Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

lauantai 24. lokakuuta 2020

Astutuksesta on kulunut 8 viikkoa ja snautserihistoriaa!

Akan ensitreffeistä Armaksen kanssa on kulunut nyt tasan kahdeksan viikkoa, liki minuutilleen. Akka on levollinen, syö hyvin, viihtyy pentulaatikossa ja nukkuukin siinä jo kaikki yöt. Akka pyytää tarpeille usein, sillä rakkoa painaa ja se lepäilee paljon. Useimmiten kaikki makaavat yhdessä jossain rinnakkain ja välillä harmaan kolmikkomme löytää synnytyslaatikosta toisilleen salaisuuksia selkeesti supsatellen. Akka lähtee yhä reippain mielin lenkille aamuin illoin ja ne lenkit tehdään Akan tahtiin eivätkä lenkkimme ole enää ole kovin pitkiä tai urheilullisia. Huilaillessamme sängyssä koko köörin kanssa ja minä suklaata syöden tunnemme sekä näemme pentujen liikkeet. Mahassa on selkeesti kasa jalkapalloilijoita ja ne ovat valmiita jo syntymään. Nyt tupa hiljenee muulta menolta ja rauhoitumme äitiyslomalle. Akan painoa on seurattu. Astutuksen aikaan se painoi 17,2 kiloa, tiineysultran aikaan 16,2 kiloa ja tänään punnitsimme sen painon aamutarpeilujen jälkeen ennen aamupalaa 22,2 kiloksi. Pitäneekö paikkaansa, että yhtä pentua kohden lasketaan 500 grammaa... Hupsista. No ehkä siellä on vaan muutama halvatun iso kaveri odottamassa maailmaan putkahtamista.

Aloitan tosiaan itsekin äitiysloman, joka tulee kestämään helmikuun loppupuolelle. Etäisesti töitä tulen tietysti jonkin verran tekemään. Ja tämä onkin hyvä päivä aloittaa lomailu, sillä se saaturan kellonsiirto tapahtuu ensi yönä sotkien rutiinimme jälleen muutamaksi viikoksi. En todellakaan halua huomisaamuna herätä klo 4.00 oikolukuja harrastamaan

Sökö, Akka ja Reeti

Onnittelut 75-vuotiaalle YK:lle! Yhdistyneiden kansakuntien toiminta on lähellä sydäntämme ja spu Sajax ei unohdu 


Nämä pikkupakkas- ja pikkulumikuvat viime tiistailta





Historiaa ei pidä koskaan unohtaa! Koirissakaan ja aina on pidettävä mielessä alkuperäinen käyttötarkoitus, kun koiraa jalostaa. Useimmissa roduissa ja snautserissakin on hyvä jo käydä palauttamaankin, sillä rodustamme on nykyään monenlaista versiota ulkomuodollisesti esillä, mutta luonteet ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Kiitos Matti Luosolle postista ja hän oli kerännyt minulle nämä kuvat Suomen Kennelliiton Koiramme-lehdistä (edeltäjänimet Suomen Kennelklub ja Aikakauskirja) vuosilta 1959-64









Tähän perään omaa snautserituotantoani ja kiitos Pauliinalle mainoksesta 😍


Minua jännittää kovasti, mitä näppini seuraavaan postaukseen naputtelevat ja kun kalenteriani nyt tarkemmin katson tulevaa lomaanikin ajatellen, niin huomenna on luvassa kurvailua, kuten maanantaille koko päiväksi ja torstainakin kurvailen näköjään monessa paikassa. Sekaan on tullut kirjattua muutamat Zoom- ja Teams-palaverit enkä taida malttaa jättää väliin Suomen Snautserikerhon kevät- ja syyskokousta, joka pidetään 1.11. Espoossa. Kaikki suunnitellut menoni ja tapaamiseni voivat tietysti kääntyä päälaelleen, jos Akka ei ole merkannut omaan kalenteriinsa menojani. 

Nyt käydään nauttimaan pikkupakkaskelistä, auringonpaisteesta ja kausivalojen asentamisesta unohtamatta erinomaista seuraa. Pysykää terveinä ja ihanaa viikonloppua!


