Tupatunnelmaa ja sinisiä hetkiä - Hyvää Joulua!

4. adventtiaamu on valjennut ja tuvassa kaikki hyvin! Pihalla on pimeää, vettä on saatu taivaan täydeltä ja mittari näyttää +6 astetta, joten eipä liukkaista rekikeleistä tietoakaan vaan tuvassa riittää lämmintä, mieluista seuraa ja erinomaista tunnelmaa! (Käyn kuitenkin varastosta lasketteluvehkeet jo kuistille valmiiksi laittamassa, kolahan tuossa on kesän yli valmiina töröttänytkin, kun ei näistä Suomen keleistä aina tiedä.)

Siskokset Rämä ja Sökö aloittavat joka aamun perinteiseen rottakoiramalliin, kun hoitogerbiileille laittelen ruuat ja vedet. Terra on laskettava alas, jotta pääsevät Tupun ja Hupun touhuja tovin seuraamaan

 
Kuvia talvipäivänseisauksen sinisestä hetkestä!

Hertta, Sökö ja Rämä

Reeti ja Sökö seuraavat Rämän ja Hertan pallotouhua

Rämän ja Sökön jumppaa

RämäFintinsfia

Hertta, Sökö ja Reeti, Rämä hämärästi taustalla

Sökö ja Rämä

Reeti 3 viikkoa astutuksesta

Perjantaina piipahti sijoitusnarttumme Raappavuoren Granadilla, Sissi. Hyväluonteinen ja mainio vajaan vuoden ikäinen erittäin tekeväinen tapaus, jalkakarvat on kuvassa märkänä, mutta lupaavalta nuorelta neitoselta näyttää, kiitos Paulalle ja perheelle!

Jotenkin tämä laulu on aamun mielessä soinut ja ääneenkin hoilotellut!

 

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy;
Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa,
Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta.
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
Kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
Sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -
Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

 

 

RAUHALLISTA JOULUNAIKAA JA MONENLAISTA JOULUNTAIKAA!

 

 

JOULUPATJA eli kummottos viätetä hiano joulu.

1) Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2) Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimii ja hyvä ruakka.

3) Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4) Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläiten kans.

5) Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut.

6) Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

 



Reeti ja Sökö jouluna 2012





 

Vielä viikko tonttuillen!

 

 

 

"Jos on liian vähän aikaa 

kokeilehan tätä taikaa:

kääri kiire joulusukkaan

sano sille "mene hukkaan"

Johan loppuu turha touhu

saapuu rauhallinen Joulu."

 

Joulunalusaikaan kuuluu monenlaista puuhaa, kiirusta, supsattelua ja salamyhkäisyyttä, etenkin pikkulapsiperheissä. Meillä mennään vähän hillitymmin eikä noista perinnesiivouksistakaan tarvitse isommin huolta kantaa, kun tutun porukan kesken juhlapyhät vietetään (lemmikkieläimet ovat kyllä hyvä syy moneen sotkuun!). Ulkona tuulee nyt taas kerran napakasti, mittari näyttää +8 astetta lämmintä ja tuvassa huilailee kaksi kyyhkyä ja neljä snautseria. En ole määrää lisännyt vaan SököFröökynän sisko RämäFintinsfia tuli meille viime perjantaina hetkeksi lomailemaan. Sopuisasti nelikko touhuilee ja yhteen hiileen puhaltelee eikä Rämän juoksuaika mitään eripuraisuuksia mukanaan tuonut. Aamukuvat - Rämä housuineen seuraa sohvanojalla sukulaistensa touhuja

 

 

 

Viime sunnuntai vierähti Suomen Snautserikerho ry:n rotukopilla Helsingin messukeskuksessa. Rotukoppien tarkoituksena on jakaa tietoa rodusta sekä rotukerhon toiminnasta, tottakai se toimii myös erinomaisena levähdyspaikkana monelle näyttelykävijälle. Itse en snautserikehää ehtinyt lainkaan seuraamaan, mutta onnittelut kaikille menestyneille tasapuolisesti sekä kiitokset rotukopin talkooväelle ja kävijöille minunkin puolestani! (Omia koiria en näyttelyyn ilmoittanut ihan jo pelkästään tautiriskin vuoksi, tiesinhän jo etukäteen, että Reeti on näinä aikoina ehkä tiineenä.)
 

