Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

torstai 28. maaliskuuta 2013

Hauskaa Pääsiäistä!


Noita kaikkialle entää, luudallansa lentää.
Kylmä pannu kyydissä, kissa niska kyyryssä.
Trulli kiertää ja piristää mieltään,
mämmiä maistaa ja kokkoja laistaa.
Taas kiire entää, kun vauhdilla lentää.
Pajunkissat väistää ja tulppaanit haistaa.
Kevät voittaa, kun pääsiäinen koittaa.

Viime lauantain kävin Hämeenlinnassa Suomen Snautserikerho ry:n kevätkokouksessa ja yllätys oli vuoden snautserikisassa mieluisa - Sökö sijoittui Vuoden näyttelytulokas 2012-kisassa toiseksi! Oli hävinnyt ensimmäiselle vain pisteellä, aika hyvin käytettyihin näyttelykertoihin verrattuna. Onnittelut kaikille kisaan osallistuneille! Vuoden snautserikisan tulokset

Maanantai-iltana sain uutisen, joka on jokaisen koiranomistajan painajainen. Juuri uuteen kotiin saapunut puolivuotias pentu on lähtenyt karkuteille säikähdettyään toista koiraa. Siinä tilanteessa on aika kädetön olo, sillä koirallehan paikka ja ihmiset ovat vielä vieraat, sen paniikkitila suuri ja meno täysin päätöntä. Koira nähtiin ja sen liikkeitä seurattiin, mutta eihän se kenellekään antautunut kiinni. Puolitoista vuorokautta ehti Sulo-pentu kulkea omia polkujaan, mutta onneksi löytyi ehjänä ja virkeänä keskiviikkoaamuna. Olin menossa jo paikan päälle muka jotain tekemään vaikka tiesin, ettei minusta vieraan pennun kiinniottamisessa mitään hyötyä ole... No ennenkuin ykkösen rampille ehdin kääntyä, niin sain Sulon kasvattajalta soiton, että pentu on löytynyt. Pitihän minun jäädä odottamaan ja näkemään karkulaisen kunto, joten eväsleivät tuli odotellessa syötyä Itä-Pakilassa ja ilokseni sain todeta, että Sulolla ei ollut mitään hätää, kaveri oli reipas ja hyvävoimainen, oliko silmäkulmassa tietäväistä pilkettä? Helpotus varmasti kaikille tilannetta seuranneille, mutta etenkin omistajille - kaikkea hyvää ja hauskoja hetkiä Sulolle elämässä eteenpäin!

Noissa karkulaistilanteissa maltti on valttia ja on aivan eri asia, jos karkulainen on jo ihmisiin tottunut, luottavainen kaveri kuin juuri uuteen kotiin mennyt kauhuissaan reissuun lähtenyt. Tilanteen ohi mentyä elämä jatkuu ja sen pitää jatkua ihan normaalina samantein. Koiralle suurin ihmisen tekemä vääryys on inhimillistäminen, koira elää hetkessä (ja se taito olisi meille ihmisillekin hyväksi, sillä mennyttä ei voi muuttaa). Rutiinit, rajat ja johdonmukainen koiranpito ovat koiran hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Hellitellä saa, mutta liika hyysääminen aiheuttaa koiralle turvattomuutta, ehkä kissa nauttii juuri päinvastaisesta järjestyksestä? Taustastaan ja kokemuksestaan koira saa aina eväitä elämää varten, mutta on omistajan asia, miten niitä vahvistaa. Sääli ei asiaa auta, ongelmallisissa kodinvaihtajakoirissa tämän tilanteen huomaa selkeästi: jos koiraa hyysätään aiempien tapahtumien vuoksi, se vaan vahvistaa sitä huonoa käytöstä. Kaikkia koiranomistajia likempänä voisi olla esimerkki kynsihuollosta (miten se nyt mieleen juolahti!). Jos koiraa säälitään, kun se rimpuilee haluttomana luopumaan omastaan ja siinä annetaan periksi, niin joka kerta homma vaikeutuu. Jos kynsihuolto taas hoidetaan napakasti ja johdonmukaisesti vaikka hiki (ehkä välillä verikin) lentäen, niin joka kerralla homma helpottuu, luovuttaa ei saa. Ja jotta totuus ei unohtuisi, niin laitan yhden linkin tähän (niin ällöttävä ajatus ja tosiasia kuin se onkin!) Koira ei rakasta ihmistä ihmisen toivomalla tavalla

Manta (Gasoliina) piipahti meillä eilen ja olipas vauhdikas tyttö! Siinä sai mummo ja tädit potkua päivään, kun Manta ennakkoluulottomasti loikki toisten yli tai kiskoi partakarvoista. Komensihan ne silleen sukulaisakkamaisesti pentua rauhoittumaan, mutta Manta vähät veisasi eikä tuo poseeraamaan ehtinyt eli vähän niinkuin pyrstöpuolen kuvia, mutta saapahan ihailla pitkiä sääriä




Kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa ja monenlaista taikaa!

