Linnut irti!!!!

Allu ja Rauha ovat päässeet taas lauman sekaan vapaina liihottelemaan, kun ei vierasta koiraa tuvassa ole. Tuon otsakkeen sanat meillä oli lappuun kirjoitettuna ja ulko-oven ulkopuolelle liimattuna, että muistin pistää linnut ensin häkkiin ennenkuin päästin Chilin sisälle - itseni tuntien ilman lappua olisin voinut unohtaa ja jos uskallan tunnustaa, niin unohdinkin kerran, mutta ehätin Chilin houkutella takaisin pihamaalle ennen isompaa tapahtumaa. Meillä linnut nääs liihottelivat vapaana hoitolaisen aikaan vain silloin, kun olimme reissun päällä tai lenkillä (ja hoitolainen menossa mukana). Oletan, että liihottelivat innoissaan vapaudestaan ja jätösjäljet sekä ränsistyneet leikkokukat osoittivatkin, että monessa huoneessa ja tupaa ympäriinsä olivat rallatelleet. Tässä siivekkäämme, huomaa Allun alusta!

Maanantaina oli aurinkoinen päivä - muutama kuva iltapäivän lenkiltä (aamu vierähti ikävästi autoillessa)



Reeti ja Sökö - emä ja tytär



Reeti, Sökö ja Hertta



Hertta



Sökö



Reeti



Lupasin itselleni muutama viikko sitten, että seuraavan blogipäivityksen teen vasta sitten, kun Reetin juoksu on alkanut. No sitä odotellessa aikaa on vilahtanut ja tännekin asiaa riittänyt. Tai ei oikeastaan niin hirveästi asiaa, mutta kun kuvattavaa sattuu, niin vähän pitää tekstiäkin laittaa. Ja aivan mainiota menoa meillä on riittänytkin! Riittää jatkoonkin, sillä perjantaina on vuorossa Salpausselän Koirankasvattajat ry:n pikkujoulut Upseerikerholla, se paikkahan loppuu varuskunnan (Hennala) lakkauttamisen myötä, lauantaina on kylämme seurantalolla karaoketanssit ja sunnuntaina snautsereitten joukkosilmäpeilaustapahtuma Renkomäen hallilla. Viikonloppu vierähtänee siis seurustellen! Ja juu, Reeti ei juokse vielä - tekee vissiin oikein ottavaa reissua varten?

Pitänee kuitenkin pari sanaa laittaa lasten ja koirien yhteiselosta, tietysti kaikkien lemmikkien kanssa pitää lasta viisata oikeaan käsittelyyn ihan alusta asti, mutta koirat on nyt itsellä enempi olleet matkassa mukana. Olkaa valppaina, sillä välttämättä tämä yhtälö ei täydennä toisiaan kuten elokuvissa. Taaperoikäisillä tahtoo olla tapana tutkia kaikkea sormin ja maistellen, karvoista lähtien aina korviin, silmiin, nisiin, tappiin ja pyrstövärkkiin asti koira on oivaa tutkimusmateriaalia lapselle ja se ei ole koirasta kivaa eikä sellaista tarvitse edes oman perheen lapsilta sietää. Eikä mikään koira halua makuu- tai telmimisalustana olla vaikka se monesta vanhemmasta niin hellyttävältä näyttää, mutta miten lie koiran mieli? Kärsiikö se asiatonta kohtelua kunnioittaen? perhettään ja sietää siihen asti, kunnes raja viimein tulee vastaan? Myöhemmässä vaiheessa yhteisleikit lapsen ja koiran kesken ovat aina vanhemman valvonnassa, jottei heiveröisempään satu (olipa se sitten lapsi tai koira). Enkä jättäisi ikinä omaani valvomatta esim. kaupan pihaan, sillä joskus kuullut ja nähnyt, että nuorisoporukassa (valitettavasti ihan yksittäisissä ja aikuisissakin) keksitään keppostelua ja ihan raakaa kiusaamistakin narunnokassa pönöttävää koiraa kohtaan. Sellaiset tapahtumat eivät ainakaan lisää koiran luottamusta ihmistä kohtaan ja vaikkei sillä hetkellä narun vuoksi päässyt reagoimaan, niin kokemus voipi pompsahtaa esiin toisessa tilanteessa ikävänä yllätyksenä.

