Omia tyttöjä

Omia tyttöjä
Reeti ja Sökö

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Eukanuba Summer Show 2013 ja DynamiittiRansu

Lauantaina ajelin Sökön kanssa Helsinkiin Tuomarinkartanoon kansainväliseen koiranäyttelyyn, keli oli ihanan helteinen ja minähän tykkäsin (jos vielä uikkarisilleen olisi tohtinut!), mutta koirille keli olisi voinut olla viileämpi, jaksoivat kuitenkin mainiosti pitkän päivän. Terhin ja Irman tapasin paikan päällä ja tuomarina toiminut Paula Heikkinen-Lehkonen tuumasi kasvateistani seuraavaa:

Raappavuoren Epeliina, Irma: Vankka, tiivis narttu. Pitkä kapea pää. Hieman kevyet helposti ruusukorviksi taittuvat korvat. Hyvä rintakehän syvyys ja liikkuvuus. Selkä voisi olla kiinteämpi. Vahva takaosa. Vahvat takakulmaukset. Lähes suora häntä. Karkea puhdasvärinen karva. Trimmaus voisi olla viimeistellympi. AVO ERI AVK2

Raappavuoren Fröökynä, Sökö: Hyvä koko ja mittasuhteet. Narttumainen kokonaisuus. Hyvä pään pituus ja profiili. Tummat silmät. Hyvät korvat. Hieman pysty lapa ja olkavarsi. Eturinta voisi olla voimakkaampi. Hyvä rintakehän syvyys ja tilavuus. Kaunis hieman kaartuva häntä. Riittävästi kulmautuneet takajalta. Karkea karva, puhdas väri. AVO ERI, AVK1, SA, PN2, VaraSerti, CACIB


Mahtava päivä hauskassa seurassa! Aivan mahtavat jutut ja monet vanhat tutut - tästä meiningistä minä näyttelyissä tykkään, aurinkoiset terveiset vaan kaikille mukanaolleille!

Raappavuoren Dynamiitti, Ransu tuli meille viime keskiviikkona hoitoon ja lähti tänään. Se on Reetin veli ja ai että, minä tästä kaverista tykkään! Kookas, komea ja niin mahdottoman hyvätapainen - vähän kulkurin vertakin siinä on, sillä tälle kaverille aita ei ole este vaan vähäpätöinen hidaste, joten hihnan nokassa sai meillä pihaulkoilut viettää. Muutama ulkoilukuva Ransun puuhista meillä (hyvin  liikkui hihnassakin)








 
Hertan ilme - juu, kohta on antopäivät! Ransun aikaan ei vielä ja uros on kastroitu, mutta lämmitti siitä huolimatta Hertan mieltä silleen vähäsen ja ihan hyvä, että hoidokki lähti nyt, ettei liialliseksi flirttailuksi ehtinyt mennä!


Reeti oppi jo pentuna nauttimaan trampoliinin kyydistä, nauttii nykyisinkin, mutta erilailla



Nautitaan nyt näistä heinäkuun lopun hellekeleistä! Meillä on luvassa aika helteiset ja hektiset hetket vaikka sataisi, sillä Hertalla siis juoksu "parhaimmillaan" ja Sökö aloitti omat tiputtelunsa eilen... Tiedän tyttöjen keskinäisen meiningin, kun muutama päivä eteenpäin mennään ja mikä lie Reetin homman nimi? Aloittaakohan sekin samaan syssyyn...





tiistai 23. heinäkuuta 2013

RyhmisTalkoot ja "Palkitse koira pentuna"-artikkeli

Viime viikonloppu vierähtikin tykkänään Jounin kanssa Nastolan ryhmänäyttelyn järjestelyissä. Perjantaina roudasimme kuormurin kyytiin Renkomäen hallilta näyttelyihin tarvittavaa tavaraa (mm. teltat, pöydät, tuolit...), lauantaina puuhastelimme Nastolan urheilukentällä laitellen näyttelyaluetta järjestykseen ja sunnuntai hujahtikin aamuvarhaisesta pitkälle iltaan asti ensin Nastolassa näyttelytohinoissa (Jouni parkkiukkona ja minä toimistossa), tarvikkeitten kokoamisessa takaisin pakettiin, autoihin ja myöhemmin vielä vierähti tovi kuormurin purkuhommissa Renkomäen hallilla. On meidän yhdistyksellämme vaan mahtava tiimi näihin järjestelyhommiin ja näyttelypäiväkin solahti sutjakkaasti mukavassa seurassa aamun ja päivän viileässä kelissä, joka iltapäivästä mukavasti lämpenikin (toki Suomen suveen kuuluu myös napakka sadekuuro, joka sattui sopivasti vasta loppulastauksen ajaksi).