Me nautimme visusti ulkoilusta, ystävistä ja uusitusta saunasta, siitä tuli mahtava! (kuvaa en siitä laita, syynä tumma savusaunatyyli)

Ps. Keskiviikkona Reetiltä poistettiin tikit Lahden Eläinlääkäriasemalla (ell Satu Nurmikari) ja samalla sain patologilta kirjallisen lausunnon, jotta patissa ei ole mitään sen kummempaa tiedottamista - kosmeettinen juttu, onneksi!



torstai 21. maaliskuuta 2013

Vähän tästä hetkestä ja muistoja kuvin

Yöpakkasia, tuulta, aurinkoa.... Hikeä viimasta huolimatta lenkeillä on pukannut, sillä lämpimästihän tuo aurinko jo helottaa. Poskipäitä tuuli on punaiseksi nipistänyt ja couperoosa kukkii oikein hyvin. Varhaisia aamuja, mainioita uutisia ja hauskoja tapahtumia - mikäpä tässä on touhutessa, kun kaikki ovat terveitä (koputan puuta!), eläväisiä, tupa lämmin ja kevättä rinnassa! Tänään olikin mainio ulkoilukeli jo heti aamusta, kameraa en huolenaiheeksi ottanut mukaan ja nyt vähän harmittaa, mutta pari kurjaa otosta kännykällä - leskenlehdet eivät vielä kuki vaan eipä tarvitse vielä kohmeisia kyykäärmeitäkään varoa
 

 

MaxFestamanni on viihdyttänyt meitä tällä viikolla muutamana päivänä olemassaolollaan ja hauskaa on piisannut. Max on siis meidän Sökön veli ja sisaruksilla on edelleen lämpöiset välit




Lenkeillä on kvartetin kanssa käyty, tottisteltu ja hauskoja sattumia sattunut. Lahdentien takana on Maxkin päässyt hihna perässä juoksemaan "villinä ja vapaana" (en ikinä ihan kirjaimellisesti irrallaan pidä vierasta koiraa, kun en satasella uskalla luottaa) ja niinhän siinä kävi, että poika sotkeutui hihnansa kanssa siihen ainoaan pensaaseen, mikä sen peltotien varrelta löytyi! Eihän siinä mitään, mutta olin jo hyvän matkan ehättänyt edistyä lumikinoksessa (polku oli taas viiman tuoman lumen johdosta peittynyt) ja ihmettelin, miten Max ei enää edelläni ryntäilekään... Siellähän se takanamme nökötti hämmentyneen oloisena, josko keskelle peltoa meinasin jättää? Positiivista seurausta tietysti oli taas noitten pyrstölihojen kiinteytyminen edestakaisin marssiessa - varmasti  kiinteytyvätkin lumessa tarpoessa ja sitten pitää tietysti taas liukkaalla lihojaan jännittää napakasti vaikka IceBugit jalassa onkin!

Reetin niskahaava on parantunut hyvin, antibiootit se syö tunnollisesti suoraan kädestä (perso kun on!) ja ensi viikolla saadaankin ne kutisevat tikit pois.

Hertta-mummo ja Max-tyttärenpoika risusavotassa



Miten se kiinnostus koiraharrastukseen syntyi? Labradorinnoutajamme sai mummolassa pennut jonkun ohikulkijan kanssa, mutta sitä varsinaista kasvatustyötä näin tädilläni - hänellä on Milennas-kennel, joka kasvattaa tällä hetkellä shetlanninlammaskoiria, mutta matkan varrelle on mahtunut montaa muutakin rotua. Kotisivuillani on myös kuva Tahvo-suursnautserista, joka kirjaimellisesti koulutti minut niin vahvan koiran pitoon kuin pk-lajeihinkin, mutta Tahvon omistajaperhe kasvatti myös shelttejä nimellä Ulvinsalon kennel, joten monet hetket heidän pentulaatikoissaan tuli istuttua ja monenlaista tarinaa kuultua niin kasvattajan iloista kuin suruistakin. Heidän kauttaan tutustuin myös Pfeffer kennelin snautsereihin, etenkin Esteriin, joka jäi hyvin mieleen. Mutta pitihän minun muutakin rotua kokeilla ja tuli hankittua Lissu. Kun ensimmäistä omaa pentuetta maailmalle lähdimme Jounin kanssa laittamaan, oli Lissun kasvattajat (Papin kennel) erinomaisena tukena ja apuna. Kyllä kokeneen neuvot aina kirjatiedon voittaa ja suorapuheisuus on hyvä ominaisuus, eipähän jää mitään epäselväksi tai tarvitse jäädä itsekseen arpomaan.

Ensimmäisessä kuvassa A-pentue, syntyi 19.3.1991 ja toisessa B-pentue, syntyi 24.3.1992


 

Ihan lapsesta ja nuoresta lähtien on siis kasvattajan arkea hyvinkin likeltä tullut seurattua ja täytyypä todeta, ettei se kasvattajan homma periydy vaikka lapset kuinka siinä touhussa mukana joutuvat olemaan. Ystäväni sanoikin, että liika-annostusta ehti tulla lapsuudessa niin näyttelyihin kuin kasvatukseenkin, mutta kahden koiran onnellinen omistaja edelleen on. Jounin kotona on taas aina ollut ja kasvatettu pienimuotoisesti metsästyskoiria, joten hänelle erittäin tuttua kauraa jo lapsuudesta nämä puuhat ja hänhän on erittäin kokenut myös työkoirapuolella, kuvassa spu Sajax Libanonissa


Omatkin muksuni ovat jo siinä iässä, että voisivat kovinkin innokkaasti harrastaa, mutta... Välillä muistavat, että koiriakin kotona on ja saattavat jopa treeneihin tai näyttelyihinkin mukaan lähteä! Mutta ei ne harrastukset ja kiinnostukset välttämättä periydy. Meillä oli pitkä tauko pentueista, ei yksistään hyvän jalostusnartun puutteen vuoksi vaan myös sen vuoksi, että aika on rajallista ja lasten tulee nähdä muutakin maailmaa kuin koirien ympärille keskittyvää - sitäpaitsi en ole halukas jakamaan jokaista yhteistä hetkeä perheen parissa vielä jonkin muun asian kanssa tai jossain muualla puuhastellessa. Meidän muksut ovat päässeet mukavasti harrastamaan monenmoista ja tykkäävät eläimistäkin - tietävät ainakin, mitä niitten hyvinvointi vaatii ja miten lystiä niitten kanssa voi olla, myös tämän harrastuksen nurjat puolet. Aika sitten näyttää ja valitkoon touhunsa ihan itsenäisesti, kunhan vaan hoitelevat tämän härdellin lomiemme aikana.

