Ensimmäinen kesäpäivä!

Ei meiltä viihdytysjoukkoja puutu. Niitä löytyy niin omasta takaa kuin visiteeraajistakin, joten pentujen maailma avartuu uusien tuttavuuksienkin osalta kuten myös tupalaajennusten ja ulkoiluseikkailujen osalta. Eilen seikkailimme pihalla pentujen kanssa useaan otteeseen ihanan lämpimässä kelissä, mutta tänään puhalteli niin napakka ja kylmä tuuli, että pentujen ulkoilut jäivät lyhyiksi ja rajoittuivat vain suojaiselle kuistille. Noitten kovasti kasvavien uteliaisuus on suunnatonta ja ne ovat päässeet avartamaan ajatuksiaan moneen suuntaan, reippain ja avoimin mielin. Voitte vaan kuvitella paimennusjoukkojen silmien liikettä. Ovatko kaikki osimoilleen silmien alla? Kuinka monella on menossa kiviä kitusiin? Laskemiseen tuo helpotusta parillinen luku eikä kukaan ole vielä ulos unohtunut (koputan puuta!). Kokemukset karttuvat koko ajan maistellen, hampailla haukaten ja mustelmille asti nappaavat jo, kirmaten, hypellen, törmäillen ja on niillä vaan mahdottoman lystiä! Sitä kasvaa vaikka pöytälasin alla....

Jounin kuvaterveiset Munchenistä!

Otsikkoon viiteten kopio Suomen historian harrastajien sivuilta:
"Suviyöt ja suvipäivä

Vanha kansa on sanonut huhtikuun 14. päivää »suvipäiväksi» eli vuoden ensimmäiseksi kesäpäiväksi ja kolmea sitä edeltävää yötä »suviöiksi». Nimitykset kertovat vanhasta pohjoismaisesta vuoden kahtiajaosta kesän ja talven välillä. Riimukalentereissa on huhtikuun 14. päivän kohdalla puu ylenevin oksin kesän merkiksi, ja vastaavasti lokakuun 14. päivä alenevin oksin talven alkamisen merkiksi. Nämä puoliskot jaettiin vielä 13 viikon pituisiin neljänneksiin.
Jos suviyöt ovat kylmiä, niin kylmä öitä on tiedossa vielä yhdeksän viikkoa tai neljänkymmenen päivän ajan. Erityisen suotuisana merkkinä pidettiin koko yön kestävää lauhaa säätä. Samaan tapaan ajateltiin, että jos suvipäivänä on kylmää, niin tulee myöhäinen kevät.
Suviöiksi saatettiin kutsua myös kolmea Markun päivää (25.4.) edeltävää yötä. Näistä öistä sanottiin, että jos ensimmäinen yö on kylmä, tulee huono marjavuosi. Jos toinen on kylmä, tulee huono heinävuosi. Jos kolmas on kylmä, tulee huono viljavuosi. Öiden nimet ovatkin marjayö, heinäyö ja viljayö.
Suvipäivänä kalojen uskottiin vilkastuvan ja kurkien saapuvan viimeistään soille. Suvipäivänä varis munii ensimmäisen munansa ja metson soidin alkaa. Ihmisillä oli tapana tehdä suvipäivänä taikoja lisäravintoa antavien linnunmunien löytämiseksi. Pojilla oli myös tapana kysellä tytöiltä kesän aloittavaa suviryyppyä.
Suvipäivänä valmistauduttiin karjan uloslaskuun. Satakunnan ja Varsinais-Suomen kylissä paimenet nousivat varhain ja kiipesivät mäille ja kallioille, joiden laella he soittivat leppätorvia ja pukinsarvia neljään ilmansuuntaan. Näin paimenet »soittivat suden suun kiinni», jotta karjalle ei tulisi kesällä vahinkoa. Muun väen piti herätä ennen soittoa ja ehtiä syömään edes vähän »linnunpalaa», muuten heille olisi tiedossa kuivuutta tai muuta pahaa kesälle."

Pennut 5 viikkoa!

Pennut saavuttivat tänään viiden viikon iän ja saivat lahjaksi matokuurin. Kahdeksaa se eväs kovin puistatti, mutta kahta paksumpaa se ei etonut lainkaan. Jokainen pääsi emän nisälle huuhtomaan maun suustaan ja oikeasti noista jokainen on hyväruokainen, ainakin mahamallin mukaan. Emä imettää jälkikasvuaan vielä jälkiruokahömpsyillä ja saattaapa pienen välipalankin päivän aikana sallia vaikka enempi se on sellaista hupitutti-hellyys-leikkihetkeä. Hovineitokaarti on päässyt tutustumaan tuleviin kaitsettaviin tarkkojen silmien alla ja Sissi on erinomainen emä - rauhallinen ja luottavainen. Pennut ovat vilkkaita ja eläväisiä enkä ihmettele lainkaan, että Sissi alkaa noita nisästä hiljalleen vieroittamaan, sillä hampaat satuttavat jo ja emä tekee parhaansa viisatakseen ne satuttamisen rajat. Kaiken nuo kulkiessaan maistelevat ja avoimin mielin suhtautuvat jokaiseen asiaan, haiseviin varpaisiinkin! Hereilläolohetket ovat lyhyitä vaikkakin erittäin hektisiä. Rauhallinen ja turvallinen uniaika on pennuille ensiarvoisen tärkeää, jotta jaksavat kasvaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin tasapainoisiksi aikuisiksi koiriksi. Mutta se herääminen on joka kerta yhtä upea juttu uusin kujein ja samantein ollaan jo täydessä touhussa. Monta kertaa päivässä! Pihassa on piisannut ihmeteltävää jo pidemmiksikin toveiksi ja lämpimiä päiviä on luvassa lisää. Ehkä helteeksikin menee, vähintään tuvassa ja pennuntuoksu (höskänhaju!) on taattua!