Ryhmänäyttelyn (3 ja 9) järjestäjänä hääri siis Salpausselän koirankasvattajat ry. ja mainio talkooporukka saatiin menoon mukaan, kiitos omasta (vpj) puolestani kaikille osallisille! Marika Salon ottamia kuvia 


 
Tuomari Harri Lehkonen valitsi Näyttelyn Kauneimmaksi Koiraksi villakoira Martina's Matteon ja toiseksi vehnäterrieri Wheatstone Odinen
 

Meidän härdellissä on juoksut alkaneet ja laskelmieni mukaan kaikki tytöt juoksevat yhtäaikaa tällä kertaa. Hertta on jo aloittanut ja eiköhän nuo kaksi muuta seuraa aivan pian perässä. Hieman levottomampia aikoja siis luvassa, kun hormoonit hyrräävät niin tuvassa narttujen kesken kuin naapuruston uroksillakin, kun hajut nopeasti huomaavat. No elämän iloja huumaavien tuoksujen muodossa niillekin, kun muuten ei nyt toistaiseksi tapailla ja muistutankin tässä, että nartun parhaat antopäivät ovat verisen vuodon lakattua - moni on ajatellut, että juoksu loppui... Sen tiedän, että narttujani tulen tiiviisti vahtimaan tuossa pihalla ulkoillessakin, sillä hormooniurosta ei pitele edes aita (tiedän, että pääsevät astumaan jopa tiiviin tarhaverkon läpi).

Joskus meiltä kysellään jotain koiriin liittyvää asiaa ja omien kokemusten mukaan ollaan vastailtu, ollaan silleen vähän kyllä vanhanaikaisia kouluttamaan näitä nykyaikaisia?! Aikanani laitoin muistiinpanoihini (siihen kadonneeseeen kuvablogiin!) yhden hyvän tekstin enkä nyt muista, mistä on alkuperäinen, mutta laitanpas siitä osan tähänkin: "Koiran aikuisuus kertyy elämänkokemuksen myötä. Nuori koira tekee useimmiten tyhmyyksiä vain ajattelemattomuuttaan ja kokemattomuuttaan. Uusien viettien heräämiseen menee oma aikansa ja koiralta kuluu paljon energiaa kun se opettelee toimimaan järkevästi niiden kanssa ja hyväksikäyttämään viettejään. Vasta kun ensimmäinen koira on kunnolla aikuistunut on järkevää harkita uuden koiran hankkimista. Kaksivuotiaskaan koira ei vielä ole valmis ratkomaan ongelmiaan yksin. Se tarvitsee ohjausta ja tukea laumanjohtajalta oppiakseen oikeat toimintamallit. Muutot, perheen vaihdokset tai muut koiran elämään voimakkaasti vaikuttavat tapahtumat saattavat hidastaa koiran henkistä kehitystä voimakkaasti. Aktivointi ja työt on suhteutettava lepoaikoihin ja koiran sosiaaliseen kanssakäymiseen. Aikuinenkin koira tarvitsee lepoa ja aikaa miettiä ja sulatella asioita."
 
Luin taannoin Etelä-Suomen nettisivuilta artikkelin, jossa on haastateltu koirankouluttaja Jaana Pohjolaa. Sen verran juttu miellytti minua, että kopioin sen tänne suoraan, sillä mitä pentuaikana touhuatte, siitä aikuisessa koirassa nautitte - pitäkää touhutessanne koko ajan tulevaisuuden visio mielessä ja paljon lystiä!
 
Palkitse koira pentuna - saat nauttia tuloksista:
 
Kun olet ostamassa koiraa, laske pennun hankintahinnan päälle myös muut kustannukset. Rokotukset, vakuutukset, tarvikkeet, pentukurssi, ryynimakkaraa... Miksi ryynimakkaraa? Koska sitä kuluu paljon ennen kuin kotiin kahdeksanviikkoisena muuttanut koiranpentu on yhteiskuntakelpoinen aikuinen koira.

- Kaikki se ryynimakkara, jota annatte pennulle sen ensimmäisen elinvuoden aikana, maksaa itsensä takaisin seuraavien kymmenen vuoden aikana, tiivistää koirien, kissojen ja hevosen käytöskouluttaja Jaana Pohjola. Pentuaikainen kärsivällisyys ja omistajan ahkeruus kouluttajana siis kannattaa.

Ryynimakkaraa annetaan siksi, että kun pennulle annetaan palkkio toivotusta toiminnasta, sen on oltava jotain niin mahtavaa, että se voittaa kaikki muut ympäristön ärsykkeet. Jaana Pohjola on huomannut, että ryynimakkara on päihittää niin kuivamuonan kuin tavallisen nakinkin.

Jaana Pohjola on opiskellut eläinten käytöskouluttajaksi Englannissa. Suomessa alan koulutusta ei ole. Hänen metodinsa perustuvat oppimisteoriaan. Siis tänne -kutsua noudattava koira palkintaan makupalalla tai mieleisellä lelulla.

- Se perustuu siihen, että eläimet eivät tee asioita, jotka eivät ole niiden mielestä kannattavia. Ne voivat tehdä asioita myös välttääkseen ikävyyksiä.

Koirien määrä lisääntyy jatkuvasti, ja samaan tahtiin kasvaa myös niiden vihaajien määrä. Jotta koiranomistajien ja koiria karsastavien ihmisten yhteentörmäyksiltä vältyttäisiin, koiran omistajan on hyvä tuntea vastuunsa. Muutaman asian kun muistaa ja opettelee, välttää monta sanomista ja pahaa mieltä.

- Kerää koirasi kakat. Älä pidä sitä irti, ellet ole aivan varma, että se tulee luokse kun kutsut. Totuta koira ääniin ja olemaan yksin, Jaana Pohjola neuvoo.

Ihmisen kannalta on mukavaa, jos taloudessa elävä kotieläin osaa käyttäytyä. Se vähentää kummankin stressiä. Koirille ei tarvitse opettaa mitään pilkuntarkkaa tottelevaisuutta, arkitottelevaisuus riittää.