Muutama vanha kuva skannattuna ja kyllä niitä olisikin - mainioita muistoja, mutta tähän pistän vain pari kuvaa.

Mummolan koira (enpäs muista sen nimeä, mutta minä punalakkisena)


Mummon ja siskon kanssa vasikkaa ulkoiluttamassa (minä punaponchoisena)


Joskus ulkoilutettiin tätini koiria serkkulikan ja siskon kanssa tai... uskallanko tässä reilun 30 vuoden jälkeen tunnustaa, että koirat taisivat välillä ulkoiluttaa meitä! (minä valkopipoisena)

 
Olen aina tykännyt noista siivekkäistä, tämä kuva kylläkin otettu Kyproksella, Tunisiassa tai Bulgariassa... Ei noista vanhoista kuvista jaksa muistaa, kun maisematkin niin samankaltaiset, mutta tulipahan aikanaankin reissattua aika paljon
 
 
Lissu ja Rikke tulivat hyvin juttuun
 
 
Rikke tuli kaikkien kanssa mainiosti juttuun, kaverina Jounin syliin tunkemassa tätini Roy-uros
 
 
Tänään onkin jo ulkoiltu, viimakin nousi, kun kotiin ehätin, vuorossa vähän siivoilua ja huilailua. Huominen onkin kiireisempi päivä ja Renkomäen hallille pitäisi ehättää vielä illaksi treeninpitoon (siis perjantai-iltana), lauantaina ajelen Hämeenlinnaan Snautserikerhon kevätkokoukseen ja sunnuntaiksi olen tilannut aurinkoisen ulkoilukelin!

Kotisivujeni linkit-listaan on päivitetty lisää linkkejä, käykää kurkkaamassa!

Ps. Kasvattieni omistajille:
- G-pennuille on ensimmäisen rokotuksen aika suunnilleen viikon kuluttua (12-viikkoisia)
- Sökölle olen pari näyttelyä kevään ajalle katsonut ja samoihin ennättää vielä ilmoittautua, jos on kiinnostusta ulkomuodon arviointiin, lisää noista yksityisviestein
- joukkotarkastuksia Renkomäen hallilla 7.5. (silmät) ja Päijät-Hämeen Ell-asemalla 11.5. (lonkat-kyynärät), näihin ennakkoilmoittautumiset Salpausselän Koirankasvattajien kautta (tai minun)

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Pientä pintasilausta!

 
Tulipas käytettyä otsikoinnissa kovastikin mielikuvitusta, mutta tähän kirjoitukseen aika sopiva. Hertta kaipaisi vähän pintasilausta, mutta jahka tässä ehditään...Sitäpaitsi kyllä näillä pakkasilla karvaa vähän reilummin saa ollakin vaikka iltapäivän ulkoiluissa meinaa hikeä jo pukatakin!


Perjantaina oli aika vilkas päivä ja vähän mielikuvitustakin sai käyttää, sillä jotenkin tässä härdellissä aikataulut menivät päällekkäin... Veera lähti aamusta suorittamaan autokoulun kakkosvaihetta ja vei autoni. Reetin kanssa pummittiin sitten naapurilta kyyti keskustaan (eihän me linja-autolla!), jotta koira pääsi eläinlääkärille patinpoistoon (tultiin Lahdesta kotiin ihan omalla autolla, kun tytön kanssa treffattiin ajotunnin jälkeen). Niskapatti osoittautui tukkiutuneeksi talirauhaseksi, mutta näytteen pyysin kuitenkin patologille varuilta laittamaan. Mahtava vekki somistaa niskaa, otti ihoa ihan kunnolla, kun tahtovat uusiutua. Pintasilausta siis Reetillekin, eipähän ainakaan kenenkään hyppysiin enää patti tunnu (tikit kyllä nyt) ja nuo karvatkin kasvavat takaisin


Kotona sain vihdoin vaihdettua verhot tupaan, meillähän voipi samat verhot roikkua usemmman vuoden (jopa vuosikymmenenkin), kun aina niin hyvännäköiset tulee hankittua. Nyt laitoin ne vanhat, mitkä tähän ensimmäisenä hankittiin ja tuvan pintasilaus hoideltu - ikkunoita en vielä pessyt vaikka tarpeen olisi, sillä ulkoilu viehätti enemmän. Sitäpaitsi meidän tuvan ikkunoita ei pestä aurinkokelillä, kun ovat etelän puolella (vähänkö hyvin näkyy kevätauringossa pölyt!). Odottelenpahan siihen touhuun niitä sadepäiviä.

Urpon poismenosta on jo reilut kaksi vuotta ja se ehätti tuunaamaan oviamme sekä ovenlistoja, karmejakin... Jouni vaihtoi pari ovea, karmit ja listat niihin uusi samalla ja mukavalta näyttää vaikka ensin hirvitti ajatus muistojen poistamisesta, mutta jäähän nuo edesmenneet muistoihin kovasti muutenkin. Sitäpaitsi oli sen kynnet muutaman kerran ohi karmien menneet... seiniä ei vielä silailla. Muistoista kävi mielessä, että ensi viikolla tulee kuluneeksi 22 vuotta ensimmäisestä pentueesta ja toisestakin 21 vuotta - kylläpäs aika on rientänyt! Ei onneksi itsestään huomaa, vaikka iloryppyjä alkaa jo vähän silmäkulmissa ja kaulanahassa ilmetä, couperoosaakin lisääntynyt poskipäihin entisestään ja kummasti tuo maan vetovoima vetää kaikkea alaspäin... Pitää jättää vähemmälle itsensä peilistä tutkiminen, niin paremmalla mielellä pysyy tai katselee itsestään vaan noita vanhoja valokuvia!