Lisätty ulkoilun jälkeen tämän aamun ainoa ulkoilukuva.
Fasaanikoiras sotkeentui aitaamme. Irrotettiin ja vapautettiin.




sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Astutuksesta seitsemän viikkoa

Akan ensitreffeistä Armaksen kanssa on tullut kuluneeksi seitsemän viikkoa. Pennuilla kuonot ovat jo kehittyneet ja nyt niillä alkaa karva kasvamaan. Akka voi hyvin, on tyytyväinen ja on makoillut synnytyslaatikossaan jo pitkiä toveja. Kuten Reeti-mummokin ja Sökö. Välillä ne makaavat siellä kolmestaan ja supsattelevat toisilleen vissiin tyttöjen juttuja. No nauttikoot nyt jokainen oloistaan ja mahojen kasvusta vaikka pentulan puolella, mutta synnytyksen aikaan muilta kuin Akalta, Jounilta ja minulta on pentulaan meno kielletty. Akka päättää aikanaan, milloin sallii muiden sinne kurkata. Raappavuoren Latausvirta pääsee pentueen näkemään hyvin paljon myöhemmin ja kiitos Jutalle kuvista!

Raappavuoren Latausvirta - selkeesti uutisia odottava isä :D

FI & EE MVA Raappavuoren Karuakka tänä aamuna lenkin jälkeen

FI & EE MVA Raappavuoren Kuperkeikka odottelee antoisia aikojaan ja eiköhän sellaisia viikon sisällä ilmene. Tässä siitä viime perjantaina otettu kuva. Kiitos Paulalle ja Jaakolle, nähdään lähiaikoina!


Olen saanut nauttia sumuisista aamuista, upeista aurinkoisista päivistä, rauhallisista metsälenkeistä ja halvatun kylmästä uimavedestä, sillä edelleen polskahdan altaassa aamuin illoin. Muistutan peltoilakoinnista sen verran, että ne ovat savisia ja sänki voi leikata koiran anturan kuin puukko. Myös pellot ovat jonkun omaisuutta ja niin metsissä kuin pelloillakin liikkuessasi tarvitset maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan luvan, jos aikomuksesi on koiraa irrallaan pitää. Pitää muistaa myös, että irtiolevan koiran päälle kannattaa pukea huomioliivit ja itsellekin laittaa värikästä vaatetta, sillä metsästysajat ovat meneillään




maanantai 12. lokakuuta 2020

Snautseritreffit ja Raappavuoren Kuperkeikan juoksu on alkanut


Koiramme-lehdestä 2019 ja pidetään koira koirana!
Niin se on onnellisempi kuin inhimillistäen


Eilen osallistuimme snautseritreffeille ja kiitos Outille kutsusta. Vettä satoi, muttei isosti kastuttu kelin ollessa mukavan happirikasta eikä sataman alueella edes tuulenvireitä ollut. Paljon muita vireitä kylläkin ja ihastuttavia partasuita oli mukavasti mukana säätiedotteista huolimatta. Näitä tullaan jatkamaan säännöllisen epäsäännöllisesti kuten jo monien vuosien ajan käytäntönä on ollut ja jokainen "Lahden seudun snautserit"-facebook-ryhmäläinen voi kysellä seuraa kimppakävelyille itselleen sopivana ajankohtana. Nämä ovat oikein mukavia seurusteluhetkiä niin ihmisten kuin koirienkin kesken ja tällä kertaa mukaan pääsivät Rita, Aada, Hali, Luna, Eddie, Helga, Late, Donna, Reeti, Akka, Sökö ja Ike taustajoukkoineen


Raappavuoren Kuperkeikan juoksu on alkanut ja treffejä Ferdinan Wannabe Onyxin kanssa tullaan järjestämään viikon 43 loppupuolelle. Jos kaikki sujuu odotusten mukaan, niin N-pentueemme syntyy jouluna ja pennut ovat luovutusikäisiä helmikuun loppupuolella. Lisäinfoa kotisivujemme pentuja-sivullamme 

FI & EE MVA Raappavuoren Kuperkeikan tuorein kuva ja kiitos Tarulle kuvasta
 On se nätti niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin, mahtava pakkaus!