- Koiran osaamista tempuista ei ole haittaa, mutta tärkeitä taitoja ovat luokse tulo, hihnassa kulkeminen ja se, että sietää käsittelyä. Näillä pääsee jo pitkälle.

Aina on myös ongelmakoiria, eli lemmikkejä, jotka eivät toimi toivotulla tavalla. Jaana Pohjolan mukaan useimmiten vika on taluttimen ihmisen puoleisessa päässä, mutta vikaa voi oikeasti olla myös koirassa.

- Suurimmat ongelmat tulevat yksinolosta, hihnakäyttäytymisessä ja tavaroiden sekä ruuan vahtimisessa. On itse asiassa normaalia, että koira kiintyy omistajaansa eikä halua olla yksin, tai että se vahtii ruokaansa. Tavallaan myös rähinä hihnassa ollessa on koiralle normaalia, sillä silloin sillä ei ole mahdollisuutta toimia koiramaisesti, kuten vapaana olleessaan.

Usein onkin niin, että koiran omistajaa on vaikeampi kouluttaa kuin koiraa.

- Kun oikaisen koirien käytösongelmia, neuvon omistajaa. Kotikäynneillä katson tilanteen, kirjaamme ylös mitkä asiat koetaan ongelmiksi ja näytän muutamalla harjoituksella, miten se voidaan korjata.

Koiran kouluttaminen voi mennä alusta asti vikaan paitsi omistajan taitamattomuuden, myös koiran historian takia. Vääränlaiset olosuhteet pennun varhaisina viikkoina vaikuttavat jopa koko elämän ajan.

- Jos ollaan ottamassa koiraa perhekoiraksi kotiin sisälle, ja se on kasvanut isossa kennelissä ilman ihmiskontakteja ensimmäiset viikkonsa, se on leimautunut toisiin koiriin, ei ihmiseen. Jos haluaa kotikoiran, kannattaa ottaa koira pentueesta, joka on kasvanut kodinomaisissa olosuhteissa, Jaana Pohjola neuvoo.

Koirien pelastaminen ulkomaisista tarhoista on hieno ele, mutta siitä voi seurata myös vaikeuksia. Koiran historiassa voi olla jotain, josta tuleekin ongelma.

Tärkeimpiä aikoja koiran sosiaalistumisen kannalta ovat viikot 3-12. Suurin osa tästä ajasta kuluu kasvattajan luona. Siksi on hyvä käydä katsomassa, millaisissa olosuhteissa pentu kasvaa.

Pentutehtaita on syytä välttää, samoin kannattaa olla kriittinen omien kouluttajakykyjensä suhteen erilaisten tuontikoirien kohdalla.

- Jos koira ei ole sosiaalistunut, se on arka. Arkuus näkyy aggressiivisena käytöksenä. Sellaisen voi korjata, mutta siihen menee tosi paljon ryynimakkaraa, Jaana Pohjola tiivistää. Käytösongelmaisen koiran omistajalta vaaditaan valtavasti kärsivällisyyttä, hermoja ja aikaa.

Ei-toivottua käytöstä korjataan vastaehdollistumisella. Koiralle annetaankin positiivisia kokemuksia esimerkiksi jostain, jota se on aiemmin pelännyt. Räksyttävälle pikkukoiralle yritetään kertoa, että ohikulkijat ovat hyvä asia. Ryynimakkaraa.

- Pikkukoirat räksyttävät, koska ne pelkäävät kaikkea, Jaana Pohjola tiivistää. Jos koira oppii yhdistämään kotiportin ohi kulkevan ihmisen tai omalla pihallaan käyskentelevän naapurin ryynimakkaraan, vieraista tuleekin myönteinen asia.

Muutamalla makkaranpalalla tilanne ei korjaannu.

- Siihen vaaditaan toistoa, toistoa ja toistoa. Jos omistajalta alkaa mennä hermot, älä sillä kertaa jatka koulutusta, Jaana Pohjola huomauttaa.

Kun kotiopit eivät auta, avuksi voi kutsua koulutetun käytösneuvojan. Ilmaista se ei ole, esimerkiksi Jaana Pohjola laskuttaa 80 euroa tunti.

- Pahimmat tapaukset eivät ota yhteyttä. Joskus käy niin, että koiran ongelmien korjaaminen ei tunnu onnistuvan ja koira päätyy lopetettavaksi, kun omistaja ei itse vaan jaksa. Se ei aina ole huono ratkaisu, kouluttaja sanoo.

Kouluttajan kutsuminen kotikäynnille ei tapahdu heti ongelmien tultua.

- Osa on käynyt ensin eläinlääkärillä, monet urokset on leikattu ja sitten on tutkittu, onko koirassa jotain vikaa. Sen jälkeen omistajat saavat minun puhelinnumeroni.

Kouluttajalta odotetaan joskus ihmeitä: hänen pitäisi tunnin käynnillä saada ongelmat katoamaan kuin taikaiskusta. Kouluttaminen alkaa kuitenkin ihmisestä.

- Usein näytän jonkin harjoitteen, jonka aikana koiran käytös jo muuttuu. Se saa omistajat motivoitumaan niin, että yksi käyntikerta riittää. Olen myös sähköpostin päässä tukena.

Koiran kouluttamisesta voi myös lukea: Jaana Pohjola suosittelee Tuire Kaimion ja Tommy Wirenin kirjoja.

 


 

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Raappavuoren kennel 23 vuotta!

