Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tupa tyhjeni?!

Eilen laiteltiin viimeiset pennut suureen maailmaan, Chili-Gertrude lähti Raumalle (muuttaa myöhemmin Saksaan)



ja Gippa-Griselda muutti Tampereelle Döpi-sedän (Reetin veli) seuraksi, niillähän synkkasi heti!


 
Niin se vaan hurahti - aika aikaansa kutakin ja talven selkä taittui viihtyisässä seurassa. Kiitos kaikille osallisille, niin Terhille Manetan kenneliin mainiosta Irma-emästä kuin Annalle Ukon hyvistä pentusiemenistäkin! Unohtamatta tausta- ja tukijoukkoja, ei näitä hommia yksin hoidella - suuret kiitokset teille, nimeämättä jätän, jotten ketään litaniasta unohda, mutta itse varmasti tiedätte ;)!

Kiitos ja lämpimät terveiset uusille pennunomistajille! Kaikkea hyvää yhteiselle taipaleelle, lupaan lystikkäitä hetkiä (hetkittäin vastamäkiäkin!) ja mukavien ihmisten ilostuttajiksi on aina hienoa pentuja laitella, ovatkin hienoja pentuja! Pentuaika on lyhyt, nauttikaa siitä (murrosikä kestääkin sitten vähän pidempään...) ja mahtavia kavereita niistä teidän luonanne muokkaantuu! Pentutapaaminen pidetään meillä lauantaina 18.5.. Mukavia uutisia olen jo orastavan taipaleen alulta saanut ja toki seurailen kakaroitteni edesottamuksia hamaan tulevaan asti - yhteyttä saa ottaa, askarruttipa mieltä mikä tahansa ja tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa (kyselen paljon itsekin, usein aika tyhmiäkin, mutta nukunpahan yöt hyvin ilman sen suurempia pohdiskeluja).

Arkeen siis! Lehmät palasivat lattialle ja kyyhkyt ovat täysin irrallaan, Allukin voi nyt turvallisesti lattialla keekoilla murusten tai Rauhan perässä. Vähän hiljaista, mutta eiköhän tämä tästä ja kyllä tämä oma tyttötrioni pitää rutiinit yllä jokaisessa päivässä. Ja josko noita omiani tulisi kohtapuoliin kuvattuakin, jahka jonkinlaiseen kuvauskuntoon niitä (turkkeja!) saan. Joku jo kyselikin, etteikö aikuiset tulleet toimeen pentujen kanssa? Tulivat ne, aivan erinomaisesti, mutta eipä tullut kuvattua, kun eivät olleet oikein edustavassa kunnossa (joko turkki ihan kurja/väkkärällä tai muuten omituisia otoksia) - meillä käyneet kyllä näkivät, että sopuisasti kaikki sopivat yhtäaikaa tuvassa touhuilemaan. Pennuthan valtasivat isojen koirien peditkin ja ruokailua harrastivat vierekkäin, aitausta pidin tosin välissä (sitä, joka oli oikeasti lattiakukkien ympärillä), kun en noihin vikkeliin ja niin ahnaisiin (ison koiran kupista ruoka maistui paremmalta) pikkukavereihin ehtinyt.

Jaahas, lumisateita lupaa taas.... Lähdenpä ostamaan uusia sukkia, kaikissa löytyvissä tuntuukin olevan reikiä. Mukavaa maaliskuun jatkoa ja kyllä se siitä kevääksi - eikös uusi lumi ole vanhan surma?

Okei, on vähän haikeutta, mutta pistänpäs tarmoni kaikenlaiseen puuhasteluun! Ja taatusti silleen huoletta olen noista kavereista, ne pärjäävät!

Kennelnimi 27 vuotta!

Tänään juhlitaan. Raappavuoren kennelnimi myönnettiin meille Suomen Kennelliitosta tasan 27 vuotta sitten. Jounin kanssa ehdimme olla kimpas...