 

 

 

Jos vielä torttuleivonnaissormea syyhyttää, niin voipi niitä torttuja perinteisestä mallista poiketen väsätä. Tämä vaihtoehtomalli kiertää nyt ahkerasti facebookissa, itsekin olen tuunannut noita jo teini-iästä (Tahvoa muistellen) lähtien - hauska ja osuva jokavuotinen seuralainen snautseripipareitten kera, kiitos Nanne kuvasta! Vesi valahti kielelle ja tiedänpäs, mitä tänään teen

 

 

Tänään menemme ystäviemme kanssa nauttimaan Kuninkaallisten joulukonsertista Orimattilan kirkkoon. Luvassa taas kerran meille perinteinen joulunalusmeno hienoja joululauluja kuunnellen (itselläkin tulee laulettua mukana, mutta silleen hillitysti äänettömyyteen pyrin, Jouni tökkii taas varmasti kylkeen useamman kerran ja hyssyttelee...) - kyllä ne tuollaiset juhlat vaan joulutunnelmaan ja laulamaankin saavat!

 

 

Maanantaina pyörähdettiin tätini kanssa astutusreissulla Porvoossa ja keskiviikkona käydään sama reissu uudelleen varmistukseksi - luvassa siis shelttipentuja parin kuukauden päästä Milennas-kenneliin. Mukavasti monta pientä joulunaluspuuhaa on vielä luvassa ja tonttutaikoja ilmassa! Josko tässä opetusvideota kvartetille ja muihinkin koirakoteihin Koirat koristelevat joulukuusen 

 

                          "Ystävä hyvä, relaa jo vähän,                             
pysähdy vaikkapa hetkeksi tähän.
Jouluna turha on hössöttää suotta,
sitähän ehtii pitkin vuotta.
Teetpä Sinä sitten sitä tai tätä,
joulun aika ei tulematta jätä.
Unohda siis turhat kiireet ja juoksut,
istahda nauttimaan tunnelmat tuoksut.
Jouluna voit nähdä sen, hetken kauniin sinisen,
silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren."

 

*********************

"Tiukuja voi jo kuulla,
Joulu on porraspuulla.
Sytytä kynttilä,
hiljenny tovi,
avaa joululle ovi."

 

Lunta ei ole tulvillaan talvisää, mutta eiköhän sitä taas jollain kohtaa ihan riittämiin saada ja jouluahan se pukkaa! 

 

"Lala lallallei, helikellot soi, tulla tonttuset voi ilomielin!"

 

 

 

TonttuTerveiset ja 2012 lyhyesti - Kiitos!

Viikonloppu hurahti pikkujoulutunnelmissa Tallinnan suunnalla ja kovaa vauhtia joulua kohti mennään. Kiitos kotimiehelle, että jälleen kerran hyvillä mielin reissuun päästiin ja hommat hoituivat lumitöitä myöten! Lunta ollaankin saatu ihan sopivasti ja oikein jouluiselta ulkona näyttää. Tässä kuvakoostetta viime torstailta - aurinko on näyttäytynyt myös oikein mukavasti vuoden pimeimpään aikaan (ei kyllä lämmitä eikä rusketakaan...)

 

 

No sitten pellolla oli kissa hiirijahdissa ja kuinkas sitten kävikään? Kissa juoksi hurjaa vauhtia Sökö perässään puuhun, nuo Hertta ja Reeti eivät siitä innostuneet, ovat nääs jo tuttuja kissankynsien kanssa, mutta Sökö ei vielä ole tutustunut kovin hyvin. Onhan se niitä nähnyt, mutta vieläkin tukevammin niihin haluaisi tutustua - ekassa kuvassa kissa puussa ja tokassa Sökö puun alla

 

Miten aina joulun alla tulee katsottua noita kuusipuita sillä silmällä, menisihän se mäntykin? Nättejä ovat, mutta meillä töröttää oma ikivanha ja tuttu muovinen joulunaikaan tuvassa, kun ei sitä aitoa oikein meidän huusholliin voi tuoda - kukat taintuvat ja minä vuodan räkää. Eipä sen puoleen, näyttää nuo kukat aika kärsineeltä ja röhää jo on...