Tässä tämän aamun varhaisia tunnelmakuvia harmaistamme ja onpas niillä mukavaa huilata, kun täysirakkoinen herätti varhain. Oikeasti herään ihan jokaikinen aamu aikaisin. Rakastan hiljaisuutta ja rauhallisia aamuja. Tämä on myös päiväni paras aika keskittyä moniin asioihin vähän enemmän täysipainoisesti, sillä puhelin on pitkät ajat äänettömällä ja harvemmin meille kukaan ennen aamuseiskaa kahvillekaan tulee. Joskus kyllä tulee jo aamukuudelta ja kiitos muistamisista työukoille. Nyt pitänee käydä keskittymään lehtihommaan, sillä seuraavan projektin toimitusten deadline on 15.10. ja täytyy tsekata, että aineistoa on hiljalleen jo ehtinyt tulla meiliin. 15.10 jälkeen alkaa jälleen yksi rutistus ja onhan siinä sitten aikaa painaa täyttä tai jopa ympäripyöreää päivää joku tovi ennenkuin lehti lähtee painoon 9.11. 

Sökö - FI & SE & EE MVA HeVW -19 VV -19 FinnSieger Raappavuoren Fröökynä 

Akka - FI & EE MVA Raappavuoren Karuakka

Reeti - FI MVA Raappavuoren Diureetti

Raappavuoren Karuakan tiineyttä on nyt kestänyt kuusi viikkoa ja jos haluaisin tietää pentujen tarkan lukumäärän, niin voisi käyttää sen eläinlääkärissä röntgenkuvissa. Pentujen luusto nääs näkyisi niissä jo ja tarkka lukumäärä olisi helppo laskea. Mutta mielestäni kaikki ylimääräinen on turhaa. Olen vanhanaikainen enkä ole koskaan edes turvaudunut progesteronitestiin astutusajankohdan määrittämiseksi vaikka se onkin täysin vaaraton toimenpide. Röntgensäteilyä en pidä vaarattomana ja odotetaan kaikessa rauhassa, mitä tuonnempana syntyy. Kasvattajalla täytyy olla riittävästi kokemusta ja tietotaitoa ilman kaiken maailman teknisiä vehkeitä tai KoiraNettiä ja kiitän jälleen mahtavia opettajiani näissä asioissa. Ilman tukea kasvattajan tie on rankka eikä netin tutkiminen ainakaan viisastuta vaan aiheuttaa näköjään monellekin ihan turhaa sinkoilua ympäriinsä. Keskittykää koiraan ja opetelkaa tuntemaan narttunne.

Viikonloppu oli ihana ja sitä vietettiin koronasta huolimatta tai sen kera mökkeillen sekä runsaasti seurustellen. Kiitos perheelleni ja ystävilleni 💖 

Toivotan jokaiselle mukavaa viikkoa ja kaimani Tarjan sanoin: olen duunariakka, jonka ulkonäköä ja sanomisia välillä arvostellaan. Ja PiuPaut! Tärkeintä on, että itse tietää matkansa suunnan, myös näinä mullinmallin-aikoina


Jälleen karttui yksi muisto näistä ajoista. Pysykää terveinä!

Lihavuudellekin on olemassa loistava selitys :D

perjantai 9. lokakuuta 2020

Silmäpeilausta ja N-pentueen suunnitelmia!

FI & EE MVA Raappavuoren Kuperkeikka kävi eilen silmäpeilauksessa Kouvolassa ja eläinlääkäri Lotta Axelson totesi silmät muutoin perinnöllisistä sairauksista terveiksi, mutta KoiraNettiin tulee lausunto "lievä distichiasis", sillä oikeasta silmästä löytyi yksi ylimääräinen ripsi. Kiitos Paulalle ja Jaakolle monivuotisesta ystävyydestä, joka alkoi jo monta vuotta ennen K-pentueemme syntymää ja loistavasta yhteistyöstä. Lämpimät terveiset koko perheelle 💞

Raappavuoren Kuperkeikka tullaan astuttamaan marraskuussa Ferdinan Wannabe Onyxilla ja tämän kauniin sijoitusnarttumme, Mallun pennut syntyvät sekä kasvavat meidän tuvassamme. Pennut syntyvät tammikuun tienoilla ja ovat luovutuksessa maaliskuussa 2021. Kunhan Mallun odotettu juoksu alkaa, niin ajankohdat tarkentuvat. 