Muistutus, että tämä blogi on sellainen epävirallinen ja vapaamielinen tarinointitolppa härdellistämme ja ne ns. "viralliset" kotisivut menneine ja nykyisine koirinemme, pentueinemme sekä uutiset linkissä Raappavuoren kennel

Tuleepahan feisbuukissakin rätvättyä aika tiiviisti ja siellähän minä pönötän ihan omalla nimelläni.

Tänään tulee kuluneeksi 23 vuotta siitä, kun Suomen Kennelliitto myönsi meille Raappavuoren kennelnimen (19.7.1990). Ennen yhteistä taivaltamme Jouni touhusi Sajaxin kanssa mm. niitä ja minä touhusin Lissun kanssa mm. näitä - kuvia (yhteiset ovat kiinnostuksen kohteet olleet ennen tapaamistammekin ja vissiin vähän osaltaan yhteen jouduttaneet?)







No se on aika tärkeää, että kotosalla pääasiassa näkyvä harrastus passaa koko perheelle ja se nyt on varmaa, että jokainen lemmikkiperheessä asuva joutuu tavalla tai toisella osallistumaan puuhaan mukaan, sillä eihän niitä mihinkään hyllylle pistetä tauolle ja oteta tarvittaessa esiin vaan ne ovat siinä ympäri vuorokauden omine tarpeineen ja touhuineen. Pentueita meillä ei ole ollut kuin seitsemän, sillä niitä on laiteltu maailmaan elämäntilanteen ja sopivan koiran mukaan. Dobermannipentueita oli aikanaan kolme, mutta siitä ei enää ns. jalostusnartun uupuessa jatkettu. Sitten oli sitä muksutouhua ja niitä perhemenoja - perheelle pitää olla aina aikaa ja elämässä nähdä paljon muutakin kuin koiria ja niihin liittyvää puuhaa. Toki koirat ovat aina kuuluneet elämäämme kuten nuo pienemmätkin lemmikit (tavallaan olleet silleen aina osana "kalustoa") ja noitten otusten rutiineista, hyvinvoinnista, johdonmukaisesta kouluttamisesta (huumorilla!) ja ihan jokaisen tupa-asukkaan turvallisuudesta on aina pidetty huolta, mutta paljon muutakin on ehditty touhuta ja nähdä, kun ei sellaista jatkuvaa "pakollista" menoa koirapuolella ole ollut. Muksujakin on ehditty moneen harrastukseen ja menoon laitella, matkustaneetkin paljon (toimineet jo kauan luotettavasti härdellin ylläpitäjinä) ja sivuhuomautuksena muuten matkailuharrastukseen liittyen, että omista matkoistani olen Lissun hankinnan vuoksi luopunut Bostonin matkasta ja Hertan hankinnan aikaan lahjoitin Jounille itsellehankitun Portugalin matkan, lämpenihän Jounikin samantein pienempään versioon, sillä täpäkkähän tuo snautserikin on - siirtyihän hän aikanaankin suht suvereenisti saksanpaimenkoirasta dobermanniin! Nyt on tilanne se, että V-pentue on jo aikuistunut ja tässä on aikaa taas jo ollut useampi vuosi verran paneutua muihin touhuihin elikä jotenkin luisuttiin vanhaan tuttuun harrastukseen (koiranpito ei ole kyllä harrastus vaan elämäntapa!) paljon tiiviimmin ja koiramaiset menot sen myötä lisääntyneet. Ensimmäinen snautserimme Hertta otettiin alunperin ns. kotikoiraksi ja Riina-dobermannin kaveriksi, mutta siitä se touhu lähti taas alkuunsa ja nyt on maailmalle laiteltu neljä snautseripentuetta. Reetille olemme meinanneet H-pentuetta ensi talven aikana aluilleen laittaa ja eiköhän syksymmällä ole jo sulhasestakin päätöksiä tehnyt. Niistä suunnitelmista tuonnempana.

Viikonloppu kuluu koiramaisissa merkeissä, mutta silleen erilailla, sillä olemme Jounin kanssa talkoissa mukana puuhaamassa Salpausselän Koirankasvattajat ry:n järjestämää ryhmänäyttelyä (ryhmät 3 ja 9) Nastolassa ja oma trio huilailkoon kotona kaikessa rauhallisuudessa. Yhdistystyö on antoisaa ja hauskaa puuhaa!

Tässä akkainviikon sateitten alkaessa ollaan nautiskeltu touhuilusta härdellin kanssa hetkittäisten aherrusten, jopa välillä aika kiireistenkin aherrusten lomassa! Lemmikkieläinten suurin tarkoitus meidän perheessämme on pitää elämää ja iloa yllä - just tavoitin keittiönpöydältä sovussa murusia nokkivan kolmikon, yritin olla johdonmukainen ja häädin Sökon torumisen  kanssa siitä pois, Allu ja Rauha vaan levittivät siipiään ja hohottivat... No tunnustan, että minäkin hihitin silleen varkain, että se niistä hyvistä käytöstavoista, sillä ainahan meillä nuo on pöydällä kiipeilleet, kun ovat itsekseen jääneet. Pidetään koirat kuitenkin koirina ja sellaisesta tapakasvatuksesta kiinni, miten otuksensa haluaa myöhemminkin käyttäytyvän, sillä selkeistä rajoista ja johdonmukaisuudesta ne nauttivat, nautitaan me niitten puuhista ja pidetään ihmisten kesken niitä ihmisyyshetkiä. Tänään taitaa olla "merkkipäivän" kunniaksi pullakahvit!

