Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

perjantai 27. syyskuuta 2013

Lämpimät terveiset Turkista!

Pulupari Alanyan Kleopatra-rannalla

Ensin kuitenkin hienoja koirauutisia kotirintamalta. Raappavuoren Förskotin lonkat lausuttu A/A, kyynärät 0/0 ja silmät peilattu terveiksi ja Raappavuoren Eetvartin silmät, polvet ja sydän oli todettu terveiksi. Kiitos omistajille aktiivisuudesta ja onnittelut terveistä kavereistä! Nämä ovat tärkeitä tutkimuksia tulevaisuutta varten niin kasvatustyötä kuin koko rotua ajatellen. (Kennelliiton sivuilla KoiraNetissä koira- ja rotukohtaisia tuloksia ja tilastoja voi seurata tarkemmin.)

Reetin juoksu ei ole vielä alkanut, hyvä niin! Pääsenpähän lokakuussa (tai sitten marraskuussa) käymään vielä pikareissulla Ruotsissa ja siitä lisää tuonnempana, jahka asiat etenevät. Vähän meinasi ennen lomareissua se Reetin juttu jännittää, mutta suunnitelmahan etenee juuri toiveitteni mukaan. Liekö supsattelut Reetin korvaan tuottaneet tulosta eikä se aloittanutkaan juoksujaan Hertan ja Sökön mukaan, mitä vähän pelkäsin vaan uskollisuudesta omistajaan pitääkin normaalin pitkän juoksutauon? Hah, toiveajatteluahan se ajatustenluku on, mutta hyvin tämä homma meni.

No nyt Turkinterveisiin. Vietimme Jounin kanssa kaksiviikkoisen syyslomalöhöilyn Alanyassa.  Lomapäivät kuluivat pääasiassa rannalla löhöillen auringosta ja merestä nauttien, tulikin uitua ja ryvettyä meressä ihan huolella, sillä keli vaati vähän väliä käymään vilvoitusuintireissulla - pidettiin siellä merenrannalla ihan täydet työpäivät, jopa ylityötuntejakin! Illat vierähtivät tuttuja tavaten (niitä on siellä aika paljon), kävelyretkillä basaareissa ja muuten vaan tunnelmasta nauttien. Toki perinteisesti kävimme hamamissa (turkkilainen kylpylä, jossa iho kuoritaan ja pestään kunnolla), mutta Kale-kukkulareissu jäi väliin, kun ei vaan työpäivän pituuden vuoksi ennätetty sinne auringonlaskua ihastelemaan - tuttuhan se menneiltä reissuilta on ja monet kuvat sieltä on ikuistettu Matkoilta-kuvakansioon.

Tässä muutamat sekalaisessa järjestyksessä laitetut reissukuvat rannalta (mukaan mahtui myös myrskyisämpiäkin kelejä), Sapaderen kylästä ja kanjonista, Dwarfin luolasta (avattu yleisölle vasta toukokuussa 2012), iltakävelyiltä, tiistaimarkkinoilta, turkkilaisesta illasta, jossa piti käydä neljän vuoden tauon jälkeen ja muuta reissutunnelmaa. Nauttikaa kuvista, me nautittiin paikan päällä!






 

 



 



  



 





 



 



 


 





 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 
SuperSuuret Kiitokset kotihengettärille, että saimme taas kerran huoletta nauttia auringosta ja merestä! Hyvin oli kotihärdelli sujunut ja koiratkin mukavan lepoloman pitäneet, lenkkeilleet ja huilailleet rutiiniensa mukaan, mutta ilman minun vahtaamistani. Allu on edelleen voimissaan ja Rauhalla juttua tuntuu riittävän, hohottaa koko ajan tuossa likellä ja liekö nuo linnutkin vähän kaivanneet?

On ollut aurinkopitoinen syyskuu, nyt lämmitellään tuvassa ja odotellaan uusia uutisia!

Laitanpas vielä vähän hintavertailua niin Turkista kuin Egyptistäkin ja nämä ovat ne varmimmat mittarit: bensalitra Turkissa 1,90/Egyptissä 0,40, tupakka-aski Turkissa 2,50/Egyptissä 1,20 ja puolen litran oluttuoppi ravintolassa Turkissa 2,50/Egyptissä 1,30 (hinnat siis euroina).




maanantai 9. syyskuuta 2013

Aurinkoisia kelejä koko syyskuun!

Niin se viikonloppu vilahti aurinkoisissa keleissä, hellettä ihan pukkasi ja kesäkukatkin vielä kukkivat!