FI MVA Ferdinan Wannabe Onyx
FI & EE MVA Raappavuoren Kuperkeikka

Meistä, koiristamme ja tämän yhdistelmän tarkemmat tiedot kotisivuillemme: Raappavuoren kennel 

Alunperinhän Mallu piti astuttaa viime keväänä, mutta se kevät oli aikamoisen mullinmallin paitsi maailmanmenosta johtuen, niin myös sen vuoksi, että Jounilta katkesi olkapäästä yksi juttu, joka vaati leikkauksen ja kuntoutuksen pitkän sairausloman kera. Tyttäremmekin muutti helmikuussa Lahdesta Espooseen ja fiilikseni olivat vaan sellaiset kaikesta uutisoinnista, että totesin, että nyt ei ole hyvä aika laittaa pentuja alulle. Ja hyvä, etten laittanut. Nyt ajankohta on paljon parempi ja poikammekin muuttaa lähiaikoina likkakaverinsa kanssa naapurustoon, joka on aivan mahtava juttu. Upeaa ja loistavalla sijainnilla olevaa taloa kannatti kyllä vartoa!

Tänä syksynä ei takaraivoa ehdi häiritä arjen muuttuvat tekijät. Toki pahoitan hetkeksi mieleni kritiikistä, mutta asiaton kritiikki valuu kuin vesi hanhen selästä ja asiallisesti kritiikistä otan vaarin, jos vaan muistan! Tulipahan vaan vastikään jälleen kerran todettua, jotta ihan fiksuiltakin ihmisiltä löytyy pöljät puolensa. Mutta se on hienoa, että ihmisillä on edelleen aikaa miettiä monenlaista höperöä 👍

Onnea on ihana perhe, mahtavat ystävät ja harmaa arki kaikkine vivahteineen. Fasaanilaumat laiduntavat pihallamme, mustarastaat pensasaidassamme ja tintit kyselevät ikkunoiden takana jo talviruokinnan perään, mutta ihan turhaan näin aikaisin koputtelevat. Keli on lämmin ja mukavaa viikonloppua jokaiselle! 

Näissä kuvissa Reeti, Akan mummo ja tuleva IsoMummo sekä Akka, joka voi oikein mainiosti mahan kasvaen vinhaa vauhtia

 Kuusi viikkoa astutuksesta ja Akka paisuu M-pentueemme kasvaessa! 


maanantai 5. lokakuuta 2020

Loistavaa lokakuuta!

Syyskuun viimeinen päivä hurahti Match Show-talkoissa Tuusulassa. Tapahtuman järjesti Suomen Koirankasvattajat, SuKoKa ry ja moni tietää, että olen sen hallituksessa istunut jo liki kuusi vuotta. Teen useamman yhdistyksen tiimoilta liki päivittäin monenmoista hommaa, sillä toimin myös Salpausselän Koirankasvattajat ry:n puheenjohtajana (Pj vuodesta 2014) ja Suomen Snautserikerhon jalostustoimikunnassa (jäsen vuodesta 2009). Töitä näissä jokaisessa yhdistyksessä vapaa-ajalle riittää ja tykkään kovasti yhdistystoiminnasta. Toimin innokkaasti hauskassa porukassa eikä arvokas vapaa-aikani saa olla ryppyotsaista. Yhdistystouhut ovat oikein mukava harrastus harmaan arjen vastapainoksi ja kauttani pääsee moneen mukaan. 

Jokaisen yhdistyksen ensisijainen rooli on pitää huolta yhdistyksestä ja sen jäsenistä eikä kiillottaa omaa peilikuvaansa. Valitettavasti joissakin yhdistyksissä tuo hallituksen jäsenen rooli on unohtunut ja välillä tuntuu, että paikkaa syyskokouksissa tavoitellaan itsensä kohottamista eikä panostusta tapahdu yhdistystä ja sen jäseniä varten. Harmillista ja tätä kuulemma tapahtuu nykyään monissa yhdistyksissä. 

Otan minä korvapuustejakin välillä vastaan - kuva todisteena!
Kuva Anne Haapakoski, SuKoKan hallituksen jäsen

Erik Lindholm, ahkera SuKoKan hallituksen jäsen ja selkee Jokeri-fani
Kuva Anne Haapakoski

Match Show`ssa Tuire Okkolan kehäsihteerinä, kuva Anne Haapakoski

Kuva Toni Saira, joka on SuKoKan hallituksen varajäsen


Lauantaina FI & EE MVA Raappavuoren Känkkäränkkä korkkasi vuorostaan pk-puolen kilpailukirjan. Hannasta ja Kertusta on kuoriutunut huikea koirakko, joka harrastaa monenmoista - hatunnosto! PEKO-kokeen tulokseksi jäi 0, sillä yksi maalimies jäi löytymättä. Mutta upeat pisteet muutoin: koiran hallintaosuus 40/50 ja jälkiosuus 90/100. Intoa ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