Lämmollä taas kerran muistelen (välillä olin ihan hiilenäkin, mutta aika on kullannut monet muistot!) Lissua, Rikkeä, Lindaa, Riinaa, Urpoa, Emmiä, liutaa gerbiilejä, kääpiöhamstereita, Manu-hamsteria, Sulo-marsua... Eipä ole aika käynyt pitkäksi eikä meillä ole unohdettu ennen yhteistä elämäämme olleita otuksiamme, jotka sen kipinän sytyttivät ja kouluttivat tavallaan tähän meininkiin, mieleen juolahtaa monetkin hyvinkin maanläheiset ja opettavaiset muistot: "Älä sure sitä, että yhteinen aika on mennyttä, vaan iloitse siitä, että se on ollut."

Paljon kiitoksia kasvattien omistajille sekä tausta- ja tukijoukoille - ilman teitä tämä touhu ei onnistu!

Tsemppiä omienne kanssa ja toivon, että iloitsette otuksistanne vähintään yhtä paljon kuin me omistamme!



keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

SissiGranadilla ja MantaGasoliina - murrosiästäkin asiaa

G-pennuistahan laitoimme sijoitukseen SissiGranadillan Paulan perheeseen, enoErnestin kaveriksi Hollolaan ja MantaGasoliinan Pirjon ja Eeron elämää sulostuttamaan Lahteen. Tyttöset ovat osoittautuneet kauniiksi, rohkeiksi ja erittäin toimeliaiksi snautserinaluiksi - näemme usein, kun likellä asuvat. Yhteistyökin taatusti luistaa, sillä tunnenhan molemmat perheet ennestään ja jo aiemmin huomasimme, että huumorintaju kolahtaa yhteen (minunkin hetkittäinen suorasanaisuuteni ymmärretään? hyvin) ja koiramaisesta touhusta yhtä mieltä ollaan - lystitellään ja iloitaan omistamme ilman liikoja paineita ja odotuksia. Päivä kerrallaan ja vähimmäismääränä ainakin yhdet kunnon naurut päivässä otustemme kanssa puuhaillessa vaikka sitten nolojen tilanteiden kautta (meillä ainakin hohotetaan vähän väliä!). Mielenkiinnolla seuraamme näitten tyttösten (toki kaikkien muittenkin kasvattiemme!) touhuja ja katsotaan, millaisiksi tyttöset kehittyvät ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sissin (joka taas kerran ehti pulahtaa altaaseen ennen toista kuvaussessiota!) poseerausta sunnuntailta ja yhteiset leikit Mantan kanssa pihallamme, kun yhtäaikaa kävivät


Meinasihan niillä hetkittäin toisiinsa pinna palaa, liekö vähän mustasukkaisuutta vai olisiko pentulaatikkoajoista jäänyt jotain hampaankoloon? Ehkäpä jo vähän murrosikääkin seassa? Mutta oma trioni on oiva järjestysmieskolmikko ja niin taas hetken kiroilun jälkeen yhteistä tahtia sisaruksilla riitti, myös aikuisten koirien kanssa. Mainioita kakaroita ja kyllä omiini olen tyytyväinen, meillä saapi vieraat touhuilla omien pitäessä järjestystä tarvittaessa yllä!

Tiistaina kävimme Orimattilassa Pakaalla Pakaan Nuorisoseuran järjestämässä match showssa ja Manta piipahti kehässä saaden taas vähän lisää kokemusta ja sitäkin enemmän seurustelua kehänlaidalla, joka onkin tärkeää nuorelle koiralle. Kiitokset Eerolle ja Makelle kuvista ja koko lystikkäälle köörille iltaseurasta, tätä porukkaa on aina yhtä mukava nähdä!

 

Jotenkin vilahti muutamia tuttuja muistoja koiran nuoruusiästä mielessä, kun näitä puolivuotiaita nyt on likeltä tullut seurattua ja omistajien juttuja kuunneltua. Laitanpa ihan asiallista ja suoraan kopioitua tekstiä koirankehityksestä tulevaa varten ja tulen myötäelämään hengessä mukana (otan hetkittäin osaakin!) - taatusti tulee olemaan hauskaa ja vaihtelevaa touhua tulevien murkkuikäisten kanssa!

