Oma tyttötrio

Oma tyttötrio
Reeti ja Sökö

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Pientä pintasilausta!

 
Tulipas käytettyä otsikoinnissa kovastikin mielikuvitusta, mutta tähän kirjoitukseen aika sopiva. Hertta kaipaisi vähän pintasilausta, mutta jahka tässä ehditään...Sitäpaitsi kyllä näillä pakkasilla karvaa vähän reilummin saa ollakin vaikka iltapäivän ulkoiluissa meinaa hikeä jo pukatakin!


Perjantaina oli aika vilkas päivä ja vähän mielikuvitustakin sai käyttää, sillä jotenkin tässä härdellissä aikataulut menivät päällekkäin... Veera lähti aamusta suorittamaan autokoulun kakkosvaihetta ja vei autoni. Reetin kanssa pummittiin sitten naapurilta kyyti keskustaan (eihän me linja-autolla!), jotta koira pääsi eläinlääkärille patinpoistoon (tultiin Lahdesta kotiin ihan omalla autolla, kun tytön kanssa treffattiin ajotunnin jälkeen). Niskapatti osoittautui tukkiutuneeksi talirauhaseksi, mutta näytteen pyysin kuitenkin patologille varuilta laittamaan. Mahtava vekki somistaa niskaa, otti ihoa ihan kunnolla, kun tahtovat uusiutua. Pintasilausta siis Reetillekin, eipähän ainakaan kenenkään hyppysiin enää patti tunnu (tikit kyllä nyt) ja nuo karvatkin kasvavat takaisin


Kotona sain vihdoin vaihdettua verhot tupaan, meillähän voipi samat verhot roikkua usemmman vuoden (jopa vuosikymmenenkin), kun aina niin hyvännäköiset tulee hankittua. Nyt laitoin ne vanhat, mitkä tähän ensimmäisenä hankittiin ja tuvan pintasilaus hoideltu - ikkunoita en vielä pessyt vaikka tarpeen olisi, sillä ulkoilu viehätti enemmän. Sitäpaitsi meidän tuvan ikkunoita ei pestä aurinkokelillä, kun ovat etelän puolella (vähänkö hyvin näkyy kevätauringossa pölyt!). Odottelenpahan siihen touhuun niitä sadepäiviä.

Urpon poismenosta on jo reilut kaksi vuotta ja se ehätti tuunaamaan oviamme sekä ovenlistoja, karmejakin... Jouni vaihtoi pari ovea, karmit ja listat niihin uusi samalla ja mukavalta näyttää vaikka ensin hirvitti ajatus muistojen poistamisesta, mutta jäähän nuo edesmenneet muistoihin kovasti muutenkin. Sitäpaitsi oli sen kynnet muutaman kerran ohi karmien menneet... seiniä ei vielä silailla. Muistoista kävi mielessä, että ensi viikolla tulee kuluneeksi 22 vuotta ensimmäisestä pentueesta ja toisestakin 21 vuotta - kylläpäs aika on rientänyt! Ei onneksi itsestään huomaa, vaikka iloryppyjä alkaa jo vähän silmäkulmissa ja kaulanahassa ilmetä, couperoosaakin lisääntynyt poskipäihin entisestään ja kummasti tuo maan vetovoima vetää kaikkea alaspäin... Pitää jättää vähemmälle itsensä peilistä tutkiminen, niin paremmalla mielellä pysyy tai katselee itsestään vaan noita vanhoja valokuvia!

Perjantai-iltana tuli pintasilattua pienten koirien käytöstä tulevaa näyttelykautta varten ja kyllä nuo näyttelytreenit monelle ovatkin tarpeen, ihan jo sosiaalistamisen kannalta. Näyttelytreenejähän järjestää mm. Salpausselän Koirankasvattajat ry. aina perjantaisin Renkomäen hallilla ja tulevat jatkumaan 19.4. saakka, syksyllä jatketaan harjoituksia lokakuussa. Rohkeasti mukaan vaan, mukavia hetkiä niin koirille kuin omistajillekin ja minähän siellä aika usein hyörin, pitkän tauon nyt vaan pidin pentujen vuoksi, ettei kulkutautia tullut hallilta kotiin kannettua.

Tänään käydään Jounin kanssa raksamessuilla katsomassa uusia tuulia. Eipä tuolta isoja ideoita varmaan takaraivoon tartu, kun on niin jumiutuneet ajatukset (ikäjuttu!) ja omat visiot, mutta käydään kurkkaamassa, kun ilmaisliput taas saatiin. Pitkään siellä ei viihdytä, sillä aurinkokeleistäkin pitää ehättää nauttimaan!

Kasvattini LeahEulaalia on ilostuttanut meitä viikonvaihteen yli - virtaisa ja iloinen pakkaus, joka aina niin hyvin lauman jatkeeksi sopii. Lauantain ulkoilukuvia, ekassa kuvassa Leah yksinään, muissa Reetin ja Sökön kanssa









Täytyy tunnustaa, että kävin jo viikolla tervehtimässä sekä Sissiä että Mantaa ihan kotioloissaan, lienenkö vähän huonosti noista irrottautunut?! Hyvin on kakaroilla touhut lähteneet käyntiin ja oikein onnellisia otuksia - kiitos, hienot on puitteet pennun kasvaa! Ja aikalailla pentumaisen putkeen menee kaikilla muillakin Geeläisillä, paljon on uutta opittavaa ja kokeiltavaa - kiitos viesteistä ja nauttikaa!

Pilkahduksia marraskuun pimeisiin päiviin!

Akka saavutti viime tiistaina seitsemän kuukauden iän. Se on innokas oppilas ja haluaa oppia koko ajan jotain uutta. Ulkoillessa se malttaa ...