FI & EE MVA Raappavuoren Känkkäränkkä, FI MVA Raappavuoren Kiinnipito ja
Raappavuoren Juhlatuuli, kuva Raimo Immonen



Sunnuntaina vietimme trimmauspäivää meillä ja iso kiitos Hanna-Marille sekä mukanaolleille. Keli olikin ennusteista huolimatta sateinen ja kolea, mutta hyvin mahduimme kuistille karvoja pöllyyttäämään. Mukavasti kasvattimme saivat jälleen vinkkejä niin karva-asioissa kuin välinehankinnoissakin. Seuraavaa trimmauspäivää vietämme pitkän taon jälkeen jälleen Renkomäen hallilla, mikäli maailmanmeno on kohtuullisesti mallillaan

FI MVA Raappavuoren Kimurantti ja Heidi Nieminen

FI MVA Raappavuoren Kimurantti + Annemari ja Heidi Nieminen

FI MVA Raappavuoren Iltavirkku ja Nisa Keltaniemi
FI MVA Raappavuoren Irtiotto + Mervi ja Jaska Aarninsalo

FI MVA Raappavuoren Iltavirkku + Hanna-Mari Välilä ja Nisa Keltaniemi

FI & NO & EE MVA Möllerhaus Sound Of Speciality + Outi ja Jarmo Lehtonen
Ike on myös CIB, muttei vielä vahvistettu

Raappavuoren Kehveli + Hanna-Mari Välilä ja Jaana Stark

FI MVA Raappavuoren Irtiotto + Hanna-Mari Välilä, Mervi ja Jaska Aarninsalo

Raappavuoren Kehvelin takapää tarkastelun alla

FI MVA Raappavuoren Irtiotto


Nyt on kulunut tasan viisi viikkoa Akan ja Armaksen toisista treffeistä. Ekat treffithän niillä oli silloin aikanaan lauantaina ja Akan aamupahoinvoinnit sekä närästykset ovat ohi. Se lepäilee paljon, käy usein pissalla, on rauhallinen ja kynsii välillä kylkiään, koska mahanahka alkaa hiljalleen vissiin vähän kiristymään. Sikiöt alkavat nyt muistuttaa jo oikeita koiranpentuja ja niiden sydämet sykkivät yli 200 kertaa minuutissa. Niiden varpaat ja kynnet alkavat muotoutua ja emon paino käy nousemaan.

FI & EE MVA Raappavuoren Karuakka klo 6.00.
Eka ulkoilu tapahtui pyynnöstä klo 4.00 - jiiihaaaa.....

Mitä kaikkea muuta on syys-lokakuun vaihteeseen mahtunut: lämpimiä, jopa helteisiä päiviä, upeaa väriloistoa, huikeita muuttolintuparvia, ihania ystäviä ja talokauppoja. Paljon onnea Ville-pojallemme ja Nealle omakotitalon hankinnasta 💖 Hillitysti juhlittiin ja Villehän on etsinyt omakotitaloa jo vuoden ajan, kun täysin itse-remontoimansa kaksion sai vähän turhankin nopsasti Lahdesta myytyä ja nyt toivottelemme poikamme takaisin tervetulleeksi Pennalaan!




FI MVA Raappavuoren Kimurantti sai Suomen Kennelliiton kunniakirjan, olen saanut porskia upeassa kuutamossa aamuin illoin ja kylmäähän vesi jo on, mutta sellainen tekee kuulemma hyvää nivelpsorille. Tiedä häntä sitten, sillä aina olen pulahduksia viileässäkin harrastellut, mutta kyllä ne talvet ruukaa välillä kovastikin kipuillen kulua. Enkä valita, sillä maailmaan mahtuu monenmoista menoa ja onpahan Pennalassa nyt liikennevalotkin. 

Motto: vierivä kivi ei sammaloidu ja taas mennään, sillä rakastan kurvailujani mustalla helmelläni ja huumoriahan tästä tuvasta ei puutu 👀

Ihanaa lokakuuta kaikille!







Astutuksesta on kulunut 8 viikkoa ja snautserihistoriaa!

Akan ensitreffeistä Armaksen kanssa on kulunut nyt tasan kahdeksan viikkoa, liki minuutilleen. Akka on levollinen, syö hyvin, viihtyy pentul...