 

  

 
Kuvassa vasemmalta Reeti, Sökö ja Hertta

 

Pistänpäs tähän vuoden 2012 tapahtumia lyhyesti:

Terveys:
- Festmannin ja Förskotin lonkat on lausuttu A/A, Farsflickan B/A ja Fritjoffin C/C
- Festmannin, Förskotin ja Farsflickan kyynärät 0/0
- Fröökynän, Förskotin, Eetvartin ja Detaljin silmät todettiin terveiksi, Festmannilla lievä distichiasis (ylim. ripsi)
- Eetvartin sydän todettiin terveeksi ja polvet 0/0
Kokeet:
- Eulaalialle Suomen snautserikerhon TOKON alokasluokan voitto 175 pisteellä ja sijoittui hienosti toiseksi kerhon koko rotumestaruuskisassa
- Fröökynä kävi suorittamassa MH-luonnekuvauksen hyväksytysti
Näyttelyt:
- Fröökynä sijoittui Suomen Snautserikerhon ”Vuoden näyttelytulokas 2012”-kisassa toiseksi
- hienoja tuloksia näyttelypuolella Epeliinalle, Epelille, Festmannille, Fröökynälle ja Gasoliinalle
Pennut:
- Epeliinan pennut syntyivät 4.1. (Raappavuoren G-pentue)
- Diureetin pennut saivat varmaan alkunsa 30.11. - ultraan vien varmistukseen 30.12. (luvassa H-pentue)

Noita virallisia tuloksia voi katsoa tarkemmin kotisivuiltamme sekä Kennelliiton KoiraNetin tietojärjestelmästä. Lisäksi Snautserikerhon omille kotisivuille tästä linkistä, jossa lisää monenlaista tapahtumaa. Harrastaminen on hauskaa ja snautserista on monenlaiseen menoon!

Lämpimät kiitokset ja terveiset!

- kasvattieni perheille, kaikki kasvattimme ovat edelleen alkuperäisissä kodeissaan tekeväisinä ja harrastavaisina kavereina mukavien ihmisten ilona
- ystävilleni neuvoista, tuesta ja antoisasta yhteistyöstä
- Tuulalla, joka jaksaa päivitellä kotisivujani
- erityiskiitokset omalle perheelleni tuesta, kotimiehityksestä ja kaikenlaisesta avusta (yhteinen kennelnimemme Jounin kanssa täytti 23 vuotta viime kesänä)

Monessa menossa on vuoden mittaan taas tullut oltua mukana unohtamatta aurinkolomia Egyptin Hurghadaan ja Turkin Alanyaan, olutjuhlaa Tallinnassa tai astutusreissua Ruotsissa (ne sellaisia isompia reissuja tai ainakin mieleenjääneet). Arki menee omalla painollaan, mutta yhdistystoiminta on yhä lähellä sydäntäni ja useassa yhdistyksessä touhuan mukana rivijäsenenä, lisäksi luottamustehtäväni jatkuvat edelleen Suomen Snautserikerho ry:n jalostustoimikunnan jäsenenä (oli viikko sitten hallituksen kokouksessa vahvistettu tämä viides alkava vuosi) sekä Salpausselän Koirankasvattajat ry:n hallituksen jäsenenä (moneskohan vuosi siinä jo alkoi...) sekä toista vuotta sen varapuheenjohtajana.

Nyt taidan toviksi paneutua vähän jouluvalmisteluihin - mukavaa alkavaa viikkoa! Ensi viikonloppu tulee hurahtamaan vielä synttäreitten ja pikkupikkujoulujen merkeissä. Joskohan tuon Rauhankin ruokapöydän yltä muualle häätisi, jottei aamupalan päälle ylimääräistä lisää ilmaannu

Vinkkinä vielä erinomainen joulukalenteri, jota aamupuuhien lomassa tulee kuunneltua ja sopii taatusti kaikenikäisille, suosittelen! Tie taikametsään

