G-pennut kolme viikkoa ja ikävaiheista

Kahdeksikkomme saavutti tänään kolmen viikon iän, tässä kaksi kaverusta poseeraamassa (huomaa alemman kaverin märäksi imuteltu naama!) ja kuvia olisin noista tänään enemmänkin ottanut, mutta tahtovat ehättää jo liian likelle linssiä, joten kuvat-kansioon lisäilen kuvia, jahka jotain muunlaistakin onnistuu kuin nukkumiskuvia...

 

No tähän se nukkumiskuva sitten tältä päivältä, ovat muistaneet ruokailla...

 

 

Ja pojat kolmiviikkoisina!

 

 

 

Laatikossa tapahtuu jo muutakin kuin syömistä ja ahkeraa kasvamista (nukkumista!). Kaikki ovat osoittautuneet reippaiksi ja aktiivisiksi otuksiksi, tekevät säännöllisesti kävelyharjoituksia ja käyvät pissalla jo itsenäisesti makuupaikkaansa kauempana. Emä voi edelleen hyvin, syö paljon ja maitoa riittää vielä ruokintaan mainiosti, se myös viihtyy yhä pidempiä aikoja muuallakin kuin pentulassa, etenkin iltaisin sohvalla rapsuteltavana (menee vähän toistoksi nuo kuulumiset, mutta hyvin siis menee eikä tulehdustakaan ole ilmennyt nisissä tai muualla, koputan nyt puuta!). Kohtapuoliin pennut pääsevätkin tutustumaan vellikupille ja siitäkös se riemu sitten alkaa! Sen myötä lisääntyy minunkin hommani tarjoilijan sekä siivoajan ominaisuudessa, sillä ruokahommia harrastetaan neljä kertaa päivässä ja heti ensimmäisen ruokailun jälkeen emä lopettaa pentujen siivoilut (taidankin ostaa kauppareissulla lisää tuoksukynttilöitä). Nämä kuvat on otettu 19 vrk:n ikäisenä





Keskiviikkona huomasin, että ovat löytäneet kuulonsa ja sen myötä hoksanneet äänensä, ääniharjoituksia pitävät lystikseen ja nauttivat selväsi kuulemastaan enkä enää sekoita kyyhkyjen ja laatikosta kantautuvien äänten kakofoniaa keskenään. Murinaa, röyhähtelyä, vinkumista, haukahteluja! Kolme kertaa olen noilta kynnet leikannut, vielä sujuu rimpuilematta, mutta 3-viikkoissynttärilahjaksi antamani matolääke ei ollut oikein mukava juttu, emän nisille pääsivät samantein omituista makua suustaan poistamaan. Ihmiseen ovat päässeet kunnolla tutustumaan - pennut tulevat jo innokkaasti haistelemaan ja maistelemaan, meidän tehtävänä on nyt hellitellä ja antaa noiden hoksata, että ihminen on hyvä juttu ja kädet hellyyttä varten.

Hertta, Reeti ja Sökö innostuivat pentulasta taas tosissaan, kun sieltä niin hassunkurisia ääniä kuuluu. Ne vartovat kärsivällisesti emän kutsua portin takana, mutta saattavatpa emän ulkoillessa käydä luvatta likempää tarkkailemassa pentujen touhuja. Hertta ja Reeti muistavat vissiin kokemuksesta, että kyllä se aika niillekin tulee pentuja leikittämään, mutta Sökö! Voi hyvä tavaton, kun se ei meinaa pysyä nahoissaan, se selvittää kuin Mertaranta konsanaan pennuista meille isoon ääneen ja malttamattona odottaa, että jokos tää se päivä on, kun laatikkoon pääsen!

Pari kuvaa aamulta aikuisten pihaulkoilusta - Hertta hakee Sököä ja Irmaa leikkiin



Irma ja Sökö omilla reissuillaan - muistoksi tämän aamun lumitilanteesta, pakkasta 8 astetta




Seuraava teksti on kopioitu joskus jostakin ja kuvablogissa oli merkintä, että mistä, mutta kun se kuvablogi ei toimi... Tämän olen kuitenkin tallentanut omiin tiedostoihini ja laitan sen luettavaksi.

Pennun ikävaiheet (syntymästä puolivuotiaaksi)

Syntymän jälkeen on nk. vegetatiivinen kausi kahteen viikkoon asti. Tällöin pentu käytännössä vain nukkuu ja syö. Pennun jatkoa ajatellen on kuitenkin hyvin tärkeää että pentua käsitellään myös tänä aikana. Noin 2-3 viikon iässä pentu alkaa valmistautua oppimiseen, sitä vaihetta kutsutaan siirtymäkaudeksi.