Viime postauksessa oli partaiset yksilökuvat neljästä pennusta. Tarkoitus oli pistää sinne jokaisesta, mutta kameran akku loppui kesken. Tässä lisää ja ovat tosiaan jo viimeviikkoisia kuvia. Kirkassinipantaisen panta ei kuvassa näy, kun naurattaa kaula rytyssä

Ihania ovat - pienet piraijamme ja suloiset sontatykkisemme! Me nautimme mainiosta ja menevästä meiningistä vaikka IsoMummoHertta, 11 v. säikäytti lauantaina. Se sai yhtäkkiä ankaran kipukohtauksen ja johtui ilmeisesti sappivaivoista (iäkkäälle kuulemma tyypillisiä vaivoja). Onneksi sain pian päivystävän eläinlääkärin kiinni ja sinne mennessäni epäilin sen syöneen suolitukokseen asti raivattua pensassälää tai saaneen äkillisen kohtutulehduksen. Hertta tutkittiin rtg-kuvin sekä ultrauksella eikä omituisempaa sisäelimissä havaittu ja pari tuntia lääkityksen jälkeen se oli jälleen oma herttainen itsensä. Hertan juoksun päättymisestä on vain tovi kulunut ja meitä kävi klinikalla naurattamaan sen ilme ultrauksen aikana. Ihan kuin olisi ruutua katsellut sillä silmällä, että montakohan pentua siellä on? No niitähän siellä ei ollut vaan näkyi pelkästään oikein hyvännäköiset sisäelimet kauttaaltaan. Mahan kipukohtauksesta se selvisi nopeasti eikä siitä sen enempää huolta enää. Aurinkoisia kevätpäiviä!

Pentujen alustavasta varaustilanteesta tällä hetkellä sen verran, että komea urospentu on vapaana asialliseen kotiin. 

VillenPäivä!

Nyt on Raappavuoren Hasardin silmät todettu terveiksi ja polvelumpioluksaatiot komeat 0/0 - lämmin kiitos Annalle!

Tämä viikko on mennyt kuin siivillä ja pentujen taidot sekä kokemukset karttuvat huimaa vauhtia. Ne syövät hyvin, ihastelevat ihmisiä maistellen (hampaat terävöityvät ja leuat voimistuvat!), leikkivät keskenään, lelujen ja emänsä kanssa. Laukkaavat, riehuvat ja ovat erittäin toimeliaita ne toistaiseksi vielä kovin lyhyet valveillaolon hetket. Kasvaminen on kovaa puuhaa ja liikkumattahan sitä parhaiten kasvaa. Unten mailla taidotkin tuntuvat kehittyvän huimaa vauhtia aina uutta keksien ja ulkoilua on harrastettu vain vähän. Tänään kävi tuulemaan ja satamaan seudullamme sen verran, että sitä hommaa harrastetaan lisää tuonnempana. Ulkoilukuvia on vain kaksi ja nekin vain ekasta kerrasta ihan heti ulkoilun alusta, sillä nopeasti lopahti huomioni kameran takaa paljon tärkeämpiin kaitsemishommiin. Jännittäviä juttuja!

Paksuja ja reippaita ovat, taustat siivottomat, mutta kun eivät siistinä pitkään pysy (eivät ole nääs umpioita) ja kuvin mennään!

Koko härdellissä kaikki hyvin - ihan jokaisella on taatusti lystiä ja Villelle NimppariOnnittelut!

Pidän edelleen kotisivujamme ensisijaisena tiedotuskanavana tapahtumistamme SoMe-ajasta (vähän liian hektinen?) huolimatta ja niissä on paljon tietoa meistä, taustastamme, koiristamme, pentueistamme jne. Tämä blogi puolestaan on päiväkirjamme, johon kirjoitan uutisoinnin lisäksi vähän enemmän kuulumisiamme runsaitten kuvien kera. Ainakin itse palaamme välillä muistoihin ja hakusana-kenttää käyttäen löytyy monenmoista hauskaa, välillä ihan tärkeääkin asiaa!