Max (Raappavuoren Festmanni ja Sökön veli) piipahti meillä yökylässä. On se vaan komea otus ja omaa hyvät käytöstavat, joten mukavasti aina tyttötrion joukkoon solahtaa jatkoksi ja näemme usein, kun likellä asuu. Olen oikein tyytyväinen Reetin aiempaan pentueeseen, joita ovat siis nämä Ähvät, joten eiköhän me H-pennuista yhtä mainioita voida odottaa, kunhan nyt ensin alulle käydään laittamassa




 
Siinä se pyörätien ura urkenee, tämä kuva otettu Pennalantien ja Lähteenmäentien risteyksessä: Kohta on turvallista taapertaa Pennalantien varrella talvikelienkin aikaan. Huomannette, että aika pienellä pientareella tällä hetkellä vilkkaan liikenteen (tämä hiljaisena sunnuntaiaamuna ikuistettu) seassa joutuu kulkemaan

 
Talomme ikuistettuna Pennalantieltä päin

 
Viime päivien ajan ainakin fb-sivuilla on kiertänyt ahkerasti viestejä Romanian kurjasta kulkukoiratilanteesta. Tosiasia on, että suurimmassa osassa maailmaa eläimet ovat ihan eri arvossaan kuin meillä ja eläinsuojelu monissa maissa on aivan alkeellisella tasolla, jos sitä on ollenkaan enkä noihin avustustouhuihin oikein usko, kun monesti noissa maissa ne rahat vaan tahtovat livahtaa ihan muihin tarkoituksiin. Itse matkustan paljon ja valitettavasti olen usein likituntenut, miten niitä eläimiä pidetään siellä ihan jo uskonnonkin vuoksi. Onhan se surullista, mutta millään emme kaikkia eläimiä (kuten lapsiakaan) saa pelastettua ja silloin on tehtävä radikaaleja päätöksiä. Tässä linkki mielestäni erinomaiseen kirjelmään, joka on lähetetty EU-edustajallemme. Asioilla ruukaa olla monta puolta ja  pidetään huolta omistamme - rutiineja, rajoja, johdonmukaisuutta, turvallisuutta leikki-, koulutus- ja hellittelyhetkin somistettuna!

Illalla sain puhelinsoiton, jossa kysyttiin muutamia vinkkejä käytöskorjaukseen. Kyse oli 10-kuisesta isokokoisesta koirasta (ei meidän kasvatteja eikä edes snautserikaan) ja tulipa mieleeni joskus kopioimani vinkit eleistä, jotka laitan nyt tähänkin muistinvirkistykseksi.
 
Eleet, jotka hämmentävät koiraasi

Lähetätkö epähuomioissasi viestejä, jotka saavat koirasi hämmennyksiin? Opi tunnistamaan merkit, jotka voivat aiheuttaa koiratoverissasi hämmennystä. Monet tietoiset tai alitajuiset eleet saattavat hämmentää ihmisen parasta ystävää eli koiraa, vinkkaa verkkosivusto petsugar.com. Näillä vinkeillä opit viestimään niin, ettei koirasi joudu ihmettelemään, mitä oikein yrität sanoa.

