Vauhdikasta menoa

Tämä viikko onkin mennyt vauhdilla eteenpäin. Touhua on riittänyt niin arkisissa askareissa, kotirintamalla kuin myös yhdistysaktiivina yhdistysten syyskauden pyörähtäessä käyntiin. Ja jostain kumman syystä tietynlainen siivousintokin ikkunoittenpesua myöten lykkää päälle (yritän estää sitä kovasti!). Edelleen touhuan aktiivisesti Salpausselän Koirankasvattajissa ja Suomen Snautserikerhossa jalostustoimikunnassa. Molempien kerhojen osalta on vilkasta kautta luvassa ja toivotan oikein lämpimästi moneen menoon mukaan! Muistutan vielä tässä, että osallistumalla oman kerhon toimintaan voi asioihin vaikuttaa vaikuttaa ja esim. syyskokouksissa tehdään henkilövalinnat taas tulevaa kautta varten. Itse kokouksista estyessäni en ruukaa naputtaa päätöksistä, sillä luotan enemmistön tekevän oikeita päätöksiä harrastuksen, koiran ja rodun hyväksi. Tyytyväinenhän siihen pitää olla, että kokoustaminen sujuu ilman omaakin osallistumista ja talkootöin (ilman rahallista korvausta!) meillä yhdistyksiä ylläpidetään ja toivon mukaan muistamme, että sen pääasian eli koiran, koiraharrastuksen ja oman rodun asioita eteenpäin hoidetaan. Harmillista, että muutamassa yhdistyksissä pääasian edelle on mennyt henkilökuvakiillotus ja kokoukset eivät ainakaan rakentavalla tavalla toimi sen alkuperäisen pääasian eteen, kaikkiahan ei voi miellyttää, mutta pidetään se PääAsia mielessä eli minkä eteen alunperin lähdettiin talkootunteja tekemään. Muitten yhdistysten toiminnan osalta olen pyrkinyt tätä touhuintoani rajoittaa pelkkään jäsenmaksuvelvoitteeseen ja vapaaehtoishommiakin olen viimeisen vuoden aikana aika radikaalisti rajoittanut tai tykkänään lopettanut, sillä arkiset kuviot ruukaavat hieman rajoittaa muuten mukavaa touhua ja ehkä joissain tapauksissa aika aikaansa kutakin - omia lapsiakaan ei enää lapsi-ja nuorisoharrastukseen voi lukea. Kylläpäs aika rientää, eihän meiltä koululaisiakaan enää aamuisin lähde...

Löysin elämäni eläimistä toisen punkin torstaiaamuna, Sökön korvanlehdessä oli herkuttelemassa. Tätä aiemman punkin olen löytänyt v. 2009, joten luotan edelleen valkosipuliin vaikka moni naurahtaa kuullessaan karkoituskeinoistani. Liekö sitten oikeasti taikaa, sillä tiedän meidänkin alueella noita ellottavia otuksia liikkuvan. Metsässä en ole viihtynyt, sillä ne saaturan hirvikärpäset eivät ole hauskaa seuraa ja näinä aurinkoisten syyspäivien iltojen iloksi on jälleen joku hyttysjengi kuoriutunut... Positiivista on se, että kesästä saadaan nauttia edelleen (minäkin niistä uusista kesäsandaaleista, joista viime blogissa mainitsin!) ja kesälinnuista, sillä niillähän ei ole kiirettä matkoilleen, kun ruokaa on vielä niin hyvin tarjolla. Tiaiset kyllä pitävät kalenteristaan kiinni - aamuisin tulevat koputtelemaan ikkunaan ruokintapaikkaa kysellen, mutta vartokoot vielä!

Muusta menosta sanon lyhyesti sen verran, että jos koira ei ole sosiaalinen, niin pitäkää huolta. Sattui nääs kaverin pentukoikkerin kimppun ryntäämään leonbergilauma ja siinähän kävi siten, että kaveri nappasi pentunsa kainaloon ja sai hauikseensa ison koiran hammasvarustuksen... Toki noita vahinkoja sattuu ja tapahtuu, mutta tässä tapauksessa ko. lauma on usein hyökkäillyt ohikulkevien luo (meidän Urponkin) ja aitaamattomasta pihasta sekä irrallaanolevista koirista on sanottu. Niinhän se menee, että ensin pitää isomman vahingon tapahtua ennenkuin moni asiantila korjataan? Karkasihan se Herttakin. Mummokoiralle oli nääs sattunut kaulain vähän huolettomasti (korvien päällä?) puettua ja kävi sitten tervehtimässä lenkkireissulla ohikulkevaa tolleria ihan omin luvin, mutta meidän tyttösemme ovatkin ystävällistä ja toisiin tottunutta sakkia, niin pikimmiten kävi vaan uutiset vaihtamassa.

Tässä menokuvia viikon mittaan käyneitä karvaisia vierailijoita - vauhtia ainakin pihallamme riittää! Ja muisteloina taas menneisiin, niin on se vaan mukavaa, kun kaikki joukossa sopii toimimaan (näinhän meillä ei sattuneesta syystä ole aina joukolla kirmailtu).

Ekko, Jennin äitin yorkshirenterrieriuros 3 v, visiteeraa meillä usein ja täytyy sanoa, että ekoa löytyy


Ekon vauhtia





Ekon vauhtia ja Sökö ihmeissään?





Ekon vauhdista jarrutus





Ekko Sökön takapäässä





Ekko on Uros isolla Uulla, tässä Hertta vuorossa



SissiGranadilla ja Ernesti (Sissin eno) viihtyvät meillä myös mainiosti ja tällä kertaa Sissi ei käynyt altaassa!

SissiGranadillan vauhtia





Raappavuoren Granadilla, Sissi 8 kk







Reeti tsekkaa, Ernesti ja Sökö kaulaillen, Sissi maastoutuneena





Ernestin, Sökön ja Sissin jono





Vauhdin hurmaa! Ernesti edellä, sitten Sissi ja Sökö



Astutusajankohtaa pohtien... Reetin juoksu ei ole vielä alkanut, mutta merkit on jo selkeät aloitukseen, mutta jospa nyt kuitenkin pihtaa vielä ainakin viikon verran. Lupaan syys-lokakuun vaihteessa selvittää, miksi tuota pihtausta toivon.

Viikonloppuna on luvassa synttäreitä, muistotilaisuutta ja Max tulee huomenna yökylään - mukavaa viikonloppua kaikille ja kun hellekelejä lupasi, niin muistakaa nauttia niistä!