Pitäkää huolta omistanne, niin lapsista kuin eläimistännekin. Vahinko ei kello kaulassa tule, mutta silmät avoimina ja ennakoiden monelta voipi välttyä. Koira ei huonoa kohtelua siedä ja voi kuitata sen seuraavalle vaikka senhetkisen sietikin eikä lapsen tarvitse murahteluja, irvistelyä, nipistelyä tai puremia lemmikeiltä vastaanottaa lainkaan. Mieluummin hieman ylihysteerinen kuin liian luottavainen asenne - meillä on kasvatettu silmät vähän joka paikkaan ja olen todella onnellinen, ettemme ole koskaan joutuneet miettimään, toimiiko härdelli asiallisesti vai ei. Edelleen jatkan, että vaikka meillä nämä kyyhkyt ja snautserit toimivat päällekkäin, niin en ihan huolettomaksi huldaksi heittäydy kuten en aikanaan myöskään jyrsijöitten kanssa vaikka ne isommat tykkäsi niistä ihan erilailla kuin nämä snautserit... En vaan onnistu näitä nykyisiä "hellimään" hoidossa käyviä gerbiileitä kuten en aikanaan saanut Herttaa ihastumaan toivotulla tavalla Sulo-marsuun tai silloisiin omiin gerbiileihin ja kääpiöhamstereihin. Mukavaa nyt kuitenkin, että tuo yhteiselo kyyhkyjen kanssa toimii asiallisesti, jopa joskus omivat ne niin omikseen, etteivät vierasta otusta kovin mielellään lintuhäkin luo päästä ja joskus voivat vierasta ihmistäkin seurata "sillä silmällä", jos joku noihin lintuihin tahtoo paremmin tutustua.

Jaa miten se lipsahti lapsista pieniin lemmikkieläimiin? No oma tilanne on nyt sellainen, ettei tuvassa ole taaperoita eikä kovin kavereillakaan. Jotenkin nyt "luppoaikaa" enimmistä muksuista tykkänään (anteeksi vaan lapselliset) mutta kuulunee kai jotenkin tähän ikävaiheeseen, etten noista oikein jaksa innostua. Nautitaan nyt tästä seesteisestä keski-iästä!

Ai että tykkään nasevista sanonnoista ja liittyen edelliseen tai oikeastaan koko elämään - otetaan vastuu päätöksistämme! "Monet tykkäävät järjestää myrskyjä elämäänsä, mutta sitten järkyttyneinä seuraavat myrskyä seuraavaa sadetta!"

 

Isänpäiväaatto

Oikein mukavaa isänpäivää kaikille sitä huomenna viettäville ja meillä ne kukkii norjanangervotkin!

Kiitos paljon Tuijalle, kun toit tänään HelkaFarsflickan luustokuvaukseen Lahteen. Olipa hauska nähdä ja vaihtaa kunnolla kuulumiset, Helka on hillitty ja herttainen - ihastututtava otus, jolla visiitti vierähti unten mailla, mutta onneksi eläinlääkäriasemalla ehdin Helkan kanssa seurustella ja kennelliittoon lähtee kuvat mukavin esiarvioin.

Eilen olin pitämässä näyttelytreenejä Renkomäen hallilla ja jos olisin tiennyt paparazzien olevan paikalla, olisin tukkani vähän nätimmäksi laittanut. Toisaalta se tukkani laittaminen on vähän niin ja näin (tukka päässä, siispä kaikki hyvin), joten suurta vahinkoa ei unohduksesta tapahtunut. Kiitos Kaarinalle kuvista ja Paulalle SissiGranadillan erinomaisesta ohjaamisesta sekä pidosta - Sissi on mainio ja täpäkkä likka!

Olen kuljettanut kameraa satunnaisesti lenkeillä mukana. Kovin on ollut harmaita ja sateisia päiviä enkä ole sitä vauhdin ja tekemisen riemua kyennyt otoksiini siten ikuistamaan kuin sen itse näen. Tässä kuvia ihanista lenkkeilymaisemistamme ilman koiria (siis koirat olivat mukana ja kuvasinkin, mutta erittäin huonolaatuisin otoksin tai sitten niitä ei vaan osunut otoksiin...)