Perjantai-iltana tuli pintasilattua pienten koirien käytöstä tulevaa näyttelykautta varten ja kyllä nuo näyttelytreenit monelle ovatkin tarpeen, ihan jo sosiaalistamisen kannalta. Näyttelytreenejähän järjestää mm. Salpausselän Koirankasvattajat ry. aina perjantaisin Renkomäen hallilla ja tulevat jatkumaan 19.4. saakka, syksyllä jatketaan harjoituksia lokakuussa. Rohkeasti mukaan vaan, mukavia hetkiä niin koirille kuin omistajillekin ja minähän siellä aika usein hyörin, pitkän tauon nyt vaan pidin pentujen vuoksi, ettei kulkutautia tullut hallilta kotiin kannettua.

Tänään käydään Jounin kanssa raksamessuilla katsomassa uusia tuulia. Eipä tuolta isoja ideoita varmaan takaraivoon tartu, kun on niin jumiutuneet ajatukset (ikäjuttu!) ja omat visiot, mutta käydään kurkkaamassa, kun ilmaisliput taas saatiin. Pitkään siellä ei viihdytä, sillä aurinkokeleistäkin pitää ehättää nauttimaan!

Kasvattini LeahEulaalia on ilostuttanut meitä viikonvaihteen yli - virtaisa ja iloinen pakkaus, joka aina niin hyvin lauman jatkeeksi sopii. Lauantain ulkoilukuvia, ekassa kuvassa Leah yksinään, muissa Reetin ja Sökön kanssa









Täytyy tunnustaa, että kävin jo viikolla tervehtimässä sekä Sissiä että Mantaa ihan kotioloissaan, lienenkö vähän huonosti noista irrottautunut?! Hyvin on kakaroilla touhut lähteneet käyntiin ja oikein onnellisia otuksia - kiitos, hienot on puitteet pennun kasvaa! Ja aikalailla pentumaisen putkeen menee kaikilla muillakin Geeläisillä, paljon on uutta opittavaa ja kokeiltavaa - kiitos viesteistä ja nauttikaa!

torstai 14. maaliskuuta 2013

"Äitiyslomalta" arkeen palattu

Mukavasti on pennuilla touhut isossa maailmassa alkaneet, yhteinen sävel on jo omistajan kanssa löytynyt, kujeilut keksitty ja paljon hauskoja hetkiä on tulossa! Tekeväisiä, iloisia, onnellisia ja kekseliäitä kakaroita! Mukavaa seurata sivussa näitten maailmanvalloittajien edesottamuksia, kiitos! Toki harjoittelevat kovasti hampaittensa käyttöä, kun ikeniä niin kutittelee ja kaikkea pitää tutkia hampaita käyttäen ainakin kerran! Eivätkä vielä aina tarpeilleen ehdi pyytää, mutta kun se rakko on vielä kovin pieni ja touhutessa tulee äkkihätä. Ja monet asiat kummastuttavat isossa maailmassa, äänet, meno ja meininki ja kun sisarparvea tai aikuista koiraa ei ole enää tukemassa/näyttämässä esimerkkiä, niin voipi jotkin asiat vähän välillä hirvittää, mutta kärsivällisyydellä ja hyvällä huumorintajulla tehdään nauravaisia ja luottavaisia koiria - meidän koirat muuten nauravat ihan oikeasti, snautsereista sitä ei äkkiä huomaa, kun partapehko peittää leveän hymyn, mutta olisittepa nähneet edesmenneet koirani :D

Muutamia ajatuksia, joista sinne aiempaan jo bittiavaruuteen kadonneeseen blogiin joskus kirjoitin (voihan saatura, että ottaa päähän! Miten sitä niin luottavainen on, ettei tullut edes tallennettua... ), mutta pistänpäs tähänkin.

Kristallipalloa en omista ja vanhempien valinnoista huolimatta pennusta en ns. terveys- , muotovalio- tai luonnetakuita laittele. Koiranpentu on muokattavaa ainesta, johon toki vahvasti alkutekijät sekä meiltä hankitut kokemukset vaikuttavat, mutta sen tuleva ympäristö, ruokinta, kokemukset, kouluttaminen jne. tulevat muovaamaan pennusta sen aikuisen tekeleen. Touhuilkaa ja nauttikaa pennun edesottamuksista, mutta pitäkää mielessänne visio, millaista kaveria itsellenne "rakennatte" - se ei komentamisesta säry ja koiralla on selkeitten rajojen sekä johdonmukaisen ohjauksen ansiosta paljon turvallisempi olo kuin kasvaa "villinä ja vapaana".