Astutusreissu Ruotsiin

Perjantaina lähdimme Jounin ja Reetin kanssa kohti Ruotsia. Ensin ajoimme Turkuun, siitä lauttaan ja lauantaiaamuna starttasimme Tukholman satamasta kohti Västeråsia. Jännitti! Ollaanko sittenkään oikeaan aikaan matkalla? Hyväksyvätkö ne toisensa? Tuleeko jotain mutkia matkaan? Kaikenlaista ehti viikon varrella ja etenkin sen viimeisen etapin aikana mietiskellä... Ja Reeti lauloi! Itse asiassa se lauloi jo kotoa Turkuun (olisi ihan laivan karaokebaariin passannut!) ja entistä vakuuttavammalla äänellä matkalla Tukholmasta Västeråsiin! Tähän täytyy huomauttaa, että autoillessa minä hoidan yksinäni lurittelut ja koirat matkaavat hiljaa nauttien hoilauksestani, mutta nyt mentiin duettovoimin joululaulujen tahtiin. Jouni on myös jo aikoja sitten tottunut autohoilailuuni, joten sopuisasti matkaamme kaikilta osin (muksut muuten aikanaan pyysivät olemaan hiljaa reissujen ajan...). Lievä? jännitykseni haihtui perillä samantein - Reeti ihastui Figoon ja vain vajaan vartin kuluttua koirien ensitreffeistä lempi leimahti täyteen roihuunsa. Näin maallikkona tuumaten olimme ilmeisesti ihan oikeaan aikaan paikalla (enhän edes niitä progetestejä lähtiessä ottanut...) ja neljän viikon päästä varmistan vielä ultratutkimuksella, tarttuiko tuliaisia tukevasta touhusta mukaan. Taas odotellaan!

Suuret kiitokset Veronicalle, Evalle ja Marialle hauskasta seurasta ja kestityksestä. Yhteiskuvia pariskunnasta ei ehditty tapahtuman joutuisan etenemisen johdosta ottaa, mutta tässä muutama otos paikan päältä ja saimme tutustua myös sulhasen Doris (Velvet Dandy's Jamaican Me Crazy)-siskoon pentuineen, joten saimme vähän esimakua tulevaan kevääseen! Ensimmäisessä kuvassa kertakaikkisen ihastuttava ja avoin Figo-sulhanen - sen ja minun onnelliset ilmeet onnistuneesta toimituksesta ja pääasia tuli hoidettua erinomaisesti! (oma PääAsia ei ihan silleen, mutta tässä tapauksessa täysin toisarvoista... tarkemmin ajateltuna kohdallani monesti muulloinkin)

Kiitos Evalle sisaruskuvasta - upeat päät, silmät, ilmeet, karvat.... ihan kaikki luonnetta myöten kohdallaan!


Sisarukset Velvet Dandy's Neapolitan Dynamite ja Jamaican Me Crazy 19.5.2013



Paluumatka Västeråsista Tukholmaan sujui edelleen joululauluja radiosta kuunnellessa ja minä sain laulaa lurautella itsekseni, sillä Reetiä ei enää laulattunutkaan vaan tyytyväisenä matkasi nukkuen ja taisi hetkittäin auton peräosasta sellaista tyytyväistä mutinaa ja huokailua kuulua. Loppupäivä lauantaista vierähtikin Tukholman puistoissa, kujilla, kahviloissa ja vähän shoppaillenkin. On se vaan kaunis kaupunki, mutta keli oli tuulinen ja kylmä, joten ei me pitkiä hetkiä kameran kanssa ulkoillen viihdytty. No muutama otos turistinäkökulmasta

Lauantai-iltana ajettiinkin lautalle ja sunnuntaiaamuna oltiin jo takaisin kotona. MainionMahtava reissu ja ihana pikaloma tähän harmaaseen arkeen, kiitos puolisolleni! Ja supersuuret kiitokset taas kerran kotimiehille! Jaa ja miksi me sieltä Turun kautta kuljimme? Ajallisesti nopeammin me sitä kautta liikumme, sillä lauttamatka Helsingistä Tukholmaan on klo 17.30-11 ja Turusta Tukholmaan 21-7.30, joten matkoineen Turun kautta sujuu vähän nopeammin nuo reissut ja kun koiran kanssa laivassa matkaa (yksin en koiraa hyttiin jätä, ihan periaatteesta!), niin lyhyempi aika hytissä on paljon mukavampi kuin pitkä. Ajattelimme myös Turunlautan olevan huomattavasti rauhallisempi näin pikkujouluaikaan ja saimmekin nukkua oikein makoisasti mennen tullen.

Kuvissa Reeti Viking Amorellan kannella ihmettelee, että tuonneko pitäisi lirauttaa? No lirautti se sinne ja pariin muuhunkin paikkaan (kokolattiamatto on melkein kuin tuttu nurmikko!)