Kotona ärjyminen Huudatko puhelimessa perheenjäsenelle tai ystävällesi, kun olet yksin kotona? Koira ei ymmärrä, että puhut jollekin muulle; se on yksin kanssasi kotona, joten sinun täytyy äristä sille. Puhelimessa kiihtyvän koiranomistajan tulisi muistaa, että varsinkin koiranpentu voi hämmentyä vihaisista sanoista ja luulla toimivansa väärin, vaikkei tekisi mitään. Siirry siis pihalle tai parvekkeelle purkamaan kiukkusi.
Ruokapöytäkäytös Jos hellit koiraasi makupaloilla tai nostat hauvan syliisi ruokailun aikana, se alkaa pian yhdistää ruoka-ajat herkkuihin. Tämä voi johtaa siihen, että koira alkaa kerjätä. Älä siis nosta koiraa syliisi ruokapöydän ääressä – tämä ei ole kohteliasta myöskään pöytäseuraasi kohtaan. Helli ja ylistä lemmikkiäsi mieluummin kaukana ruokapöydästä, jotta se ymmärtää, että riehakkaat leikit on syytä hoitaa silloin, kun ihmislauma ei ruokaile.
Osoittelu ja viuhtominen Puhutko innokkaasti käsilläsi? Koirasi saattaa mennä pyörälle päästään käsiesi viuhtoessa. Koirat ymmärtävät eleitä, mutta jos huidot jatkuvasti ympäriinsä, se ei ymmärrä, mitä siltä oikein vaaditaan. Älä siis puhu koiralle sekavalla elekielellä: pidä käyttämäsi liikkeet yhdenmukaisina.
Lähdön aika Älä tee lähdöstäsi suurta numeroa juosten tai surkutellen, vaan pidä sitä oman käytöksesi kautta luonnollisena asiana. Ovelle juokseminen innostaa koiraa jahtaamaan sinua, ja ikävään taipuvainen koira saattaa alkaa oireilla, jos hoidat lähtörutiinisi joka kerta samalla tavalla. Pidä poistumiset rauhallisina. Jos koirasi vasta treenaa yksinoloa, vaihtele suorittamiesi lähtövalmisteluiden järjestystä, ja toisinaan tee ne lähtemättä ollenkaan. Näin ulosmenosta ei tule valtavaa tapahtumaa.
Herkkupala Ojennat herkullista pitsanpalaa vain kiskaistaksesi sen pois? Hauvaasi ei varmastikaan naurata. Älä kiusaa koiraasi ruoalla, tai vitsaile sen kustannuksella. Eläin olettaa, että saa palkinnon, jos se esimerkiksi istuu nätisti. Älä siis huiputa parasta ystävääsi ojentamalla sille herkkupalaa, jota se ei kuitenkaan saa maistaa.
Ole järkkymätön Jos sääntösi eivät pidä nyt, ne eivät pidä huomennakaan. Koira ei ymmärrä, että jokin on sallittua "toisinaan"; sille on olemassa vain nykyhetki. Jos esimerkiksi koira ei saa loikoilla sohvalla, ei poikkeuksia saa tehdä tulevaisuudessakaan. "Vain tämän kerran" ei tulisi päästä suustasi. Vaikka olisit täysin uppoutunut omiin askareisiisi, muista aina korjata koiran käytöstä, jos se rikkoo sääntöjä. Pidä järkähtämätön linja kurin kanssa – muuten koira tulkitsee, ettei säännöillä ole merkitystä.

Reetin juoksua odotellen! 

Raappavuoren Diureetti, REETI - 5 v 3 kk

Tulevista Suomen Snautserikerhon tapahtumista kerhon sivuilta

perjantai 6. syyskuuta 2013

Vauhdikasta menoa

Tämä viikko onkin mennyt vauhdilla eteenpäin. Touhua on riittänyt niin arkisissa askareissa, kotirintamalla kuin myös yhdistysaktiivina yhdistysten syyskauden pyörähtäessä käyntiin. Ja jostain kumman syystä tietynlainen siivousintokin ikkunoittenpesua myöten lykkää päälle (yritän estää sitä kovasti!). Edelleen touhuan aktiivisesti Salpausselän Koirankasvattajissa ja Suomen Snautserikerhossa jalostustoimikunnassa. Molempien kerhojen osalta on vilkasta kautta luvassa ja toivotan oikein lämpimästi moneen menoon mukaan! Muistutan vielä tässä, että osallistumalla oman kerhon toimintaan voi asioihin vaikuttaa vaikuttaa ja esim. syyskokouksissa tehdään henkilövalinnat taas tulevaa kautta varten. Itse kokouksista estyessäni en ruukaa naputtaa päätöksistä, sillä luotan enemmistön tekevän oikeita päätöksiä harrastuksen, koiran ja rodun hyväksi. Tyytyväinenhän siihen pitää olla, että kokoustaminen sujuu ilman omaakin osallistumista ja talkootöin (ilman rahallista korvausta!) meillä yhdistyksiä ylläpidetään ja toivon mukaan muistamme, että sen pääasian eli koiran, koiraharrastuksen ja oman rodun asioita eteenpäin hoidetaan. Harmillista, että muutamassa yhdistyksissä pääasian edelle on mennyt henkilökuvakiillotus ja kokoukset eivät ainakaan rakentavalla tavalla toimi sen alkuperäisen pääasian eteen, kaikkiahan ei voi miellyttää, mutta pidetään se PääAsia mielessä eli minkä eteen alunperin lähdettiin talkootunteja tekemään. Muitten yhdistysten toiminnan osalta olen pyrkinyt tätä touhuintoani rajoittaa pelkkään jäsenmaksuvelvoitteeseen ja vapaaehtoishommiakin olen viimeisen vuoden aikana aika radikaalisti rajoittanut tai tykkänään lopettanut, sillä arkiset kuviot ruukaavat hieman rajoittaa muuten mukavaa touhua ja ehkä joissain tapauksissa aika aikaansa kutakin - omia lapsiakaan ei enää lapsi-ja nuorisoharrastukseen voi lukea. Kylläpäs aika rientää, eihän meiltä koululaisiakaan enää aamuisin lähde...