 

 

Kiitos Lockerin perheelle ChiliGertruden lainasta - ihastuttava tyttönen ja on ollut ilo nauttia tekeväisen teinin seurasta! Tänään se viettää meillä viimeistä hoitopäiväänsä ja eipä sillä kovin kurjaa meillä tainnut olla vaan sujuvasti on kvartetti toiminut. Ensimmäisessä kuvassa se nautiskelee puruluustaan Sökön seuratessa sivusta (Sökö syönyt jo omansa ja odottaa, josko jotain jäisi), toisessa se huilaa täydessä unessa metsäreissun jälkeen, eikä härdellin muu meno huoleta lainkaan

 

Huomenna taitaa härdellin vauhti vähän laantua, mutta eiköhän tässä taas jotain keksitä!

Lisätty isänpäiväaamun kuvia, Chilin ja Sökön iloitteluja

Herttaista Hertanpäivää!

Siinä oli viikonvaihteessa mummokoiralla mummotettavia, mukavaa menoa ja sopuisaa eloa!

 

Janina Maxin, Hertan, Reetin, Sökön ja Chilin narujenjatkeena

 

 



Tärähtänyt tunnelma välittynee? Hauskaa noilla oli!



 

 

 

ChiliGertrude ja SököFröökynän aamupuuhaa. Ei kerrota omistajille näistä kuvista, kun Chili ei oikeasti saa lattiaa korkeammalla olla, mutta lomalainen lomailkoon ja pääasia, että sillä on hauskaa!

Tänään taitaa olla pullakahveitten paikka Hertan nimppareitten kunniaksi ja huomenna herkutellaan täytekakulla Ville-pojan synttäreitä - onnittelut vaan! Tästä kuvasta on vähän aikaa vierähtänyt

Näin niitä pieniä juhlanaiheita harmaisiin ja sateisiin päiviin kertyy eikä sateille vielä loppua luvannut säätietojen mukaan, joten jokaiseen päivään on jotain lystiä löydettävä ja minähän löydän tai paremmin sanottuna kai: meillä sitä lystittelyä riittää, ainakin hohotellaan paljon!

Toisaalta taidan kyllä tykätä näistä harmaista päivistä, sillä muistaakseni se pakkanen pistää palelemaan ja couperoosaa naamaan kukkimaan. Eikä rapakaan ole kantautunut sisälle, kun on tarpeeksi märkää - tulee vaan vetiset tassunkuvat, mutta en kyllä meille suosittele pistämään valkoisia sukkia... Siivoushan otushuushollissa ruukaa toimia vähän silleen kuin hampaita pestessä suklaata söisi?

Uppo-Nallen runo (Elina Karjalainen) tuli mieleen, kun viikonvaihteessa ajeltiin kauppakeskusten ohi. Hassua, kyllä nuo luontoretket paljon mukavampia ovat kuin kauppakeskusten tungos ja tarvinneeko sitä maallista mammonaa kuitenkaan niin mahdottomasti? Se riittää, kun on lämmin tupa, hyvää seuraa, oma peti ja kaapissa riittävästi ruokaa.

"Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa.
Elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia."

Suuri kiitos viikonlopun vierailijoille, hyvin saatiin marraskuu aloitettua ja Jounin ikääntymistä juhlittua - hauskaa oli!

Chilin ja Sökön menoa sekä onnitteluja!

Raappavuoren Gertrude, Chili on ollut meillä nyt viikon lomalaisena ja hyvin on sujunut. Sököstä on tullut sen paras kaveri - kaksi mainioita huimaa ja silleen on vähän toimintaa tupaan tullut, että Sökö ruukasi pistää eräänä päivänä pokeriringin pystyyn? Oli nääs purkanut pelikorttipakan valmiiksi. Ai mistä tiedän, että se on ollut Sökö. No, Chili sattui olemaan ajelureissulla mukana ja Hertan tai Reetin en usko enää villiintyvän (tai enhän minä ihan satavarma voi olla). Liekö Sökö vähän huimia aikojaan muistellut ja hieman esimerkkiä teinimeiningistä ottanut, sillä Chili on kunnostautunut paperihommissa ja ruukaa tehdä niitä ihan omatoimisesti, kun silmä välttää - oikea toimistokoira! On meillä lystiä ja tähän kuvakoostetta menosta

"Löysi paikkansa kattila ja kauha, olkoon kodissasi onni ja rauha!"  Paljon onnea Veeralle uuteen kotiin - kaunis on kotisi ja sijainniltaan erinomainen! (huom! tässä en tarkoita etäisyyttä vaan mahdollisuuksia)

 

Tänään on Jounin synttäripäivä - onnea vaan ikääntymisen johdosta! Miten noin nuorella voikaan olla niin vanhat lapset, että jo omillaan toimeentulevat? Ja vielä niin nuori puolisokin? Hah! Pidetään vitsit vitsinä ja muistapas seuraava: "Aikuinen mies sä hetkestä nauti, ettei vaan iske se pappatauti! Elämää ahmi, riemuitse olosta, ilon anna pursuta joka kolosta!"