Voin siis todeta, että odotettu Raappavuoren H-pentue on uskoaksemme saanut alkunsa! Jos kaikki menee odotusten mukaan, niin pentue syntyy helmikuun alussa ja tähän vielä kertauksen vuoksi taustaa: isä Velvet Dandy's Neapolitan Dynamite, tutummin Figo ja emä Raappavuoren Diureetti, tutummin Reeti - molemmat vanhemmat lonkiltaan ja silmiltään todettu terveiksi, luonteiltaan molemmat ovat erittäin avoimia ja miellyttäviä, näyttelyissäkin kumpikin on kunnostautunut oman maansa muotovalioksi, lisää infoa ja vanhemmista linkit "omille sivuille" kotisivuillamme. Pennuista emme tietenkään voi "takuisiin" mennä, mutta hyvän taustan ne ovat saaneet alkuunsa ja meiltäkin laitamme mukaan mahdollisimman oivat elämäneväät niin sieltä mahaelämästä aina luovutusikään asti monenlaisine kokemuksineen ja helline hoitoineen.

Ensi viikonloppuna laivaillaan taas, kun Megalattioitten pikkujouluja pidetään Tallinnassa. Mukavaa alkavaa viikkoa ja erinomaista joulukuuta!

Nyt alan Unelmanpäivää oikeasti aloittamaan ja joskohan ensimmäisenä kierrän oman pihamaan myrskytuhot.

Velvet Dandy's kennel

 

Valoisasta pimeään vai pimeästä valoisaan?

Ehdittiinkin jo vähän nauttia pakkasista (siis minä en ole pakkasihminen enkä nauttinut, kun paleli näppejä ja kiristi naamaa!) ja liukkaista keleistä. Tänä aamuna tiet ovat edelleen järkyttävän liukkaat, vähän kokeilin ja etenkin näillä pikkuteillä sai olla tosi varovainen. Mittari on plussan puolella neljän asteen verran ja pimeyden hälvettyä oikein mukavalta näyttää, poutainen keli ja taitaa aurinkoakin vähän pilkahdella. Eipähän marraskuun keleissä mitään valittamista ole ollut, sillä yllättävän paljon aurinkoisia hetkiä, jopa tykkänään aurinkoisia päiviä on perinteisesti pimeimpään kuukauteen mahtunut, joka alkaakin olla nyt loppusuorallaan ennen valon kuukautta.

Joulukuuta sanotaan valon kuukaudeksi ja onhan se - kauttaaltaan komeasti lampuin koristeltu. Meillä on jo pyhäinpäivästä lähtien koristevalot (en sano niitä jouluvaloiksi!) valaisseet kuistia ja sisällä suolakivilamppu suo lämmintä hehkuaan. Kynttilöitä ei sisällä tule paljoa polteltua, kun en jaksa aina muistaa, onko linnut irrallaan vai ei, enkä välttämättä lentävää soihtua tuvassamme halua nähdä. Mutta kyllä minä muutaman tunnelmaillan tupaan järjestän ja nauttikoon kyyhkyt toisistaan suljetun häkkioven takana, jotta ihmiset pääsevät kunnolla tunnelmoimaan tuvassa. Tänään ajattelin viritellä sisällekin muutaman tunnelmanluojan (sähköversion) ja sanottakoon niitä sitten jouluvaloiksi. Onhan ensi sunnuntaina ensimmäinen adventti ja joulunodotus vaan lisääntyy, ainakin kaupassa käydessään sen huomaa. Mukavin mielin talven juhlaa odotellaan ja tunnelma sen tekee, ei tavaranpaljous. Luvassa on meillä vielä muutamat pikkujoulut sekä Mika Pohjosen ja Heidi Pakarisen yhteinen joulukonsertti - niistä sitten tuonnempana ja nämä nyt tässä mieleen pälähtivät.

