Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

torstai 7. maaliskuuta 2013

Nimpparipäivän terveiset

    Olen tuntenut koiria,     
varsinkin koiranpentuja,
jotka olivat henkisiltä
reaktioiltaan melkein
yhtä tyhmiä kuin ihmiset.
-Robert Benchley-
 
Tuosta ajatuksesta ei kenenkään tarvitse loukkaantua, tuli vaan mieleen mm. näistä viime aikaisista uutisoinneista ihan alkaen koirien salakuljetuksesta, rabies-uhasta... Uuttahan tuo ei ole, mutta tänä päivänä ei tietämätön tarvitse olla vai liekö sitten liikaakin informaatiota tarjolla ja olennaista ei sieltä osata poimia? Olipa oikeastaan ala mikä tahansa, niin tietoa hakiessaan saa hyvinkin näppärästi, mutta se oikeinlukemisen taito tai oliko tieto vaan jonkin yksittäisen oma mielipide, jota sitten totuutena pitää?

Villejä viimeisiä "äitiyslomapäiviä" viedään! Mainioita hetkiä ja mukavia muistoja kirjattu kuvin ja kirjoituksin. Ja tiedän, että saan seurata näittenkin G-kakaroitteni elämää myöhemmin, kiitos perheille!
 
Olipas illalla kunnon myrsky, hyvä, että oli lunta ja tavarat pakastuneet pihalle paikoilleen, niin mitään ei ollut tuulen mukaan vissiin kadonnut! Huonoja kuvia, mutta jostain syystä ajatukset ja asetukset eivät kohdanneet. No, tällä iällä voipi sellaista jo sattua?!
 

 

 Pennuilla on lähtenyt "uusi elämä" mukavasti käyntiin - ovat reippaita, uteliaita ja tekeväisiä ilontuojia. Mikäs hätä niillä, hyville ja huolehtivaisille ihmisille menivät. Vauhtia ei tule puuttumaan ja kekseliäisyyskin on otettu jo käyttöön, ehkä oveluuttakin, niin pentujen kuin ihmistenkin! Pennut ovat nopeasti saaneet emäntä-/isäntäväen omaan rytmiinsä ja ehkä jo ehtineet kouluttaa palvelijoiksi? Rutiineja, rajoja ja hellittelyhetkiä sopivissa määrin alusta lähtien, niin siitä se yhteispeli löytyy. Meillä vielä Griselda-Gertrude-kaksikko viihdyttää sunnuntaihin saakka ja mukavasti viihdyttävätkin omaa koiratrioamme ja kyyhkykaksikkoa myöten, etenkin Rauha on utelias seuraamaan pentujen touhuja hyvinkin likeltä - en vaan kuvaa niistä hetkistä voi ottaa, kun täytyy kovasti silmällä pitää! Sökö muuten ruukaa pitää silmällä pentujen ateriointihetkiä, josko jotain jäisi... Ja noilta kahdelta nyt tahtoo jäädä, kun kirityskumppanit ovat kaikonneet tai liekö jo vyötärölinjat enempi mielessä?



Suurin ongelmani (kuvaamisen lisäksi!) on tällä hetkellä hankikanto, joka kestää pentujen viilettää ympäriinsä, mutta minua ei ja siinä taitaa olla naapureilla naurussa pitelemistä, kun mitä omituisimmilla jutuilla yritän kaksikkoakin sisälle välillä saada. Osaavat kiivetä aidankin yli ja pitkävartisilla saappailla olen polkenut aidanreunusta matalammaksi... Eihän tuota aitaa laittaessa tiedetty näitä nykyisten talvien lumimääriä ja kovin helpoksi nämä lumet tekevät kulkemisen isompaan maailmaan. Tiiviisti silmälläpidettäviä, jotta eivät laske pyrstömäkeä tielle tai joudu muuten eksyksiin! Onneksi mummokoira on erittäin etevä katsomaan kakaroitten perään, Reeti ja Sökökin, mutta Hertta noita eniten seurailee vaikkei niin paljon touhuile kuin nuoremmat, jotka pitävätkin pentuja säällisessä kurissa ja nuhteessa viisaten niitä oivasti koiramaisille tavoille, lellittelevät kyllä aika paljon (niinkuin mekin)!