Pennun lähtiessä meiltä se ei ole sisäsiisti, se puree, se tutkii hyvinkin perusteellisesti monia asioita... Rohkeina ja uteliaina ne täältä lähtivät, nyt on teidän vuoronne ohjailla oikeaan suuntaan ja vahvistakaa hyviä kokemuksia, tehkää huonoistakin (mm. kynsihuolto, turkin hoito, hampaitten katsominen) kannattavan kokemuksen arvoisia. Oveluutta, hikeä ja kärsivällisyyttä voipi välillä vähän välillä omistajaltaan vaatia, mutta siitä se suttaantuu ja ennenkuin huomaattekaan, teillä on "ajatukset lukeva kaveri". Ja sen lupaan, että yhtä monta neuvoa tulette matkallanne saamaan kuin toisiin koiranomistajiin törmäätte, sillä jokaisella koiranomistajalla on taatusti se oma oikea mielipide, miten asiat pitää hoitaa. Koiranpidon ohjeitahan löytyy ihan laidasta laitaan! Maalaisjärkeä näitten ohjeitten tietotulvassa on lupa käyttää ja omaan kokemukseensa pitää luottaa.

Pentuaikaan joudun välillä perustelemaan tiukastikin, jos jollekin en pentua laita, mutta minulla on myös vastuuni kasvattajana enkä halua kasvattieni joutuvan kiertolaisiksi tai aiheuttavan ongelmia, joita sillä hetkellä voi aavistaa vähän. Toki olen minäkin erehtyväinen, mutta sen hetkisiin etiäisiini luotan (ihmisten elämäntilanteet myöhemmässä vaiheessa voivat muuttua, mutta ne ovat sitten sen ajan asioita). Mutta mukavampi olo noita on luovutella, kun on useampaan kertaan ottajat tavannut, ehkä jo kauemmin tuntenutkin. Meihin voi ottaa aina yhteyttä niin ongelmatilanteissa kuin ilouutisissakin tai sitten tarinoidaan ihan vaan arkisista touhuista. Ja pahoitteluni muutamille todella mukaville pennunkyselijöille kauempaa, hienoja pentuja on luvassa teille likempääkin, uskoisin.

Varausmaksusysteemistä on käyty varmaan iät ja ajat keskustelua puolesta ja vastaan. Minä otan varausmaksun pennusta, jahka ottajan olen oppinut tuntemaan ja ottaja on pentueen kunnolla päässyt näkemään. Se ei ole vain minua varten vaikkakin se varmistaa vähän sitä, että pentu tullaan sovittuna ajankohtana hakemaan. Varausmaksu on myös vakuus pennunottajalle, että se luvattu pentu on haettavissa sovittuna ajankohtana eli palvelee puolin ja toisin sekä sitoo molempia. Olen kuullut kuinka niin hartaasti odotettua pentua on menty hakemaan ja paikan päällä ottaja saakin kuulla, että pentu on jo myyty (ns. kasvattajan mielestä parempaan paikkaan?). Etenkin tänä nettiaikana valinnanvaraa riittää ja mieli voi muuttua nopeasti niin ostajalla kuin myyjälläkin - toisin oli ennen.

Kotikoira-status kunniaan! Jotenkin tuntuu, että ihmiset harrastavat kaverinsa kanssa paljon kaikenlaista toimintaa ja saavuttavat erinomaisia tuloksia kisakentillä, mutta niitä koti-kulmakunta-käytöstapoja ei hallita lainkaan? Lienenkö yksin tämän ajatuksen kanssa? En missään nimessä paheksu harrastuskoira-nimikettä ja koiran kanssa saakin harrastaa monenlaista, mutta eiköhän nekin ensisijaisesti ole koko perheen lemmikkejä... ainakin toivon niin eikä vaan "kisavarusteita"!

Omani eivät ole ns. harrastuskoiria vaan ihan tavallisia kotikoiria, sohvakoiria, ilopillereitämme ja elämäntapamme - emme me niitä mieti, ne vaan ovat siinä, niistä huolehditaan ja kuuluvat arkeen. Eikä tämä tarkoita, että ne vasemmalla kädellä hoidellaan, enhän minä tee niin huushollini, perheeni tai kyyhkyjenkään kanssa.

Aamujeni ilot! Tämä kaksikko seuraa yleensä hohotellen puuhiani (koirat huilaavat sohvannojalla) ja höskäävät papereitani, mutta onpahan ainakin elämää! Aamupalankin haluaisivat jakaa...


Kovia yöpakkasia on pitänyt eikä muutenkaan kovin keväiseltä nuo kelit tunnu... Varpushaukkakin ottanut nälissään kohteekseen linnunruokintapaikkani ja vienyt siitä useamman sirkuttajan - meinasi lentää yhtenä aamuna päin naamaani, kun niin tutuksi? on tullut. Olisi tuo ne kolme viimeisintä uhriaan voinut syödä muualla kuin etuovemme edessä, sillä nyt on harmaita höyheniä tuvassa valkoisten lisäksi, kun trio niitä turkissaan ja naamakarvoissaan niistä sisään kantaa...

Ja ilouutisia aamu-uutisista, lämpimämpää lupaili loppuviikolle!

Jk. Höskäsivät sitten tietokoneeseen suojauksista huolimatta, onneksi vaan näytöllä valuu...
 

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tupa tyhjeni?!

Eilen laiteltiin viimeiset pennut suureen maailmaan, Chili-Gertrude lähti Raumalle (muuttaa myöhemmin Saksaan)



ja Gippa-Griselda muutti Tampereelle Döpi-sedän (Reetin veli) seuraksi, niillähän synkkasi heti!


 
Niin se vaan hurahti - aika aikaansa kutakin ja talven selkä taittui viihtyisässä seurassa. Kiitos kaikille osallisille, niin Terhille Manetan kenneliin mainiosta Irma-emästä kuin Annalle Ukon hyvistä pentusiemenistäkin! Unohtamatta tausta- ja tukijoukkoja, ei näitä hommia yksin hoidella - suuret kiitokset teille, nimeämättä jätän, jotten ketään litaniasta unohda, mutta itse varmasti tiedätte ;)!