Joulunaika on meille ystävyyden, lämmön, rauhan ja ilon aikaa, joita korostamme jotenkin erityisesti juuri joulun aikaan? Eiköhän noita asioita voisi korostaa ihan ympäri vuoden ja joka päiväisessä arjessamme? No se siitä pohdinnasta, mutta läheisilleen ja tuntemattomillekin voi iloa tuottaa ihan pienillä (ja ihan maksuttomilla) eleillä jokaikinen päivä. Eikä kaikille se joulunaika kovin mukavaa aina ole, etenkään jos velvollisuutenaan juhlanalusaikaan ruukaa päivät päntiönään pitää kiirettä  suursiivousten, joulukorttiaskartelujen, pakettien käärimisten kanssa ja niistä tekee itselleen stressipuolta tai tavatonta rahanmenoa tai ottaa ne vaan kovin kurjalta ja pakolliselta kantilta ääneen mellastaen. Kyllä näitten hommien ja puuhailujen pitää sujua niin, ettei näistä stressiä kenenkään pidä ottaa vaan rauhallisemmalla menolla ja iloisemmalla mielellä kaikki suttaantuu oikein mukavasti (sitä paitsi ei ne pölyt kynttilänvalossa näy!). Joulu tulee ajallaan ja tuttujen ihmisten kanssa, juuri sellaisten, joitten seurassa viihtyy muulloinkin, kaikki juhlat meillä on ollut tapana nauttia!

Meillä meinasi eläinmäärä tuvassa lisääntyä, kun hiiripariskunta kulki keittiönkaapissa aterioimassa roskiksilla ja hakemassa pehmusteiksi keittiörättejä, sifonetista on siis moneksi! Eipähän mennyt kuin pari yötä, niin molemmat oli lossattu hengettömiksi ja nyt on yöaikaan vähän rauhallisempaa menoa, kun ei rapinoita kuulu. Jätettiin varuiksi lossa edelleen kaappiin komeilemaan, mutta toistaiseksi täysin koskemattomana tuon pariskunnan jälkeen on pysynyt. Tai enhän minä tiedä, oliko se edes pariskunta, kun en tohtinut tutkimaan... Muutenkaan mikään ansastusihminen ole ja lossahommat olkoot edelleen "miestentyötä". Hienoa on maaseudulla peltojen vieressä asua, mutta on tässä ylimääräisten visiteeraajien yllätys vähän isompi kuin muualla (vaikka taatusti niitä kaupungeissakin on kuten niitä isompiakin jyrsijäversioita - olen nähnyt!). Nuo pakkasethan niitä sisätiloihin ajaa, kukas nyt palelevaisena ja nälkäisenä pihalla? Vintillä meillä on elektroninen karkoitin ja se taitaa ajaa asiansa, mutten asuintiloihin ole sellaista laittanut, kun gerbiilipojat meillä välillä hoitolaisina viihdyttävät.

Viime maanantaina piipahdin Saijan luona ihastelemassa valkoista viisikkoa - on ne kyllä reipasta ja lutuista porukkaa. Onnellista odotusta myös Helmille, kuvia ja infoa Epelin kennel.

Tiistai-iltapäivällä sain mukavia visiteeraajia Kotkan suunnalta ja meno oli hulvatontata! Kiitos Mialle ja Eveliinalle! Kuvissa Masi, Sökö ja Dana. Reeti sai tuumaustaon makuuhuoneeseen sattuneesta syystä ja Herttaa ei kovin nuorison meno innostanut, muutaman juoksupyrähdyksen sekaan kuitenkin otti ja jonkun painavan mielipiteen välillä touhusta kertoi. Voi tuota nuorta (5 kk) dobermanninarttua! Kävi silleen haikeus ja ikävä upeaan rotuun mielessä... Tovin ja onneksi ehätti muistuttamaan kuinka yltävä, nopea ja hellyydenkipeä se on muistamatta omaa kokoaan! Eilen oli vielä vähän valkoista nurmellakin, tänään vaan kovin vihreänä ilman sitä valkoista...

Raappavuoren Geologi, tutummin Masi, liki 11 kuukautta. Touhukas otus, joka harrastaa niin hakua kuin tottista ja muistaa pitää omistajansa mielen virkeänä kekseliäisyydellään - tykkäsin kovasti!