Löysin elämäni eläimistä toisen punkin torstaiaamuna, Sökön korvanlehdessä oli herkuttelemassa. Tätä aiemman punkin olen löytänyt v. 2009, joten luotan edelleen valkosipuliin vaikka moni naurahtaa kuullessaan karkoituskeinoistani. Liekö sitten oikeasti taikaa, sillä tiedän meidänkin alueella noita ellottavia otuksia liikkuvan. Metsässä en ole viihtynyt, sillä ne saaturan hirvikärpäset eivät ole hauskaa seuraa ja näinä aurinkoisten syyspäivien iltojen iloksi on jälleen joku hyttysjengi kuoriutunut... Positiivista on se, että kesästä saadaan nauttia edelleen (minäkin niistä uusista kesäsandaaleista, joista viime blogissa mainitsin!) ja kesälinnuista, sillä niillähän ei ole kiirettä matkoilleen, kun ruokaa on vielä niin hyvin tarjolla. Tiaiset kyllä pitävät kalenteristaan kiinni - aamuisin tulevat koputtelemaan ikkunaan ruokintapaikkaa kysellen, mutta vartokoot vielä!

Muusta menosta sanon lyhyesti sen verran, että jos koira ei ole sosiaalinen, niin pitäkää huolta. Sattui nääs kaverin pentukoikkerin kimppun ryntäämään leonbergilauma ja siinähän kävi siten, että kaveri nappasi pentunsa kainaloon ja sai hauikseensa ison koiran hammasvarustuksen... Toki noita vahinkoja sattuu ja tapahtuu, mutta tässä tapauksessa ko. lauma on usein hyökkäillyt ohikulkevien luo (meidän Urponkin) ja aitaamattomasta pihasta sekä irrallaanolevista koirista on sanottu. Niinhän se menee, että ensin pitää isomman vahingon tapahtua ennenkuin moni asiantila korjataan? Karkasihan se Herttakin. Mummokoiralle oli nääs sattunut kaulain vähän huolettomasti (korvien päällä?) puettua ja kävi sitten tervehtimässä lenkkireissulla ohikulkevaa tolleria ihan omin luvin, mutta meidän tyttösemme ovatkin ystävällistä ja toisiin tottunutta sakkia, niin pikimmiten kävi vaan uutiset vaihtamassa.

Tässä menokuvia viikon mittaan käyneitä karvaisia vierailijoita - vauhtia ainakin pihallamme riittää! Ja muisteloina taas menneisiin, niin on se vaan mukavaa, kun kaikki joukossa sopii toimimaan (näinhän meillä ei sattuneesta syystä ole aina joukolla kirmailtu).

Ekko, Jennin äitin yorkshirenterrieriuros 3 v, visiteeraa meillä usein ja täytyy sanoa, että ekoa löytyy

Ekon vauhtia



Ekon vauhtia ja Sökö ihmeissään?



Ekon vauhdista jarrutus



Ekko Sökön takapäässä



Ekko on Uros isolla Uulla, tässä Hertta vuorossa


SissiGranadilla ja Ernesti (Sissin eno) viihtyvät meillä myös mainiosti ja tällä kertaa Sissi ei käynyt altaassa!

SissiGranadillan vauhtia



Raappavuoren Granadilla, Sissi 8 kk




Reeti tsekkaa, Ernesti ja Sökö kaulaillen, Sissi maastoutuneena



Ernestin, Sökön ja Sissin jono



Vauhdin hurmaa! Ernesti edellä, sitten Sissi ja Sökö


Astutusajankohtaa pohtien... Reetin juoksu ei ole vielä alkanut, mutta merkit on jo selkeät aloitukseen, mutta jospa nyt kuitenkin pihtaa vielä ainakin viikon verran. Lupaan syys-lokakuun vaihteessa selvittää, miksi tuota pihtausta toivon.

Viikonloppuna on luvassa synttäreitä, muistotilaisuutta ja Max tulee huomenna yökylään - mukavaa viikonloppua kaikille ja kun hellekelejä lupasi, niin muistakaa nauttia niistä!



Vuoden Snautseri-kilpailun tulokset

Kevät päättyi ja lunta on tulvillaan ihan joka paikka ikkunoita myöten. Onneksi vain ulkopuolelta. Ja kevätfiilis on kuin kuvassa pahvilaati...