Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

tiistai 15. lokakuuta 2013

Viikonlopusta ja lenkkimaisemiamme

Paljon onnea Saijalle Epelin kenneliin! Lady synnytti eilen kolme urosta ja kaksi narttua - emä pentuineen voi oikein hyvin ja jos valkoinen kääpiösnautseri kiinnostaa, niin  Epelin kenneliin vaan yhteyttä! Siinä ne vajaan vuorokauden ikäiset nassukat tyytyväisinä nisillä jo pontevina


Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä ja perjantai-iltana piipahdin MantaGasoliinan kanssa Renkomäen hallilla. Jarohan se taas siellä - on ne vaan keskenään tuttu pariskunta ja aina tavatessa juttua riittää!


Lauantaipäivä hurahti tuomaroiden Virenojan koulun vanhempainyhdistyksen järjestämässä match showssa. Paikalla oli 132 koirakkoa ja minun kontollani oli pistää parhaani mukaan järjestykseen isot pennut (20 kpl) sekä isot aikuiset koirat (29 kpl). Keli oli aurinkoinen ja oikein mukavissa tunnelmissa meni se tapahtuma kuten sunnuntainen lemmikkieläinpäivä oman kylän koululla, jonne Pennalan koulun vanhempainyhdistys oli järjestänyt hauskan ja perinteisen tapahtuman. Paikalla oli lapsi-koirakilpailijoiden (jotka minä järjestelin taas mieleni mukaan, mukavia olivat ja palkitsin) lisäksi poliisin ja VPK:n toiminnan esittelyä, lennokkiesitystä, pienten lemmikkieläinten esittelyä sekä tietysti paljon tuttuja. Tässä lehtileike Pennalan koulun ensimmäisestä lemmikkieläintapahtumasta, jota aikanaan olin järjestämässä - muistoja!


Oman tyttötrion kanssa tuli ulkoiltua paljon (kuten jokainen päivä!), harrasteltiin vähän jälkihommia likeisellä pellolla (noista harrastuksista ei juuri tule kirjoiteltua, kun ne ovat meillä vähän samaa rutiinia kuin normaalit reippailulenkitkin), laiteltiin pihaa enemmän vielä talvea varten ja linnuillekin asensin jo ruokintapaikan, kun röyhkeimmät meinasi tulla ikkunoista sisään. Siinä ne nyt ruokailevat harakoita myöten, mutta vain pari varpusta sain osumaan kuvaan


Noista viikonlopun menoista päällimmäisenä jäi mieleen, miten ihmiset "suojelevat" koiriaan. Antakaa niitten tutustua toisiinsa ja tarinoida keskenään koirakielellä (mehän tiedämme, että kielitaito tuppaa unohtumaan, jos sitä ei pääse harjoittamaan). Ja toinen - miettikääs miten ja missä kohtaa palkitsette koiraanne joko rapsututellen tai makupaloin? Monesti sitä rapsuttelua ja makupalaa tuupataan taukoamatta eikä sen "palkinnon" antaminen suju ihan loogisesti, jos esim. vieruskaverille turisevaa koiraa rapsutellen rauhoitetaan, sehän menee tavallaan, jotta "hyvä sesse, juuri oikein toimittu...". Olkaa tarkkoina noitten palkitsemisten ja signaaleitten kanssa, sillä ei-koirasosiaalisia koiria tänä päivänä on ihan jo riittämiin, valitettavasti ja mielestäni juuri sen koirakielen taidon unohtuminen pikkupentulaatikkoaikojen jälkeen on suurin syy, sormi siis koiranomistajaa kohtaan, sillä ei se ole koiran vika, jos ei sosiaalisuutta pääse tarpeiksi vieraitten kanssa harrastamaan. Toki pitää muistaa, että rotuja on erityyppisiä ja sosiaalistamisesta huolimatta kaikki eivät enää aikuisena olekaan välttämättä niin sosiaalisia vaikka nuoruusajan saavat huidella koirapuistoissa ym. monissa koiramaisissa menoissa (vähän kokemuksesta muistelen).