Kiitos ja lämpimät terveiset uusille pennunomistajille! Kaikkea hyvää yhteiselle taipaleelle, lupaan lystikkäitä hetkiä (hetkittäin vastamäkiäkin!) ja mukavien ihmisten ilostuttajiksi on aina hienoa pentuja laitella, ovatkin hienoja pentuja! Pentuaika on lyhyt, nauttikaa siitä (murrosikä kestääkin sitten vähän pidempään...) ja mahtavia kavereita niistä teidän luonanne muokkaantuu! Pentutapaaminen pidetään meillä lauantaina 18.5.. Mukavia uutisia olen jo orastavan taipaleen alulta saanut ja toki seurailen kakaroitteni edesottamuksia hamaan tulevaan asti - yhteyttä saa ottaa, askarruttipa mieltä mikä tahansa ja tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa (kyselen paljon itsekin, usein aika tyhmiäkin, mutta nukunpahan yöt hyvin ilman sen suurempia pohdiskeluja).

Arkeen siis! Lehmät palasivat lattialle ja kyyhkyt ovat täysin irrallaan, Allukin voi nyt turvallisesti lattialla keekoilla murusten tai Rauhan perässä. Vähän hiljaista, mutta eiköhän tämä tästä ja kyllä tämä oma tyttötrioni pitää rutiinit yllä jokaisessa päivässä. Ja josko noita omiani tulisi kohtapuoliin kuvattuakin, jahka jonkinlaiseen kuvauskuntoon niitä (turkkeja!) saan. Joku jo kyselikin, etteikö aikuiset tulleet toimeen pentujen kanssa? Tulivat ne, aivan erinomaisesti, mutta eipä tullut kuvattua, kun eivät olleet oikein edustavassa kunnossa (joko turkki ihan kurja/väkkärällä tai muuten omituisia otoksia) - meillä käyneet kyllä näkivät, että sopuisasti kaikki sopivat yhtäaikaa tuvassa touhuilemaan. Pennuthan valtasivat isojen koirien peditkin ja ruokailua harrastivat vierekkäin, aitausta pidin tosin välissä (sitä, joka oli oikeasti lattiakukkien ympärillä), kun en noihin vikkeliin ja niin ahnaisiin (ison koiran kupista ruoka maistui paremmalta) pikkukavereihin ehtinyt.

Jaahas, lumisateita lupaa taas.... Lähdenpä ostamaan uusia sukkia, kaikissa löytyvissä tuntuukin olevan reikiä. Mukavaa maaliskuun jatkoa ja kyllä se siitä kevääksi - eikös uusi lumi ole vanhan surma?

Okei, on vähän haikeutta, mutta pistänpäs tarmoni kaikenlaiseen puuhasteluun! Ja taatusti silleen huoletta olen noista kavereista, ne pärjäävät!

torstai 7. maaliskuuta 2013

Nimpparipäivän terveiset

    Olen tuntenut koiria,     
varsinkin koiranpentuja,
jotka olivat henkisiltä
reaktioiltaan melkein
yhtä tyhmiä kuin ihmiset.
-Robert Benchley-
 
Tuosta ajatuksesta ei kenenkään tarvitse loukkaantua, tuli vaan mieleen mm. näistä viime aikaisista uutisoinneista ihan alkaen koirien salakuljetuksesta, rabies-uhasta... Uuttahan tuo ei ole, mutta tänä päivänä ei tietämätön tarvitse olla vai liekö sitten liikaakin informaatiota tarjolla ja olennaista ei sieltä osata poimia? Olipa oikeastaan ala mikä tahansa, niin tietoa hakiessaan saa hyvinkin näppärästi, mutta se oikeinlukemisen taito tai oliko tieto vaan jonkin yksittäisen oma mielipide, jota sitten totuutena pitää?

Villejä viimeisiä "äitiyslomapäiviä" viedään! Mainioita hetkiä ja mukavia muistoja kirjattu kuvin ja kirjoituksin. Ja tiedän, että saan seurata näittenkin G-kakaroitteni elämää myöhemmin, kiitos perheille!
 
Olipas illalla kunnon myrsky, hyvä, että oli lunta ja tavarat pakastuneet pihalle paikoilleen, niin mitään ei ollut tuulen mukaan vissiin kadonnut! Huonoja kuvia, mutta jostain syystä ajatukset ja asetukset eivät kohdanneet. No, tällä iällä voipi sellaista jo sattua?!
 

 

 Pennuilla on lähtenyt "uusi elämä" mukavasti käyntiin - ovat reippaita, uteliaita ja tekeväisiä ilontuojia. Mikäs hätä niillä, hyville ja huolehtivaisille ihmisille menivät. Vauhtia ei tule puuttumaan ja kekseliäisyyskin on otettu jo käyttöön, ehkä oveluuttakin, niin pentujen kuin ihmistenkin! Pennut ovat nopeasti saaneet emäntä-/isäntäväen omaan rytmiinsä ja ehkä jo ehtineet kouluttaa palvelijoiksi? Rutiineja, rajoja ja hellittelyhetkiä sopivissa määrin alusta lähtien, niin siitä se yhteispeli löytyy. Meillä vielä Griselda-Gertrude-kaksikko viihdyttää sunnuntaihin saakka ja mukavasti viihdyttävätkin omaa koiratrioamme ja kyyhkykaksikkoa myöten, etenkin Rauha on utelias seuraamaan pentujen touhuja hyvinkin likeltä - en vaan kuvaa niistä hetkistä voi ottaa, kun täytyy kovasti silmällä pitää! Sökö muuten ruukaa pitää silmällä pentujen ateriointihetkiä, josko jotain jäisi... Ja noilta kahdelta nyt tahtoo jäädä, kun kirityskumppanit ovat kaikonneet tai liekö jo vyötärölinjat enempi mielessä?



