messukeskuksen näyttelyyn joulukuulle en ilmoittanut yhtään koiraa, sillä on se sen verran hektinen paikka, kun koiramäärät ovat valtavat verrattuna entisiin hyviin aikoihin (oli omat loossit) ja jo ihan tautivaaran vuoksi jätin taas kerran suosiolla väliin. Toki noita tauteja voipi tarttua ihan jo likihalliltakin tai Lahden kv-näyttelystä... mutta enivei, noista menoista voipi lisää kysellä vaikkapa allekirjoittaneelta.

Jotenkin se pikkupikaloma onkin jollain kohtaa ihan paikallaan ja Ruotsinreissulle Reetin kanssa mennään, jahka se juoksu alkaa. Joo, liittyy koiriin sekin homma, kun astuttamassa käydään, mutta onpahan tuolla monenmoista muutakin katsottavaa - Turun satama, meri, Viking Linen laiva (tai ainakin sen yksi hytti), Tukholma ja sen satama, kuninkaan linna, maisemamatka Västeråsiin... Reetin kanssa on kyllä mukavaa reissata, hetkittäin välillä tuntuu, ettei se ole lainkaan mukana - vaivaton otus on. Tällaisena juoksunodotusaikana ja pentumietteissään vinkkaan tässä pienempää snautseria harkinneille, että Epelin kenneliin, on niitä ihania ja valkoisia tulossa lokakuun puolivälissä ja Lady kantaa todella isoa mahaa, kiitos Saija kuvasta ja tsemppiä loppuajan odotukseen!

 
Vähän tätä harrastustoimintaa meinaa häiritä arkikiireet ja tyttären muuttopuuhat, hän kun sai asunnon ja koulutustaan vastaavan työpaikan toiselta paikkakunnalta (Lahessa on aika surkea työtilanne taas tällä hetkellä...), joten tsemppiä vaan toimeliaalle tyttösellemme ja isot onnittelut! Aika aikansa kutakin ja muksutkin tehdään elämää eikä itseä varten! Siitä ne yhteisestä pyykkikorista vaan luovutusikään V-pentusenikin


Tähän vielä kuvasarjaa komeassa kelissä aamupäivän lenkiltä. Sekaan mahtuu juoksemista, myyränkoloja, pupunpapanaa, hetki sänkipellolläkin (korsi jo pehmeämpää) ja otos UFO-koirasta, kaikkea se kamera ehtiikin ikuistaa! Ihanat kelit, mutta päälle pitää pistää ihan jo reilusti, että pihalla tarkenee









Erinomaista alkavaa eläintenviikkoa!

 


Pilkahduksia marraskuun pimeisiin päiviin!

Akka saavutti viime tiistaina seitsemän kuukauden iän. Se on innokas oppilas ja haluaa oppia koko ajan jotain uutta. Ulkoillessa se malttaa ...