Bongasin vastikään käyttösnautserit-ryhmän feisbuukista ja on hienoa, että näin monipuolisen rodun kanssa harrastetaan monenmoista menoa, mutta en jakaisi snautseria siten käyttö- ja näyttöpuolelle kuin esim. dobermannia. Snautseri on todellakin jokapaikan höylä, jonka kanssa voi ja saa harrastaa (kilpaillakin!) kaikissa lajeissa pk-lajeja myöten. Nämä tykkäävät touhuta ja omistajasta on kiinni (ei mielestäni niinkään geeneistä), millainen tohottaja tai kisakoira käsissä onkaan. Enin ero esim. dobermanniin verraten on oman kokemukseni mukaan se, että motivointi ja tahkoaminen voipi välillä vaatia oveluuttakin - joillakin se miellyttämisenhalu isäntäänsä kohtaan on vaan erilainen.

No omien kanssa tulee puuhastettua päivittäin ihan arkitottelevaisuutta, mutta usein otetaan "muka tosissaankin" toko-liikkeitä (ei silleen hiotusti tai kilpailumielessä), jälkihommaa harrastellaan ja vähän ihmishakuakin... Mitä nyt mieleen juolahtaa, kun välillä tuo pelkkä narulenkkeily käypi pitkästyttämään. Jos harrastaminen enemmän kiinnostaa, niin jokaisella paikkakunnalla löytyy varmasti ryhmiä tai kursseja, joihin vaan reippaasti sekaan mukaan. Mukavasti ovatkin kasvattieni omistajat löytäneet toimintaa ja harrastusryhmää niin agilitystä, tokosta kuin pk-lajeistakin näyttelyharrastuksen lisäksi - tsemppiä vaan rutkasti mukaan ja pitäkää hauskaa! Eikä sen aina niin ryppyotsaista tai tavoitteellista tarvitse olla. Tässä MasiGeologin menoa kilpajuoksuradalla syyskuun lopulta, kiitos Mia!

"Masi kävi tänään juoksemassa kilpaa! Lähdettiin koirien speedrace kisaan katselemaan ja yllytyshulluna sitten osallistuttiin myös. Hiukan hirvitti, kun matka oli 100 metriä enkä niin pitkää "luoksetuloa" olla kokeiltu (aika paljon ihmisiä ja koiria ympärillä). Masi juoksi kuitenkin tosi hienosti, pysyi radalla ja tuli ilmeisen virtaisena karvat pystyssä maaliin, ajaksi saatiin 11.03 ja sijoitus oli viides (kilpailijoita  11)."

Reeti ei vieläkään juoksua ole aloittanut, ehdinpähän rauhassa nämä muita syyskylvöjä touhuamaan! Sattui tänään kamera mukaan meidän yhdelle mieluisalle lähialueen vakkarilenkille. Muka meinasin muuttolintuja kuvata, mutta kun niitä ei näkynyt, niin kuvasin sitten maisemia

Vielä vähän värejä jäljellä


Polulle ilmestynyt hakkuualue


Lahdentien takana pilkottaa Itellan logistiikka-alue


Jyhkeä järkäle


Karukin voi olla kaunista


Metsätiellä


Väripilkku metsän harmaudessa


Metsäpolulla


Kuka kulkija lie marjat lehdelle asetellut?




Pellot kohta kynnetään



Lampi kannonkolossa


Sökö, Hertta ja Reeti

Juomatauko lehtien täyttämässä ojassa ja vielä hienot kelit näyttävät jatkuvan - meillä ainakin aurinko paistaa!

Sökö, Reeti ja Hertta

Silmäpeilausta, strategioita ja mukavaa viikonloppua!

Eilen peilattiin Sukoka ry:n järjestämässä joukkoterveystarkastuksessa Raappavuoren Johtotähden ja Jumprahuitin silmät terveiksi. Ruuti ...