 

Jotta tällaista tapahtuma- ja juhlaviikkoa vietetään nyt ja meidän härdellissä on edelleen kaikilla kaikki ihan mallillaan! Vaikkakin vähän maaillman turuille ja toreille levinneessä... ainahan meillä ihmishärdelli leviää ympäriinsä (ja tuvassakin höyhenet). Tällä hetkellä ihmisten menomestoina taitaa olla Pori, Espoo, Tampere, itselläni onneksi vaan Lahti ja Orimattila. 

 

Viime yönä oli pitkästä aikaa pakkasta (on vieläkin) ja lintulaudalla heti aamusta enemmän porukkaa kuin muutamana aamuna aiemmin. Sain vinkin, että harakoita halutessaan voi häätää foliopaperein ja näkyy toimivan. Kiitos Tuula, nuohan söisivät vararikkoon, kun laudan ääreen pääsevät. Meillä ei aiemmin tuulihaukkojen vuoksi harakoita juuri ollutkaan, mutta viime vuosina ovat lisääntyneet ihan häiritsevissä määrin. Tikkaa, oravaa ja pikkulintuja (sekä Sököä vahvistettuna nyt Chilillä) ei folioaskarteluni näytä haittaavan, joten näppäränä pistin noitten omieni esteeksi terassituolit - toimii ainakin toistaiseksi, kunhan vahdin, etteivät siirtele kevyitä muovituoleja!

 

Mukavaa tulevaa pyhäinpäiväviikonloppua!  

 

 

 

 

Lahti KV 27.10.2013

Tänään pyörähdimme Veeran kanssa Lahden hallissa kansaivälisessä koiranäyttelyssä, mukaan nappasimme debytoimaan Raappavuoren Gasoliinan, tutummin Mantan ja tuomari Cindy Kerssemeier Hollannista tuumasi tytöstämme seuraavasti: "Iloinen juniori, erinomainen tyypiltään ja kooltaan. Feminiinisesti muotoutunut pää, hyvä ilme. Saksipurenta. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä ylälinja. Hyvä luusto ja jalat. Hyvä turkki kuvioinniltaan ja väriltään. Liikkuu hyvin." JUN ERI JUK2

Raappavuoren Gasoliina, Manta - kuva Markku Välilä

MantaGasoliina tuomarin kanssa silmätysten - kuva Päivi Pöllänen

Videoklippi kilpailuluokasta, kiitos Eerolle

Mainio esiintyminen ensikertalaiselta! Olipas meillä lystiä ja lämmintä tunnelmaa. Manta puuhaili koko hallireissun ajan reippaasti ja iloisesti, hetken se taisi jännittää, mutta kohtapa taas mennä tohelsi niinkuin aina olisi Lahden hallissa ihmis- ja koirajoukossa vapaa-aikaansa kuluttanut. Suuret kiitokset Pirjolle ja Eerolle Mantan hyvästä kasvatuksesta, tuo tyttö pärjää kyllä missä vaan!

Mukavaa oli nähdä myös tuttuja likempää ja kaukaa - terveiset vaan ja onnittelut menestyneille!

ChiliGertrude on yhtä iloinen luonteeltaan kuin Manta-siskonsakin ja hyvin se neljäntenä tässä laumassa puuhailee, oikein on lomafiiliksissä ja niinhän sitä lomalla pitää ollakin (miten minä neljänneltä kiellän sohva- ja sänkyoleilun... no en mitenkään, kotona sitten eri säännöt). Tässä tämän päivän otos, mukavasti meillä vauhtia piisaa (kameran olen autuaasti lenkeiltä unohtanut...)

Kukas kissanhännän nostaa, jollei kissa itse?