Suurin ongelmani (kuvaamisen lisäksi!) on tällä hetkellä hankikanto, joka kestää pentujen viilettää ympäriinsä, mutta minua ei ja siinä taitaa olla naapureilla naurussa pitelemistä, kun mitä omituisimmilla jutuilla yritän kaksikkoakin sisälle välillä saada. Osaavat kiivetä aidankin yli ja pitkävartisilla saappailla olen polkenut aidanreunusta matalammaksi... Eihän tuota aitaa laittaessa tiedetty näitä nykyisten talvien lumimääriä ja kovin helpoksi nämä lumet tekevät kulkemisen isompaan maailmaan. Tiiviisti silmälläpidettäviä, jotta eivät laske pyrstömäkeä tielle tai joudu muuten eksyksiin! Onneksi mummokoira on erittäin etevä katsomaan kakaroitten perään, Reeti ja Sökökin, mutta Hertta noita eniten seurailee vaikkei niin paljon touhuile kuin nuoremmat, jotka pitävätkin pentuja säällisessä kurissa ja nuhteessa viisaten niitä oivasti koiramaisille tavoille, lellittelevät kyllä aika paljon (niinkuin mekin)!

Kesä- vai talvipennut? Kummassakin puolensa. Kesällä on hyvillä keleillä voinut viipyä aamusta iltaan, pulahtaa altaassa välillä vilvoittelemassa ja nauttia vaan kesästä hyvässä seurassa, mutta talviaikaan tulee kyllä puuhasteltua huomattavasti enemmän näitä arkisia askareita, ehkä tupakin puhtaampi, kun pihalta ei mitään ylimääräistä sisälle kantaudu (paitsi lunta, joka sulaa mukavasti lattianpesua varten!). Joten, molemmissa puolensa. Tärkeintä on ollut, että perhe on apuna niin näissä arjen kuvioissa kuin pentujen asioissakin - kiitos taas kerran, kun enhän minä näitä karvaisia kakaroitani "siinä sivussa" halua kiireisenä hyysäillä ja hyvä, että koko härdelli on jälleen kerran hienosti porukassa hoideltu!

Nyt nautiskelen nimppareitteni kunniaksi viinerikahvit ja huomenna täytyy nauttia toiset (ehkä ilman sitä viineriä?) naistenpäivän kunniaksi! Nähtäväksi jää, maltanko lauantaina piipahtaa Salpausselän kisoissa... Mieli tekisi mennä paikan päälle, niinkuin perinteisesti tapana on ollut, mutta kun olisi hyvää seuraa kotonakin ja telkkarista kyllä näkee naamat paljon paremmin...

"Se ei valinnut sinua, vaan sinä valitsit sen!"



KOIRAN RUKOUS

Kunnioitettu omistajani, kohtele minua lempeydellä, sillä kukaan ei ole sinulle kiitollisempi kuin minun uskollinen sydämeni.

Älä katkaise luonnettani kepillä, vaikka nuolisinkin kättäsi lyöntien välillä. Lempeytesi ja kärsivällisyytesi opettaa minua tekemään asioita paljon nopeammin ja tehokkaammin.

Puhu minulle usein, sillä sinun äänesi on minulle maailman tärkein ääni minkä koskaan olen kuullut, kuten varmasti olet myös huomannut hännän heilumisestani ja iloisesta haukustani kuullessani askeleesi.

Kun ilma on kylmä ja märkä, ota minut sisälle, sillä olen lemmikkisi, en enää villieläin, joka on tottunut kylmään ja märkään. En pyydä muuta kuin maata jalkojesi juuressa palvoen läheisyyttäsi. Vaikka sinulla ei olisi kotiakaan, mieluummin seuraisin sinua jään ja tuiskun läpi, kuin makaisin pehmeällä patjalla, olet jumalani ja minä uskollinen palvojasi.

Pidä kupissani aina puhdasta vettä, sillä vaikka osaan tulla luoksesi, en osaa kertoa janostani. Anna minulle terveellistä, hyvää ruokaa, jotta pysyn terveenä, voin leikkiä, juosta, kilpailla, metsästää ja toteuttaa käskyjäsi, seurata vierelläsi ja pysyä valppaana ja vahvana puolustamaan sinua hengelläni, kun sinä olet uhattuna.

Ja, hyvä valtiaani, jos elämänluoja niin haluaa ja terveyteni minut jättää, älä hylkää minua vaan pidä minua sylissäsi, hyväile lempeillä käsilläsi väsynyttä palvelijaasi ja laita minut armeliaaseen ikuiseen lepoon. Ja minä lähden luottaen, tietäen viimeiseen hengenvetooni saakka kohtaloni olleen aina turvallinen sinun vallassasi.

-Beth Norman Harris-


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Väki vähenee... (koiramaiset elämänohjeet)

 
... ja pidot paranee? Kuvassa Gertrude, Griselda ja Gasoliina sunnuntaina - vauhtia riittää edelleen!


Tällä kokoonpanolla on nyt viihdytty ja viihdytään vielä muutama päivä. Tottakai oma tyttötrioni sekä kyyhkyduoni pitävät mainiosti elämää yllä pentukolmikon lisäksi - uteliaita, tekeväisiä ja ihania kakaroita ovat olleet ihan jokainen kahdeksikosta! Ja mainiosti on kuullun mukaan lähtenyt uuteen isoon maailmaan tutustuminen, kiitos viesteistä ja puheluista, kyllä minä jälkikasvun puuhasteluja jatkossakin haluan seurata ja välillä tavatakin - pentupäivää luvassa toukokuulle (tai kesäkuulle).