Kesä- vai talvipennut? Kummassakin puolensa. Kesällä on hyvillä keleillä voinut viipyä aamusta iltaan, pulahtaa altaassa välillä vilvoittelemassa ja nauttia vaan kesästä hyvässä seurassa, mutta talviaikaan tulee kyllä puuhasteltua huomattavasti enemmän näitä arkisia askareita, ehkä tupakin puhtaampi, kun pihalta ei mitään ylimääräistä sisälle kantaudu (paitsi lunta, joka sulaa mukavasti lattianpesua varten!). Joten, molemmissa puolensa. Tärkeintä on ollut, että perhe on apuna niin näissä arjen kuvioissa kuin pentujen asioissakin - kiitos taas kerran, kun enhän minä näitä karvaisia kakaroitani "siinä sivussa" halua kiireisenä hyysäillä ja hyvä, että koko härdelli on jälleen kerran hienosti porukassa hoideltu!

Nyt nautiskelen nimppareitteni kunniaksi viinerikahvit ja huomenna täytyy nauttia toiset (ehkä ilman sitä viineriä?) naistenpäivän kunniaksi! Nähtäväksi jää, maltanko lauantaina piipahtaa Salpausselän kisoissa... Mieli tekisi mennä paikan päälle, niinkuin perinteisesti tapana on ollut, mutta kun olisi hyvää seuraa kotonakin ja telkkarista kyllä näkee naamat paljon paremmin...

"Se ei valinnut sinua, vaan sinä valitsit sen!"



KOIRAN RUKOUS

Kunnioitettu omistajani, kohtele minua lempeydellä, sillä kukaan ei ole sinulle kiitollisempi kuin minun uskollinen sydämeni.

Älä katkaise luonnettani kepillä, vaikka nuolisinkin kättäsi lyöntien välillä. Lempeytesi ja kärsivällisyytesi opettaa minua tekemään asioita paljon nopeammin ja tehokkaammin.

Puhu minulle usein, sillä sinun äänesi on minulle maailman tärkein ääni minkä koskaan olen kuullut, kuten varmasti olet myös huomannut hännän heilumisestani ja iloisesta haukustani kuullessani askeleesi.

Kun ilma on kylmä ja märkä, ota minut sisälle, sillä olen lemmikkisi, en enää villieläin, joka on tottunut kylmään ja märkään. En pyydä muuta kuin maata jalkojesi juuressa palvoen läheisyyttäsi. Vaikka sinulla ei olisi kotiakaan, mieluummin seuraisin sinua jään ja tuiskun läpi, kuin makaisin pehmeällä patjalla, olet jumalani ja minä uskollinen palvojasi.

Pidä kupissani aina puhdasta vettä, sillä vaikka osaan tulla luoksesi, en osaa kertoa janostani. Anna minulle terveellistä, hyvää ruokaa, jotta pysyn terveenä, voin leikkiä, juosta, kilpailla, metsästää ja toteuttaa käskyjäsi, seurata vierelläsi ja pysyä valppaana ja vahvana puolustamaan sinua hengelläni, kun sinä olet uhattuna.

Ja, hyvä valtiaani, jos elämänluoja niin haluaa ja terveyteni minut jättää, älä hylkää minua vaan pidä minua sylissäsi, hyväile lempeillä käsilläsi väsynyttä palvelijaasi ja laita minut armeliaaseen ikuiseen lepoon. Ja minä lähden luottaen, tietäen viimeiseen hengenvetooni saakka kohtaloni olleen aina turvallinen sinun vallassasi.

-Beth Norman Harris-


Luustotulosta, K-pentutreffit ja Porvoo!

Raappavuoren Ihanilonan lonkat on nyt lausuttu A/B, kyynärät 0/0, selkä LTV0, VA0 ja SP0, mahtavaa! Nyt on I-pentueesta 7/8 käynyt luustokuv...