Ensin kuvia viime tiistailta, kun aurinko paistoi ja rapa ei lentänyt - nyt lentää rapa ja sataa vettä...



Reeti - juoksee, muttei vielä sitä juoksua ;)



Sökö



Hertta ja taustalla Reeti



Hertta, Sökö ja Reeti



Sökö ja Reeti



"Kukas kissanhännän nostaa, jollei kissa itse?" Vaatimattomuudesta... tai oikeastaan vähän siitä, ettei se vaatimattomuus aina niin hyvä juttu ole. Meidän kulttuuriimme jotenkin vaan kuuluu kainostelu, omien ja toisten saavutusten vähättely ja mokailujen välttely. Taannoin vietimme kansallisen epäonnistumisen päivää, jossa välittyi tuttu juttu, että mokailu on oppijalle välttämätön taito, jokaiselle sattuu ja tapahtuu, eikä se sen kummempaa ole kuin elämää - tasainen meno ja siihen tottuminen ovat taantumisen esiastetta. Tapanamme vaan meinaa olla, että ne mokailut muistetaan paremmin hyvät teot? Jokainen meistä antaa taatusti osaltaan panoksensa työlleen ja tekemisilleen, tekipä sitä hommaansa suureen ääneen mekastaen tai kaikessa hiljaisuudessa taka-alalla ahertaen. Pitäisi itsekin muistaa kiitosta jakaa paljon anteliaammin ja hoksata osallistua enemmän myös toisen iloon, kyllä sitä "korvamakiaa" (siis vähemmän mairittelevaa puhetta) jokainen ihan omassa arjessaan taatusti tarpeikseen saa ja kovin surkeaa olisi elämä ilman iloa, onnea ja onnistumisen tunnetta. Joten ne hännät pystyyn vaan ja avoimin mielin iloitsemaan kaikenlaisista touhuista turhia kainostelematta!

VIelä kissanhännästä. Tässä eräänä aamuna ensimmäisellä happihyppelyllä heräsin ihan kunnolla, kun joku karvainen tuolla pimeällä kuistilla hipaisi paljaita sääriäni. Ai hitto, että säikähdin! No kissahan se siinä hännällänsä hiveli ja asettui ihan tarinoimaan, liekö kertonut, että pihamaamme on saalistajalle antelias? Hyvä, että se on ylimääräisiä kulkijoita jahtaamassa ja sain taas kerran selville, mitä hajujälkiä tyttötrio aamuisin niin innokkaasti tutkii, en nääs sitä kissaa ole aiemmin pihaltamme bongannut ja toki mukavampaa olisi ollut tutustua ensin päivävalossa.

Keskiviikkona hoitolaiseksi tuli ihastuttava ChiliGertrude ja sopuisasti laumaan solahti - on se hieno likka ja kovin hyvätapainen, ainakin toistaiseksi, liekö vielä vähän vieraskorea?


Sökö ja Chili



Torstaina meillä visiteerasi PiiruGuinevere "ilopoliisinsa" Taimin ja omistajansa kera, olipa siinä siskoksilla aikailematta yhteisen sävelen paikka. Taimia sanotaan "ilopoliisiksi" syystä, ettei se ole kovin iloinen, kun muut riehaavat - voi kun sen ilmeen olisi saanut tallennettua! Aivan luokattoman huonot otokset siskosten leikeistä, tämä ainoa edes vähän onnistunut, vauhtia ainakin oli...

Taimi ja Piiru



Piiru ja Chili

Aina on mukavaa nähdä kasvattejaan! Sitä kun näkee ja kuulee niitten voivan hyvin, olevan toimeliaita (hih!) ja ilmeisen tykättyinä perheissään, niin kyllä se vaan sellaisen iloisen mielen tuo. Illalla napataan Chilin lisäksi Manta Renkomäen hallille näyttelytreenien pyörteisiin, Mantanhan on tarkoitus debytoida Lahden kv-näyttelyssä sunnuntaina ja on aika lyhyessä karvassa, mutta käyköön esittäytymässä, kun kerran ilmoitettu on.

