MurmeliFiiliksiä!

Muistatte varmaan elokuvan "Päiväni murmelina"? No vähän samoin fiiliksin on tämä viikko aloitettu eli jatkuu samanlaisena kuin pari aiempaakin viikkoa. Sökö herättää, kun pentulassa aamuyön syönnille ryömitään. Kaikki muut nukkuvat levollisesti eikä pentulan puuhiin muut ole vielä heränneet kuin Sökö (tai ainakaan kukaan muu niitä ääniä noteerannut). Toisaalta meillä herätään muutenkin arkisin aika varhain, kun työmaat alkavat seiskalta ja tänä aamuna Jouni lähti varhain kohti Upinniemeä (eipä nuo viikonvaihteen herätyksetkään myöhäisemmät ole). Ajoissa meillä ruukataan aloitella päivän touhut, aamupissat, raikkoamiset, ruokailut - kaikki neljän nartun kanssa yhdessä ja sopuisasti aamupalaa myöten. Aamurutiinit jatkuvat pentulan alusenvaihdolla, emän kanssa privaattiseurusteluilla, oman trion lenkittämisellä, ym. "juoksevilla asioilla" (onpas muuten hieno ja kattava sanonta!). Tuleehan minulle välillä kotiin muutakin puuhaa ja rapatessa roiskuu hetkittäin. Olen laitellut vähän vääriä kuvia työmaille, onneksi liittyivät jotenkin rakentamiseen eikä näihin omiin juttuihin eikä "salaisuudetkaan" niistä vikaan lähetetyistä kuvista käyneet ilmi. Ehkä voisin joku päivä paneutua tarkemmin tiedostoihini ja järjestellä ne taas kerran mallilleen... Aloitin jo viikonlopun aikana ja kun se saaturan kuvablogi ei manauksistani huolimatta palaudu (sinne laiteltu monena vuonna aiemmin paljon juttuja ja kuvia), niin etsinpähän ulkoiselta kovalevyltä muutaman vanhan kuvan tuonne kotisivujeni Kuvat-kansioon. Enemmänkin niitä olisi ollut, mutta silmät väsyivät plaratessa ja hiihtojakin piti ehättää telkkarista seuraamaan. Näissä merkeissä mainiosti maaliskuulle, murmelimaisesti murmelien seurassa!

Tiedän, ettei näitä rauhallisia aamuja enää kauaa kestä. Pentulassa touhutaan jo muutakin kuin nukkumista ja tissittelyä - pientä paininalkua, seiniin törmäilyä, kävelyharjoituksia, murahteluja ja äänet voimistuvat. Persus kastuu laatikossa istuessa, sillä kovin ovat vuotavaisia ja lievä ureantuoksu on täyttänyt huushollimme (ostin tuoksukynttilöitä!). Ja jahka lisäruualle viikon päästä ryhdytään, niin hommani vähän lisääntyvät, sillä emä jättää pentujen tarpeittensiivoamisen tykkänään minulle (mitäs menen muuta tarjoilemaan!). Vauhti tulee kiihtymään, tilaa laajennetaan laatikon ulkopuolelle ja veikkaanpa, että eräänä aamuna pennut mekkaloivat ennen Sökön selittämistä. Sökö kävi muuten aamulla hajustamassa runkoaan pentulan likaisissa alustoissa, jotka eivät olleet vielä ehättäneet pesukoneeseen - liekö tuumannut, että naamioitumalla pääsisi pikemmin laatikkoon ajatuksella "pentuna pentujen joukossa"?

On se vaan onni, ettei aamuisin tarvitse muulle päiväksi lähteä. Toisaalta tasapainon vuoksi onkin hyvä jonkun olla kotosalla, sillä meidän huushollin väki on kovin liikkuvaista. Noitten meidän miesten työmaathan vaihtelevat päivittäin ja tahkoavat hirveitä kilometrejä autoihinsa, joten ihan hyvä on omia menojaan rauhoittaa näihin lähikauppoihin. Likka taas kulkee Helsinkiin päivittäin työssäoppimisjaksonsa aikana ja erinomaiseen paikkaan kulkeekin (bussi-juna-bussi ja VR:n myöhästelyt jo tuttua kauraa). Joten aika varhain arkisin pääsen viihtyilemään omissa oloissani - mikäs täällä, lämmin tupa, lystikästä seuraa ja erinomaiset yhteydenpitovälineet verrattuna vanhoihin aikoihin! Ja saatanpahan ottaa välillä ihan hyvillä mielin tirsatkin, jos siltä tuntuu. Käyhän meillä porukkaa, mutta pentulaan en vielä vieraita ole päästänyt, emälle tutun porukan vaan. Vahva veikkaukseni kyllä on, että IrmaEpeliinalla ei ole ihan tarkkaa kuvaa, ketkä kaikki perheeseemme kuuluvat, sillä kovin on innokkaasti kaikkien rapsutettava pentulan ulkopuolella kulkenut ja ylpeänä asiaansa selvittänyt?

Yhtenä päivänä vaan sattui niin, etten muistanut kyyhkyjen olevan irrallaan. IrmaEpeliinahan ei ole niitä tähän asti noteerannut, mutta nyt meinasi jo pieni jahtaustuokio kiinnostaa. Hyvä, että Hertta hälytti minut hätiin ja onneksi Rauha napotti turvassa ihmetellen, että kuinkas tuo yksi harmaa nyt noin innostui? Rauhakin on siis jo tottunut omiemme ystävälliseen seurusteluun ja Sökön leppoisaan pyrstösulkien tuuppailuun. Hyvä, että tuli muistutus näin ehjin seurauksin ja jatkossa tulee taatusti tarkemmin katsottua, mitkä luukut ovat auki ja mitkä kiinni.

Pentukuvia tältä aamupäivältä, ovat nyt 17 vuorokautta ja uteliaisuus lisääntyy - ihmistä haistellaan ja maistellaan, kolme haltiatartakin on tutkittu tai ne kävivät tutkimassa (HerttaReetiSökö), kuulo alkaa vissiin pelata hiljalleen ja siitäpähän tuo toiminta alkaa. Ihanat Murmelini!

 

 

 

 

 

 

Pitäkää huolta itsestänne, toisistanne, terveydestänne ja onnestanne! Hauskoja aurinkoisia päiviä! Joskohan tänään tarkenisi ottaa joku otos ulkonakin... Juu, yhden onnistuneen? tarkenin, Hertta ekana, sitten Sökö ja Reeti haistelee jussikoitten jälkiä - hieno oli keli!