Murrosikä - teksti kopioitu Koiranomistajan peruskurssi - sivuilta

7-10 kuukauden iässä koira tulee murrosikään. Koirien murrosikä on joillekin pennulle henkisesti yhtä raskasta aikaa kuin murrosikä ihmisellekin. Hormonit saattavat sekoittaa koiran päätä, ja sen käytös voi muuttua suurestikin. Hajut ja orastava reviirikäyttäytyminen voivat vaikuttaa alentavasti koiran keskittymiskykyyn. Siksi tärkeät taidot kuten luoksetulo ja hihnassa käveleminen kannattaa opettaa jo ennen sitä. Tavaroiden pureskelu ja tuhoaminen saattavat alkaa uudelleen, sillä koiran tekemisen tarve on suurimmillaan murrosiässä. Ellei nuorelle koiralle tarjota riittävästi puuhaa, se keksii sitä takuulla itse. Murrosikäinen koira voi käyttäytyä pelokkaasti tilanteissa, joihin se on aiemmin suhtautunut normaalisti. Esimerkiksi tuulessa huojuva kyltti tai omituisesti pukeutunut ihminen saa sen reagoimaan vahvasti. Se voi sännätä pakoon tai haukkua pelkonsa kohteelle. ”Mörköikä” kuuluu kuitenkin koiran normaaliin kehitykseen. Omistajan tehtävänä on olla tukena koiralle, mutta koiran pelkoa ei saa vahvistaa kiinnittämällä asiaan turhaa huomiota. Jos koiraa vain hieman jännittää, se tottuu, kun tilanteessa vain ollaan. Mutta jos koira selvästi pelkää, se voi tottumisen sijaan oppia pysyvästi pelkäämään kyseistä asiaa. Voimakkaasti pelkäävä koira pitääkin aina viedä tilanteesta heti pois. Muutaman päivän levon jälkeen koiraa aletaan asteittain siedättää pelon kohteeseen: aloitetaan niin kaukaa, että koira on rento, ja tilannetta vaikeutetaan vähitellen koiran tottuessa. Nartuilla ”mörköikä” ilmenee ensimmäisten juoksujen aikoihin ja kestää n. 4 kk ensimmäisestä juoksuajasta eteenpäin. Urokset tulevat sukukypsäksi n.8-9 kk:n iässä. Muutokset urospennun luonteessa eivät ole välttämättä yhtä voimakkaita kuin narttujen, mutta saattavat uroksilla kestää jopa 18 kk:n ikään. Mörköikään kuuluva liiallinen reagointi jää pois, kun pahin hormonimyllerrys lakkaa. Useimmat koirat tulevat sukukypsäksi 7-15 kk:n iässä. Sukukypsyyden lähestyessä etenkin urokset alkavat innokkaasti haistella ulkoa löytyviä toisten koirien jättämiä hajuja, ja nuoren koiran mielenkiinto kääntyy sinusta hajuihin ja vastaantuleviin koiriin. On erittäin tärkeää, että kontakti koiraan säilyy hajumaailman kiinnostavuudesta huolimatta, joten viisas koiranomistaja opettaakin pennun jo ennen tätä ikää ottamaan pyynnöstä kontaktin omistajaansa. Kun koira on oppinut jo alle puolivuotiaana hyödyllisiä taitoja ja omaksunut niistä tavan toimia, murrosiän suurin mukanaan tuoma koulutushaaste liittyy koiran motivointiin: palkintojen laatua kannattaa tarkistaa niin, että omistajan kanssa puuhailu on ympäristöäkin mielenkiintoisempaa. Kun pentu alkaa itsenäistyä, se ei aina taivu omistajansa tahtoon vaan koettaa venyttää sille asetettuja rajoja. Murrosikäinen pentu tuntuu joskus unohtaneen kaiken oppimansa. Silloin on erittäin tärkeää, että pentua kohdellaan päättäväisesti mutta rauhallisesti. Pidä huolta siitä, että vain oikein toimiminen on pennulle kannattavaa. Väärän käytöksen voi jättää huomiotta, mutta silloin on ehdottomasti huolehdittava siitä, ettei pentu saavuta käytöksellään mitään. Pennun on tunnettava, että vaikka olet sen johtaja, olet luotettava ja turvallinen, ja luonasi on mukava olla. Nuorelle koiralle ei kannata yrittää opettaa uusia asioita silloin, kun sen on vaikea keskittyä. Silloin voidaan kerrata opittua ja yrittää entisestään lisätä koiran motivaatiota oikein toimimiseen. Kun ensimmäisestä uhmaiästä on selvitty ja ensimmäisestä hormonimylläkästä on kulunut aikaa, huomataan koiran tasaantuneen. Vuoden ikäinen koira on jo selvästi rauhoittunut pentuajoista. Ennen aikuisuutta koiralle tulee usein vielä yksi murroskausi, joka näkyy etenkin käytöksessä toisia koiria kohtaan. Hormonimyllerrys voi saada nuoren koiran käyttäytymään tavalla, jota muut koirat eivät siedä. Nuoret urokset voivat olla turhan kiinnostuneita nartuista. Hämmentynyt nuori koira voi myös rähähtää toisille koirille pelkkää epävarmuuttaan. Epävarmuus on myös yleisin syy siihen, että koirat murisevat tai yrittävät purra ihmistä. Pelkoon liittyvästä aggressiivisuudesta kerrotaan lisää täällä. Aiemmin kaikkien kanssa toimeen tullut koira voi alkaa käyttäytyä aggressiivisesti samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan, mikä voi yllättää omistajan. Omistajan tulee tässä ikävaiheessa panostaa koiran koulutukseen ja pitää huoli siitä, ettei konflikteja pääse sattumaan. Murrosikäiselle koiralle on tärkeää päästä seurustelemaan hyväluontoisten koirien kanssa. Usein nuoruuden häiriköinti jää pois koiran aikuistuessa, mutta osa koirista ei enää tämän jälkeen halua olla tekemissä vieraiden, etenkään samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Koiran tulee kuitenkin sietää toisia koiria lenkkipoluilla ja kotinsa ulkopuolella, joten hihnakäytökseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Voin kuitenkin kokemuksesta kertoa, että koiran murrosiän touhut ovat pientä verrattuna ihmislasten samaan vaiheeseen!

"Rahalla voit ostaa koiran, muttet sen hännänheilutusta!"





lauantai 13. heinäkuuta 2013

Match Showssa ja kaikenlaista ötökän elämää...