Ja taatusti tulee tämänhetkisen kvartetin touhuista ikuistettua ja laitettua tänne lisää kuvia, jahka kelit vähän kirkastuvat kuten taas uutisissa silleen lupasivat! Joo ja taitaa ola luvassa samankaltaisia kuvia, mutta jospahan niissä joskus pienen vivahde-eron huomaa... vaikka kelissä ;)

Ps. Kyllä tuo 9-kuinen on mahtava kaveri! Ihan joka touhussa mukana uteliaana ja avuliaana - voi kun sen tassut toimisivat silleen kuin meidän kädet, olisi sille puuhaa! Käyttäkää nyt tuota nuoren koiran oppimishalua ja energiaa hyväksi, puuhastellen ja nautiskellen!

Ensilumi - taas ihastuttaen ja yllättäenkin!

Lintulaudalla onkin ollut kuhinaa - sini- ja talitiaisia, varpusia, keltasirkkuja, harakoita, tikka, orava, fasaaneja ja meidän Sökö. En arvannutkaan, kuinka paljon se laudan alle varisseita eväitä ehtikään syömään ennenkuin huomasin sen peräpään tuotokset ja tähän voisin todeta, että kuoritut auringonkukansiemenet ei ainakaan sula. Reetikin näkyy vähän pyöristyneen, liekö tuleva (toivon, että siis ihan pian alkava) juoksu turvottavan vai vieraileekohan sekin lintulaudan alla...

Perjantai-iltana kävin vetämässä näyttelytreenit hallilla, lauantainapäivästä vierähti tovi Hyvinkäällä kokouksessa ja täytyy taas kerran todeta, että meillä kelit vaihtelevat nopeasti. Perjantaiyön ja aamun satoi kovasti vettä, mutta hetken kuluttua aamuhämärän valjettua saatiin lunta ja maa valkeaksi. Muutin suunnitelmiani ajelupäivästä kotipäiväksi, sillä vaikka omassa on hyvät kesärenkaat (ajotaitokin erinomainen!), niin jotenkin kokemukseni mukaan ne muut autoilijat eivät välttämättä ole kovin taitavia liukkailla liikkumaan (varovasti kurvasin vielä perjantai-iltana liukkailla siellä hallitreeneissä). Lauantaiaamuna foordsoni sai talvitassut alleen ja hyvä niin, sillä Hyvinkään reissulla paistoi välillä komeasti aurinko ja tiet olivat jo kuivat, mutta hetkittäin hipsuteltiin ihan mahdottomassa lumituiskussa pitkin moottoritietä, tien pintaankin kertyi pian aikamoinen sohjokerros ja niin tuli tämän syksyn ensimmäiset talvikelit taas kokeiltua hyvällä menestyksellä - kaikille sitä menestystä ei ollut suotu, kun katseli tienvarsille uuvahtaneita kulkupelejä tai tieltäsuistumisjälkiä. Olkaas nyt maltillisia ja varovaisia! Snautserikerhon syyskokous (siellä Hyvinkäällä) sujui mukavissa tunnelmissa ja henkilövalinnoista sekä muusta voi kohtapuoliin lukea kerhon nettisivuilta (ja varmaan fb:kin). Päivää täydensi erittäin mielenkiintoinen esitelmä etsijäkoirista - kiitos Humbergin Mirvalle ja Kankaanpään Mirjalle tiedon jakamisesta. Etsijäkoiratoiminnasta lisätietoa liiton sivuilta Etsijäkoiraliitto ry

Sunnuntaipäivän viihdykkeeksi karautimme Jokimaalle, jossa oli Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämä match swow. Talvista maisemaa raviradalta - Pennalassa ei ihan näin paljon lunta ole

Manta voitti oman luokkansa ja kävi pönöttämässä todella pitkän tovin BIS-kehässä, muttei siitä sijoitusta irronnut. Hyvin se liikkui ja mainiosti päivähetken jaksoikin - palkkioksi erinomaisesta esiintymisestä likka sai kasan puruluita, pehmopupun (liekö enää ehjä!) ja paperiarvostelun, jossa oli merkattuna kaikkiin kohtiin "erinomainen" (siis koiran ulkoinen olemus, koiran luonne ja koiran esiintyminen). Tässä MantaGasoliinan pönötystä ja pupusen kanssa

 

Mukavaa syyslomaa kaikille sitä viettäville ja lokoisaa lokakuun loppua kaikille!



Epäonnistumisessa voi olla jotain hyvääkin, kun sen vaan huomaa! Tuli näköjään tarkennettua niittyleinikit vaikka omassa mielikuvassani näin upean vauhtikuvan Reetistä :D