Taisi Masia vähän mietityttää ne huumaavat tuoksut pihallamme ja tuvassamme, Sökön kanssa kuivaharjoittelikin ja Sököhän on innokas harjoittelemaan, ruukaa vaan useimmiten siellä selän päällä viihtyä. Ja jos joku miettii, miksi kiima on englanniksi HEAT? Niin sitä se on kirjaimellisesti! Reetin pepaa todella kuumottaa - se hinkkailee pepaansa pitkin seiniä, sohvaa, tuolinjalkoja ja me odotamme tunnollisesti sovittua reissua vaikka tekisi mieli jo samantein lähteä, kun koiran kuumetta sivusta seuraa. Maltti on valttia näissä asioissa (silleen sanovat!) ja kun tämä homma on hoideltu, niin taas on jonkin verran ehkä maltti kasvanut? Vaikka onhan minulla sitä malttia ja rauhallisuutta joka asiaan? Reeti on upea ja kuuliainen koira, kun tähtäsi nuo astutuspäivätkin oikein mainioon ajankohtaan, sillä katkaiseehan se sekin reissu mukavasti harmaata arkea! (meillä ei kyllä arjen harmaus näy kuin koirien värissä, mutta noin yleensä sanotaan...)

Hertta ja Reeti - maltillisena ja rauhallisena!



Nyt kun alkaa olla jouluvalmistujen aikaa, niin laitanpa vielä muistutuksena, mitä kannattaa muistaa lemmikkien kanssa - kopioitu Delivetin sivuilta.

JOULUN MUISTILISTA

• Jouluruoat on tarkoitettu ihmisille. Koiran ja kissan tulee saada normaalia ravintoa joulunakin. Lemmikki voi sairastua tai saada vatsavaivoja liian rasvaisesta, suolaisesta tai mausteisesta ruoasta. Ripuloiva kissa tai koira ei paranna joulumieltä.
• Pidä suklaakonvehdit poissa koirien ulottuvilta. Suklaa sisältää teomromiinia, joka on koiralle myrkyllistä. Mitä tummempaa suklaata, sen vaarallisempaa se on koiralle. Lue: suklaamyrkytyksen oireet, koiran oksennuttaminen
• Piparkakkutaikina ja piparit sisältävät soodaa, joka voi aiheuttaa koiralle kaasun kerääntymistä vatsaan ja pahoja ilmavaivoja.
• Erityisesti kissaperheissä on syytä olla tarkkana kynttilöiden kanssa. Pöydälle hyppäävä lemmikki voi kaataa palavan kynttilän tai saada itse palovammoja liekistä. Älä jätä lemmikkejä yksin samaan tilaan palavien kynttilöiden kanssa. Kynttilät sisältävät parafiiniä, joka aiheuttaa koiralle ripulia. Vahdi siis, että koira ei pääse käsiksi palamattomiinkaan kynttilöihin.
• Pennut rakastavat heiluvia kuusenkoristeita, innokkaimmat kissat saattavat kiivetäkin joulupuuhun. Varmista, että kuusi pysyy pystyssä. Raskas, takorautainen kuusenjalka, tai kuusen kiinnittäminen kattoon, ovat hyväksi havaittuja keinoja. Jos kotona on pentukoira, kannattaa kuusen koristelu aloittaa korkeudelta, jonne koira ei ylety: kuusenpallot naruineen eivät sovellu puruleluiksi! Imuroi myös kuusenalunen riittävän usein, jotta koira ei syö neulasia. Koiran ruoansulatus ei pysty sulattamaan neulasia ja pahimmassa tapauksessa ne voivat aiheuttaa suolitukoksen.
• Joulutähti on hyvin myrkyllinen. Älä jätä sitä koiran ulottuville.
• Joululahjojen paperit ja narut kannattaa kerätä visusti talteen. Pahimmillaan nielty lahjanaru voi rikkoa suoliston seinämän tai aiheuttaa tukoksen.
• Koska varsinkin koirat ovat tapaeläimiä, pidä kiinni rutiineista ja anna lemmikille ruoka normaaliin aikaan ja käy koiran kanssa normaaleilla lenkeillä totuttuina aikoina.
• Jos kotiin on tulossa paljon vieraita, varmista, että lemmikillä on rauhallinen paikka, johon se voi turvallisin mielin vetäytyä lepäämään.

Nyt lähden kunnon lenkille! Tai ei se sellainen sykettänostava tule olemaan, kun noita pitää hinata. Tahtoo mennä nämä ulkoilut tuon juoksunartun vuoksi nyt koko trion osalta pääsääntöisesti viestien lukemiseksi ja uusien kirjoitteluksi! Tai ei kai ne sitä esimerkkiä ole minulta oppineet?