Torstaina piipahdimme Rottweileryhdistyksen Päijät-Hämeen alaosaston järjestämässä match showssa Lahden Löyttymäen kentällä Jounin kanssa. Kotoa ei otettu yhtään otusta mukaan, mutta Mantan (Raappavuoren Gasoliina) vein pentuluokan kehään ja sehän sijoittui sinisten pentujen kakkoseksi! Hienosti Manta esiintyi ja sai hyvät palkinnot, on se vaan mainio otus ja kiitos Pirjolle ihanasta kuvasta!

  

Match show-paikalla oli tunnelma oikein leppoisa ja keli aurinkoinen. Myös Sissi (Raappavuoren Granadilla) tuli viihtymään sinne EnoErnestinsä kanssa ja joukkoa täydensivät hyvin "samassa hengessä" touhuilevat Hopo-snautseri, joka voitti koko mätsärin, mahtavaa - onnittelut! sekä Asla-siperianhusky. On meillä vaan mukava porukka ja kiitokset kaikille viihtyisästä illasta! Mahtavaa menoa on noilla puolivuotiailla, vauhdin hurmaa ja ennakkoluulotonta intoa uusiin asioihin - ylpeitä saamme olla sijoitusnartuistamme, sillä kauniiita, reippaita ja uteliaita tyttöjä molemmat ovat, kiitos huoltojoukoille! Ja kuuleman sekä nähdyn mukaan saamme olla ylpeitä myös kaikista muista kasvateistamme - mahtavia kakaroita ja ihania ihmisiä!

Masi (Raappavuoren Geologi) kävi visiitillä eilen ja jopas on komeaksi poika kasvanut!


Kyykäärmeitä ei ole enää omilla nurkilla näkynyt, ei myöskään naapurustossa, joten voin vissiin ottaa ulkopuuhissa jo rennommin? Ripottelinhan minä suolaa kivikoille ja vähän tuonne rajoillekin, liekö se auttanut vai tämä jatkuva mekkalointi pihalla - sitähän meillä riittää, kun porukan huolella jytäämään saa! Kyyhkyjä en ole uskaltanut silmittä ulkohäkissä pitää, etteivät joudu käärmeen ruokalistalle.... Mutta ne lierovaiset taisivat ollakin vaan ohikulkumatkalla. Tällä alueella on viime vuosina jyllätty maita niin agilityhallin kuin logistiikkakeskuksenkin tieltä ja nehän ovat osaltaan käärmeet perinteisiltä reviireiltään karkoittaneet? Kyykäärmeisiin en ole myöskään tuolla perinteisellä peltolenkillä törmännyt, painelevat varmaan piiloon, kun möykkämme kuulevat (astelen tosi paukutellen!). Ja hienon jutun siltä reitiltä bongasin! Olivat tuoneet Baja-majan rakennustyömaitten liepeille, joten uskallanko toivoa, että sitä myös käytetään ja jatkossa Hertan pyörimisistä ei niin suurta sotkua seuraisi?

Bongasin minä kuistilta yhden höskän ja ensimmäisenä tuli mieleen se lierolainen. Valokuvan ja enempi siilenhöskiä nähneitten kanssa tulin siihen tulokseen, että siilet ovat vihdoin pihamme löytäneet? Vahvasti haluan uskoa niin ja kun kerran kotilotkin ovat jo pihamaalla hetkittäin viihtyneet etanoitten ja kastikkaiden kanssa, niin siinäpä riittää siileillekin ravintoa - toivottavasti jäävät pihallemme pysyvästi ja pitävät kyykäärmeet pois. Ensimmäisessä kuvassa se höskätodistuskuva ja toisessa erehdyttävästi käärme... mutta, katsopas tarkemmin!


Riittäähän tässä Suomen suvessa kaikenlaista ötökkää. Äkkiseltään itseäni tympäisee eniten hyttyset, paarmat, punkit, kusiaiset (yksi puri muuten rinnuksista tosi kipeästi ja turposi - enpä mieti, miten se sinne rinnuksiin joutui?) ja hirvikärpäset, koirien kannalta ampiaiset (kulkevat vintillä olevaan pesään ulko-oven vierestä) ja mehiläisetkin... Tahtovat aiheuttaa ylimääräistä kutinaa ja häiritsevät ulkoilurauhaa tai aiheuttavat uteliaalle otukselle vaaratilanteita muuten, mutta antaa nyt kaikkien kukkien kukkia ja pitäähän noitten lintusten jotain ruokaa saada, joten tarkoituksensa kaikella.

Tuli taas suoritettua "huolellisempaa" viikkosiivousta ja taas kerran totesin, että sehän on meidän härdellissä ihan sama, siivoaako silleen hutiloiden tai huolellisesti nurkat puunaten... Otukset pitävät huolen, että tietynlainen epäjärjestys kuuluu elämäämme, sillä pulunhöyhenet ja -höskät pöllyävät, koirat kantavat ulkoa sisälle ruohoa, räkivät märkien partojensa kanssa ym. nromaalielämään kuuluvaaa - ainakin tietää elävänsä elollisten ympäröimänä! Pisteenä tämän tavanomaisen ihanan epäjärjestykseni päälle oli omaa hölmöyttäni jättää kestokulmaväriainepurkin avoimeksi pöydälle happihyppelyn ajaksi unohtaen unohtaen, että Rauha jäi sisälle irrallaan ja on erittäin  utelias kaikenlaisiin purkkeihin, ahne kun on! Sen nokka on nyt vähän tummentunut, vähän sulkiakin, muttei noista myrkyistä saanut edes vatsanpuruja vaan ihan normaalit tuotokset näyttää tekevän ja räkättää päälle.