Koiran elämän ratkaisevin kausi eli leimautumiskausi alkaa noin kolmen viikon iässä ja jatkuu noin 12 viikon ikään saakka. Tänä aikana kokemiaan ja oppimiaan asioita koira ei unohda - ne heijastuvat sen käyttäytymiseen koko sen loppuelämän ajan. Leimautumiskauden alussa, kennelissään, pentu tottuu ympäristöönsä: emoonsa, sisaruksiinsa, ihmisiin, ääniin jne. Tätä kautta pidetään yhtenä tärkeimmistä psyykkisen kehityksen kannalta.

Seitsemästä viikosta eteenpäin alkaa nopean oppimisen kausi. Koira oppii ja ottaa vastaan enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Tässä iässä pentu oppii ymmärtämään käskyjä ja puhetta ja tällöin olisikin hyvin tärkeää puhua pennulle paljon ja selkeästi. Pentu oppii nyt myös kiellot ja alistuu niitä noudattamaan. Pennun mahdollinen dominoiva luonteenlaatu tulee tässä ikävaiheessa hyvin esille, joskin havaitseminen vaatii yleensä kokenutta ”koirasilmää”.

Sosiaalistumisen kaudella (8-16 vk) pennun tulisi päästä tutustumaan mahdollisimman paljon erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin, koiriin jne. Tämä voi olla monelle pennunomistajalle vaikea tilanne, koska pennulla ei vielä ole rokotuksia ja emonkin antamat suoja-aineet alkavat vähitellen menettää tehoaan. Kuitenkin on syytä punnita tarkkaan molempia vaihtoehtoja. Toisaalta pennun riski sairastua on suurempi, jos sitä viedään yleisille paikoille jo heti sen tultua uuteen kotiinsa. Toisaalta taas, jos sitä pidetään neljän seinän sisällä aina neljän kuukauden ikään saakka, on paras sosiaalistumiskausi jo ohi, ja pennun opit tältä saralta jääneet mitättömiksi. On syytä muistaa että tällä ajanjaksolla tapahtuneet asiat koira muistaa lopun ikäänsä, joten sitä olisi pystyttävä suojelemaan järkyttäviltä kokemuksilta. Tänä aikana tapahtuneista asioista johtuvia traumoja on myöhemmin hyvin vaikeata ellei mahdotonta saada korjatuksi.

Arvojärjestyksen muotoutumiskausi osuu suunnilleen viikoille 13-17. Pennun on tässä vaiheessa opittava, kuka on joukon pomo ja millainen arvojärjestys koko perheessä/laumassa on (pennun kanssa on hyvä esimerkiksi retuuttaa rättiä, muistaen kuitenkin että ihminen lopulta voittaa aina mittelön). Johdonmukaisuutta ja selkeitä sääntöjä, joista ei jousteta missään tilanteessa!

Noin 5-6 kuukauden ikäisenä pentu on yleensä alistuvaisempi kuin aikaisemmin. Kaikenlainen puuhailu ihmisten kanssa tuottaa sille mielihyvää. Tässä ikävaiheessa pentu oppii parhaiten erilaisia yhteistyötä vaativia taitoja kuten kauniisti hihnassa kulkemisen, autossa matkustamisen jne. (harjoittelu toki kannattaa aloittaa jo paljon aikaisemmin). Tällä kaudella pennulle pitäisi uhrata mahdollisimman paljon aikaa, koska tämä kausi on pennun psyykkisen kehityksen kannalta hyvin tärkeä ja positiiviset kokemukset ihmisten kanssa suunnattoman tärkeitä jatkoa ajatellen.

Noin 6 -7 kuukauden iässä pentu tulee puberteettiin. Tämä on koiralle yhtä vaikeaa aikaa kuin meille ihmisille. Koira voi olla oikukas ja tasapainoton ja omistajasta voi tuntua että koira on unohtanut kaiken aiemmin oppimansa. Koira voi jopa käyttäytyä arasti tai aggressiivisesti tilanteissa, jotka ovat aiemmin sujuneet täysin ilman ongelmia. Toisilla yksilöillä puberteettia tuskin huomaa. Tällä kaudella koiran koulutus kannattaa jättää vähemmälle ja antaa koiralle aikaa. Yleensä tilanne rauhoittuu muutamassa kuukaudessa. Kun puberteetista on päästy yli, tulee koirasta taas yhteistyöhaluisempi ja koulutusta voidaan jatkaa uudella innolla. Noita uhmakkuuskausia koira käy läpi aina hetkittäin johtuen hormonaalisista sekä henkisistä muutoksista aina siihen lopulliseen aikuistumiseen (kahden-kolmen vuoden ikään) asti. Ja välillä joitakin voipi heitellä vielä sen jälkeenkin...

Mukavia ja aurinkoisia ulkoilukelejä!