Perjantaina lähti Jyväskylään Guarana-Lara (näitten kuvaaminen ei ole enää helppoa, sillä tulevat tosi nopeasti linssiin tai joku heiluu vehkeissä!)


Lauantaina lähti Graniitti-Roope Tampereelle, Guinevere-Piiru Kouvolaan ja Geologi-Masi Kotkaan



 
 
Kaikkea hyvää karvaisille kakaroillemme ja pitäkää lystiä! Isäntä- ja emäntäväelle paljon hauskoja hetkiä, huumorintajua ja kärsivällisyyttä - hienot koiranalut saitte matkaanne, muovailkaapa niistä nyt ne parhaat kaverit! Ja nehän taitavat jo monta asiaa: kirjanlukua, sohvan analysointia, piiloutumisleikkejä, puitten ja pensaitten pilkkomista, lumihankikävelyä (kauas jo uskaltavatkin!) ja vauhti on mahtavaa sekä hampaat ottavaiset!
 
Tiistaina on Gasoliina-Mantan vuoro lähteä sijoituskotiinsa Lahteen. Juu, sijoitettiin tästä pentueesta toinenkin narttu, kun noita sattui liikenemään ja hyvät, ennestään tutut ihmiset olivat niitä ottamassa.
 
 
Laitan tähän vielä ohjeet, joita noille tuli rallateltua tulevaa varten!
 
Koiramaisia elämänohjeita
  • Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilon hetki.
  • Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kuonollasi.
  • Laumasi tullessa kotiin, riennä tervehtimään heitä.
  • Ole tottelevainen silloin, kun se on etusi mukaista.
  • Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
  • Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
  • Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
  • Syö halukkaasti ja innostuneesti.
  • Ole uskollinen.
  • Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
  • Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
  • Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
  • Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
  • Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
  • Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
  • Kun olet onnellinen, hyppele ympäriinsä ja anna hännän heiluttaa koko koiraa.
  • Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.
        
    

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Pennut 8 viikkoa ja mahtavaa maaliskuuta!

Pentujen viikonloppuyllätyksenä olkoon kylpyläpäivät eli seitsikko pääsee saunaosastoon vihdoin ihan oikeisiin touhuihin eikä vaan rallattelemaan ympäriinsä paukutellen löylykauhaa tai nauttien kaiuista (pitävät sitä osastoa haukku- ja huvittelupaikkana, kun välillä touhuilemme pyykkien kanssa). Kaikilla pennuilla on kodit - uuteen maailmaan lähtee viimeinen 10.3. Onkohan omituista, kun härdelli hiljenee? No, sitten keksitään muuta ja meillähän on aina vähän härdelliä! Maanantaina lähti Sissi-sijoitusnarttumme Hollolaan ja hyvin on ohjannut palvelukseensa koko perheen Ernesti-enoa myöten. On kuulemma vauhdikasta menoa ja lääniä siellä tutkimusmatkoihin riittää!

Tässä muutama ulkoilukuva viikolta ja tältä aamulta lepäilyä? (varhain!). Trampoliini kiinnostaa kaikkia "lapsia"



 
  
  
  

Mitäs muuta? Tämän äitiyslomani aikaan on noustu varhain, jumpattu hyvin (noukkimista ja koukkimista!), ulkoiltu pentujen kanssa komeissa keleissä, mutta tänään ei sää näytä suosivan, lenkkeilty aikuisten koirien kanssa ja hihitelty kahden nartun yhtäaikaiselle juoksutaudille (höperöt!). nautittu hiihdon MM-kisoista - paitsi suomalaisten touhu on niin tylsää, että huomaan nukahtaneeni kesken jännityksen, jännitys taitaa vaan rajoittua siihen, että ehtivätkö vielä kaatua ennen maaliviivaa... Eipä ole isoa menestystä isoista kirjoitteluista huolimatta vielä tullut. No viikon päästä tulee käytyä urheilijoita ihan paikan päällä katsottua, kun Salpausselälle tulevat hiihtämään, josko kotiseutu antaisi vähän enempi rykäisyyn pontta?

Nautiskelen tässä kaikessa rauhassa (toistaiseksi!) "Suurten Haaveiden Kahvia" (kiitos Annalle ja Ennille!) ja pöyhäyttelen Glamoura välillä kuistilla (kiitos Pietarin tuliaisista!). Meidän Veera oli liki viikon Venäjällä ja käväisi muutaman tovin (hah, pitkiä olivat päivät!) hiusmallina Pietarin lavoilla. Venäjällä järjestettiin 22. - 25.2.2013 kauneusalan messut "Nevan Rannat", jonne likkaa opiskelujen kautta pyydettiin. Näitä kansainvälisiä messuja on järjestetty siellä jo yli 10 vuotta. Messupaikkana oli 1980 olympialaisia varten rakennettu Pietarin Urheilu- ja KonserttiKompleksi ja tarjolla oli mm. kampaamo- ja kauneusalan uutuuksia, tuote-esittelyjä, mestarikursseja, kampaajien avoimet mestaruuskilpailut, kynsi- ja meikkauskilpailut... Mahtavaa, että jälkikasvu saa tilaisuutensa tutustua suureen maailmaan!


  

Mahtavan mukavaa maaliskuuta!


Vuoden Snautseri-kilpailun tulokset

Kevät päättyi ja lunta on tulvillaan ihan joka paikka ikkunoita myöten. Onneksi vain ulkopuolelta. Ja kevätfiilis on kuin kuvassa pahvilaati...