Kävin ihan aamusta kävelyllä tyttötrioni kanssa ja se ei ollut kovin kuntoa kohottavaa, kun taitavat jokainen tehdä juoksuaan ja enin lenkki meni hitaasti löntystellen, kun noitten piti jatkuvasti haistella ja merkkailla - Hertta taitaa sen touhun pelkillä etujaloilla nojaten takaosa tykkänään ilmassa... vähän höperönnäköistä, mutta niinpä nuo toisetkin merkkaavat nyt kuin urokset koipeaan nostaen. Taannoin juuri naapurini kysyi, että onko pentuja tulossa, kun kovasti toisiaan ulkona astuvat? Ei, ne on emä ja tytär...

Kaikenlaista hassua sitä otusten kanssa saattaa sattua ja nolojakin tilanteita taatusti saapi aikaiseksi, mutta ei muuta kuin uusin kujein uusiin hetkiin!






tiistai 9. heinäkuuta 2013

Hulvattomasti jo pitkälle heinäkuuta!

Ensin ulkoilukuvat tältä päivältä - pääosissa Sökö, Reeti ja Allu, jotka ovat siirtyneet hulvattomasti heinäkuulle!







 
Jopas onkin yllättäen vierähtänyt tovi, etten ole blogiin ehtinyt kirjoitella. Osittain johtuu arkisesta aherruksesta ja mukavista ulkoilukeleistä, mutta onpahan tässä jotain ehtinyt touhuillakin, mm. tuli opeteltua huolella, kuinka tallennetaan kuvia "pilveen" ja todeta myöhemmin, että kännykällä otetuista kuvista osa (tietysti ne parhaat!) ovat todella kadonneet pilvien mukana teille tietymättömille... Tämä on kopioitu!


Vietimme Jounin kanssa pikaloman Tallinnassa Öllesummer-tapahtumassa ja mukavastihan se lomailu taas sujui mainiossa seurassa. Torstaiaamuna Suomenlahden yli mentiin ja sunnuntai-iltana kotiin palattiin - kiitos jälleen kerran kotijoukoille, sillä huoletonna voi reissata! Päiväsaikaan tuli löhöiltyä rannalla, sillä kelit sellaista puuhaa suosivat, mutta kävimme myös paikallisessa eläintarhassa, joka olikin aikamoinen puisto eksoottisine eläimineen (mm. norsuja, sarvikuonoja ja virtahepoja...) ja tietysti kävelimme "jalat alta" VanhanKaupungin kujilla nauttien turistien touhuista ja leppoisasta tunnelmasta. Sunnuntaiaamuna tulikin nostettua vielä viimeiset maitohapot kinttuihin, kun kapusimme Kirkontorniin, josta on aika huikeat näköalat koko kaupungin ylle (muistutus itsellekin, että ihan aidosti pelkään korkeita paikkoja!). Öllesummerissa esiintyjiä riitti moneen makuun aina venäläisistä että paikallisista tähdistä Pet Shop Boysiin asti ja letkeä karnevaalitunnelma oli kohdillaan sisältäen ihmisvilinää, erillistapahtumia sekä tivolia aina kunnon markkinahumusta nauttimiseen. Tykkäsin ja eiköhän ensi kesänä tuonne tapahtumaan tule uudestaan taas mentyä! (Kävin muuten maailmanpyörässäkin, joka on minulle iso saavutus)

 

 

Viime viikolla meillä visiteerasi Sökön sisko Rämä (Raappavuoren Fintinsfia) - tässä siskosten painia sisällä



Eilen puolestaan piipahti Föri (Raappavuoren Förskotti) omistajineen, josta ei tullutkaan napsittua kuvaa (kamerassa ei latausta ja se kännykkäjuttu...). Mukavaa on aina näitä kasvatteja nähdä ja onneksemme asumme sellaisella paikalla, että tässä on helppoa poiketa joko ihan asioikseen taikka ohikulkumatkalla. Jotta teretulemas vaan!

No olihan meillä visiteerannut viime lauantaina sitten Ei-Toivottu-vieraskin - KyyKäärme kuistilla! Ei mikään mukava juttu ja nyt on tullut käveltyä pitkin pihamaata rautalapio varusteena ja loitsittua kaikenlaista loitsua... Suolasin minä vähän noita kulkureittejä, kun kuulin, että se ehkä karkoittaisi, kun ei vissiin nahka suolauksesta tykkää? Nähtäväksi jää, oliko se kaveri vaan läpikulkumatkalla vai meinaako piipahtaa toisenkin kerran!

Nytpä annan jalkojeni ja persukkeitteni huilia pehmeillä peltoteillä tasaisesti tallustellen, sillä ne epätasaiset kivikadut ja viimeistään sunnuntain 258 kiviaskelmaa ylöspäin noin yllättäin saivat parit lihakset löytymään ja vieläkin tahtovat muistuttaa löytymisestään...



Vuoden Snautseri-kilpailun tulokset

Kevät päättyi ja lunta on tulvillaan ihan joka paikka ikkunoita myöten. Onneksi vain ulkopuolelta. Ja kevätfiilis on kuin kuvassa pahvilaati...